Miksi synnytyssairaalassa ei saa vauvaa yöllä edes vähäksi ajaksi hoitoon?

nimittäin mieheni! Hän heräsi isyyslomalla ja sen jälkeenkin välillä myös öisin auttamaan. Lisäksi erona synnytyssairaalaan on se, että ei meidän vauva ainakaan herännyt kotona kuin murto-osan siitä mitä sairaalassa: neljän hengen huoneessa näet vauvat heräsivät aina, kun yksi heräsi (ketjureaktio). Ja kolmanneksi tuo mitä joku jo kirjoittikin: on eri asia herätä kotona kuin JUURI joko synnyttäneenä tai sektion kokeneena.



Toivoisin siis tähän asiaan jonkinlaista muutosta. Paras olisi, jos resursseja olisi sen verran, että jokainen äiti voisi ITSE päättää mikä hänen tilanteesaan on paras: haluaako pitää vauvaa osan yöstä hoidossa, että saa itse nukuttua vai ei.



Ja minulla ainakin syynä siihen miksi vauvaa ei saanut ottaa viereen muuta kuin syömisen ajaksi oli se, että sängyssä ei ollut laitoja ollenkaan. Kätilöt väittivät, että vauva voi muuten pudota.



Ap

En mä ainakaan ole sairaalassa kysynyt lupaa siihen, miten vauvani hoidan ja missä sitä nukutan!! Vastasyntynyt TOTTA KAI äidin kainalossa koko ajan.

Vierailija:

tuohon vauvan viereenottamiskysymykseen. Eli minulle nimenomaan sanottiin, että vauvaa EI SAA ottaa yöksi viereen vaan täytyy antaa nukkua omassa vuoteessaan. Siksi siis jouduin nousemaan tuon ehkä lähemmäs 20 kertaa. Ja koska vaipanvaihdot ym. oli opetettu miehelle (itse olin vielä heräämössä), en tajunnut ekoina öinä, ettei sitä vaippaa tarvitse koko aikaa vaihtaa.... Minustakin olisi ollut helpointa, jos vauva olisi saanut olla vieressäni koko ajan, mutta siihen ei annettu lupaa! Tuo suuri nousemiskerta tuli siitä, että aina, kun vauva itki, nousin joko syöttämään, lohduttamaan, hakemaan lisämaitoa tai vaihtamaan vaippaa hänelle. Juuri äidiksi tulleena oli vaikea tietää, miten toimia vauvan kanssa.

Ilmeisesti jo Naistenklinikallakin on sitten erilaisia kokemuksia. Riippuu ehkä hoitajistakin ja ajanjaksosta. Silloin kun olin itse siellä, muilla äideillä oli puheiden mukaan samantyyppisiä kokemuksia.

Ap

" vauva tottakai koko ajan vieressä" että kaikki eivät toivu synnytyksestä tunnissa tai parissa. Jälkisupistukset voivat kestää kolmne päivää tauotta, ja niiden aikana on tekemistä siinä, että selviää järjissään vaikka kipulääkettä napsii koko ajan. Ei silloin pysty hoitamaan vauvaa, vaikka kuinka haluaisi! Mutta pakkohan se on hoitaa. Ja lapsen isä on kotona hoitamassa isompia lapsia, ei sairaalassa auttamassa.



Kai sen sairaalamaksun pitäisi jotain muutakin kuin ruoka kattaa?

Vain joitakin mainitakseni. Esim lastenlääkärin lopputarkistus yksityisellä lääkärillä olisi varmasti kalliimpi kuin suurimman osan sairaalamaksut. Naurettavan halpa tuo sairaalapäivämaksu.

Vierailija:

en ole avuton, jos toivoin, että olisin voinut edes toisena sektion jälkeisenä yönä eli ylösnousun jälkeisenä yönä nukkua 3-4 tuntia putkeen. Haava oli kuitenkin vasta aloittanut paranemisen ja ylösnousussa olisi pitänyt olla tosi varovainen. Ekan vauvan kanssa yöllä, kun piti nousta ehkä noin 20 kertaa se ei vaan ollut kovin helppoa. Sitä paitsi minulla ainakin oli ja on kotona paljon helpompaa: aktiivinen mieheni osallistuu myös vauvanhoitoon, joten ihan turha sanoa, että " joutuuhan sitä kotonakin" . En ymmärrä tuollaisia äitejä, joiden mielestä VAIN ÄIDIN täytyy venyä loputtomasti ja valvoa vaikka kaikki yöt ilman unta, onhan vauvalla isäkin? Itse olisimme ottaneet ehdottomasti perhehuoneen, jos se olisi ollut mahdollista, mutta sitä ei sektioäidit valitettavasti saa.

