Kun mies ilmoittaa ottavansa eron

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen uudenaikainen mutta en ymmärrä näitä ihmisiä jotka menevät naimisiin ihmisten kanssa joiden kanssa jokanen minuutti ei ole kultaista ihanuutta. 

Pitäisikö minunkin mennä tämmöiseen liittoon? En ole alentanut standardejani

Heh... Tuli mentyä naimisiin nuorena ja rakastuneena. Onhan näihin 18 vuoteen toki muutakin mahtunut kuin kultaista ihanuutta, mutta kokonaisuutena paljon enemmän plussas ja sitä ihanuutta kuin muuta. Ja rakastuneena olen vieläkin, mutta mies siis näköjään ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin sovittu muutaman kotihomman tekemisestä yhtenä iltana. Syöttiin, juteltiin, mies otti muutaman (liikaa) ja katsoi 3 tuntia lätkää. Nukkumaan käydessä kysyin mihin se kotihomman tekeminen jäi (en saa yksin tehtyä vaan tarvisin avustusta). Olin luullut että vielä lätkän jälkeen sen olisi voinut tehdä...

Mies hermostui, kritisoinkaikesta, osoittelen hänen heikkoja kohtiaan ja  hän  ei koskaan tehdä mitä haluaa, ilman nalkutusta.

Tämä nyt ei ihan pidä paikkaansa, mutta stressaantuneena mies ottaa kaiken itseensä ( kuten nyt sekin että minä olisin tarvinnut apua). Seuraus oli että mies nukkui yönsä sohvalla, laittoi olohuoneesta muutaman äkäisen tekstiviestin, ilmoitti ottavansa eron. Seuraavina päivinä ei vastaa tekstareihin tai puheluihin, viettää illat vierashuoneeseen sulkeutuneena. Tätä on nyt jatkunut 4 päivää. Ei kyllä ole eropapereitakaan tuonut.

Yhteisiä vuosia 18, naimisissa 14, 3 lasta. Ja mun sydän on rikki ja tulevaisuuden pelko painaa mieltä.

Eli olet perseestä, etkä osaa katsoa edelleenkään peiliin???????

Miehen vikaa, tottakai. Miehen kertomat asiat ovat toki mitättömiä.

Onhan se kauheaa miehen arvostelemista, jos erehtyy kysymään, onko mies tehnyt mitä lupasi. Ja ilman muuta miehen mielestä lätkän katsominen on paaaljon tärkeämpää ja raskaampaa kuin tehdä, mitä vaimo on erehtynyt pyytämään.

Eli naisen nakittamat hommat ovat tärkeämpiä, kuin miehen tunteet?

Jep. Äityleissä ei voi olla koskaan mitään vikaa.

Onko ap:n miehellä sähkärin koulutus noihin hommiin?

Miehellä on helvetillinen työstressi ja projektikiire , mutta äitylin pitää päästä sisustamaan?

Sano miehelle suoraan, SYYLLISTÄMÄTTÄ ja vaikka tekstiviestillä näitä asioita mitä tännekin kerrot. Sano että tarkoitus ei ole ollut nalkuttaa ja vaatia liikaa ja pyydä anteeksi jos se on vaikuttanut siltä. Sano että olet onnellinen hänen kanssaan ja kuvittelit suhteenne olevan hyvä ja tasa-arvoinen. Sano että ymmärrät että hänellä on työkiireitä ja sen takia varmasti muutkin asiat stressaavat. Toivo että mies kertoisi jos jokin on vikana ja ongelmista puhuttaisi, koska muuten ne eivät ratkea. Ja että monesti pelkkä puhuminen helpottaa sitä huonoa oloa ja stressiä.

Vaikuttaa siltä että miehellä on tunteet ja ajatukset päässy patoutumaan ja nyt ne vain räjähtivät ulos, huonolla tavalla. Jos haluat hänen kanssaan jatkaa, toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Jos mies ei oikeasti halua jatkaa, sinä et sille oikein voi mitään. Mies kyllä huomaa eron jälkeen ajan kanssa että mistä ne ongelmat oikeasti johtuvat. Jos ongelmana on parisuhde, tottakai hänen olonsa helpottaa, mutta jos ongelmat johtuvat esim. työkiireistä niin eivät ne katoa jos eroatte, enemmän vain tulee häslinkiä eron myötä eikä ole toista tukena.

