Millä perusteella päätätte kumman suvun luo menette jouluksi?

Mulla ja avokilla on kolme paikkaa, jonne enemmän tai vähemmän odotetaan jouluna tulevaksi, kaikki onneksi kuitenkin saman kaupungin sisällä. Nyt yksi vaihtoehto tosin poistui, kun avokin isä ja naisystävä lähtevät jouluksi ulkomaille. Viihdytään kummatkin parhaiten mun suvun lämpimän sukujoulun parissa, sillä avokin äiti on pahin näkemäni joulumarttyyri, sillä joulu pitää mennä juuri hänen mielensä mukaan. Ei yhteistä olemista, pelaamista, seurustelua tai muuta vaan tuntikaupalla hiljaa puhelimen ääressä istumista tai hiljaisena telkkarin tunnistamista. Pakko kuitenkin käydä jokaisen luona, ettei tule pahaa mieltä ja/tai jotta saataisiin vietettyä myös mukavaa joulua.

Meidän vanhemmmat asuu vartin ajomatkan päässä toisistaan, joten ollaan aina käyty molempien porukoilla. Sukulaiset asuu niin kaukana, että mennään useammaksi päiväksi. Viimeksi oltiin aattopäivä miehen vanhemmilla, mutta siellä maatalon töiden takia oli joulun "ohjelmanumerot" niin varhain ohi, että kun palattiin yöpymään mun vanhemmille, ehdittiin sielläkin jakaa lahjoja.

Tänä vuonna ollaan varmaan aatto mun vanhemmilla ja joulupäivä miehen.

Omassa kodissa olemme joulun. Esikoinen on muuttanut tänä vuonna omilleen. On vähän puhuttu joulusta. Ehkä hän tulee käymään, saattaa jäädä yöksikin, en tiedä. Toisaalta, saa hän mennä jompaan kumpaan mummolaankin, jos haluaa. Ikävä kyllä tulee, jos hän ei tule meille, mutta ei siihen kuole. Jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä, että kaikki lapset eivät vietä joulua meidän kanssamme.

Me halutaan olla kotona. Isovanhemmat tuovat paketit meille etukäteen ja me annamme heille. Hekin jo sen ikäisiä, että viettävät mielellään rauhallisen joulun kotona. Aattona sitten soitellaan ja kiitellään lahjoista.

Ollaan kotona, käydään tapanina vanhempieni luona. Aattona käydään sytyttämässä kynttilä miehen vanhempien haudalle.

Vierailija kirjoitti:

Omassa kodissa olemme joulun. Esikoinen on muuttanut tänä vuonna omilleen. On vähän puhuttu joulusta. Ehkä hän tulee käymään, saattaa jäädä yöksikin, en tiedä. Toisaalta, saa hän mennä jompaan kumpaan mummolaankin, jos haluaa. Ikävä kyllä tulee, jos hän ei tule meille, mutta ei siihen kuole. Jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä, että kaikki lapset eivät vietä joulua meidän kanssamme.

Meillä kaksi kolmesta lapsesta asuu jo omillaan avokkeinsa kanssa, kaksi vuotta sitten lähtivät. Joulun ovat olleet meidän vanhempiensa kanssa, olen aina sanonut, että joulu menee perinteiseen tapaan, ja kotiin ovat vielä tulleet. Äitini on myös jouluisin, mutta käy kotona nukkumassa, kun tykkää nukkua omassa sängyssä ja välimatkaa on kaksi kilometriä. Miehen vanhemmat kuolleet. Äitinä olen aina iloinen, kun lapset tulevat 'maailmalta' kotiin, mutta kyllähän sekin aika tulee, että menevät appivanhemmilleen. Täytyy vaan sitten sopeutua siihen, aikuisia kun ovat.

Aatto ollaan miehen vanhempien kotona, koska siellä ovat miehen sisaruksetkin ja isoäiti. Joulupäivänä mennään minun vanhempieni luo ja vietetään joulu uudestaan.

Kumman luo? Onko tämä joku teinisuhteiden ongelma.

Aikuiset ovat tietenkin joulunsa kotona perheen kanssa

Olemme meillä. Miehen toive ensimmäisen yhteisen joulun jälkeen (kun näki mitä joulu voi myös olla) ja näin on menty 10 vuotta.

