Miksi haluat olla parisuhteessa/haluat parisuhteen

Mä olen ihan selkeästi parisuhde ihminen. Mun mielestä on kivaa olla parisuhteessa ja olen ollutkin sellaisessa suurimman osan elämästäni. Varsinkin tämänhetkisessä suhteessani on mukava olla. Elämä kumppanini kanssa on helppoa ja mutkatonta. Viihdymme yhdessä.

Enpä osaa sen kummempia syitä antaa. Tietenkin meillä on lapsikin yhdessä, joka on myös hyvä syy olla yhdessä.

Mä olen parisuhteessa siksi, että löysin ihmisen, josta en halua päästää irti. Mun motiivini on siis se, että saan elää kyseisen ihmisen kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa.

Itse en halua olla ilman nykyistä kumppaniani. Meillä on hieno ja toimiva parisuhde. Lisäksi on jotain mihin verrata, aiempi parisuhteeni oli huono. Olin silloin toki naiivi ja nuori. Eli huonossa suhteessa en tule enää koskaan olemaan. Uskallan erota, jos semmoinen tilanne tulee eteen. Mihinkään en tyydy tai voi huonosti toisen ihmisen takia.

On hyviä muistoja edellisestä parisuhteesta, ja haluaisin taas sellaista elämää. Eli että on kotona joku, jonka kanssa jutella päivän sattumuksista, ja halata jos siltä tuntuu. Jolla on vähän erilaisia taitoja kuin itselläni, ettei tarvitse aina itse venyä kaikkeen vaikeaan, ja jota voin vastaavasti auttaa. Joka joskus päättää mitä tehdään, kun en itse osaa. Ja sitten vielä sellainen raadollinen syy kuin että kaksin asuminen on kyllä halvempaa kuin yksin. Haluaisin siis mieluiten sellaisen parisuhteen, että asutan yhdessä.

up

En oikeastaan tiedä. Jonkun kanssa on kiva jakaa arkea. Olen aina halunnut lapsia. Ja olen vakituisessa parisuhteessa ollut 31v elämästäni kun olen nyt 47v.

En minä halua mitä tahansa parisuhdetta, haluan THE parisuhteen. Ennemmin yksin kuin "jonkun" kanssa.

Olen toista kertaa naimisissa. Yksi vaikeimmista asioista eron jälkeen oli se, ettei ole ketään jolle kertoo pikkuasioita. Oli minulla äiti ja ystäviä, mutta kaipasin sitä, että voin laittaa viestiä "näin kolarin" tai "sataa lunta". Ei tuollaisia laiteta kuin puolisolle.

Olin eron jälkeen kolme vuotta sinkkuna. Seksin puute varmaan ajoi minut haluamaan uutta parisuhdetta.... siis toisen ihmisen läheisyys ja ihon kosketus, hellyys ja seksi.

Summa summarum: seksi ja se erityinen keskustelu ovat niitä juttuja.

Olen parisuhdeihminen. Minusta on mukavaa jakaa elämäni juhlat ja arjet jonkun kanssa. Toki se vaatii aivan erityisen ihmisen, että homma onnistuu.

Olen myös parisuhdeihminen, mutta en sellainen että se parisuhde on pakko olla. En ikinä voisi esim. hypätä suhteesta toiseen, vaan siinä on pakko olla sitä omaa aikaa välissä. Sinkkuna ollessani kuitenkin etsin jatkuvasti sitä uutta, mutta en kelpuuta ketä tahansa, vaan sen pitää olla "se oikea". En ole kuitenkaan sellainen että alkaisin stressaamaan asian kanssa, se löytyy kun löytyy. En ikinä voisi olla jonkun kanssa vain koska en halua olla yksin, koska entä jos se oikea käveleekin sitten vastaan ja itse olet jumissa huonossa suhteessa. Olen nähnyt tämän niin monesti kavereideni keskuudessa.

Parisuhteessa parasta on läheisyys, se että on joku jonka kanssa jutella joka päivä, se että on aina joku jolle voi puhua/soittaa jos tulee huono hetki ja yleensäkin toinen ihminen kokonaisuutena. Monen vuoden jälkeenkin mieheni saa minut nauramaan ja piristymään. Olen vieläkin umpirakastunut, hän on vain niin hieno ihminen. :)

Minusta oli mukava löytää ihminen jolle haluan olla mieliksi,jota helliä ja haaveilla yhdessä kaikesta ja jolle voi puhua kaikesta.

En kaipaa parisuhdetta sen itsensä vuoksi. Olen löytänyt ihmisen jonka kanssa haluan olla ja jonka kanssa on ihanaa jakaa arki ja juhla. Koska hän tuntee ilmeisesti samoin, tätä elämäntapaamme kutsutaan parisuhteeksi.

