Kaksiossa asuvat lapsiperheet, huhuu!

Mutta meillä on tarkoitus muuttaa makuuhuone lastenhuoneeksi tässä kevään aikana. Ja innolla odotan sitä aikaa, kun lapsille saa kerrossängyn, taas saadaan lisää tilaa...



Me ajateltiin miehen kanssa ruveta nukkumaan futonilla olkkarissa, ja erottaa se pienellä hyllyllä/lipastolla tms. olkkarista, jotta nukkua saisi rauhassa, vaikak toinen katsoisi telkkaria.



Itse ajattelin myös, että esikoiselle tulee kohta tärkeäksi päästä välillä vauvaa " karkuun" , siis leikkimään suljetun oven taakse esim. legoillaan. Tällä hetkellä meidän makkarissa ei pysty tekemään oikein mitään, kun sängyt vie kaiken tilan.

Minä, mies ja vauva nukuttiin olkkarissa.

53 neliötä.



Sohvaa ei ollut ollenkaan.

Jos tuli vieraita istuttiin vain keittiössä. Kaappitilaa oli vähän ja lisäkaapeillekkaan ei ollut tilaan.



Ah sitä ihanuutta, kun vihdoin me vanhemmatkin saatiin taas oma makuuhuone.

ap

olohuoneessa. Toimii ihan hyvin.

Aluksi minun sänkyni oli olkkarissa ja hylly jakamassa huonetta, mutta lopulta päätin pistää omankin sänkyni makkariin ja nyt siellä on kaksi sänkyä ja vaikka siellä on ahdasta, niin eipä siellä tartte ku nukkua. Tyttö raahaa joka tapauksessa lelunsa olkkariin, koska siellä aina oleskellaan. Nyt on kiva kun on olkkarissa tilaa lapsen leikkiä.

neliöitä 60.

pohjaratkaisu on järkevä, eli tilava/toimiva.

keittiö saisi olla vähän isompi...

olkkarissa on " syvennys" ( miksikä sitä nyt sanotaankaan?) niin siitä on tehty lapselle (2v) oma huone ja hän nukkuu siellä.

vanhemmilla makuuhuone.

ostettiin oma, kun emme silloin tienneet että näin pian saamme lapsen =)

tuossa on kaikki remontoitu oman maun mukaan joten ei siitä raaski niin vaan luopua.

edullinen ja kiva.

ja olohuone näyttää hyvin usein lastenhuoneelta.

Meillä oli parisänky ja 120cm leveä runkopatja vierekkäin kiinni toisissaan kun asuimme kaksiossa vielä kun lapset olivt 3 ja 5v. Yöheräilyt loppuivat pieneltäkin kun siirsimme hänet pinnasängystä samaan jättiperhepetiin ja täytyy sanoa että kaikki nukkui silloin paremmin. Välillä kun halusimme nukkua miehen kanssa kahdestaan levitimme olohuoneen vuodesohvan ja katsoimme telkkaria yömyöhään...

Vauvan kanssa pärjäsi vielä ihan loistavasti kaksiossa, joten ollaan katseltu hiljakseen omia kämppiä. Hinnat on niin pilvissä ja nyt on tilanpuute alkanut kyrsiä, joten ollaankin muuttamassa asokolmioon.



Meillä on isohko vaatehuone sekä pari isoa lipastoa. Lapsen lelut on näteissä rottinkikoreissa, joten eivät pistä silmään sisustuksessa. :) Vaunut on koko ajan tiellä eteisessä, eikä tätä kämppää tunnu koskaan saavan siistiksi. Villakoirat vaan juoksee nurkissa.



Nukkumisjärjestelyt: Nukutaan kaikki samassa huoneessa, mikä järjestely jatkuu edelleen kolmiossa (ylimääräisestä huoneesta tulee työhuone, jota kipeästi tarvitaan). Ei noin pieni lapsi oikein mitään vielä omalla huoneella tee, lelut on joka tapauksessa pitkin kämppää. :)Katsotaan uudestaan vuoden päästä.

tilaa, toisesta huoneesta tehty aikuisten makkari/työhuone, toinen on vauvan huone. Vauvan huoneessa kanssa vuodesohva, mut jos käy vieraita, yleensä kahvitellaan isossa keittiössä. Kirjahylly keittiössä, tietokone kannettava, mutta työpöytä aikuisten huoneessa. Siellä myös isot vaatekaapit, vauvan huoneessa yksi pienempi. Ihan ok mahdutaan, opiskelijana pitää olla ihan tyytyväinen että on kämppä edukkaasti kivalta paikalta.

Ympäristö, siellä olevat naapurit ja kaverit määrittävät lasten kuvaa maailmasta. Halvemmalla alueella lapset näkevät elämää, jossa kavereiden vanhemmat ryyppäävät ja poliisit käyvät jatkuvasti, kodeissa tapellaan ja jo ekaluokkalaiset hilluvat ulkona yömyöhään, koululuokat ovat levottomia ja joka toisella kaverilla on jotain vakavia ongelmia. Lapset saavat käsityksen, että ko. elämä on normaalia, ja ikävä kyllä kouluikäisten kaverit ovat niitä, joita naapurustossa asuu ja on samalla luokalla, vanhemmat eivät voi enää asiaa valita. Jos asuu slummissa, ongelmaiset perheet, elämäntavat ja kaverit ovat normaali asia lapsen mielestä, oli kotona millaista tahansa.



