Katsotaan kuka meistä yksinäisistä on yksinäisin
Itse tunnun kuolevan yksinäisyyteen ja elämä on surullisen merkityksetöntä. Olen käytännössä työtön. Olen nollasopparilla oleva ja lähes ihme, jos kerran kuukaudessa on yksi-kaksi n.5 tunnin työvuoroa. Puolisoa ei ole, lapsia ei ole, kavereita ei ole. Sosiaalisia harrastuksia ei ole. Vanhemmat on 85 vuotiaita eivätkä jaksa oikein mitään kyläilyjä. Puolen tunnin puhelukin parin viikon välein tuntuu selvästi raskaalta. He eivät koskaan soita minulle. Veli on, mutta hän on erakoitunut ja häntä ei kiinosta yhteydenpito.
N. 55
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo sun veli ole vielä yksinäisempi? T. Toinen erakko.
Hänellä on kyllä roolipelikavereita netissä.
Ap.
Onpa pitkiä puheluita niin vanhoille. Tee lyhyitä? Kieltämättä tilanne huono. Et ole ainoa! Onkohan somesta mitään hyötyä tai joku livejuttu. Onko paikkakunnalla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo sun veli ole vielä yksinäisempi? T. Toinen erakko.
Hänellä on kyllä roolipelikavereita netissä.
Ap.
Ok, no ei sitten ihan erakko, toisin kuin minä.
Oletko miettinyt miksi noin? Tuskin nyt kamala ihminen olet. Vai estääkö joku persoonallisuushäiriö esim. Ymmärrän koska itselläni on esim. sosiaalinen fobia.
Onko sulla Ap esim. facekavereita?
Suomi on 6. vähiten empaattinen maa. Se näkyy siinä, että ystävyyssuhteita ei juurikaan tavoitella, eikä koeta tarpeelliseksi auttaa toisia. Et ole ainoa yksinäisyyttä kokeva.
Maailman empaattisimmat maat ovat Ecuador, Peru, Tanska, Etelä-Korea, USA, Taiwan, Costa Rica.
Provo kun ei vastaa mihinkään. Aika raaka provon aihe.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miksi noin? Tuskin nyt kamala ihminen olet. Vai estääkö joku persoonallisuushäiriö esim. Ymmärrän koska itselläni on esim. sosiaalinen fobia.
En tiedä. Aikuisiällä on ollut vaan vaikea löytää ystäviä ja nuoruudessa kaikki lähti omille teilleen. Elämäntilanteet ei vaan kohtaa. Jos työpaikoilta on tullut tuttuja, niin töiden loputtua yhteydenpito on loppunut. Minulle kyllä kelpaisi ystävät vastakkaisestakin sukupuolesta.
Ap.
Mä olen yksin mutta en yksinäinen. Tyhjäpääihmiset väsyttää, en jaksa kuunnella niiden tyhjänpäiväisiä asioita eikä kiinnosta ja ne vie mun energiat ja ovat vielä niin vi tun ylpeitä ja idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla Ap esim. facekavereita?
En ole ikinä ollut missään facessa. En tiedä edes miten sielä voi olla kenenkään kaveri, jos ei muutenkaan ole tekemisissä.
Ap.
Mä olen kohta 70 vee. Olen totaaliyksinäinen. Ei ole ketään, ei lemmikkiäkään. En ole enää työelämässä, vanhemmat kuolleet ja sisarukset eivät pidä yhteyttä. Asuvat toisella paikkakunnalla, eivätkä ole koskaan olleet kiinnostuneita esim. kyläilemään luonani. Enää ei lähetellä edes joulukortteja. En puhu kellekään, eikä enää kyllä kiinnostakaan. Pitäkööt tunkkinsa. Vietän erakkoelämää kaupungaissa ja mökillä, välillä matkustan jonnekin. Menen aina kuukaudeksi, vähintään, kun ei lyhyemmäksi aikaa viitsi vaivautua kaiken sen matkarasituksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksin mutta en yksinäinen. Tyhjäpääihmiset väsyttää, en jaksa kuunnella niiden tyhjänpäiväisiä asioita eikä kiinnosta ja ne vie mun energiat ja ovat vielä niin vi tun ylpeitä ja idiootteja.
