Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuttu meni niin huonoon kuntoon syöpähoidoista ettei puhettakaan, että olisi lähtenyt iltapäivälehden kuvauksiin
15.11.2016 |
suu auki ilakoimaan. Hän oli huonovointinen. Ärsyttää julkkissyöpäpotilaat joista saa sellaisen kuvan että syöpähoidot olisivat pease of cake.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa jotenkin puistattava aloitus. Mikä ponttina oli? Eli nämä iltapäivälehtien sivuilla olevat syöpäsairaat eivät tiedä "aidosta sairastamisesta" mitään? Toivottavasti mietit vähän omaa asennettasi ja häpeät.
Jos puhut Heidi Sohlbergista niin hän on varmasti luonut uskoa ja toivoa niin syöpää sairastaville kuin omaisillekin. Onhan hän lisäksi sanonut, että sytostaattihoidon jälkeen loppuviikko meneekin sängyssä. Hänellä on varmasti stressiä väsymystä, fyysisiä - ja henkisiä kipuja, silti ulospäin hän haluaa näyttää pärjäävältä, koska haluaa näyttää syövästä sitä toistakin puolta, että se ei ole automaattisesti kuolemantuomio. MIski se olisi väärin?
Koska joillekin se on ON kuolemantuomio. On vähän väärin luoda turhaa toivoa. Ja esittää ettei syöpä olekaan niin vakava asia.
Pidätkö syöpäsairaita järjestään jotenkin idiootteina? Eiköhän nämä asiat käsitellä sen oman hoitotahon ja läheisten kanssa. Mikä sinä olet sanomaan miten sairaan pitäisi asiaan suhtautua? Ja miksi toivo olisi jotenkin huono asia?
Eri asia jos joku julkkis mainostaisi parantuneensa syövästä vaikka suklaan tai yksisarvisjauheen avulla ja kannustaisi jättämään hoidot pois. Kai ymmärrät eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa jotenkin puistattava aloitus. Mikä ponttina oli? Eli nämä iltapäivälehtien sivuilla olevat syöpäsairaat eivät tiedä "aidosta sairastamisesta" mitään? Toivottavasti mietit vähän omaa asennettasi ja häpeät.
Jos puhut Heidi Sohlbergista niin hän on varmasti luonut uskoa ja toivoa niin syöpää sairastaville kuin omaisillekin. Onhan hän lisäksi sanonut, että sytostaattihoidon jälkeen loppuviikko meneekin sängyssä. Hänellä on varmasti stressiä väsymystä, fyysisiä - ja henkisiä kipuja, silti ulospäin hän haluaa näyttää pärjäävältä, koska haluaa näyttää syövästä sitä toistakin puolta, että se ei ole automaattisesti kuolemantuomio. MIski se olisi väärin?
Koska joillekin se on ON kuolemantuomio. On vähän väärin luoda turhaa toivoa. Ja esittää ettei syöpä olekaan niin vakava asia.
No onko joku jossain sitten hehkuttanut että jokainen syöpäpotilas kyllä paranee ja se on kaikille ihan voitettavissa oleva sairaus jonka aikana voi vaikka vähän ilakoidakin? Kai sen nyt jokainen tajuaa että syöpiä on erilaisia ja ettei yhden julkimon tarina kata kaikkia syöpätapauksia. Meinaatko että joku todella on niin tynnyrissä kasvanut ja avuton että ainoa tiedonlähde syövästä on jonkun julkkiksen tarina ja sitten onkin pettynyt kun totuus onkin jotain muuta? Ja kyllä mediassa on esillä myös surullisempiakin tarinoita.
Vietin itse lähes 5 kk sairaalassa putkeen (muutamia päiviä kotona sain olla hoitokertojen välillä) kun leukemiaani hoidettiin. Melkoisen huonossa hapessa suurimman osan ajasta, muutamia päiviä myös teholla.