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle suoraan, SYYLLISTÄMÄTTÄ ja vaikka tekstiviestillä näitä asioita mitä tännekin kerrot. Sano että tarkoitus ei ole ollut nalkuttaa ja vaatia liikaa ja pyydä anteeksi jos se on vaikuttanut siltä. Sano että olet onnellinen hänen kanssaan ja kuvittelit suhteenne olevan hyvä ja tasa-arvoinen. Sano että ymmärrät että hänellä on työkiireitä ja sen takia varmasti muutkin asiat stressaavat. Toivo että mies kertoisi jos jokin on vikana ja ongelmista puhuttaisi, koska muuten ne eivät ratkea. Ja että monesti pelkkä puhuminen helpottaa sitä huonoa oloa ja stressiä.

Vaikuttaa siltä että miehellä on tunteet ja ajatukset päässy patoutumaan ja nyt ne vain räjähtivät ulos, huonolla tavalla. Jos haluat hänen kanssaan jatkaa, toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Jos mies ei oikeasti halua jatkaa, sinä et sille oikein voi mitään. Mies kyllä huomaa eron jälkeen ajan kanssa että mistä ne ongelmat oikeasti johtuvat. Jos ongelmana on parisuhde, tottakai hänen olonsa helpottaa, mutta jos ongelmat johtuvat esim. työkiireistä niin eivät ne katoa jos eroatte, enemmän vain tulee häslinkiä eron myötä eikä ole toista tukena.

Ihan samoilla linjoilla olen, mutta eihän mies edes vastaa puheluihin eikä halua että menen vierashuoneeseen ollenkaan. En siis usko että mitään on enää pelastettavissa. Keskusteluyhtettä ei siis ole ollut muutamaan päivään. Sen sijaan luulen, ettei hän ymmärrä vuoroviikkojen raskautta, kokonaisvastuuta lapsista, työaikojen rajoittamista lasten takia yms.mitä ero mukanaan tuo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin sovittu muutaman kotihomman tekemisestä yhtenä iltana. Syöttiin, juteltiin, mies otti muutaman (liikaa) ja katsoi 3 tuntia lätkää. Nukkumaan käydessä kysyin mihin se kotihomman tekeminen jäi (en saa yksin tehtyä vaan tarvisin avustusta). Olin luullut että vielä lätkän jälkeen sen olisi voinut tehdä...

Mies hermostui, kritisoinkaikesta, osoittelen hänen heikkoja kohtiaan ja  hän  ei koskaan tehdä mitä haluaa, ilman nalkutusta.

Tämä nyt ei ihan pidä paikkaansa, mutta stressaantuneena mies ottaa kaiken itseensä ( kuten nyt sekin että minä olisin tarvinnut apua). Seuraus oli että mies nukkui yönsä sohvalla, laittoi olohuoneesta muutaman äkäisen tekstiviestin, ilmoitti ottavansa eron. Seuraavina päivinä ei vastaa tekstareihin tai puheluihin, viettää illat vierashuoneeseen sulkeutuneena. Tätä on nyt jatkunut 4 päivää. Ei kyllä ole eropapereitakaan tuonut.

Yhteisiä vuosia 18, naimisissa 14, 3 lasta. Ja mun sydän on rikki ja tulevaisuuden pelko painaa mieltä.

Peiliin on katsottu useampaan kertaan, mutta sille en voi mitään että mies kokee kritiikkinä sen, että kysyn apua jota hän lupasi/tarjoutui antamaan. Ilmeisesti unohti koko homman ja räjähti, kun " jäi kiinni omasta virheestään". En mitenkään syyttänyt, kysyin vain koska homman voisi tehdä.

Ap

Eli olet perseestä, etkä osaa katsoa edelleenkään peiliin???????

Miehen vikaa, tottakai. Miehen kertomat asiat ovat toki mitättömiä.

