Mikä teillä on "laukaissut" vauvakuumeen esikoisen jälkeen?
Vielä vauvani ollessa 11-kuinen, ihmettelin, miten kenellekään voi tulla niin pian vauvakuume uudestaan. Melkein heti, kun lapseni täytti 1v., arki muuttui yhtäkkiä jotenkin niin "helpoksi", jopa tavallaan tylsäksi, että olen siksi alkanut kaipaamaan nyt lapselleni sisarusta, jonkinlaista lisähaastetta elämään. :D Vauvakuumeeni kasvaa vaan päivä päivältä, mutta koska imetän vielä melko paljon, ei raskaus varmaan heti ota alkaakseen. En raaskisi kuitenkaan lopettaakaan vielä imetystä.
Kommentit (19)
En tiedä vauvakuumeesta, sillä itselläni ei ole sitä ollut, vaikka onkin kaksi lasta. Miehen kanssa haluttiin kaksi lasta suhteellisen pienellä ikäerolla, joten kun esikoinen oli noin 1,5 -vuotias aloin odottaa kuopusta.
Vauva tais olla 5kk kun oli jo helpompi ja hauskempi leikkiä/pelleillä yhdessä, niin silloin ajattelin liikuttuneena että nyt ymmärrän miks moni sanoo tekevänsä toisen lapsen leikkikaveriksi🙂
Sitä haavetta jarruttaa 10kg ylipaino, tästä johtuen korkea verenpaine raskausaikana ja uusiutuvan raskausmyrkytyksen pelko. Menkat alkoi 2kk sitten ja vauva on nyt 10kk. Univelka painaa ja pikku ukko syö vielä yöllä, niin ihan hulluksi tulisin jos olisin vielä raskaana..kesän jälkeen sitten voi ajatella asiaa uudelleen kunhan olen saanut herran nukkumaan ensin yöt kunnolla ja ylimääräisen painon pois. Haluan vielä nauttia tästä vauvasta kun sit niin kauan toivottiin❤️
en ymmärrä miten kukaan enää haluaa ikinä toista kun on nähnyt mitä helvettiä tää vauva-arki on. mun päähäni ei vain mahdu.
Halusin vaan taas pyöreen massun toviks ..:)
Se vaan tuli, vauvat tietysti laukaisee vauvakuumeen.
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä miten kukaan enää haluaa ikinä toista kun on nähnyt mitä helvettiä tää vauva-arki on. mun päähäni ei vain mahdu.
Se on varmaan yksilöllistä missä vaiheessa se helvetti koittaa. Mä hoitaisin kyllä vauvoja ja handlaan teinit, mutta en enää koskaan halua olla tuntia pidempään tekemisissä 6- tai 12-vuotiaan kanssa ;)
Silloin kun esikoinen oli suloisimmillaan eli n. 5kk.
Se kun huomasin olevani raskaana, kun esikoinen oli 9 kk.
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä miten kukaan enää haluaa ikinä toista kun on nähnyt mitä helvettiä tää vauva-arki on. mun päähäni ei vain mahdu.
Mä taas en olisi muuta tehnytkään, kuin pykännyt vauvoaja maailmaan. Se vauva-arki niin parasta.
Mieheni tykkää panna mut paksuks ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä miten kukaan enää haluaa ikinä toista kun on nähnyt mitä helvettiä tää vauva-arki on. mun päähäni ei vain mahdu.
Mä taas en olisi muuta tehnytkään, kuin pykännyt vauvoaja maailmaan. Se vauva-arki niin parasta.
melko sairasta. nautit siis kun ei ole mitään omaa elämää ja oot 24/7 jonkun paskan ja oksennuksen siivooja ilman palkkaa. hmm...
Meillä oli tietoinen valinta ettei tehdä lapsia peräkkäin ja vauvakuume iski vasta kun esikoinen oli 3v.
Vauvakuume olikin toisella kertaa yhtä kova kuin ekalla kerralla.
Kun oli toista lasta synnyttämässä niin päätin etten enää ikinä tänne tule ja synnytä!
Vauvakuumetta ei ole enää tullut HUH! Nyt olen jo liian vanha 47v.
Tosin vieläkin näen joskus unia että olen raskaana ja synnytän...
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tykkää panna mut paksuks ;)
Eikö sun mielipidettä kysytä?:(
Minustakin vauva- ja pikkulapsiaika on ihan parasta. Varsinkin kun meillä lasten ikäero oli 4,5 vuotta niin pääsin helpolla.
Meillä on siis 2 lasta ja 2 vauvakuumetta vain tuli ja sitten vaan tiesin että se oli tässä ja lapsiluku oli täysi.
Vaikeinta aikaa on teini-ikä. Kun tästä selvitään niin sitten tuleekin itselle vaihdevuodet...
Sinkkuus,työttömyys ja miehettömyys sekä ikä. Kun ei ole mitään tekemistä niin vois tehä vauvoja mut ei jaksa yksinhuoltajuutta enempää. Esikoinen jo 10.v.
Siis onhan nyt vauvat ihania.. Oma kun kasvaa niin aina näkee jonkun ihanan pikku pötkön ja muistaa kuinka iiiihania vastasyntyneet on.. Mulla on nyt vähä kaiken ikäisiä ja ne on kaikki aivan valloittavia!! Kyllä mä ( ja mies) tykätään vaan kauheasti lapsista, ja pikkuvauvat on vaan niin ihania!!
Mä oon vähän haaveillut toisesta siitä lähtien kun esikoinen lähestyi vuoden ikää. Siinä vaiheessa oli jo aika hyvin rutinoitunut hoitoon ja ajatus toisesta ei tuntunut mahdottomalta. Elämäntilanne muuten oli vaan ihan auki, mulla ei ollut työpaikkaa mihin palata ja mies oli sitä mieltä, että ei todellakaan toista ennen kuin esikoinen oppii nukkumaan yönsä paremmin. Nyt kolmen kuukauden kuluttua n työt ja lapsikin nukkuu suht hyvin, kuume vaan kasvoi kun piti vastasyntynyttä veljenpoikaa sylissäni.
Ehkä kohta vois toistakin ajatella.
Up