Mutta minua ei ärsytä se että jonkun muun syövän hoito on kevyempää ja että jotkut pystyvät käymään jopa töissä. Sehän on vaan ihan loistava asia heille. Ja luulen että kaikkia karmeuksia ja ankeutta mitä ihmiset kokee eri sairauksissa ei välttämättä pidäkään esitellä lehdissä jatkuvasti. Ennemmin noita iloisempia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että ne jotka itse tai joiden läheiset eivät onnistu parantumaan syövästä eivät ihan kauheasti ilahdu siitä kun joku onnistuu. Sama pätee muidenkin vakavien sairauksien kohdalla. Se ei tippaakaan lämmitä leskeksi jäänyttä, että jonkun toisen puoliso selviytyi.
Se nyt vaan on niin. Menee aikaa ennen kuin tuollaisista tunteista pääsee ohi ja elämä jatkuu sillä kenellä se nyt sitten jatkuu.
Kuule sitten kun olet itse ollut lapsesi kanssa syöpäosastolla ja nähnyt ne pienet potilaat niin voit tulla sanomaan kusipäisiä kommentteja siitä kuinka joku ei ilahdu toisen paranemisesta!! Minä olin tasan yhtä onnellinen kaikkien niiden lasten puolesta jotka paranivat!!
Sulla ei helvetti ole varmaan minkäänlaista kokemusta syövästä ja syöpäpotilaista. Joka ainut äiti ja isä olivat toisten puolesta onnellisia että he pääsivät pois, myös minä jolle ei käynyt yhtä hyvin vaan lapseni menehtyi vuoden sairastamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että ne jotka itse tai joiden läheiset eivät onnistu parantumaan syövästä eivät ihan kauheasti ilahdu siitä kun joku onnistuu. Sama pätee muidenkin vakavien sairauksien kohdalla. Se ei tippaakaan lämmitä leskeksi jäänyttä, että jonkun toisen puoliso selviytyi.
Se nyt vaan on niin. Menee aikaa ennen kuin tuollaisista tunteista pääsee ohi ja elämä jatkuu sillä kenellä se nyt sitten jatkuu.
Kuule sitten kun olet itse ollut lapsesi kanssa syöpäosastolla ja nähnyt ne pienet potilaat niin voit tulla sanomaan kusipäisiä kommentteja siitä kuinka joku ei ilahdu toisen paranemisesta!! Minä olin tasan yhtä onnellinen kaikkien niiden lasten puolesta jotka paranivat!!
Sulla ei helvetti ole varmaan minkäänlaista kokemusta syövästä ja syöpäpotilaista. Joka ainut äiti ja isä olivat toisten puolesta onnellisia että he pääsivät pois, myös minä jolle ei käynyt yhtä hyvin vaan lapseni menehtyi vuoden sairastamisen jälkeen.
Nimen omaan näin, sitten kun on itse siellä osastolla ollut ja läheltä nähnyt mitä syöpä ihmiselle aiheuttaa ei voi olla kuin onnellinen niiden puolesta jotka siitä selviävät!
Joka ikinen ihminen tuli onnittelemaan minua osastolla kun pääsin kotiin ja sain hyvän ennusteen jopa huone"naapurini" joka kuoli pari kuukautta siitä kun pääsin pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että tässä asiassa huomaa hyvin ihmisten eron. Siis niiden, joiden mielestä tämä on kauhistuttava asia ja niiden mielestä, jotka ajattelevat esim. Sohlbergin esilletuloa pelkästään positiivisena. Ehkä nämä, jotka kauhistelevat asiaa ajattelevat muutenkin asioista negatiivisen kautta. Olen pahoillani, jos loukkaan nyt joidenkin syöpäsairaiden tai heidän omaisia, koska itsellä ei ole omakohtaista kokemusta syövästä. Mutta uskon kuitenkin, että jos syöpään sairastuisin niin itse en paranemiselle oikein muuta pystyisi tekemään, kun käymään hoidoissa. Mutta omaa olotilaa se auttaisi, jos näkisin, että joku vastaavassa tilanteessa pystyisi olemaan iloinen ja ajattelemaan positiivisesti tulevasta. Kyllä se aivan varmasti heijastuisi omaan jaksamiseenikin, kun tietäisin, että toivoa on. Sen sijaan minua ei lohduttaisi yhtään, jos kuulisin, että naapuri sairastaa samaa syöpää kuin minä ja hän jo odottelee kuolemaa ja kertoisi minulle kuinka minun pitäisi tehdä samoin.