Hyvällä asuinalueella koulussa tai lastentarhassa ei ole " luovutettu" vaikeiden asioiden kanssa, vaan taso on paljon korkeampi sekä kurinpidoltaan, opetukseltaan että resursseiltaan. Oppilaat ovat normaaleja, ja siksi ei koko opetusaika mene esim. 5 häirikön rauhoittamiseen. Naapuri lapset ovat fiksuja ja hyvinkäyttäytyviä, eivätkä esim. lastensuojelun asiakkaita tai kerro, kuinka äiti nukkuu jo kolmatta päivää, eikä avaimia ole. Hyvällä alueella asuvien lasten ei tarvitse tutustua tuollaisiin asioihin, eikä vanhempien tarvitse koko ajan miettiä, miten selittää tokaluokkalaiselle, miksi luokkakaverit varastavat kaupasta päivittäin.



Lisäksi, näiden ympäristöseikkojen lisäksi, hyvällä asuinalueella on kivan näköistä ja siistiä (ei kustuja, oksennettuja ja spreijattuja rappukäytäviä), kaupat ja muut palvelut lähellä, ja esim. Hkin tapauksessa kulttuuri, elokuvat, taidenäyttelyt, luistinradat, kirjastot ja uimarannat kivenheiton päässä. Lapsilla siis riittää tekemistä ja virikkeita, vaikka asunto onkin pieni. Kulkeminen on helppoa, ja lasten on turvallista liikkua, kun kaikki on lähellä. Naapurit eivät mölyä öisin, vaan kaikki saavat elää ilman kummempia ja joskus outojakin naapurikohtaamisia.



Näistä syistä asun mielelläni hyvällä asuinalueella, vaikkakin liian pienessä asunnossa. Minusta on tärkeämpää tarjota lapsille normaali, hyvä ja rauhallinen asuinympäristö kuin asua suuressa asunnossa slummissa, jossa ulos lähtiessä voi törmätä IHAN mihin tahansa.



Tässä siis perustelut sille joka asiaa kysyi.

Se elämä on kuin jostakin sairaasta elokuvasta.

Meillä on junanvaunumallinen kaksio. Eli huoneet on peräkkäin (keittiö-huone-huone).

Keittiö on sen verran iso, että sinne mahtuu ruokapöytä.

Keskimmäisessä huoneessa on lapsen huone leluineen, kaappeja, sekä vierassohva + muuta kamaa (mm. pyykinkuivaustelineet).

Perähuoneessa on meidän parisänky, sohva+telkkari, vaatekaapit sekä tietokonepöytä.

Ahdastahan täällä on, mutta tähän on jo tottunut.

Kaappitilaa on ehkä himpun verran liian vähän, mutta meillä on iso kellarikomero, sekä myös vinttikomero, jos se haluttaisiin ottaa.

Kaksiossa asutaan, koska tämä on edullinen, ja mies ei halua muuttaa ainakaan vielä isompaan. Tässä asuttu kohta kaksi vuotta.

rivitalosta,ihanaa en ikinä muuttaisi kaksioon enään ja maksamme vuokraa tästä 500euroa kuussa,kun kerrostalossa vuokra oli 470euroa!!on oma sauna ja kodinhoitohuone:)perheeseemme kuuluu yksi lapsi ja vanhemmat.

neljä lasta ja asutaan 48 neliön keittokomerollisessa kaksiossa! onneks vaan väliaikaista, rakennetaan. Lapset makkarissa, vanhempien sänky ja ruokapöytä olkkarissa.

ap

sinnikäs ap

Asunto on tosi avara ja kaappitilaa on. Taloyhtiö on aivan huippu ja naapurit kivoja. Piha-alueet ovat tosi siistit ja lapsille on kaikenlaista viihdykettä. Nukutaan kaikki samassa makkarissa, toinen lapsista välissä. Asuntomme on tosi hyvässä kunnossa ja hyvän mallinen.

ap

54 m2 Helsingissä.

Nukumme kaikki makuuhuoneessa, lelut olkkarissa. En haluaisi aikuisten sänkyä olkkariin. Tuntuu helpoimmalta, että yhdessä huoneessa nukutaan, toisessa valvotaan. Leluja ja kaikkea muutakin tavaraa on mahd. vähän, kaapeissa elfat, sänkyjen ja sohvien alla laatikot yms. tilansäästäjät käytössä.

Asunnon kunto, sijainti ja pohja täydelliset. Muutamme isompaan kun on varaa, toivottavasti viimeistään ennen kuin esikoinen menee kouluun.

Vierailija:

Miten olette järjestäneet nukkumisen? Onko makuuhuoneesta tehty lastenhuone ja vanhemmat nukkuvat olohuoneessa? Vai onko teillä perinteisesti makuuhuone, jossa kaikki nukkuvat ja olohuone, jossa kaikki oleilevat ja lapset leikkivät?

Missä säilytätte leluja? Miten saatte kaikki tavarat mahtumaan, onko paljon kaappitilaa?

Paljonko neliöitä?

Miksi asutte kaksiossa?