Miksi synnytyssairaalassa ei saa vauvaa yöllä edes vähäksi ajaksi hoitoon?

Taitaa riippua sairaalasta tuo asia. Toivottavasti omalla synnärillä saa tarvittaessa hoitoapua. Vaikka tietysti haluaisin hoitaa vauvani itse.

Olin käytännöllisesti valvonut koko sairaalassa olon ja yökkö tuli sit viimeisenä yönä joskus puolen yön aikaan ehdottamaan, että antaisinko lapsen muutamaks tunniks heille. Sitten se tuli tunnin päästä kysymään, että saako lapselle antaa tutin=). Se viimeinen yö olikin ainoa hyvä asia sillä synnytyskeikalla, ihanaa oli kun sai nukkua!

fanaattisuus joissakin synnytyssairaaloissa pistää vihaksi... Totta on, että lapsi on aina etusijalla ja imetyksen kannalta vierihoito on ainoa oikea vaihtoehto. Vierihoito takaa myös parhaan mahdollisen alun äidin ja vauvan väliselle tuikitärkeälle vuorovaikutussuhteelle. Mutta jos äiti on jo synnytyssairaalasta lähtien kuolemanväsynyt ei se elo niin hymyile heti kotiin päästyäänkään...



Molemmat vauvani ovat olleet vähäunisia ja sairaalassakin torkkuivat hetken vain rintasuussa tai jos heiotä heijasi sängyllä. En siis itse saanut nukuttua lainkaan. Toisessa sairaalassa minua jopa hiljaisesti syyllistettiin kun pyysin hoitajaa heijaamaan vauvaani tunnin tai kaksi kello 5 aamulla kun en ollut kahteen vuorokauteen nukkunut. Tämä oli kurjaa kovassa äidinrakkauden ja hormonien tunnemylläkässä, mutta uni on mittaamattoman arvokasta!!

Esikoisen hoitajat otti oma-aloitteisesti neljäksi tunniksi koska olin ollut hereillä lähes 2vrk, toisen vauvan vein itse aamuyö klo 2 kun en ollut nukkunut yhtään synnytksen jälkeen (lapsi syntyi klo.5 iltapäivällä). Hoitajat ottivat pojan nihkeästi (eri synnäri kuin esikoisella), mutta ihan sama, kunhan vain sain nukkua hetken. Ihmettelen myöskin tätä ajattelutapaa, että äidille ei suoda 4h lepotaukoa ekana yönä synnytyksen jälkeen. Kyllä sitä ehtii sitten kotona vielä valvoa monena yönä.

Minulla on kolme lasta ja olen ollut puolikuollut VÄSYMYKSESTÄ synnytyssairaalasta kotiin palattuani. Vain ja ainoastaan sen takia, että vauva on ollut vierihoidossa koko ajan. Annettiin ymmärtää, että vauvaa ei saa viedä hoitajille, jos ei ole pakottavaa tarvetta (ja väsymys ei ollut sellainen...). Suomalaisella sisulla vauva tulikin vierihoidossa hoidettua, mutta kotiin päästyä kaikki tuntui kaatuvan päälle.

Hoitajilla on yöllä muutakin tekemistä kuin vahtia vauvoja.

asiassa on eroja synnytyssairaaloittain. Itse olin Naistenklinikalla.



Hassua muuten, että täysimetystä suositellaan sairaalassa todella voimakkaasti, mutta sitä ei sitten tueta esim. niin, että kun maito ei ole vielä noussut niin vauvan saisi muutamaksi tunniksi yöllä hoitoon, jolloin olisi kotiin päästyään virkeämpi imettämään vauvaa myös yöt. Itse olin niin väsynyt kotiin päästyäni, että mies halusi isyyslomallaan nousta yöllä ja antaa tuttelia, jotta sain nukuttua edes yhden pätkän kunnolla.



Ap

Nuoremman lapsen kanssa lähdettiin sairaalasta kahden nukkumattoman yön jälkeen ja myös siksi että olimme ikkunan vieressä josta veti -30 asteen pakkasessa niin hirveästi että pelkäsin terveytemme puolesta vaikka miten olikin ylimääräinen hevosen huopa päällä. Sadistihoitaja lisäksi herätti minut joka kerta kun pojalta otettiin sokerikoe (3h välein) ja olin pari kertaa ehtinyt juuri nukahtaa syötön jälkeen kun se ämmä tuli herättämään. Eihän sitä koetta edes minulta otettu! Joskus on kyllä vaikea tajuta tuota ns. sairaanhoidon tasoa, jota sairaaloissa saa.

Kaiken muun voisi ulkoistaa muille ammattilaisille.

pyytämällä sai jäädä viereen toisena yönä, olisivat taas raahanneet pienen vierestä pois. Onneksi avasin suuni, että hei älä vie. En saa nukuttua ilman lasta

Kätilöopistolla oltiin ainakin erittäin nihkeitä asiassa. Pyysin kello kolme yöllä reilun parin vuorokauden unettomuuden jälkeen, josko vauvan voisi viedä loppuyöksi kansliaan, ja vastaus oli " jo jos et itse sitä millään saa rauhoittumaan, niin tuo sitten tänne" . Kolmen lapsen äitina ajattelin, että prkl, valvoin vielä kolmannenkin vuorokauden ja menin sitten kotiin kahden vanhemman lapsen luokse täydellisenä zombiena.

vaikka kuinka rimputtelin soittokelloa. Imetin vauvan, vaihdoin kakkavaipan ja vein hänet nukkumaan...nostin taas imemään jne. Muutenkin ruuat sun muut joudin kantamaan ja hakemana itse. Lähdin pois jo 2 yön jälkeen, sillä minun oli ihan sama olla kotona leikkauksen jälkeen hoitamassa.

tultiin vielä herättämään, ettei vauva varmasti jää syöttämättä juuri kun olin tuntien jälkeen saanut unen päästä kiinni ja vauva nukkui tyytyväisenä...pisti vihaksi todellakin.