Ap

Itse synnytin Oyssissa ja synnytys päätyi sektioon.

Saimme perhehuoneen, mutta emme varmaan olisi saaneet, ellei olisi sektioitu, koska sairaalassa oli ruuhkaa ja olen ymmärtänyt, että ainakin Oysissa sektioäidit ovat ensisijalla perhehuoneisiin.

Olen yhden lapsen synnyttänyt ja se joutui teholle heti synnyttyään. En siis ole koskaan edes joutunut ajattelemaan tuota asiaa mistä kirjoitatte. Minulle oli naistenklinikalla huone missä oli vain toinen äiti kanssani. Hänenkin lapsensa oli kovin rauhallinen ja minä olin siis yksin, joten nukkua sai ihan niin paljon kun huvitti. Ikävöin tietysti mielettömästi pikkuista ja kadehdin kaikkia niitä äitejä jotka valvoivat lastensa kanssa yöt. Mutta toisaalta, en osannutkaan ajatella asiaa noin. Minulle sairaala oli siis yhtä lepoa. Vaikkakin henkisesti hyvin raskasta. Ja päivät vireähti rintapumpulla sekä kävellessä naistenklinikan ja lastenlinnan väliä. En edes muistanut syödä mitään!



Nyt odotan kakkosta ja toivon, että saan kokea tuon rääkin minkä te olette kokeneet. Toivon, että saan sen pikkuisen heti viereeni ja että en ehdi suihkuun ja että en nuku yöllä :) Sitä todella haluan. Mieheni jää onneksi isyyslomalle heti lapsen synnyttyä, joten kotona saan sitten levätä jos sairaalassa en ehdi.



Katsotaan sitten tämän kakkosen jälkeen, että onko mieli muuttunut :) ja vauva hoitajien luona heti ekana yönä!

26¿/vrk on ILMAISTA verrattuna siihen, mitä synnyttäminen yhteiskunnalle maksaa.

Vierailija:

" vauva tottakai koko ajan vieressä" että kaikki eivät toivu synnytyksestä tunnissa tai parissa. Jälkisupistukset voivat kestää kolmne päivää tauotta, ja niiden aikana on tekemistä siinä, että selviää järjissään vaikka kipulääkettä napsii koko ajan. Ei silloin pysty hoitamaan vauvaa, vaikka kuinka haluaisi! Mutta pakkohan se on hoitaa. Ja lapsen isä on kotona hoitamassa isompia lapsia, ei sairaalassa auttamassa.

Kai sen sairaalamaksun pitäisi jotain muutakin kuin ruoka kattaa?

Synnytin toisen lapseni huhtikuussa Jorvissa ja pyysin kätilöltä synnytyskertomukseni yhdessä läpikäytäväksi. Luulin saavani sen printattuna paperiversiona mutta kätilö raahasikin sänkyni viereen pyörillä kulkevan tietokoneen. Vanhempana kätilönä hän kertoi miten kovaan kouluun he ovat joutuneet uusien raporttiohjelmien tms. kanssa ja näytti minulle itseäni koskevat kaikki kirjaukset joita oli aivan mahdottomasti! Joka ikinen keskustelu ja pikavisiittikin oli rapsattu koneelle ylös eri kätilöiden toimesta. Vanha kätilö kertoi että heiltä on moisten laitteiden ja ohjelmien opetteluun mennyt tuhottomasti aikaa ja kaiken ylöskirjaus vie aikaa potilailta. Itse sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena olin todella yllättynyt yksityiskohtaisesta raportoinnista. Onhan tuohon raportointiin mennyt tietysti ennenkin aikaa ja hyvähän se on että tieto kulkee kätilöltä toiselle mutta tämä siis yhtenä pointtina kätilöiden kiireisiin. Täydet sympatiat vanhalle kunnon kätilölle joka olisi mielummin käyttänyt aikansa vauvojen ja äitien hoitamiseen monimutkaisten tietokoneohjelmien sijaan.