Ikävä juttu. Paha sanoa kyllä, että onko mies tosissaan, vai onko niin burnoutin partaalla, että polla ei kestä. Tsemppiä.

Tänään juteltiin, mies on kuin eri mies siihen tuttuun ja turvalliseen verrattuna. Kylmä ja etäinen, kireä. Siivoaa ja laittaa ruokaa ja töihinkin vielä menossa rapottia kirjoittamaan. Ei kuulemma näe positiivista meidän arjessa mutta muutaman negatiivisen pikkujutun suurentaa vuoren kokoiseksi...

Loppuunpalanut taitaa olla, mut minkäs teet. Auttaakaan ei voi jos kaikki mun sanomiset tulkitaan negatiiviseksi ja ilkeäksi, riippumatta mitä/miten sanon. Eli mykkäkoulu jatkuu, kai se ero on paras vaihtoehto jos mies ei minussa ja meidän elämässä mitään positiivista näe.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oltiin sovittu muutaman kotihomman tekemisestä yhtenä iltana. Syöttiin, juteltiin, mies otti muutaman (liikaa) ja katsoi 3 tuntia lätkää. Nukkumaan käydessä kysyin mihin se kotihomman tekeminen jäi (en saa yksin tehtyä vaan tarvisin avustusta). Olin luullut että vielä lätkän jälkeen sen olisi voinut tehdä...

Mies hermostui, kritisoin kuulemma kaikesta, osoittelen hänen heikkoja kohtiaan, eikä hän saa koskaan tehdä mitä haluaa, ilman nalkutusta.

Tämä nyt ei ihan pidä paikkaansa, mutta stressaantuneena mies ottaa kaiken itseensä ( kuten nyt sekin että minä olisin tarvinnut apua). Seuraus oli että mies nukkui yönsä sohvalla, laittoi olohuoneesta muutaman äkäisen tekstiviestin, ilmoitti ottavansa eron. Seuraavina päivinä ei vastaa tekstareihin tai puheluihin, viettää illat vierashuoneeseen sulkeutuneena. Tätä on nyt jatkunut 4 päivää. Ei kyllä ole eropapereitakaan tuonut.

Yhteisiä vuosia 18, naimisissa 14, 3 lasta. Ja mun sydän on rikki ja tulevaisuuden pelko painaa mieltä.

Itsehän tilanteen loit joten mitä valitat?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen uudenaikainen mutta en ymmärrä näitä ihmisiä jotka menevät naimisiin ihmisten kanssa joiden kanssa jokanen minuutti ei ole kultaista ihanuutta. 

Pitäisikö minunkin mennä tämmöiseen liittoon? En ole alentanut standardejani

Elämä ei ole mitään prinsessa satua

Olette nälkäisiä syökää perunamuusia ja tölkkilihapullia koko perhe

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin sovittu muutaman kotihomman tekemisestä yhtenä iltana. Syöttiin, juteltiin, mies otti muutaman (liikaa) ja katsoi 3 tuntia lätkää. Nukkumaan käydessä kysyin mihin se kotihomman tekeminen jäi (en saa yksin tehtyä vaan tarvisin avustusta). Olin luullut että vielä lätkän jälkeen sen olisi voinut tehdä...

Mies hermostui, kritisoinkaikesta, osoittelen hänen heikkoja kohtiaan ja  hän  ei koskaan tehdä mitä haluaa, ilman nalkutusta.

Tämä nyt ei ihan pidä paikkaansa, mutta stressaantuneena mies ottaa kaiken itseensä ( kuten nyt sekin että minä olisin tarvinnut apua). Seuraus oli että mies nukkui yönsä sohvalla, laittoi olohuoneesta muutaman äkäisen tekstiviestin, ilmoitti ottavansa eron. Seuraavina päivinä ei vastaa tekstareihin tai puheluihin, viettää illat vierashuoneeseen sulkeutuneena. Tätä on nyt jatkunut 4 päivää. Ei kyllä ole eropapereitakaan tuonut.

Yhteisiä vuosia 18, naimisissa 14, 3 lasta. Ja mun sydän on rikki ja tulevaisuuden pelko painaa mieltä.