Syöpälääkkeitä on erilaisia. Itse sain kahta täysin erilaista sytostaattia; toinen sai aikaan kamalan olon: pahoinvoinnin ja todella kireän olon (mikä johtui kortisonista). Pahoinvointi alkoi noin 24 h tiputuksesta. Toinen sytostaatti oli ihan erilainen; ei minkäänlaista pahoinvointia, mutta kynnet irtosivat ja limakalvot olivat herkkinä. Tämän toisen sytostaatin olin siinä kunnossa että pystyin menemään luennolle ja sen jälkeen Stokkan vintille istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48 jatkaa. Se, miten sytostaatteja kestää, riippuu myös siitä mitä perussairauksia on ja missä kunnossa on. HS vaikuttaa perusterveeltä, kuten minäkin olin.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tässä asiassa huomaa hyvin ihmisten eron. Siis niiden, joiden mielestä tämä on kauhistuttava asia ja niiden mielestä, jotka ajattelevat esim. Sohlbergin esilletuloa pelkästään positiivisena. Ehkä nämä, jotka kauhistelevat asiaa ajattelevat muutenkin asioista negatiivisen kautta. Olen pahoillani, jos loukkaan nyt joidenkin syöpäsairaiden tai heidän omaisia, koska itsellä ei ole omakohtaista kokemusta syövästä. Mutta uskon kuitenkin, että jos syöpään sairastuisin niin itse en paranemiselle oikein muuta pystyisi tekemään, kun käymään hoidoissa. Mutta omaa olotilaa se auttaisi, jos näkisin, että joku vastaavassa tilanteessa pystyisi olemaan iloinen ja ajattelemaan positiivisesti tulevasta. Kyllä se aivan varmasti heijastuisi omaan jaksamiseenikin, kun tietäisin, että toivoa on. Sen sijaan minua ei lohduttaisi yhtään, jos kuulisin, että naapuri sairastaa samaa syöpää kuin minä ja hän jo odottelee kuolemaa ja kertoisi minulle kuinka minun pitäisi tehdä samoin.
Just näin, ja lisäksi kun olet itse kokenut sairauden olet sata varmasti iloinen jokaisen puolesta joka siitä selviää!
En tunne ainuttakaan joka olisi katkera siitä että jonkun toisen puoliso/lapsi/läheinen selvisi vaikka oma läheinen ei selvinnyt ja olen kuitenkin järjestön kautta ollut melkein 15 vuotta mukana syöpää sairastavien elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap, jos antaisit syöpää sairastavien olla yksiöitä, kun he kuitenkin ovat kuten me kaikki muutkin.
Hoidot vaikuttavat eri tavoin ja ihmiset selviytyvät tai ovat selviytymättä eri tavoin. Inhottaa, että syöpää sairastavan pitäisi olla jotenkin tietynlainen. Ei tietenkään tarvitse.
Yhtenä päivänä ei ehkä pysty kuin makaamaan vessassa, toisena tekee mieli poseerata upeat meikit naamassa glitterit päällä tai tanssia pöydillä. Siitä vaan! Yhtenä päivänä meistä jokaisen pitää kuolla, mutta kaikki muut päivät saamme elää! Kiitos tästä lauseesta sille tuntemattomalle, joka sen lausui 🙏🏻
Nyt ap on varmaankin tyytyväinen?
Alue: Aihe vapaa
Ja kuka julkkis on esittänyt että syöpä ei ole vakava asia??
Oma lapseni sairasti parantumatonta syöpää pari vuotta sitten, tutustuin moniin syöpäpotilaiden tuona aikana, voin kertoa että yksikään hyvävointinen syöpäpotilas ei aiheuttanut turhaa toivoa!!! Olin pelkästään iloinen kun näin näitä pieniä potilaita jotka olivat iloisia kun kotiutuivat osastolta!!
En hetkeäkään tuntenut paheksuntaa siitä että he voivat hyvin vaan iloitsin heidän kanssaan että he parantuivat!
Ällöttävää lukea Ap:n tekstiä, kuinka kukaan voi arvostella syöpäpotilasta tuolla tavoin?!