Miksi on niin vaikeaa löytää se kultainen keskitie??

Vierailija:

Ei ole mitään syytä nousta yöllä ylös 20 kertaa.

Kakkaakaan ei tule varmasti montaa kertaa jos maito ei ole vielä edes noussut.

Ensimmäinen synnytys oli vaikea ja ylös pääsin 3vrk synnytyksen jälkeen. Toinen oli sektio ja silloin pääsin ylös 2vrk leikkauksen jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla olisi ollut vauvala mahdollisuus, toisella ei (eivät edes suihkun ajaksi ottaneet). Mä pidin molemmilla kerroilla vauvan vieressä. Mun mielestä sairaalassa on kurjaa, mutta sen kestää kun vieressä köllii ihana vauva! Kyllähän sitä oli hoitajille riesa kun " jatkuvasti" piti tulla vauvaa nostamaan. Ja näähän on yksilöllisiä juttuja, jos joku kokee tarvitsevansa vaikka sen 4h unta yöllä eikä osaa nukkua vauvan kanssa tms. niin kyllä siihen pitäisi olla mahdollisuus!

Mua huolestuttaa tää suunta mihin ollaan menossa: vähemmän hoitajia, joilla on enemmän tehtäviä kuin ennen, jolloin ihmiset jäävät hoitamatta.



Synnyttäneet naiset ovat potilaina osastoilla, ei synnytys ole mikään pikkujuttu. Aiemmin oli koko suku auttamassa vastasyntyneen kanssa, imettäjät ynnä muut, eikä äiti ollut yksin tai korkeintaan isän kanssa, kuten nykyisin. Mun mielestä olisi ihan ehdottoman tärkeää, että äiti saisi sairaalassa nukuttua, jotta kotona olisi sitten helpompaa. Voisi muutama masennuskin jäädä puhkeamatta, kun imetykset ja muut alkaisivat paremmin.

Ovat sitten tuoneet vauvan yöllä rinnalle, ja hakeneet poiskin jos äiti on niin tahtonut. Itse käytin hyväkseni tämän mahdollisuuden molempien lasten aikana, siis ekana yönä. Muuten oli koko aika vieressä sitten.

Kyllä minun vauvani otettiin K-SKS:ssa yöksi hoitoon, kätilö jopa ehdotti sitä itse. Olin niin kipeänä että en päässyt kunnolla sängystä ylös. Ehdottivat yöhoitoon ottamista myös toisena yönä!

Itse olin Oysissa 12/II keväällä 2005.



Kohtelu oli aivan ala-arvoista, vain ne jotka ruikuttivat eniten, saivat apua.



En minä sitten tarvinnut mitään, selvisin kyllä. Toisille opastettiin pumppujen käytöt, kakkojen pesu otettiin, äidin kivuista kysyttiin yms.



Itse siellä yöllä harjoittelin pumppujen käyttöä, lapsi oli valohoidossa ja olisin todella mielelläni ollut vauvan kanssa 24h!



Olin yhteensä sairaalassa 11 vrk. Näistä 7 vrk vauvan kanssa ja näistä vauva oli enemmän tai vähemmän 3 vrk valohoidossa!!!



Siellä meikäläinen yksin haahuili, vuorojen vaihtuessa minua ei tervehditty, ei kysytty onko kaikki ok. Lapsi oli valohoidossa ja minun piti itse pitää huoli, että sain itse syöttää lapseni, pullo tukittiin suuhun jos en ollut paikalla 4 tunnin välein. Jätin vauvan sänkyyn lapun, äiti syöttää ja silti paikalle mennessäni ennen kuin neljä tuntia oli mennyt, oli pullosta syötetty! " oli vauvalla nälkä" !! Ei sitten voineet kävellä paria askelta huoneeseeni minua herättämään!!



Otin silti vauvan ja kävimme istumassa sen yhteisen puolituntisen, minkä siinä hoidon aikana saimme.



Oysissa kyllä vauvat sai silloin vielä viedä siihen huoneeseen missä valohoitoakin annetaan, en tiedä vieläkö saa?? Se oli yöllä aivan täynnä vauvoja ja kun minulla ei ollut muuta kuin aikaa, hoitelin niitä kaikkien vauvoja siellä.. Siellä oli vielä valohoidossa sellainen vauva, joka itki koko ajan.. surutti pieni.. silittelin sitten häntä, jotta rauhoittui! Hoitajilla on hyvät hermot ja korvat tai korvatulpat.. Tottumus kysymys!



