Miksi kukaan viitsii lukea kirjoja, kuviteltuja tarinoita?

Voi tietoa kirjoittaa fiktiomuotoonkin.

Niin tai television, elokuvien tai teatterin seuraamiseen. Tai musiikkiin! Ihan turhaa.

Aloittaja on niitä ihmisiä, jotka katsovat töllöstäkin vain uutiset, kaikki muu on turhaa?

Olen yrittänyt alkaa lukemaan fiktiota mutta aikamoista pakkopullaa se on. Jotenkin takaraivossa jyskyttää koko ajan, että tämä on tavallisen ihmisen kirjan sivuille kirjottamia sanoja.

Minulla ei ole mitää fiktiota vastaan ja toivoisin että pystyisin innostumaan siitä. Olen vain kuten ap että vain todellisuus kiinnostaa.

Yhtä lailla moni "tieteellinen" on aivan yhtä lailla fiktiota. Kuten evoluutioteoria, virallinen historiankirjoitus moninpaikoin, lääketiteestäkin esimerkkejä löytyy jne.

Kattos vaan, kärsivällinen trolli! Sähän tekasit pari kuukautta sitten sen ihan saman avauksen sci-fi:stä. Pidit kiitettävän pitkän tauon. Siitä 1/5!

Taidatte olla ihmisiä, jotka suoritatte elämää, hih!  Siksipä kirjoista VAIN tietokirjat kelpaavat, koska niistä voi olla HYÖTYÄ.

Hohhoijaa, onko typerämpää kuultu ikinä?

Kirjan lukeminen on tehokasta aivojumppaa, aivot muokkaavat ja visualisoivat tarinaa,

Mutta ei helmiä sioille!

Harmi ettei sulla oo mielikuvitusta, jäät paljosta paitsi.

Tätä ei voi selittää ap:lle niin, että hän ymmärtäisi. 

Koska on mielenkiintoista sukeltaa toiseen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai television, elokuvien tai teatterin seuraamiseen. Tai musiikkiin! Ihan turhaa.

Ja tietokonepelaaminen, urheilu, ja oikestaan kaikki harrastukset muutenkin. Ei kannata kehittää itseään millään lailla eikä viettää aikaa sellaisen tekemisen parisssa, josta nauttii. Hukkaan menee elämä, ellei koko ajan ole nitkuttamassa niitä pettuleivän aineksia irti männynkuoresta!

Kirjoista oppii empatiaa, oppii ymmärtämään ihmisten motiiveja ja käytöstä. Periaatteessa ei tarvitsisi lukea kuin Rikos ja Rangastus ja Karsamazovin Veljekset Dostojevskiltä,niin voisit polttaa kaikki psykologian self-help-oppaasi. Tämä nyt on hivenen karrikoitu esimerkki muttei kovin kaukana "totuudesta". Mutta kirjallisuuteen pitää  perehtyä, jotta se symbolikieli aukeaa, vähän samoin kuin klassiseen musiikkiin. Pitää siis pysähtyä taiteen ääreen, keskittyä (tiedän ,tämän päivän ihmisille kauhea ajatus) .Kirjallisuus on "korkeakulttuuria" (ei tietenkään kaikki kirjallisuus) samoin kuin esim, klassinen musiikki, joten se ei ole noin niin kuin ylipäätänsä niin sanottua "perusleipää" kansalle. Kansanviihdettä on jääkiekko, jalkapallo, Matti Nykänen, Cheek , Saara Aalto jne, mitenkään näitä sen enempää vähättelemättä.  Mutta suosittelen kyllä lukemista kaikille...parantaa myös omaa kielellistä kykyä..kirjoitat paremmin, puhut paremmin ja ymmärrät maailmaa paremmin. Ei muuta kuin kirjaa käteen.

Vierailija kirjoitti:

Tietokirjat ymmärrän, koska niistä voi oppia jotain, mutta fiktio on ihan silkkaa sepitettä. Miksi ihmiset tuhlaa aikaansa keksittyjen tarinoiden lukemiseen?

Onhan fiktiossakin tietoa. Tietoa siitä, miten toiset ihmiset ajattelevat ja tuntevat ja käyttäytyvät, tarinoissa on useimmiten myös faktatietoa esim. historiasta. Aina kun luen romaanin, opin siitä jotain uutta.

