Ovatko syömishäiriöiset keskimääräsitä itserakkaampia?

Eikös se meinaa sitä että on erityisen epävarma itsestään ja vartalostaan. Koko ajan stressi siitä, että näyttää erilaiselta kuin muut? en tiedä, ei ole kokemusta.

Mulla on sulle tasan yksi sana: itseinho!

Syömishäiriöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä sen itse ruuan ja ulkonäön kanssa. Taustalla on yleensä esim. itsetunto-ongelmia, kontrollin halua, seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita traumaattisia tapahtumia, huonommuuden tunnetta ja itsensä vertailua muihin. Eli ihan päinvastaisia asioita, kuin itserakkautta ja itsestä välittämistä. 

Tutustu vähän enemmän aiheeseen ja lue sairaudesta, niin ymmärrät paremmin eikä tarvitse ihmetellä ja tehdä omituisia johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Syömishäiriöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä sen itse ruuan ja ulkonäön kanssa. Taustalla on yleensä esim. itsetunto-ongelmia, kontrollin halua, seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita traumaattisia tapahtumia, huonommuuden tunnetta ja itsensä vertailua muihin. Eli ihan päinvastaisia asioita, kuin itserakkautta ja itsestä välittämistä. 

Tutustu vähän enemmän aiheeseen ja lue sairaudesta, niin ymmärrät paremmin eikä tarvitse ihmetellä ja tehdä omituisia johtopäätöksiä.

Unohdin vielä lisätä, että nämä tunneperäiset ongelmat ovat siis useimmiten syy siihen, miksi joku sairastuu. Syömishäiriö on tavallaan vain näiden ongelmien väylä näyttäytyä. Jotkut alkavat viillellä, väärinkäyttää huumeita tai alkoholia tai suuntaavat sisäiset ongelmansa muihin. Toisilla taas se viha kääntyy itseään päin, jolloin aletaan esim. rajoittaa syömistä, koska tuntee, että on niin arvoton ettei ansaitse syödä. 

Syitä syömishäiriön syntymisellehän on monia, mutta niinkuin joku aikaisemmin kommentoikin, itseinho on se joka on hyvin keskeistä tämän mielenterveyden häiriön kohdalla. Ei todellakaan itserakkaus ja pinnallisuus. 

Ap:lle: asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin aloituksesi. On tyhmää yleistää. 

Vierailija kirjoitti:

Syömishäiriöillä on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä sen itse ruuan ja ulkonäön kanssa. Taustalla on yleensä esim. itsetunto-ongelmia, kontrollin halua, seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita traumaattisia tapahtumia, huonommuuden tunnetta ja itsensä vertailua muihin. Eli ihan päinvastaisia asioita, kuin itserakkautta ja itsestä välittämistä. 

Tutustu vähän enemmän aiheeseen ja lue sairaudesta, niin ymmärrät paremmin eikä tarvitse ihmetellä ja tehdä omituisia johtopäätöksiä.

Vähän tätä hainkin. Naisten syömishäiriöiden taustoista ja syistä ollaan palstalla kovin tietoisia, mutta vaihdapa tilalle mies ja päihderiippuvuus, niin johan onkin hyväksyttyä haukkua miestä, vaikka sairaudesta ei hölkäsen pöläystä ymmärretäkään. Naisille tyypilliset sairaudet ovat tietenkin naisten palstalla "hyväksytympiä". Ap

"Yksinkertaisimmillaan syömishäiriö saa alkunsa halusta pudottaa painoa muutama kilo. Syynä koettuun painonpudotustarpeeseen voi olla esimerkiksi halu näyttää terveemmältä. Taustalla on kuitenkin usein vakavampi tyytymättömyys omaan kehoon tai itseensä.

Huono itsetunto voi olla seurausta esimerkiksi vanhemman tai muun henkilön ajattelemattomasta kommentista nuoren kehoon tai painoon liittyen. Syynä voi myös olla syyllistäminen huonoista ruokatottumuksista. Myös lapsuusiän pyöreydellä on todettu olevan vaikutusta syömishäiriön puhkeamiseen. Harmittomana alkunsa saava tilanne voi kehittyä vakavaksi syömishäiriöksi painon ja rasvaprosentin liiallisen tarkkailemisen sekä syömisen varomisen kautta.

Syömishäiriö saattaa liittyä myös nuoren luonteenpiirteisiin ja tunnemaailmaan. Häiriön taustalla voi olla esimerkiksi yksi tai useampi seuraavista tekijöistä:

• Liiallinen tunnollisuus

• pyrkimys täydellisyyteen: kympin tytöt ja pojat

• Liiallinen vaativuus itseään kohtaan, vaativa ympäristö

• Huono itsetunto, tyytymättömyys itseensä, itseinho

• Miellyttämisen halu, tarve tulla hyväksytyksi, huomioiduksi ja hoivatuksi

• Vaikeat tunteet tai traumaattiset kokemukset, esimerkiksi oma tai vanhempien ero tai muutto vieraalle paikkakunnalle

• Stressaava elämäntilanne: urheilun, opintojen tai työn sekä ihmissuhteiden yhteensovittamisen vaikeus

• Turvattomuuden tunne, pyrkimys elämän kontrolloimiseen"

Voihan se jollain tapaa sairasta itserakkauttakin olla, jos haetaan valheellista itsevarmuutta laihduttamalla, kuntoilemalla, kilpailemalla ulkonäössä muiden kanssa (pro-ana/mia esimerkiksi tai ehkä ortoreksia). Varsinkin kun pidetään oikeudestaan kiinni saada sellainen vartalo minkä itse haluaa, vaikka kuinka sairaaksi itsensä rääkkäisi.

Mutta mielen sairaushan syömishäiriö ensisijaisesti on, eikä voi itserakkaudeksi yleistää kaikkien kohdalla.

Voi ehkä olla, että he ovat itsetietoisempia, ottavat itsensä vakavammin ja keskittyvät itseensä enemmän kuin muut.

Se että pitää itseään maailman napana, ei kuitenkaan ole sama asia kuin itserakkaus.

Esim. itse tunnen syvää itseinhoa, ajattelen koko ajan itseäni (siis ajattelen kirjaimellisesti itseäni, ei että pitäisin itseäni muita tärkeämpänä), mutta itserakkaus on minusta aika kaukana. Tai olisinko kuitenkin itserakas jollain sellaisella tavalla, joka oikeasti on vain sen vastakohdan (itseinhon) kompensoimista, en tiedä...

Ärsyttää vain että itserakkaus sekoitetaan toiseen asiaan (itsekeskeisyyteen?).