Meidän vanhempien luona jouluun satsataan, enkä todellakaan tarkoita tällä nyt lahjoja. Vaan ihan tunnelmaa. Joulua on laitettu, on kuusi, koristeet ja juhlan tuntua. Käydään joulusaunassa ja pulkkamäessä. Pukki tulee ja lapset odottavat jännityksellä. Pukeudutaan nätisti, koska syödäänkin juhlavasti. Myöhemmin illalla otetaan rennosti yökkärilinjalla, joululaulut soi, kaikenlaista herkkunaposteltavaa on tarjolla pitkin yötä ja kaikki pelailevat tai lueskelevat uusia kirjoja. Lapset saavat valvoa niin pitkään kuin jaksavat, kömpivät jossain kohtaa nukkumaan. Ei ole riitelyä, ei kännäämistä, vaikka viiniä ja glögiä on tarjolla.

Miehen luona nostetaan pöytään kinkkua, muutamat laatikot ja perunat. Syödään ja se on sitten siinä. Verskat päällä tullaan pöytäänkin. Hyvä kun ei pieraista kiitokseksi ruoasta. Onneksi ei tarvitse siellä olla, kerta riitti ja olin aivan järkyttynyt kun valkeni, että tosiaan on niin monia tapoja viettää joulua. Avartava kokemus toki, mutta minulle joulu on rakas juhla ja en ole valmis tinkimään siitä noin paljon, etenkään lasten vuoksi. Onneksi mies ei pidä joulua vanhempiensa luona edes vaihtoehtona,ei tarvitse asiasta kinata.

Vietämme tänä vuonna joulunpyhät miehen vanhempien luona länsisuomalaisessa kartanomiljöössä :) Koko miehen perhe on paikalla ja joulusta tulee ihanan perinteinen maalaisjoulu. Erikoisesti odotan jouluaamun jumalanpalvelusta keskiaikaisessa harmaakivikirkossa.

Minun vanhempani asuvat Etelä-Ranskassa ja vietimme heidän luonaan viime vuonna ihanan joulun ja uudenvuoden. Äitipuoleni on ranskatar ja siellä joulua vietetään provençelaiseen tapaan.

Rakastan molempia paikkoja, joten minua ei haittaa olla pois kaupunkikodistamme.

Vierailija kirjoitti:

Kumman luo? Onko tämä joku teinisuhteiden ongelma.

Aikuiset ovat tietenkin joulunsa kotona perheen kanssa

Kyllä on taas näitä tooosi kovia ämmiä liikkeellä. :)

Me ollaan vuorotellaan niin, että ollaan joka toinen joulu mun vanhemmilla ja joka toinen miehen vanhempien luona. Miehen vanhempien luona on tylsää ja heitä nähdään muutenkin usein, kun asuvat tunnin matkan päässä. Mun vanhemmat ja sisarukset asuvat 5 tunnin matkan päässä, joten oikeasti haluaisin viettää siellä nuo jouluvapaat, kun niin harvoin nähdään.

Miehen sisko ei käy jouluisin vanhempiensa luona miehensä kanssa, mutta kutsuu kyllä heille joulun viettoon. Miehen vanhemmat eivät kuitenkaan ole kiinnostuneet viettämään joulua muualla kuin kotonaan eli sitten vuorovuosin ovat kaksin kotonaan.

Mun vanhempien luona on aina ihana joulu, kun sinne kerääntyvät kaikki sisaret ja meidän lapset ja kylässä käy myös eno vaimonsa kanssa. Oma lapsi haluaisi sinne joka joulu serkkujen takia, mutta olisi aika itsekästä käydä joka vuosi minun vanhempien luona. Lapsi juuri kiukutteli, kuinka tylsää siellä toisessa mummolassa on. Itseäni taas häiritsee anoppilan jouluruoat ja mitään ei saa viedä mukanaan. Yritin ehdottaa, jos tulisivat aattona meille, mutta eihän se sovi. Ottaisin kaikki meille jouluksi, jos vain tilaa olisi enemmän.

Jouluaattona minä menen siskoni perheen luo syömään,jonne tulee myös vanhempamme ja kenties pikkuveljemme.Mies menee porukoilleen syömään.Siinä on meidän joulunviettämiset ja mitään muuta "jouluista" ei tehdä.