En pidä parisuhdetta itseisarvona, olen mieluummin yksin kuin ihan jees -suhteessa.

Olen rakastunut miesystävääni, minulla on hänen kanssaan parempi olla kuin yksin.

Haluan olla rakastamani ihmisen kanssa. En halua vaan jotain parisuhdetta siksi että mulla olisi parisuhde, vaan haluan olla rakastavassa, ihanassa, inohimoisessa suhteessa. Parisuhteessa on kivaa, kun voi toisen kanssa jakaa asioita, arkea ja juhlaa, saa säännöllistä seksiä (joka jopa paranee ajan kanssa), kiva keskustella kaikenlaisista jutuista ihan tavallisten askareiden lomassa (vrt. en aina jaksa joka asiasta soittaa tai viestiä ystäville, parisuhteessa toinen on enemmän läsnä). Saa tukea ja kannustusta omaan uraan ja elämään, toki muiltakin, mutta parisuhteessa se tuki on jotenkin kokonaisvaltaisempaa. Tai siis tämmöinen suhde mulla on ollut 20 vuotta, muunlaisesta en tiedä.

Haluan läheisyyttä ja seksiä ja keskustelukumppanin.tälläisen löysin 25v sitten,yhä hirmu hyvä ja turvallinen olla yhdessä

Up

Koska parisuhde parantaa elämänlaatuani ja helpottaa myös arkea. On kiva rakastaa ja tuntea olevansa rakastettu - onnistuu tietysti myös ilman suhdetta mutta mukavaa on kun se rakas jakaa arjen yhdessä kanssasi. Olemme tiimi, molemmat auttaa vuorotellen toista ja hommat sujuvat. On kivempi kokata ja siivota tms yhdessä kuin yksin, kiva jakaa kaikki pienet arjen ilot toiselle.

Saako tähän vastata, jos ei halua parisuhdetta?

Minulla on monia läheisiä ihmisiä ja ystäviä, joista osan kanssa harrastan seksiä (kaikki heistä tietävät, mikä tilanne on). Olemme läheisiä ja sitoutuneet tukemaan toisiamme elämässä. En kuitenkaan halua asua kenenkään kanssa, sulauttaa elämääni yhdeksi jonkun kanssa tai vastaavaa.

En voisi missään nimessä harkita läheistä ihmissuhdetta kenenkään kanssa, joka haluaa, ettei minulla saisi olla muita läheisiä. Rakkauteen ei minusta kuulu omistushalu.

Näin on hyvä. :)

Kokemuksesta sanoisin, että yleensä en pakotavasti ajetelisi, kuin työ tai harrastus. Toki haaveilen ja halua löytää ihana ihmistä, jonka voisin jakaa hyviä/suruja hetkiä. Yksin olo, on joskus hyvää opettamista itsenäisyyden vuoksi, mutta jos haluan parisuhteen, niin luulen, että monet miehillä olisi vaikeuksia tuoda fiilistä sanoiksi, sillä ihmisen tutustumisessa pitäisi olla A:sta ja O:ohn. 

Joten pitää löytää itsestään joku hyvä sosiaalinen lähestyminen tapa, jotta te molemmat olisitte aaltopituudella, eli jos olette iloisia, ymmärtäisiä ja tykkäävän samoista asioista ja kiinnostuksen kohteista, niin se on hyvä merkki! 

Minusta naiset ovat houkuttelevia. Se on vain ajatus olla suhteessa, josta en pidä. Haaveilen ja halua löytää ihana ihmistä, jonka voisin jakaa hyviä/suruja hetkiä. Ihmiset ovat niin ärsyttäviä...varsinkin heidän kanssaan elää. En vain voi. Rajoitan aikaa ihmisten kanssa. Jopa sukulaisia. Koska ne raastavat hermojani loputtomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Saako tähän vastata, jos ei halua parisuhdetta?

Minulla on monia läheisiä ihmisiä ja ystäviä, joista osan kanssa harrastan seksiä (kaikki heistä tietävät, mikä tilanne on). Olemme läheisiä ja sitoutuneet tukemaan toisiamme elämässä. En kuitenkaan halua asua kenenkään kanssa, sulauttaa elämääni yhdeksi jonkun kanssa tai vastaavaa.

En voisi missään nimessä harkita läheistä ihmissuhdetta kenenkään kanssa, joka haluaa, ettei minulla saisi olla muita läheisiä. Rakkauteen ei minusta kuulu omistushalu.

Näin on hyvä. :)

Hyvä Sinä👍