Kouluarjen uuvuttamat opettajat avautuvat: ”Itken autossa kotimatkalla”

Lopen kyllästynyt

”Tänä vuonna jatkuvasti lisääntyvät vaatimukset, kuten uusi opetussuunnitelma (suunnittelu ja arviointi vaativat paljon enemmän aikaa; materiaali tehtävä itse, sillä opetussuunnitelman mukaista materiaalia ei vielä ole tai sitä ei ainakaan ole varaa ostaa), lisääntyneet palaverit, jatkuvat uudistukset tietotekniikan osalta, haastavat oppilaat, resurssien jatkuva leikkaaminen, erilaiset työryhmät (pakolliset), paperityöt ja esimiehen lisävaatimukset jne. ovat vieneet yhä enemmän aikaa perustyöltä ja työn ilon.

Koen jatkuvasti valtavaa riittämättömyyden tunnetta työssäni, sillä haluaisin hoitaa luokkani kohtaamisen (5. lk) ja opetuksen paremmin. Nyt kuitenkin luokan ilmapiirikin kärsii, sillä minulla ei ole aikaa ja jaksamista rakentaa luokan kulttuuria enää täysin johdonmukaisesti. Perustyötä ei enää arvosteta. Illalla en pysty rentoutumaan ja lomat/viikonloput menevät töitä tehden. Olen umpikujassa, sillä en osaa enää rajata työtäni.

Mietin jatkuvasti uutta alaa ja tekee mieli luovuttaa. Harmittaa tietenkin, kun mietin, että joskus työ oli minulle kovin mielekästä ja pärjäsin siinä.”

”Toimin erityisopena helsinkiläisessä koulussa rauhallisella alueella. Tällä hetkellä lapset kaipaavat aikuisen huomiota, ovat usein vähätöisiä eli se, että oppimisen saavuttamiseksi pitää tehdä töitä, on uutta. Tutkitaan oppimisvaikeuksia, mutta samat oppilaat jotka ei opi asioita koulussa, osaavat Pokémonien nimet ja muistavat säännöt ja toiminnot.”

”Huomionhakuisuus on arkipäivää. Heidät täytyy kohdata yksilöinä, kannustaen ja rohkaisten, mutta rajat tiukasti asettaen. Käytöksen takana näkyy usein näytöllä vietetyt minuutit, vanhempien läsnäolon puute, vaikka olisivat kotona sekä terveen ulkoilman puute.”

”Joku konttaa lattialla ja toinen makaa pöydän alla”

”Olen ala-asteella keittäjä ja näen päivittäin, miten levottomia lapset ovat. Sinällään lapset ovat kohteliaita ja herttaisia, mutta kyllä se ruokailu on yhtä sirkusta. Lapset huutavat ja pyörivät ympäriinsä. Joku konttaa lattialla ja toinen makaa pöydän alla. Jonossa ei seistä rauhallisesti vaan tönitään toisia ja hypitään ympäriinsä ja keinutaan ovenkahvoissa. Metelin takia jokaisen täytyy puhua kovempaa kuin kaverin ja lopulta kaikki huutavat. Kukaan ei tunnu keskittyvän ruokailuun. Olen todella väsynyt työpäivän jälkeen.”

Alan vaihtanut

”Olen uupunut opettaja, ja alan vaihto on ollut tänä syksynä kokoajan mielessä. Aikaisempina vuosina olen pitänyt työstä, vaikka raskasta se on ajoittain ollut. Nyt monet asiat (uusi ops, uusi arviointi, haastavampi oppilasaines, uudet ja vaihtuvat laitteet ja ohjelmat, erilaiset pakolliset työryhmät ja kokoukset, jatkuvasti tiukentuvat resurssit) ovat ajaneet minut umpikujaan, sillä työ on uuvuttavaa jatkuvasti. En enää meinaa jaksaa. Oppilaan kohtaamiselle ja opettamiselle (perustyölle, josta nautin) ei ole jätetty aikaa, eikä koulussani sitä tunnuta arvostavan.

opeope

Anu Karttunen

Ja mä olen kyllästynyt tähän opettajien jatkuvaan ruikutukseen. Siinä on kyllä ammattyryhmä joka osaa kitistä. Vielä Sari Sairaanhoitajaakin enemmän.

Kaikella kunnioituksella, mutta en tunne kovin monta työssään väsynyttä opettajaa. Toku heitä on, mutta on myös niitä, jotka pitävät tästä työstä.

Jos opettajien olisi helppo vaihtaa ammattia, työnantaja olisi kusessa. Mikäli talous joskus vielä kasvaa, niin rehtoreille kannattaisi opettaa vähän ihmisten johtamista.