Tunsin kyllä olon aivan ulkopuoliseksi. Lapsen bilirubiiniarvot jätettiin ottamatta jos en itse valvonut vieressä jne. Sydänultrasta ilmoitettiin puolta tuntia ennen " ai niin, se sydänultra on sitten puolen tunnin päästä, ai ei ole kukaan kertonu" ja vielä piti keritä syöttää ja ottaa neliraajaverenpaine.. Isänkin piti keritä paikalle!!



No, siellä olo oli yhtä painajaista. Tein siellä sitten ihan omia hommia, elelin omissa oloissani. Kun se virallinen kotiinlähtöpäivä oli, eli 3 vrk vauva oli, niin sen jälkeen minusta ei tosiaan välittäny kukaan enää mitään! Kätilöt eivät tervehtineet, koko ajan pimitettiin tietoja, vakken kyllä ymmärrä miksi ihmeessä!



Odottelin käytävillä tuloksia ja parin tunnin istuskelun jälkeen aina hermostuin ja menin kysymään onko ne tulokset tulleet jne. " Voi onhan ne tulleet jo tunti sitten" ja istuin niiden hoitajien lasikopin edessä!!!! Naaman edessä!!



En tiedä, ehkä olin herkkänahkainen, mutta ei siellä kyllä välitetty paskaakaan äidin tunteista tai imetyksen onnistumisen tärkeydestä! Kertaakaan ei edes katsottu onko oikea imetysote!!! Eli mielestäni aika mielenkiintoista, ettei vauvaa saa hoitoon, kun toisaalla ei välitetä siitä, että äidin maidontulo säilyy tai yhteys vauvaan pysyy, edes neljän tunnin välein!!



Ja se miksi kuppasin siellä yöllä oli juurikin se, etten osannut nukkua kun oma lapsi oli muualla ja no, 2 muuta lasta huusi siinä omassa huoneessa!! Hoitelinpa sitten niitä, kun toinen äiti oli pahasti revennyt, eikä voinut hoitaa itse, toinen oli vain niin epävarma ja imetys ei heti onnistunut!



Kaikkea muuta katkeraa tähän reissuun liittyy!!



Haluaisinkin tietää, miten olette päässeet lähtemään sieltä sairaalasta ennen kuin olisi päästetty??



Minun ei annettu käydä edes ulkoilemassa...



Seuraavasta aion lähteä heti kun itsestä tuntuu siltä ja luonnollisesti vauvan terveys sallii sen!!



Miten se onnistuu? Kirjoittamalla esitietolomakkeisiin, että lähtee kotia heti kun mahdollista, vai puitteko vain vaatteet päälle ja sanoitte, että nyt lähdemme??



Kiitos, että sain tilittää ja kiitos, että muillakin on ollut ongelmia!!

Kaksi lasta olen sielä pyöräyttäny ja saanu hyvää hoitoa. Eka yö tosiaan lapsi nukku kansliassa ja minä taju kankaalla huoneessa jossa kaksi muuta naista, toisen lapsi oli vieressä ja toisen oli teholla.



Toisen lapsen kanssa jaksoin olla koko ajan. Välillä vein lapsen kansliaan kun kävin kahvilassa tai suihkussa/vessassa. Näin sai tehdä, liikkumiseen kannustettiin (lasta ei saanu viedä osastolta mutta itse sai mennä). Kertaakaan ei haukuttu tai oltu ilkeitä.



Jos palvelun taso laskee tai joku on muuten vaan sekoomassa böörnauttiin niin pitää siitä sanoa! Kenenkään ei tartte vajaa kuntosena lastaan hoitaa. Ja aika varmasti jokanen haluaa lastaan hoitaa, ne sais mennä itseensä jokka tässä ketjussa on sanonu ettei kannattais lasta hankkia jos ei jaksa hoitaa. Hoitajat on sitä varten että ne auttaa jos ei jaksa! Niinkun palvelutyö yleensä on musta myös sairaanhoitaja parhaimmillaan kun ylittää avun ja vaikka itsenäisesti tulee tarjoamaan apua -ei todellakaan kiukuttele kun joku TARPEESEEN pyytää jotain!