Eli olet perseestä, etkä osaa katsoa edelleenkään peiliin???????

Miehen vikaa, tottakai. Miehen kertomat asiat ovat toki mitättömiä.

Onhan se kauheaa miehen arvostelemista, jos erehtyy kysymään, onko mies tehnyt mitä lupasi. Ja ilman muuta miehen mielestä lätkän katsominen on paaaljon tärkeämpää ja raskaampaa kuin tehdä, mitä vaimo on erehtynyt pyytämään.

Vaimo ei ole miehen pomo.

Sähköasennukset kuuluu ammattilaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle suoraan, SYYLLISTÄMÄTTÄ ja vaikka tekstiviestillä näitä asioita mitä tännekin kerrot. Sano että tarkoitus ei ole ollut nalkuttaa ja vaatia liikaa ja pyydä anteeksi jos se on vaikuttanut siltä. Sano että olet onnellinen hänen kanssaan ja kuvittelit suhteenne olevan hyvä ja tasa-arvoinen. Sano että ymmärrät että hänellä on työkiireitä ja sen takia varmasti muutkin asiat stressaavat. Toivo että mies kertoisi jos jokin on vikana ja ongelmista puhuttaisi, koska muuten ne eivät ratkea. Ja että monesti pelkkä puhuminen helpottaa sitä huonoa oloa ja stressiä.

Vaikuttaa siltä että miehellä on tunteet ja ajatukset päässy patoutumaan ja nyt ne vain räjähtivät ulos, huonolla tavalla. Jos haluat hänen kanssaan jatkaa, toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Jos mies ei oikeasti halua jatkaa, sinä et sille oikein voi mitään. Mies kyllä huomaa eron jälkeen ajan kanssa että mistä ne ongelmat oikeasti johtuvat. Jos ongelmana on parisuhde, tottakai hänen olonsa helpottaa, mutta jos ongelmat johtuvat esim. työkiireistä niin eivät ne katoa jos eroatte, enemmän vain tulee häslinkiä eron myötä eikä ole toista tukena.

Vaikka paineet tulisi työkiireistä niin ero auttaa kuitenkin. Kun ei enää tarvitse kuunnella AP:n valitusta

blaa blaa, että yhtenä iltana tuli riitaa kumpi täyttää tiskikoneen ja sen takia ero... :)

kyllä sillä miehellä on varmaan vähän pitempiaikaista vitutusta, jos haluaa erota. Mut se ei saa sanottua sitä sulle, jos sun syvällisyytesi taso on toi tiskikoneen täyttö.  

Miksi ootat, että mies tuo ne eropaperit? Lapsellista uhkailla erolla riidellessä, en kattelis tuommosta. Jos ei ite saa aikaiseksi vaikka haluaa erota, niin pistät itse eron vireille.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juteltiin, mies on kuin eri mies siihen tuttuun ja turvalliseen verrattuna. Kylmä ja etäinen, kireä. Siivoaa ja laittaa ruokaa ja töihinkin vielä menossa rapottia kirjoittamaan. Ei kuulemma näe positiivista meidän arjessa mutta muutaman negatiivisen pikkujutun suurentaa vuoren kokoiseksi...

Loppuunpalanut taitaa olla, mut minkäs teet. Auttaakaan ei voi jos kaikki mun sanomiset tulkitaan negatiiviseksi ja ilkeäksi, riippumatta mitä/miten sanon. Eli mykkäkoulu jatkuu, kai se ero on paras vaihtoehto jos mies ei minussa ja meidän elämässä mitään positiivista näe.

Ap

Eli vieläkään ei löydy sitä peiliä? Oliko sillä miehellä sähkärin koulutus? Paljonkos sinä tuot muuten talouteen rahaa?

Kamala tilanne, oikeasti. Vaikuttaisi että miehelläsi on burnout. Silloin kuin itselläni oli, niin kilahtelin myös ihan pikkuasioista ja kaikki tuntui hirveän raskaalta. Jo pelkästään signaalit siitä, että lisähommia on tulossa jostakin sai minut kierroksille. Olisi hyvä jos pystyisitte puhumaan. En usko, että hän tarkoittaa tällä hetkellä sanomaansa. Silti erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa ja ei sinunkaan sellaista pidä hyväksyä.

