Lue keskustelun säännöt.
Tulin juuri koiran kanssa lenkiltä ja mies hihkaisi tyhjentäneensä astianpesukoneen.
19.11.2016 |
Tuota, miten mun siihen pitäis reakoida? Iloisesti kiittämällä vai miten? Kun musta tuntuu, että multa odotetaan kiitosta, mutta eikö tuo ole itsestään selvää, että tehnyt vain sen, mitä kuuluukin tehdä.
Kommentit (80)
Meillä ainakin kiitetään ja osoitetaan arvostusta toisen tekemiä hommia kohtaan. Toimii, meillä mieskin tekee ihan tyytyväisenä kotitöitä ja itsekään ei vituta niiden tekeminen kun toinen kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanon aina, että kiva ja halaan. Jos siis huomaan, että mies on tehnyt jotain tai jos hän sanoo. Hän on kotona, joten hoitaa suurimman osan kotitöistä muutenkin.
Mä saattasin hihkasta ihan saman, jos on hommia, mitä tiedetään, että pitäs tehdä. Viimeksi tänään mies käytti koiran päivälenkillä ja "hihkaisin", kun tulivat, että pistin pyykit pyörimään ja kasvispiirakka koht tuloillaan. Ja jos itse olen lenkillä/jumpassa ym. niin hänkin saattaa "hihkaista" jotain, että imuroin ja tyhjensin astianpesukoneen, nyt ei tänään ihmeempiä ole. Ei se minusta ole sitä, että hän kokisi tehneensä jotain ylimaallista, kunhan kertoo.
No , hyvin olet opettanut kerjäämään pillua. Vähä niiku kissa, kun tulee jalkoihin pyörimään ja näyttämään kuinka hyvä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika, onhan sulla koira. Kukapa kahta elukkaa tarttee.
Ei meillä tarvi ilmoittaa, näkeehän sen onko tyhjä vai täysi, kun avaa luukun. Sen mukaan sitten tyhjennellään tai täytellään. Ihme ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä vaihdat renkaat, niin kaikki on ok.
Ei koiran ulkoilutus ole kotityö. Sen hoitaa se taho, joka koiran halusikin.
Jos siihen toimeen tarvii apua, niin sitten kiitos on paikallaan.
Koneen tyhjennys on koko perheen kotityö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan vähän nurinkurista, jos kiittelyä saa osakseen lähinnä se osapuoli joka tekee vähemmän kotitöitä. Eikö kiittelyä ansaitsisi paremminkin se joka tekee enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Mulle on yritetty kotona opettaa, ettei itsestäänselvyyksistä tarvitse kiitellä. Olen kuitenkin sitten miehen kanssa asuessa huomannut sen, että on ihan mukavaa saada kiitosta ja kiittää, vaikka kyse olisikin jostain pakollisesta asiasta, kuten tiskaamisesta.
Se että on itsestäänselvyyksiä tarkoittaa minulle että suhde on jo loppusuoralla, ei sitä enää voi pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sano: hyyvä; nyt otat tosta tavan!
Jos mulle joku noin sanoo, saa olla satavarma että oliki viimonen kerta. ..
Vierailija kirjoitti:
Tuota, miten mun siihen pitäis reakoida? Iloisesti kiittämällä vai miten? Kun musta tuntuu, että multa odotetaan kiitosta, mutta eikö tuo ole itsestään selvää, että tehnyt vain sen, mitä kuuluukin tehdä.
Mitä miehen olisi sitten pitänyt sanoa?
Ilmeisesti olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano, että "hyvä homma, mitäs siitä?" ei kai nyt kukaan aikuinen oikeasti odota mitään kiitosta itsestään selvästä kotityöstä?
Aika töykeästi sanottu.
Etkö mitään ystävällistä osaa ehdottaa?
Vierailija kirjoitti:
Se, että "susta tuntuu", ei välttämättä tarkoita, että jotain erityistä kiitosta tai muuta huomiota odotettaisiin. Varmuuden vuoksi olen puhumatta vaimolle. Ei tule väärinkäsityksiä.
Näin se paljolti on.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut koko ikäni Suomessa mutta edelleen ihmetyttää tämä asia: kirosanoja on ok viljellä joka lauseessa mutta menepäs kiittämään jostain, varsinkin pienestä asiasta, niin saat omituisen ihmisen maineen saman tien.
Kiitätkö sinä miestäsi, kun hän laittaa täyden vessapaperirullan telineeseen ja vie hylsyn roskiin, laittaa likaiset astiat tiskikoneeseen tai pöydälle jääneen maidon jääkaappiin? Minua ärsyttää, jos nuo jää tekemättä, mutta en minä erikseen ala kiitellä, jos mies nuo tekee, nehän on itsestäänselvyyksiä.
Mä tulin kanssa koiran kanssa kaatosateesta lenkiltä. Sillä välin mies oli keittänyt kahvit, siivonnut kissan hiekkalaatikon, laittanut astianpesukoneen päälle ja mennyt takaisin nukkumaan. Katselen leffoja tai palstailen sen aikaa kun muut nukkuvat :)
No, itseni kohdalla kyllä arjessa pitää kiittää ja osata ottaa kiitosta vastaan myös niistä "itsestäänselvyyksistä". Kivaltahan se tuntuu, jos toinen halaa ja pussaa yllättäen ja sanoo kiitos kun teit niin ja näin. Toki tämän pitää mennä molempiin suuntiin.
Ei parisuhde ole valtapeliä - "nyt se sanoi tyhjänneensä koneen ja odottaa kiitosta eli en varmana kiitä kun silloinhan se voittaa". Tämä jos mikä myrkyttää mielen puolin ja toisin.
Ihmisillä on erilaiset rakkauden kielet - jotkut tarvitsevat sanoja, toiset tekoja. Jos mieheni tarvitsee sanallista kiitosta ja arvostusta, mielelläni sen hänelle suon. Muutenhan on kyse vain omasta ylpeydestäni.
Naiselle saa puhua vain jos kysytään.
Tuossa on perää enemmän kuin ehkä tajuatkaan. Kiitä samalla rakastavalla tunteella kuin jotain pientä osannutta koiranpentua.
Pahin ajatuspinttymä mitä itse kotoa opin, oli, ettei pienistä asioista pidä kiitellä.
Miksi ei?
Pelätäänkö siinä, että toinen ylpistyy. Kuvittelee, että omilla teoillaan voi tulla paremmaksi. Vähän luulen, että taustalla on peripietistinen ajatusmaailma, pitää muistaa olevansa syntinen, eikä koskaan muuten kuin armosta kelvollinen. Niilläkin, jotka eivät itse tiedä eivätkä myönnä arvomaailmansa taustaa.