38 joka palasi lenkiltä ja lähtee töihin! Hauskaa päivänjatkoo kaikille!!

tuohon vauvan viereenottamiskysymykseen. Eli minulle nimenomaan sanottiin, että vauvaa EI SAA ottaa yöksi viereen vaan täytyy antaa nukkua omassa vuoteessaan. Siksi siis jouduin nousemaan tuon ehkä lähemmäs 20 kertaa. Ja koska vaipanvaihdot ym. oli opetettu miehelle (itse olin vielä heräämössä), en tajunnut ekoina öinä, ettei sitä vaippaa tarvitse koko aikaa vaihtaa.... Minustakin olisi ollut helpointa, jos vauva olisi saanut olla vieressäni koko ajan, mutta siihen ei annettu lupaa! Tuo suuri nousemiskerta tuli siitä, että aina, kun vauva itki, nousin joko syöttämään, lohduttamaan, hakemaan lisämaitoa tai vaihtamaan vaippaa hänelle. Juuri äidiksi tulleena oli vaikea tietää, miten toimia vauvan kanssa.



Ilmeisesti jo Naistenklinikallakin on sitten erilaisia kokemuksia. Riippuu ehkä hoitajistakin ja ajanjaksosta. Silloin kun olin itse siellä, muilla äideillä oli puheiden mukaan samantyyppisiä kokemuksia.



Ap

niin en voi käsittää miksei synnyttäjiä vauvoineen lasketa aiemmin kotiin, jossa kaikki on lähellä ja mies hoitoapuna. Pitäisivät vaan ne pidempään joilla on jotain ongelmia, äidillä tai lapsella. Sairaalahan se on eikä hoitola. Itse olisin jo ensisynnyttäjänä halunnut lähteä aiemmin kotiin, mutta sairaalasta ei päästetty, kun ei suostuttu tekemään vauvalle lääkärintarkastusta kuin vasta 3 vrk:n iässä. Miksei tervettä äitiä ja lasta voi laskea kotiin ja kutsua takaisin tarkastukseen parin päivän päästä?



Nimim. Harkitsen toisen lapsen kohdalla polikliinistä synnytystä

Sairaanhoitopiirit tehostavat toimintojaan (lisää töitä samalla henkilökunnalla) koko ajan säästääkseen rahaa ja samaan aikaan kärsitään vielä henkilökuntapulasta, sijaisia ei ole ja vakansseihinkaan ei ole joka paikassa enää hakijoita.



Täysin mahdoton yhtälö. Ja näin on siis muuallakin kuin synnytyssairaaloissa.

Näin hoitajan näkökulmasta tuntuu täysin käsittämättömältä, että kukaan ei halua tehdä asialla mitään. Ilmeisesti suomalaiset tyytyvät sitten vähään?

Vierailija:

tuohon vauvan viereenottamiskysymykseen. Eli minulle nimenomaan sanottiin, että vauvaa EI SAA ottaa yöksi viereen vaan täytyy antaa nukkua omassa vuoteessaan. Siksi siis jouduin nousemaan tuon ehkä lähemmäs 20 kertaa. Ja koska vaipanvaihdot ym. oli opetettu miehelle (itse olin vielä heräämössä), en tajunnut ekoina öinä, ettei sitä vaippaa tarvitse koko aikaa vaihtaa.... Minustakin olisi ollut helpointa, jos vauva olisi saanut olla vieressäni koko ajan, mutta siihen ei annettu lupaa! Tuo suuri nousemiskerta tuli siitä, että aina, kun vauva itki, nousin joko syöttämään, lohduttamaan, hakemaan lisämaitoa tai vaihtamaan vaippaa hänelle. Juuri äidiksi tulleena oli vaikea tietää, miten toimia vauvan kanssa.

Ap

Mutta vauva on sinun, et tarvitse lupaa ottaaksesi häntä viereen nukkumaan. TAYSissa sektioäidit saavat laidalliset moottorisängyt, joten putoamisvaaraakaan ei ole. Tavalliseen sänkyyn voi vaatia ne laidat jos niitä ei ole.

Sanoin kätilölle vaan että haluaisin jo kotiin, ja eiväthän nuo estelleet kun vauvakin oli kunnossa.