Lue keskustelun säännöt.
Jäädäkö suhteeseen vai ei?
17.11.2016 |
Olen 25-vuotias nainen ja avomieheni on samanikäinen. Yhdessä oltu reilu 4 vuotta. Puolisen vuotta sitten suhteessamme oli kriisi, joka johtui siitä ettei poikaystävä nähnyt minua enää viehättävänä ja haluttavana. Pohti jo silloin vakavasti suhteen jatkoa. No tilanne meni muutaman mutkan kautta ohi, vaikka oli jo löytänyt itselle asunnon. Päätettiin kuitenkin elokussa yrittää vielä uudestaan. Hän kuitenkin teki selväksi, ettei voi luvata että tilanne paranisi.
Muutama päivä sitten otin asian puheeksi ja kyselin, että miltä susta tää suhde on nyt tuntunut. Itse olen kyllä tsempannut ja halunnut näyttää, että toiselle hyvä olo on minulle tärkeä asia. Mies oli edelleen epävarma, sanoi ettei oikein osaa sanoa. Häntä kaduttaa, että alkoi nuorena seurustelemaan, ja parisuhde tulee hänelle kolmosena, työn ja urheilun jälkeen. Sanoi, että vika ei oo mussa, olen ihana ihminen. Sanoi kuitenkin, että haluaisi, että tämä juttu tulisi toimimaan.
Mulla on nyt jotenkin todella sekavat fiilikset. Intuitioni sanoo, että lähde samantien, mutta niin, ehkä en sitten uskalla. Olen siis lapseton, käyn arkisin töissä ja opiskelen. Mua ahdistaa jäädä suhteeseen, jos suhde "epävarma", en tiedä sitten ajattelenko yksin näin vai miten... Joten olen aina ajatellut, että parisuhteen pitäisi olla elämän laatua lisäävä tekijä ja sellainen varma tukipilari.
Nyt sitten kaipaan neuvoja ja teidän ajatuksia tilanteestani. Ehkä tätä kautta rohkastuisin tekemään päätöksen suuntaan tai toiseen.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leea kirjoitti:
Turha sitoutua liian nuorena. Muutatte erilleen asumaan ja jatkatte seurustelua jos molemmista siltä
tuntuu. Syvenny sinä kehittämään itseäsi, etsi uusia kiinnostuksen aiheita, elä ja hae uusia kokemuksia-
enkä tarkoita miessuhteita!
Minä en tällasta roikkumista suosittele.
Kuulostaa siltä että ero on edessä joka tapauksessa.
Sanoinkin että JOS molemmista siltä tuntuu- mies ilmeisesti haluaa irti suhteesta. Totta kyllä että
parempi lähteä selkeästi omille teilleen kohti uusia mahdollisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että ero on edessä joka tapauksessa.
Niin kai taitaa olla :/
En jäisi. Suhteen tulisi olla ykkösenä, teillähän on kahden hengen perhe. Hän ei arvosta sinua, arvosta itse itseäsi. Me olemme olleet yli 16 vuotta yhdessä, olin alle 20 kun tapasimmen. Olen edelleen mieheni mielestä haluttava ja viehättävä vaikka painoa on tullut ja harmaita hiuksia (harmaat perinnöllistä ja allergiaa hiusvärejä kohtaan, näillä mennään..). Ei miehenikään ole enää sama pojankloppi ja silti haluttava ja viehättävä. Ei ole todellakaan tarkoitus kehuskella suhteella, se on hyvä ja siinä on ollut ylä- ja alamäet mutta tuollainen asenne ja suhtautuminen kuin miehelläsi on, olisi päättänyt tämän suhteen jo aikoja sitten. Olet VASTA 25-vuotias! VASTA!!! Usko mitä täti sanoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa ihmeessä. Mies haluaa sinun tekevän lopullisen eropäätöksen, kun jahkailee tuolla tavoin.
