Lue keskustelun säännöt.
Eriarvoisuus parisuhteessa!
10.03.2006 |
Onko muilla näin, että miehen tarpeet, harrastukset, mielipiteet jne menee naisen vastaavien edelle? Minusta tuntuu nimittäin, että lapsen saatuamme, mieheni itsekkyys on korostunut ja minun tarpeistani on tullut eriarvoisia mieheeni verrattuna. Esim. mies haluaa ostaa jonkin uuden jutun ja se maksaa vaikka 200 euroa, ja sehän pitää saada -tottakai.. Mutta jos minä ehdotan, että ostetaan lapselle saman hintainen uusi turvaistuin, saan vastaukseksi, että eikö tuo vanha (ja käytetty) muka kelpaa.
Myös riitatilanteissa mieheni jutut menee edelle.. Kuten usein, jos mieheni on loukannut minua, minun täytyy ymmärtää ja antaa anteeksi, mutta jos minulta palaa pinna ja hermoilen miehelleni, hän ei voi antaa anteeksi koska tekoni on ollut tyyliin maailmanloppu ja hän on nyt aivan rikki, kun huusin hänelle. Ymmärrystä ei tipu, eikä anteeksi antoa, vaikka aina pyydän anteeksi ja myönnän tehneeni väärin ja otan vastuun tekemisistäni.
Alkaa nimittäin pikkuhiljaa nyppimään oikein toden teolla, että jos vastakkain on minun ja mieheni mielipiteet, se olen minä joka tekee kompromissin. Olen yrittänyt asiasta puhua miehelle, mutta jotenkin tämä aihe johtaa aina riitaan, näistä asioista ei pystytä keskustelemaan rauhallisesti.
Plaaah, vaikeaa on, niin vaikeaa :D
Kommentit (3)
että mököttää mieheni osaa heti jos napisen ja aikani sitä katsottuani teen itse aloitteen tilanteen korjaamiseksi koska mielestäni on turha jostain pikkujutusta pistää koko perhe sekaisin....... agggghhhhh....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en tiedä millaiseksi mies heittäytyisi, jos vaan pyytelisin anteeksi ja olisin niin kiltin ja kärsivällisen tuntuinen kuin sinä. Mutta olisiko myös niin, että teillä on eri tavat käsitellä ristiriitoja. Miehesi mielestä itsekkyys ei ole niin paha synti kuin huutaminen? Kuulostaa siltä, että sienä kiuhut miehen itsekkyyden vuoksi ja mieheltä menee veisti ohi, koska et sano sitä, kuten hän toivoisi? Jotain tuollaista nyt tuli tuosta viestistä mieleen.
näin myös meillä. Ei niikään ostoksissa mutta muutoin kaikki miehen työhön liittyvät matkat ja illanvietot jotka vain mahdollistuvat sillä että minä hoidan yhteistä lasta kotona (tissi-ikäinen, ei vielä hoitoon vietävissä pidemmäksi aikaa) ja koskaan ei hän joudu kysymään että hoitaisinko vaan olettaa automaattisesti että mä hoidan. Mutta jos mulla on joku meno vain tunnin niin joudun häneltä kysymään että katsooko lasta;( Tällähetkellä tää asia on vaan niin tapetilla että v..taa ja rankasti!!
Mitenhän kävis jos muutettais tilanne kertaheitolla vastakkaiseksi;)?