T. Ope

Naisvaltaisen ja kiltteyden vallitsemaan alaa käytetään härskisti hyödyksi. Ministeri ja ministeriö valuttaa näiden opettajien harteille asioita, jotka eivät kaikki ole   pedagosisia vaan sosiaalisia. Näin opettajan tehtävä, opettaminen sekä oppimaan saattaminen ja oppiminen aikaansaaminen, on laajentunut sosiaalitoimen tehtäviksi. Näin säästetään sieltä puolen rahaa, aikaa ja vaivaa. Ja tilanne vaan pahenee. Mutta eniten säälittää, että opettajien etiikkaa ja työmoraalia käytetään näin hyväksi, eikä edes makseta siitä ylimääräistä.

Kiltit opet, nouskaa barrikadeille, muuten tilanne on kohta vielä pahempi. Unohtakaa kiltteys ja kääntäkää se jämäkkyydeksi ja vaatikaa ministeriön ylihumanistisia suunnittelijoita  itse opettamaa luokkia joksikin aikaa. Näin he saisivat oikean kuvan asioista.

Kyllä taas tulee mieleen, että tehdään kyllä lapsia mielellään, mutta sitten, kun ne ei olekaan enää kivoja pikkuisia söpöjä ja pitäisi alkaa kasvattaa, niin annetaan olla ja sitten se on tätä. 

Minä olen opettaja ja myös lopen uupunut. Minulla on useita kollegoita, jotka ovat samassa tilanteessa. Toki se vaikuttaa, millaisen alueen koulussa on. 

Meillä oppilaat ovat ottaneet vallan (meillä on sekä mies- että naisopettajia ja esimiehet ovat miehiä). Oppilaat tekevät mitä haluavat, nauravat päin naamaa, opiskelu ei kiinnosta, empatia ja myötätunto toisia kohtaan puuttuu kokonaan. Meillä on paljon kokeneita opettajia, mutta ei kokenut ja pätevä opettajakaan kaikkea jaksa. Tarvittaisiin paljon lisää jämäkkyyttä ja keinoja kurinpitoon, mutta valitettavasti Opetusviraston jukuripäisesti ajama integraatiopolitiikka ja opetuksen "modernisoiminen" kivahömpötykseksi takaavat, että tilanne tulee menemään huonommaksi. Itse olenkin vaihtamassa alaa. En vain jaksa enää. 

Rakastin opettajan työtäni ja varsinkin kesälomaa! Tunnin alussa oli opetusosio, jonka jälkeen oppilaat tekivät äänettömästi työnsä omilla paikoillaan. Minä olin omalla paikallani.  Luokassa oli täysin hiljaista vaikka oppilaita oli jopa yli 30.

Asiat alkoivat muuttua. Häiriköiviä lapsia ei saanut laittaa enää "ruotuun". He saivat mellastaa ja kiusata muita. Häirikköjä ja heidän vanhempiaan piti kuunnella ja noudattaa jonkun psykologin ohjeita omassa opetuksessani. 

Opetus muuttui sirkukseksi.  Luokkaan tuli avustaja, kaikkien piti toimia yhden häirikön ehdoilla, joka sai huudella vaikka kirosanoja, lyödä kirjalla toisia päähän, purra toisia ym.  Miltä tuntuisi olla työssä, jossa työkaveri saa yllättäen lyödä sinua, jatkuva meteli, ruokailussa joku pelleilee ruuan kanssa vieressäsi ja sanoo päivittäin että ruoka on paskaa...näitä häirikköjä ei saanut edes poistaa tilanteista-vaan muiden piti ymmärtää heidän erilaisuuttaan!

No, paha olo itsellä ja se, etten voinut puolustaa lasten oikeuksia oppia ja saada olla rauhassa, sai minut jäämään sairauslomalle ja kouluttautumaan uuteen ammattiin.

Kaikki hullut on samassa ryhmässä talvisten kaa

Teidän lapset ovat heitteillä koulussa, ei kivoja kukaan puolusta

Uskon, että itkette ja uskon, että olette uupuneita. Uskon myös, että oppilasaines on vaativampaa kuin silloin kun puolet siitä saattoii työntää jonkunmuun ongelmaksi ja uskon senkin, että sille täytyy nykyään opettaa vaativampia asioita kuin ennen.

Samanlainen kehitys on havaittavissa kaikkien ammattikuntien kohdalla nykyään. Maailma muuttuu, ja tosiasia on, että työelämä palvelee maailmaa, myös koulussa. Ratkaisu ongelmaanne ei siis ole se, että palataan yhteiskuntakehitykseseä ja kasvatustieteessä 40vuotta taaksepäin aikaan, jolloin lapsia lajiteltiin sen mukaan, millainen tulevaisuus heille duunniteltiin jo alle 10-vuotiaina, tai jossa lapsia piiskattiin tottelevaisiksi, vaan että te opettelette tekemään tyyönne sellaisena kuin se nyt on. Menette itse opiskelemaan vähän lisää. Käytte päivityskursdin. Kehitätte ammattitaitonne vaatimusten tasolle.

Niin me muutkin työssäkäyvät tehdään. Varsinkin asiantuntija-ammateissa, jollainen väitätte opettajan ammatin olevan.