Ap: Onko ulkonäkösi muuttunut tai katsooko mies paljon pornoa? Sen toisaalta voi tehdä salaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Suhteen tulisi olla ykkösenä, teillähän on kahden hengen perhe. Hän ei arvosta sinua, arvosta itse itseäsi. Me olemme olleet yli 16 vuotta yhdessä, olin alle 20 kun tapasimmen. Olen edelleen mieheni mielestä haluttava ja viehättävä vaikka painoa on tullut ja harmaita hiuksia (harmaat perinnöllistä ja allergiaa hiusvärejä kohtaan, näillä mennään..). Ei miehenikään ole enää sama pojankloppi ja silti haluttava ja viehättävä. Ei ole todellakaan tarkoitus kehuskella suhteella, se on hyvä ja siinä on ollut ylä- ja alamäet mutta tuollainen asenne ja suhtautuminen kuin miehelläsi on, olisi päättänyt tämän suhteen jo aikoja sitten. Olet VASTA 25-vuotias! VASTA!!! Usko mitä täti sanoo!
Kiitos sanoistasi. Olen aika varma, että jos osaisin arvostaa itseäni, en olisi tilanteessa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Suhteen tulisi olla ykkösenä,
Joo tota ei ei. Itselläni tulee suhde vasta kolmantena. Tärkeintä elämässäni on harrastus sekä harrastukseen liittyvä työ. Kolmantena tulee vasta suhteeni. Onneksi kumppani tämän ymmärtää ja on samanlainen. Se elämän onnellisuus ei pidä tulla suhteesta, koska se kun loppuu, niin tulee aika kovana iskuna ja vetää pitkäksikin aikaa alas. Tollaset ihmiset joiden mielestä se suhde on aika ykkönen, niin ovat erittäin tylsiä eikä heidän elämässään ole mitään sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: Onko ulkonäkösi muuttunut tai katsooko mies paljon pornoa? Sen toisaalta voi tehdä salaakin.
Kesällä oli muutama lisäkilo normaanliin verrattuna, mutta ei mitään sen kummempaa. Omasta mielestäni näytän paremmalta kuin vaikka mitä näytin 2 vuotta sitten.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Suhteen tulisi olla ykkösenä,
Joo tota ei ei. Itselläni tulee suhde vasta kolmantena. Tärkeintä elämässäni on harrastus sekä harrastukseen liittyvä työ. Kolmantena tulee vasta suhteeni. Onneksi kumppani tämän ymmärtää ja on samanlainen. Se elämän onnellisuus ei pidä tulla suhteesta, koska se kun loppuu, niin tulee aika kovana iskuna ja vetää pitkäksikin aikaa alas. Tollaset ihmiset joiden mielestä se suhde on aika ykkönen, niin ovat erittäin tylsiä eikä heidän elämässään ole mitään sisältöä.
Voi ne työt ja harrastuksetkin loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et saa selvästikään kunnioitusta etkä rakkautta, mitä siis edes kyselet täältä? Miksi suostut olemaan kolmonen? Kyllä kuulostaa nyt siltä että äijän päässä on vika, ei ansaitse sinua.
Lähtisin ja lujaa. Miksi pilata elämänsä tuollaiseen? Pahimmassa tapauksessa tulet raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Suhteen tulisi olla ykkösenä,
Joo tota ei ei. Itselläni tulee suhde vasta kolmantena. Tärkeintä elämässäni on harrastus sekä harrastukseen liittyvä työ. Kolmantena tulee vasta suhteeni. Onneksi kumppani tämän ymmärtää ja on samanlainen. Se elämän onnellisuus ei pidä tulla suhteesta, koska se kun loppuu, niin tulee aika kovana iskuna ja vetää pitkäksikin aikaa alas. Tollaset ihmiset joiden mielestä se suhde on aika ykkönen, niin ovat erittäin tylsiä eikä heidän elämässään ole mitään sisältöä.