Nimim. mustat renkaat silmien alla

Tiedän sen, sillä vauvaltani otetiin verensokereita 3 tunnin välein ja itselleni tiputettiin antibioottia keskellä yötä. Olimme sairaalassa 4 yötä joista jokaisena sain itse antibiottia eli näin hoitsuja jokaisena niinä 4 yönä.



Kiireellä painelivat menemään kaikki ne 4 yötä jotka osastolla olin.

että jos vauva syntyy illalla/alkuyöstä, se PITÄÄ antaa kansliaan ensimmäiseksi yöksi, ilmeisesti juuri sen takia, että äiti saa levätä. Aika erilaista siis eri sairaaloissa.

oma synnytykseni itsessään kesti 20 tuntia ja alkoi puoliltaöin. Loppui siis sunnuntai-iltana, eikä sunnuntain ja maanantain välillä tullut mieleenkään nukkua, ihailin miehen kanssa poikaa koko yön ihan täpinöissä.



maanantaina ystävät tulivat katsomaan tulokasta joten valvoin melkein 3 vrk putkeen -- aikaisesta lauantai-aamusta myöhään maanantai-iltaan. Eikä tuntunut missään, ei olisi tullut mieleenkään viedä lasta hoitoon. Rinnalla oli (ja imi ne tietysti rikki!) jotta maito nousisi nopeasti ja nousihan se. Kun päästii ti aamuna kotiin, sitä tuli tulvimalla. Jos olisi annetu korvikkeita, olisiko noussut niin nopeasti?



Mielestäni on siis ihan syynsä luomukäytäntöön ja vierihoitoon, tosin sektioäitejä pitäisi varmaan armahtaa, koska pitää itsekin toipua isosta operaatiosta. Mutta tämä siis vaan huomiona, että voi siitä kiinteästä yhteydestä nauttiakin :)

Olisin synnyttänyt poliklinisesti, mutta se ei ollut mahdollista. Pääsi kotiin, ei tarvinnut valvoa muitten vauvojen itkun takia ja sen osaston yleisen hälinän ja melun takia. Kun oma vauva nukkui hyvin yöt, niin sain vain yhden yön valvomisen (siis se yö synnärillä) aloittaa vauva-arjen aika pirteänä. Kotona kaikki on muutenkin helpompaa, siis jos isä on kotona myös.



Sektion jälkeen tämä ei toki onnistu, mutta muille vinkiksi, ei sinne synnärille tarvi jäädä asumaan, jos vauvalla on kaikki ok. Itse menetin tosi paljon verta ja jouduin " vähän" feikkaamaan reipasta, että päästivät kotiin. Mutta oli se sen arvoista =) Ja kotona palauduin tosi nopsaan, kun mies passasi ja hoiti esikoisen, mun ei tarvinnut kuin maata sohvalla ja imettää.

Mulla oli ennen synnytystä kuukauden niin kamalat kivut (ei liittynyt raskauteen) etten voinut nukkua. Pariin viikkoon en ollenkaa. Sitten sairaalassa olin tietysti puoli kuollut ja vauva vaan valvoi ja valvoi. Olin ihan poikki ja mitään apua ei saanut vaikka pyysin kuinka. Vauvalaan ei vauva päässyt vaikka kuinka anoin. Siellä mä sitten jouduin vielä viikon olemaan. (kun niin huonossa kunnossa, sekä äiti että vauva). No kotiin päästyä oli tietty helpompaa, mutta väsymys armoton ja yksin piti selviytyä. No tietty maito ei noussut väsymyksen vuoksi, lapsella koliikki, sairastuin masennukseen jne. Onneksi kaikki takana. Mutta siellä synnytys sairaalas olis voinut nukkuu edes vähän. Kyllä on liian pitkälle menny toi. Sitten vaan selitettiin resurssipulaa. Joopa joo, itsekin olen alalla ja näinhän se on. Mutta kyllä suurin osa ihmisistä olis valmis veronsa pistämään terveydenhuoltoon, joka toimis. Ihan kamalaa rääkkiä tuo tuollainen.

Ap, kysyitkö asiaa vai odotitko että tulevat kysymään?

mutta kun sanottiin jo siitäkin, että maitopullo täytyy itse hakea, kellolla ei saa soittaa eikä kukaan ottanut vauvaa edes siksi ajaksi, että olisin käynyt suihkussa niin tajusin, että turha kysyä suoraa yöksikään. Lisäksi juttelin muiden äitien kanssa, jotka olivat kysyneet ja oli sanottu ei.



Kiva kuulla, että joillakin muillakin on samanlaisia ajatuksia aiheen tiimoilta. Olin jo ajatellut olenko jotenkin ihan outo, kun koin tuon nihkeän suhtautumisen niin outona.



Ap