Tämähän se. Suuri osa ihmisistä on tilanhukkaa.
hyvä aloitus, yksinäisyyttä ruokkii lisää nää nettitrollit. Ovat syntyneet ilman moraalia ja eivät koskaan tule paranee siitä.
Minä olen tk-eläkkeellä ja myös yksinäinen, mutta en välttämättä läheskään aina koe itseäni yksinäiseksi. Ehkä siihen on tottunut. Aika kuluu epäsosiaalisten harrastusten parissa.
pitäis tehdä empatia testi kaikilla. Ja joilta puuttuu synnynnäinen empatia. Ne vois sulkea pois tavan ihmisten keskuudesta
Yksinäisyys.. sitä voi potea todella paljon vaikka lähellä olisi ihmisiä ketä nähdä, kenen kanssa keskustella ja heiltä saa tukeakin.
Minulla on tilanne että puolisoni, mun rakas, elämänkumppanini on sairaalassa.. Hän on siinä tilassa ettei voi vielä jutella tai viestitellä. Pahin on jo onneksi takanapäin mutta toipuminen on hidasta.
Yksinäisyys, johtuen juuri tuosta että se kaikista parhain ystävä, rakkain, puoliso on siellä.. se on todella raastavaa.
Meidän välistä ystävyyttä ei voi korvata edes ne muut läheiset tai ystävät tai se paras ystävä puolison jälkeen.
On tietysti todella tärkeää että näen läheisiäni, ystäviäni, yhteisiä ystäviä. Ilman sitä tukea olo olisi kaikilla varmasti vielä kauheampaa.
Olen työtön ja lapseton, miehetön, ja onnellinen :D hullu kissanainen. Ystäviä kaipaa välillä, mutta toisaalta tarjonta ei ainakaan tällä uudella pikkupaikkakunnalla kohtaa kysyntää siinä mielessä, että - no. Miten tämän sanoisi kohteliaasti... En koe, että minun olisi sosiaalisista tyistä pakko tehdä yhtään mitään. Ei ole pakko mennä naimisiin eikä hankkia lapsia, jos ei tahdo. Sama pätee ystävystymisen kanssa.
Ystävyys on aito tunne kahden ihmisen välillä, molemminpuolinen halu jakaa elämäänsä ja asioitaan ja luottaa. Luottamus ja jakaminen ovat aina valinta.
Ei ole pakko ystävystyä yhtään minkään takia, jos ei löydä ketään, joka olisi edes osin samoissa sfääreissä. Minut erottaa muista mm. henkiset kokemukseni. En jaksa vetää roolia eli esittää niiden suhteen kokemattomampaa kuin olen, tai jatkuvasti toisaalta selittää kokemuksiani niille, joilla ei ole yliluonnollisia kokemuksia.
Pitäisi löytyä ihminen, joka on edes jonkinverran samanlainen, että saisi hetkeksi hengähtää.
Ei tarvitsisi roolia. Saisi olla oma itsensä. On rasittavaa, kun vuosikymmenestä toiseen on aina henkisesti yksin tämän maailmankuvansa kanssa eikä koskaan tule ymmärretyksi. Mielelläni olisin ystävä toisen herkän, henkisen, yliluonnollisia asioita kokeneen, mutta terveen ja älykkään ihmisen ystävä. Psykooseihin näitä asioita ei pidä sekoittaa. Mutta itselleni käy aina niin, että ollaan minusta ollaan uteliaan kiinnostuneita - tai: leimataan hulluksi. Kaipaisin ystäväkseni toista samanlaista, nimenomaan yliluonnollisia asioita, esim. kuolemanrajakokemuksen, ennaltatietämisen, ruumiistairtaantumisen, aidosti kokeneita agnostikkoja. Eli sydän avoinna ja aivot valmiina kyseenalaistamaan jopa oma ajattelu. Mutta kai olen sitten toiselta planeetalta :( kun tuntuu, että kaikki näitäkin asioita kokeneet jotenkin hurahtavat lopullisesti, tai ovat saavuttaneet kokemuksensa päihteiden vaikutuksen alaisina, tai ovat olleet psykoosissa.
Joka tapauksessa kokemuksien ansiosta olen aidosti vahva. Ja kestän kyllä tämän elämäni loppuun olla yksinkin. Olen kiitollinen jokaisesta kohtaamastani opetuksesta tällä planeetalla.
No, eikö tuo sun veli ole vielä yksinäisempi? T. Toinen erakko.