Meillä on tänä jouluna alle kuukauden ikäinen vauva, joten ihan kotona vietämme joulun miehen ja kolmen lapsen kanssa. Joka joulu olemme ilmoittaneet sekä omalle äidilleni että miehen äidille, että ovat erittäin tervetulleita viettämään joulua meille, mutta aina alkaa sama virsi siitä, miten meidän kuuluu tulla heidän luokseen. Tänä jouluna ei onnistu, ihan älytöntä lähteä ajamaan tuntien matkaa edestakaisin (toiseen mummolaan 1,5h ja toiseen 5h) kolme lasta, lahjat ja varusteet autossa, kun mummot voisivat liikkua junalla yhden laukun kanssa.

Siis mä en oikeasti käsitä miten jotkut kokee, että omat vanhemmat ja sisarukset & puolison vanhemmat ja sisarukset ei oo perhettä vaan "sukulaisia". Meillä molempien sisarukset ja vanhemmat kuuluu nimenomaan meidän omaan perheeseen ja vietetään joulua (ihan kuten kaikkia juhlapyhiä, synttäreitä yms.) yhdessä enkä osaisi kuvitella että vietettäisiin joulua ilman heitä. Enkä myöskään ymmärrä miten jotkut kokee omat vanhemmat ja sisarukset "taakkana" joita on ns. pakko nähdä jouluna. Itse luokittelen sukulaisiksi kaukaisemmat sukulaiset, mutta muuten kyllä etenkin vanhemmat ja sisarukset lapsineen on sitä omaa perhettä, joiden kanssa vietetään aikaa ihan omasta tahdosta :D Näitä kommentteja lukiessa tulee kyllä itelle äärettömän onnekas olo, että on niin läheinen ja iso perhe ympärillä.

Kotona ollaan ja tehdään omat perinteet. Kolme lasta.

Läheinen perhe kirjoitti:

Siis mä en oikeasti käsitä miten jotkut kokee, että omat vanhemmat ja sisarukset & puolison vanhemmat ja sisarukset ei oo perhettä vaan "sukulaisia". Meillä molempien sisarukset ja vanhemmat kuuluu nimenomaan meidän omaan perheeseen ja vietetään joulua (ihan kuten kaikkia juhlapyhiä, synttäreitä yms.) yhdessä enkä osaisi kuvitella että vietettäisiin joulua ilman heitä. Enkä myöskään ymmärrä miten jotkut kokee omat vanhemmat ja sisarukset "taakkana" joita on ns. pakko nähdä jouluna. Itse luokittelen sukulaisiksi kaukaisemmat sukulaiset, mutta muuten kyllä etenkin vanhemmat ja sisarukset lapsineen on sitä omaa perhettä, joiden kanssa vietetään aikaa ihan omasta tahdosta :D Näitä kommentteja lukiessa tulee kyllä itelle äärettömän onnekas olo, että on niin läheinen ja iso perhe ympärillä.

Yleensä perhekäsitys muuttuu siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Omaan perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä, puolisoni ja lapsemme. Vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, niin rakkaita kuin ovatkin, eivät ole samalla lailla perhettä. En usko, että vanhempanikaan enää mieltävät sisaruksiaan tai omia vanhempiaan perheeksi, vaan sukulaisiksi. Ja samoin toivon, että kun lapseni kasvavat, he uskaltavat irtautua lapsuudenperheestä ja perustaa omansa.

Ennen kierrettiin vuorojouluina minun vanhempien, miehen isän ja äidin luona. Useina jouluaattoina yritettiin vielä kiertää kaikki paikat: puuro anopilla, glögit apella ja loppuillaksi minun vanhemmille. Sitten joulupäivänä anopille ja tapanina apelle. Onneksi kaikki asuvat lähekkäin.

Nykyisin ollaan yleensä meillä ja paikalla on vanhempia, sisaruksia ja isovanhempia erilaisina kokoonpanoina. Edelleen mennään joulupäivänä ja tapanina kyläilemään. Välillä haaveilen pyjamassa hengailusta, varsinkin kun on tällainen lyhyt joulu. Me ollaan kumpikin totuttu sukujouluihin jo lapsena ja nyt ollaan totutettu lapsetkin siihen. Ei kukaan oikeastaan haluaisi erilaista jouluaattoa, mutta jos tapaninpäivän saisi vaan olla kotona, niin olisihan se kiva.