Varaa aika parisuhdeterapeutille, jossa sitten sovitte siitä erosta. Tulosta ukolle eropaperit, varaa lastenvalvojalta aika. Lastenvalvojalla ilmoitat, että viikko viikko.

Miehellä on kokemusta sähköalalta riittävästi kyseisen homman hoitoon. Peilejä meillä on monta, riittää ihan kaikille perheenjäsenille katsottavaa. Ja minä tuon talouteen n 62 000 €/vuodessa.

Ja siihen sähköhommaan käytiin yhdessä sunnuntaina ostamassa tarpeet, maanantaina mies lupasi että hoitaa asian tiistaina ( koska loppuviikon illat oli buukattuja). Nyt on siis lauantai ja eron kynnyksellä ollaan. Jos se nyt palstan ilkelijöitä ilahduttaa.

Ap

Meillä vähän samantapainen tilanne mutta ilmeisesti eksä oli jo pitkään hautonut eroa ja valmistautunut siihen. Vähän samantapaisen riidan jälkeen yhtenä iltana neljä vuotta sitten vaan käveli ulos ja sanoi, että tämä liitto oli tässä eikä oo enää pitkään aikaan tuntenut mitään mua kohtaan ja toivoi etten ottaisi yhteyttä enää koskaan, koska muuten hän ei pysty eroon ja oman päänsä terveyden kannalta hänen on saatava elää omaa elämäänsä. Sen jälkeen näkyi vaan auton jarruvalot. Aika shokki se oli ja lapsille piti selittää kun en itsekään ymmärtänyt. Ehdittiin olla naimisissa 16 vuotta. Ex-mies oli vaihtanut puhelinliittymää ja salannu kaikki yhteystietonsa ja pari päivää sen lähdön jälkeen tuli lakitoimistosta kirje, jossa kerrottiin että yhteydenotot jatkossa lakimiehen kautta ja samalla ehdotettiin aikaa keskusteluun omaisuuden osituksesta ja muista vastaavista. Kuoressa oli myös ohje miten voin aloittaa lastenvalvonnan kanssa huoltajuudesta ja elatusasioista neuvottelun ja kerrottiin, että mies on halukas yhteishuoltajuuteen ja voi avokätisesti tukea lapsia, mutta että kaikissa neuvotteluissa häntä edustaa lakimies. Turha kai sanokaan mutta romahdin ihan täysin. Ilman ystäviäni en olis pystynyt mihinkään.

Lopeta nyt herranjestas tuo sisustelu, se saa miehesi ajattelemaan että olet typerä kana. Ukkosi projektikiireet taitavat olla jotain muuta nyt. Kivannäköinen ja fiksu keski-ikäinen on riskiryhmää, kun lapset eivät enää ime kaikkea energiaa ja töissä havahtuu siihen, että on työntekokin aika p***aa. Miehelläsi on suhde. Hän olisi mieluummin sen toisen kanssa, vailla toisarvoisena pitämäänsä kodin puunaamista ja kuopsutusta. Häntä ei kiinnosta pätkääkään. Häntä ärsyttää katsella sinua, kun esität hänen näkökulmastaan aivan viimesijaisiin asioihin liittyviä vaatimuksiasi ja aikataulujasi. Hän kokee, ettet ymmärrä häntä ja hänen stressinaiheitaan, vaikka miten kuuntelisit ja yrittäisit tukea. Hän on kyllästynyt sinuun, ja kyllästymistä valitettavasti lisää se, että olet aivan äimänä kun hän ilmaisee ettei ole suhteeseenne tyytyväinen.

En tiedä, millä saisit miehesi pään käännettyä. Voi olla jo ihan liian myöhäistä. Tunnet ukkosi, mieti miten toimit. Eropapereiden pelkääminen ei vie sinua mihinkään. Olet vahva, kun vaan päätät niin. Tsemppiä.