Ikävää, että näin on, mutta toisaalta mun on vaikea tuntea myötätuntoa opettajia kohtaan. Itse pienenä koululaisena itkun monesti kotimatkalla eikä se kiinnostanut mun opettajia paskan vertaa.

Toivottavasti mahdollisimman moni uupuneita opeista on juuri tällainen paskaope, joka ei parempaa ansaitse, mutta pahoin pelkään, että näin ei ole...

Milloin saataisi yksityiskoulut Suomeen? Opettajille astetta kivampi palkka, ryhmäkoot max. 15 penskaa. Kolmesta varoituksesta pentu erotettaisi koulusta ja tervemenoa julkisen puolen kouluun?

Olisin valmis maksamaan ison rahan tästä!

En ihmettele noita opettajien kirjoituksia. Olen työskennellyt pariin otteeseen yläkoulun aineenopettajana suuressa kaupungissa. 10 vuotta sitten aloittelevana opettajana työ sujui hyvin: oppilaat kuuntelivat ja työskentelivät hyvin (toki normaalia murrosikäisten hösläämistä oli, mutta ne hoituivat normaaleilla kasvatuskeinoilla).

Muutama vuosi myöhemmin samassa kunnassa, rauhallisessa lähiössä meno oli jo muuttunut: luokassa oli yleensä 1-4 melko rajatonta tapausta. Luokkaa, jossa oli neljä keskittymiskyvytöntä oppilasta 24:sta, ei saanut hiljaiseksi mitenkään ellei luokanvalvoja tai pelätty erityisopettaja pistäytynyt paikalla. Katselin kokonaisen vuoden luokkaa, jolla vakavasti oirehtiva teini aiheutti pelkoa ja hämmennystä koko muussa luokassa. Kun tämä yksi lintsasi, kaikilla oli hyvä olla. Kesti siis kokonaisen vuoden ennen kuin tämä koulukunnoton teini saatiin paikkaan, jossa häntä voitiin auttaa. En jaksa edes kertoa enempää... Tarinoita olisi enemmänkin.

Nyt tässä samassa kunnassa on taas leikattu perusopetuksen resursseja. En edes uskalla ajatella mitä meno on nyt...

Itse työskentelen nykyään muissa tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin saataisi yksityiskoulut Suomeen? Opettajille astetta kivampi palkka, ryhmäkoot max. 15 penskaa. Kolmesta varoituksesta pentu erotettaisi koulusta ja tervemenoa julkisen puolen kouluun?

Olisin valmis maksamaan ison rahan tästä!

Eli köyhien perheiden lapset saisivat rangaistuksrna perheensä köyhyydestä käydä levotonta koulua?

En kannata yhteiskunnan eriarvoistamista. Sitä paitsi hyvin toimeentulevien lapset voivat myös oirehtia! Ja oirehtivatkin. Syyt ovat samat: vanhemmat eivät kykene tai ehdi olla läsnä lastensa arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että näin on, mutta toisaalta mun on vaikea tuntea myötätuntoa opettajia kohtaan. Itse pienenä koululaisena itkun monesti kotimatkalla eikä se kiinnostanut mun opettajia paskan vertaa.

Toivottavasti mahdollisimman moni uupuneita opeista on juuri tällainen paskaope, joka ei parempaa ansaitse, mutta pahoin pelkään, että näin ei ole...

Valitettavasti näin ei ole. Nimenomaan ne opettajat, jotka välittävät, uupuvat. Ne jaksavat, jotka tekevät vaan virkatuntinsa ja unohtavat duuninsa sillä minuutilla.

Empaattinen opettaja tekee parhaansa oppilaiden hyvinvoinnin eteen ja uupuu, kun ei pysty riittävän hyvään. Pahimmillaan vaihtaa alaa.

Tahdon tietää, mikä on sellainen kurssi, jolla opetetaan sitä vaikean luokan opettamista. Mikä kurssi opettaa ennakoimaan hillittömät ja äkillisesti alkavat raivarit, joiden aikana oppilas sylkee ja rupeaa väkivaltaiseksi? Mitä oikeita, konkreettisiä keinoja/asioita opettaja voisi käyttää, kun oppilaat huutavat kilpaa oppitunneilla tai kieltäytyvät järjestelmällisesti osallistumasta oppituntiin? Näihin tahtoisin saada vastauksen. Ei keskustelu oppilaan ja huoltajan kanssa aina auta. Jotkut oppilaat ovat niin sulkeutuneita, että istuvat hiljaa kommentoimatta ja sitten jälkeenpäin nauraavat, naljailevat ja haukkuvat opettajaa kavereilleen ja netissä (meidän koulussa nyt 8.-luokkalaiset haukku opettajia vuorotellen autisteiksi). Meidän koulussa on oppilas, joka on jäänyt kaksi kertaa luokalleen ja nyt on lintsannut jo kuukauden verran.