Vierailija kirjoitti:

Läheinen perhe kirjoitti:

Siis mä en oikeasti käsitä miten jotkut kokee, että omat vanhemmat ja sisarukset & puolison vanhemmat ja sisarukset ei oo perhettä vaan "sukulaisia". Meillä molempien sisarukset ja vanhemmat kuuluu nimenomaan meidän omaan perheeseen ja vietetään joulua (ihan kuten kaikkia juhlapyhiä, synttäreitä yms.) yhdessä enkä osaisi kuvitella että vietettäisiin joulua ilman heitä. Enkä myöskään ymmärrä miten jotkut kokee omat vanhemmat ja sisarukset "taakkana" joita on ns. pakko nähdä jouluna. Itse luokittelen sukulaisiksi kaukaisemmat sukulaiset, mutta muuten kyllä etenkin vanhemmat ja sisarukset lapsineen on sitä omaa perhettä, joiden kanssa vietetään aikaa ihan omasta tahdosta :D Näitä kommentteja lukiessa tulee kyllä itelle äärettömän onnekas olo, että on niin läheinen ja iso perhe ympärillä.

Yleensä perhekäsitys muuttuu siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Omaan perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä, puolisoni ja lapsemme. Vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, niin rakkaita kuin ovatkin, eivät ole samalla lailla perhettä. En usko, että vanhempanikaan enää mieltävät sisaruksiaan tai omia vanhempiaan perheeksi, vaan sukulaisiksi. Ja samoin toivon, että kun lapseni kasvavat, he uskaltavat irtautua lapsuudenperheestä ja perustaa omansa.

Meillä on kyllä perheessä kaikilla muilla sisaruksilla jo lapsia ja yhtä lailla vietetään aikaa perheenä :) Sunnuntaisin parasta ikinä on kerääntyä saman pöydän ääreen ja viettämään aikaa. Lapset saa leikkiä serkkujen kanssa ja me aikuiset taas vietetään aikaa yhdessä. Toki vaikuttaa paljon että meillä ei ole ihan täysin suomalainen perhe niin ehkä siksi en voi ymmärtää miksi vanhemmat ja sisarukset pitää erottaa omasta perheestä sen jälkeen kun saa omia lapsia. Perhekeskeisyys arvona näkyy meidän perheessä (ja onneksi myös miehen perheessä) ja haluan kasvattaa meidän lapset myös samalla tavalla. Pienestä asti on tottunut näkemään isovanhempia sekä suomalaisia että "ulkomaalaisia" joka viikko (ei, ei menty hoitoon vaan ihan omien vanhempien kanssa viettämään aikaa heidän kanssaan) , joten itse lapsen näkökulmasta koen isovanhemmat vain ja ainoastaan rikkautena enkä ymmärrä sitä kasvatustapaa että nähdään isovanhempia vain pakosta jouluna.

Ja mielestäni tuo on hyvin surullista jos omat vanhemmat ei koe enää omia lapsia perheeksi vaan sukulaisiksi, sen jälkeen kun lapset menevät naimisiin ja saavat lapsia. Jotenkin tosi älytön ajatus. Itselle omat vanhemmat ja sisarukset ovat niin rakkaat että en koskaan voisi kutsua heitä vain sukulaisiksi. Kyllä he on mun perhettä, nyt ja aina. Ja tämä meidän perhe kasvaa oman puolison(puolison perheen) sekä sisarusten puolisoiden ja lasten tultua kuvioon. Ja itse taas toivon ja opetan meidän lapsille että meidän luokse saa aina tulla ja ovet on aina auki niinkuin omassa lapsuudessani oli. Ja sitä mukaan kun he löytävät puolison ja saavat lapsia niin myös heistä tulee osa meidän perhettä ja yhtä tärkeitä.

Minä haluan viettää jouluni äitini luona yksin, mutta miehen mielestä meidän tulisi olla aina yhdessä ja vuorotella kumman vanhempien luona ollaan. Olen tässä kyllä itsepäinen, ja olen päättänyt olla aina äidilläni ja sittenkun on omia lapsia, olen niiden kanssa omassa kodissa oman perheemme voimin.

Miehen vanhemmat syövät minun makuuni "vääriä" ruokia ja siellä en saa olla rennosti. Joulu on myös ainoa mahdollisuus viettää aikaa oman perheeni kanssa ilman miestäni ja en siitä suostu luopumaan.

Anoppi alkaa joka vuosi jo syyskuussa tenttaamaan "kumpien luokse menette jouluna" ja vastaan aina että menen yksin äitini luokse. Hän on tästä loukkaantunut mutta minua ei kiinnosta :D Kokisin tungettelevaksi mennä heille viettämään joulua, se on kuitenkin ns perhejuhla jota vietetään oman perheen kanssa. En koe miehen perhettä omaksi perheekseni, en tiedä mistä johtuu.