Lue keskustelun säännöt.
Millaista on käydä psykiatrilla tai psykologilla?
18.11.2016 |
Joku joka tietää, kertokaa ihmeessä. En ole ikinä käynyt ja varaisin ajan ekaksi kerraksi. Aiheena vaikea elämäntilanne ja pidempään jatkunut olotila ja ongelmat. Mitä se kyselee? Mistä siellä puhutaan?
Kommentit (33)
Minusta psykologilla käynti on ihanaa mutta raskasta. Odotan käyntejä paljon ja huomaan kelaavani asioita puolitietoisesti. Itse käyntikerta on sitä että psykologi johdattaa aiheeseen josta puhuttiin viimeksi ja kyselee lisää.
Ihmisillä on eri tapoja työskennellä. Minulla on terapeutti jonka kanssa on helppo jutella ja ymmärrän mitä hän kysyy. On ollut sellaista liian hienoa ja teoreettista tyyppiä, joista en ole ymmärtänyt oikein että mikä oli kysymys...
Käynnin jälkeen on väsynyt olo, koska se vaan vie energiaa. Menen yleensä lyhyen lenkin kautta nukkumaan, vaikka kello olisi vasta kuusi illalla. Käyn siis Kelan korvaamassa terapiassa. Ilman sitä lojuisin kotona työkyvyttömänä ja yrittäisin tehdä itselleni jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos psykologi mokaa, niin ei todennäköisesti lähde hänen vastaanotolta samanlaisten vahinkojen kanssa, kuin mitä psykiatrin mokasta voi seurata.
Vierailija kirjoitti:
Minusta psykologilla käynti on ihanaa mutta raskasta. Odotan käyntejä paljon ja huomaan kelaavani asioita puolitietoisesti. Itse käyntikerta on sitä että psykologi johdattaa aiheeseen josta puhuttiin viimeksi ja kyselee lisää.
Ihmisillä on eri tapoja työskennellä. Minulla on terapeutti jonka kanssa on helppo jutella ja ymmärrän mitä hän kysyy. On ollut sellaista liian hienoa ja teoreettista tyyppiä, joista en ole ymmärtänyt oikein että mikä oli kysymys...
Käynnin jälkeen on väsynyt olo, koska se vaan vie energiaa. Menen yleensä lyhyen lenkin kautta nukkumaan, vaikka kello olisi vasta kuusi illalla. Käyn siis Kelan korvaamassa terapiassa. Ilman sitä lojuisin kotona työkyvyttömänä ja yrittäisin tehdä itselleni jotain.
Eli et käy psykologilla vaan psykoterapiassa, jossa terapeutti on psykologi. On ihan eri asia käydä psykologin vastaanotolla kuin terapiassa, jota tarjoaa pätevä psykoterapeutti. Terapia on prosessi, yksittäiset vastaanottokäynnit ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
""Mieli" on kemiaa. Serotoniinia, dopamiinia, adrenaliinia ja muita välittäjäaineita"
Kerro toki tarkemmin suuri viisas.
Ei kun mieli on henkisyyttä. Pään sisällä on ikään kuin pullon henkiä, jotka osaava saa kontrolliinsa, kun tsemppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mieltä voi lääkitä?
Missä se mieli on siellä aivoissa?
Miten tiedetään miten mieli toimii (ilmeisesti se tiedetään, kun mielen 'sairauksia' lääkitään), kun nykyajan tietokoneetkaan ei yllä ihmisaivojen toimintaan. Ei mulla muuta."Mieli" on kemiaa. Serotoniinia, dopamiinia, adrenaliinia ja muita välittäjäaineita.
Onneksi psykiatrit tietää,mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olennainen kysymys on edelleen: mitä haet? Lähetettä psykoterapiaan? Mielialalääkkeitä? Rauhoittavia? Keskusteluapua akuuttiin tilanteeseen?
Haluaisin jotain muutosta nykyiseen tilanteeseeni. Haluan pysty normaaliin elämään. Haluan nukkua, syödä ja elää edes jokseenkin normaalisti. Haluan helposta oloon ja ahdistukseen.
Sitähän minun on vaikea sanoa, mitä niin sanotusti haen(määritellät terapian tai lääkityksen tarvetta jne.). Keskutelu kuulostaa hyvältä. Haluaisin puhua jollekin, asioista, jotka painaa mieltä, sekä vaikeista tapahtuneista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mieltä voi lääkitä?
Missä se mieli on siellä aivoissa?
Miten tiedetään miten mieli toimii (ilmeisesti se tiedetään, kun mielen 'sairauksia' lääkitään), kun nykyajan tietokoneetkaan ei yllä ihmisaivojen toimintaan. Ei mulla muuta."Mieli" on kemiaa. Serotoniinia, dopamiinia, adrenaliinia ja muita välittäjäaineita.
Onneksi psykiatrit tietää,mitä tekee.
Psykiatrit määräävät pelkkiä lumelääkkeitä lääketeollisuuden korruptoimana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut mielen sairauksiin. Kyselee oireet ja määrää lääkkeet kuten lääkäri yleensäkin.
Yleensä ihan fiksuja, mutta ei kaikki kokemusta on reilusta parista kymmenestä psykiatrista.
Psykologi on se joka tekee erilaisia testejä ammatinvalinnan ohjaajana tai rekryfirman testaajana.
Jostain syystä näitä horskooppijuttuja tarjotaan myös ihmisten ongelmatilanteisiin.
En ole koskaan suostunut psygologin vastaanotolle kokemusta on lähinnä rekryfirman testaajista ja kasvatuspsykologian opettajani oli pohjakoulutukseltaan psykologi.
Minusta ihmiset todella helposti sekoittavat nämä kaksi, psykiatrin koulutus kestää keskimäärin 14 vuotta, mutta psykologiksi lukee neljässä vuodessa.