Nuohan on elämän täytettä. Ja sitä mikä itse kullekin on tärkeää. Ap selvästikin haluaisi perheen menevän edelle, miehellä on toisenlaiset arvot. Sinä olet löytänyt puolison, jonka kanssa jaatte samat arvot. En voisi kuvitellakaan maratonharrastukseni menevän puolisoni tai perheeni edelle. Ja töissäkään en ole korvaamaton vaikkakin pidän työstäni hyvin paljon ja työporukasta. Eli elämästäni kyllä löytyy sekä harrastuksia että töitä, asioita, joita ilmeisesti pidit elämän sisältönä. Minun elämmän sisältyy sitten myös puoliso ja perhe. Mutta että harrastus ja työ olisi sisältö, hmm.. No, en tiedä sinun harrastustasi tai työtäsi. Ja myönnän, olen supertylsä ihminen
Jo se että kysyt asiaa täällä kertoo paljon.
Hyvässä suhteessa ei tarvitse väkisin yrittää vaan asiat loksahtelee paikoilleen hyvin paljolti yhteisymmärryksessä jossa molemmat pystyvät tuomaan oman näkemyksensä ja löytämään yhteisen näkemyksen, keskustelemalla / juttelemalla. (joku kuitenkin vääristelee tuonkin "keskusteluksi" jota en tarkoita)
Ei kannata jäädä jumittamaan suhteeseen joka antaa vaan suurta vääntämistä asioiden suhteen, se ei ole teille kummallekkaan hyväksi, oli ikä mikä hyvänsä. Mutta jos on teidän molempien ensimmäinen pitkä suhde, on ymmärrettävää että sen ero tuntuu teistä molemmista pahalle, aivan kuin elämää ei olisi sen jälkeen lainkaan. Mutta sitä on. Se pitää vaan löytää! Tuohon suhteeseen kun jäätte seuraavaksi 30 vuodeksi, miltä sinusta tuntuu se ajatus?
T:Täti 45v
Vierailija kirjoitti:
Jo se että kysyt asiaa täällä kertoo paljon.
Hyvässä suhteessa ei tarvitse väkisin yrittää vaan asiat loksahtelee paikoilleen hyvin paljolti yhteisymmärryksessä jossa molemmat pystyvät tuomaan oman näkemyksensä ja löytämään yhteisen näkemyksen, keskustelemalla / juttelemalla. (joku kuitenkin vääristelee tuonkin "keskusteluksi" jota en tarkoita)
Ei kannata jäädä jumittamaan suhteeseen joka antaa vaan suurta vääntämistä asioiden suhteen, se ei ole teille kummallekkaan hyväksi, oli ikä mikä hyvänsä. Mutta jos on teidän molempien ensimmäinen pitkä suhde, on ymmärrettävää että sen ero tuntuu teistä molemmista pahalle, aivan kuin elämää ei olisi sen jälkeen lainkaan. Mutta sitä on. Se pitää vaan löytää! Tuohon suhteeseen kun jäätte seuraavaksi 30 vuodeksi, miltä sinusta tuntuu se ajatus?
T:Täti 45v
Viisaista sanoja, kiitos niistä. Jos sama meno jatkuisi 30 vuotta niin en todellakaan kokisi, että edessäni olisi vielä onnellisin ajanjakso edessä..
-ap
Lähde, jos suinkin saat aikaiseksi. Keskity omiin juttuihisi, tapaa enemmän ystäviäsi ja tutustu uusiin ihmisiin, niin alat ehkä nähdä, kuka ITSE olet, mitä juuri sinä haluat. Opit arvostamaan itseäsi. Lähteminen on helpompaa, kun näkee, mitä voisi olla ellei antaisi toisen sammuttaa ja vaimentaa itseään.
Turha sitoutua liian nuorena. Muutatte erilleen asumaan ja jatkatte seurustelua jos molemmista siltä
tuntuu. Syvenny sinä kehittämään itseäsi, etsi uusia kiinnostuksen aiheita, elä ja hae uusia kokemuksia-
enkä tarkoita miessuhteita!