Sama koskee lähes kaikkia elokuvia ja tv-sarjoja. Kuvitteellista sontaa, eli ajanhukkaa. Täysin jälkeenjääneiden touhua. Onneksi tajusin tämän jo teini.iässä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoista oppii empatiaa, oppii ymmärtämään ihmisten motiiveja ja käytöstä. Periaatteessa ei tarvitsisi lukea kuin Rikos ja Rangastus ja Karsamazovin Veljekset Dostojevskiltä,niin voisit polttaa kaikki psykologian self-help-oppaasi. Tämä nyt on hivenen karrikoitu esimerkki muttei kovin kaukana "totuudesta". Mutta kirjallisuuteen pitää  perehtyä, jotta se symbolikieli aukeaa, vähän samoin kuin klassiseen musiikkiin. Pitää siis pysähtyä taiteen ääreen, keskittyä (tiedän ,tämän päivän ihmisille kauhea ajatus) .Kirjallisuus on "korkeakulttuuria" (ei tietenkään kaikki kirjallisuus) samoin kuin esim, klassinen musiikki, joten se ei ole noin niin kuin ylipäätänsä niin sanottua "perusleipää" kansalle. Kansanviihdettä on jääkiekko, jalkapallo, Matti Nykänen, Cheek , Saara Aalto jne, mitenkään näitä sen enempää vähättelemättä.  Mutta suosittelen kyllä lukemista kaikille...parantaa myös omaa kielellistä kykyä..kirjoitat paremmin, puhut paremmin ja ymmärrät maailmaa paremmin. Ei muuta kuin kirjaa käteen.

Kirjailija kiittää ja kumartaa tästä ihanasta kommentista. <3

Mun mummovainaalla oli sama ajatus. Ei myöskään käsittänyt mitä hienoa on joissakin maisemissa! Että miksi joku sanoo, että on hieno maisema?!

Oli syntynyt 1919.

Silleen voi  nollata aivot.Se ruokkii omaa mielikuvitusta. Mä  taas en tajua kirjojen pilaamista elokuvien teolla. Se kirjasta tehty leffa on jonkun toisen valmiiksi pureksima näkemys, vähän kuin kävisi mäkkärillä kunnon päivällisen (kirja) sijaan. Ei mua sellaiset kiinnosta.

Mä tykkään fiktiosta, jos se on niin vakuuttavaa, että voin kuvitella sen olevan totta.

Luin lapsena tosi paljon kirjoja, mutta muistan aika usein miettineeni jotenkin harmissani, että kun tämähän ei ole totta enkä näe tapahtumia mielessäni tarpeeksi vahvasti, vaan se oli jotenkin liian sumeaa mielestäni.

Leffatkaan ei ole totta, mutta voin sentään nähdä tapahtumat silmilläni, joten tykkään katsoa leffoja. Kirjojen "näkeminen" on jotain erilaista, ehkä mulla vaan ei ole tarpeeksi hyvä mielikuvitus, sillä vaikka kuvittelen ne tapahtumat mielessäni kuvina, niin silti se ei jotenkin riitä minulle.

Jotta nykyään tykkäisin lukea kirjaa, sen sisällön pitäisi olla jotenkin "provosoivaa" tai yllättävää, jotta niiden tapahtumien epäselvyys/sumeus ei haittaisi minua niin paljon.

Toki fiktion lukemisestakin on hyötyä, esim. kun lapsena luin paljon kirjoja, minusta tuli itsestänikin parempi kirjoittaja. Ehkä voisin nytkin kehittyä kirjoittajana, jos lukisin enemmän, mutta kai kirjoittajana voi kehittyä ihan faktaakin lukemalla. Jos nyt siitä edes innostuisi. En jaksa lukea pitkiä tekstejä, se tuntuu työläältä. Olen kai jotenkin laiskistunut lukijana.

Tää provo toimii ihan joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Silleen voi  nollata aivot.Se ruokkii omaa mielikuvitusta. Mä  taas en tajua kirjojen pilaamista elokuvien teolla. Se kirjasta tehty leffa on jonkun toisen valmiiksi pureksima näkemys, vähän kuin kävisi mäkkärillä kunnon päivällisen (kirja) sijaan. Ei mua sellaiset kiinnosta.

Ymmärrän ajatuksesi, mutta mielestäni on toisaalta mukava nähdä, miten joku toinen on kuvitellut kirjan maailman ja verrata sitä omiin kuvitelmiin. Mielelläni kyllä luen kirjan ensin, että voin ensin muodostaa oman mielipiteeni tarinasta, sitten vertailla sitä elokuvantekijöiden versioon.