Niillä ei ole juuri mitää yhteistä.
Psykologian opinnot kestävät 5,5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut mielen sairauksiin. Kyselee oireet ja määrää lääkkeet kuten lääkäri yleensäkin.
Yleensä ihan fiksuja, mutta ei kaikki kokemusta on reilusta parista kymmenestä psykiatrista.
Psykologi on se joka tekee erilaisia testejä ammatinvalinnan ohjaajana tai rekryfirman testaajana.
Jostain syystä näitä horskooppijuttuja tarjotaan myös ihmisten ongelmatilanteisiin.
En ole koskaan suostunut psygologin vastaanotolle kokemusta on lähinnä rekryfirman testaajista ja kasvatuspsykologian opettajani oli pohjakoulutukseltaan psykologi.
Minusta ihmiset todella helposti sekoittavat nämä kaksi, psykiatrin koulutus kestää keskimäärin 14 vuotta, mutta psykologiksi lukee neljässä vuodessa.
Niillä ei ole juuri mitää yhteistä.Psykologian opinnot kestävät 5,5 vuotta.
Wau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennainen kysymys on edelleen: mitä haet? Lähetettä psykoterapiaan? Mielialalääkkeitä? Rauhoittavia? Keskusteluapua akuuttiin tilanteeseen?
Haluaisin jotain muutosta nykyiseen tilanteeseeni. Haluan pysty normaaliin elämään. Haluan nukkua, syödä ja elää edes jokseenkin normaalisti. Haluan helposta oloon ja ahdistukseen.
Sitähän minun on vaikea sanoa, mitä niin sanotusti haen(määritellät terapian tai lääkityksen tarvetta jne.). Keskutelu kuulostaa hyvältä. Haluaisin puhua jollekin, asioista, jotka painaa mieltä, sekä vaikeista tapahtuneista asioista.
Psykiatrinen sairaanhoitaja on ihan hyvä alku. Pääset vastaanotolle terveyskeskuksen kautta. Eli soita heti maanantaina omaan terveyskeskukseen ja kerro tuo, mitä kirjoitit. Hän ohjaa sitten eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut mielen sairauksiin. Kyselee oireet ja määrää lääkkeet kuten lääkäri yleensäkin.
Yleensä ihan fiksuja, mutta ei kaikki kokemusta on reilusta parista kymmenestä psykiatrista.
Psykologi on se joka tekee erilaisia testejä ammatinvalinnan ohjaajana tai rekryfirman testaajana.
Jostain syystä näitä horskooppijuttuja tarjotaan myös ihmisten ongelmatilanteisiin.
En ole koskaan suostunut psygologin vastaanotolle kokemusta on lähinnä rekryfirman testaajista ja kasvatuspsykologian opettajani oli pohjakoulutukseltaan psykologi.
Minusta ihmiset todella helposti sekoittavat nämä kaksi, psykiatrin koulutus kestää keskimäärin 14 vuotta, mutta psykologiksi lukee neljässä vuodessa.
Niillä ei ole juuri mitää yhteistä.Psykologian opinnot kestävät 5,5 vuotta.
Tuo on ohjeellinen pituus, sen voi vetää neljäänkin vuoteen ja psykiatriksikin voi valmistua 12 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu henkilöstä. Oma ja parin tutun kokemus on ollut, että jotkut psykiatrit vain istuvat aika hiljaa, kirjaavat kaiken muistiin, kun siinä puhelet. Toisinaan kysäisevät jotakin. Ja sitten tekeävt suunnitelmaa ja selvittävät senhetkiset lääkkeet ja niiden vaikutuksen sinun mukaasi.
Psykologin kanssa olen jutellut enemmän heti ensimmäisellä istunnolla kuin parin psykiatrin kanssa useammalla käynnillä yhteensä. Ekalla kerralla jotenkin puheripulimaisesti henkeä vetämättä hölisin puoli tuntia melkein putkeen. Jotenkin oli olo, että nyt pitää kertoa (melkein) kaikki ja yrittää selittää sille taustoja tämänhetkiseen tilanteeseen ja ongelmaan, että se voisi heti auttaa.. :D Sanoinkin siitä hänelle, että ei ollut tarkoitus näin paljon kaataa kerralla ulos, mutta ei kuulemma haitannut.
Itse asiassa eniten hyötyä sain psyk. puolen hoitajan kanssa juttelusta mielenterveystoimistolla (josta sitten hyvin harvoin eli parin kk välein nopea visiitti psykiatrille periaatteessa ensin sanomaan, että haluaisin jotain lääkeapua, sitten sanomaan, etten halua jatkaa ssri:tä, tkeee ihan zombiksi) . Kävin joka toinen viikko tunnin verran, jossain vaiheessa kerran viikossa. Hn sentään jutteli takaisin ja kyseli, ja tarjosi jotain ideoita. Ei siis suoria mitään ratkaisumalleja tai mitään 'tee nyt näin' -pakkopullaa, ei koskaan. Lähinnä auttoi selkeyttämään omia ajatuskuvioitani vaikeassa elämäntilanteessa.
Ensin kyllä ajattelin, että ihan turhaa se on.. mutta mennään nyt sitten. Tosin loppujen lopuksi ei ollut ollenkaan turhaa, suosittelen kyllä käymään. Jos ei heti löydy sopivaa ts. tuntuu, ettei oikein tule toimeen hoitajan/psykin kanssa, niin kannattaa pyytää/vaatia/etsiä toinen. Sekin on kemioista kiinni.
""Mieli" on kemiaa. Serotoniinia, dopamiinia, adrenaliinia ja muita välittäjäaineita"
Kerro toki tarkemmin suuri viisas.