Lue keskustelun säännöt.
Kysymys ujojen ja hiljaisten lasten vanhemmille
14.11.2016 |
Toivoisitko, että muita lapsia rohkaistaisiin yrittämään jutella omalle lapsellesi vai onko parempi antaa ujon lapsen olla rauhassa?
Oma lapseni löytää yleensä varsin helposti uusia kavereita. Hän ei kuitenkaan ole mitenkään päällekäypä tai hyökkäävä ja häntä aluksi itsekkin ujostuttaa. Olen miettinyt miten lapsen pitäisi toimia selkeästi hyvin ujojen lasten kanssa. Esimerkiksi nyt lapsi on harrastuksessa ollut pari vuotta samassa ryhmässä hyvin ujon lapsen kanssa. Muu porukka on ympäriltä vaihtunut. Viime vuonna olivat kaikki suunnilleen samanikäisiä, jolloin lapseni tutustui hyvin kaikkien muiden lasten kanssa paitsi tämän yhden ujon (ujo jättäytyi itse ulos porukasta eikä lapseni mukaan vastannut puhutellessa, eikä edes tervehdi).
Tänä vuonna harrastusporukka on sekalaisempi, omalla lapsellani on nyt vain yksi kaveri ja sitten viime vuoden porukasta tämä ujo lapsi, jolla ei ole ketään kaveria. Minusta vaikuttaa välillä siltä, että tämä ujo lapsi katselee omaani ja olisi varmaan kiinnostunut tutustumaan. Mietinkin, että pitäisikö minun rohkaista omaani menemään reippaammin (omaanikin ujostuttaa, koska ujo lapsi ei ole aiemmin oikein vastannut mitään) juttelemaan ujolle lapselle vai onko ujon parempi antaa olla omissa oloissaan?
Kommentit (10)
Kannustaisin menemään juttelemaan. Minä olin itse se ujo ja epävarma lapsi, ja todellakin lähdin mukaan jos joku selvästi ilmaisi halua olla kanssani. Itse en vaan uskaltanut mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujon lapsen äitinä sanoisin, että rohkaise ihmeessä lastasi ottamaan kontaktia tuohon ujoon harrastuskaveriin.
Rohkaise juttelemaan, mutta muistuta, että joskus voidaan tarvita monta kertaa ennen kuin toinen vastaa enempää kuin sanan.
Vierailija kirjoitti:
Mun kuopukseni on tosi hiljainen. En tiedä onko ujo. Ei hänen tekemisiinsä ole tarvinnutt puuttua. Aina on ollut kavereita. Eli en ikinä itse sekaannu noihin kaverikuvioihin. Voittehan toki kutsua esim synttäreille tuon toisen.
Tällä lapsella ei kyseisessä harrastuksessa ole muita kavereita. Viime vuonna kavereita olisi ollut helpompi löytää, koska lapset olivat samanikäisiä. Tänä vuonna iso osa lapsista on vanhempia. Lapseni kertoman mukaan viime vuonna saattoi välillä seisoskella muiden lasten lähellä, mutta ei oma aloitteisesti tai kysyttäessä lähtenyt muiden mukaan. Lapseni mukaan tämä toinen ei vastaa puhuteltaessa, mutta nyökkää kyllä. Tänä vuonna on yksikseen (mikä sinällään ei ole ihme, koska omaanikin nuo isommat lapset ujostuttaa). En vaan tiedä kaipaako kyseinen ujo lapsi seuraa vai haluaako olla yksikseen. Minun aluksi hieman ujosteleva, mutta varsin extrovertti lapseni kaipaa aina kavereita, mutta ehkä kaikki eivät.
Synttäreille olisi oudompaa kutsua, koska eivät ole edes paria sanaa jutelleet.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Rohkaise juttelemaan, mutta muistuta, että joskus voidaan tarvita monta kertaa ennen kuin toinen vastaa enempää kuin sanan.
Kiitos, rohkaisen. Se on vaan hankalaa, kun vaikka omani ystävystyy helposti hänkin on aluksi epävarma ja ujo uusissa ihmissuhteissa, ujous vaan karisee nopeasti, kun saa toiselta "viestiä" kiinnostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahtavaa jos autat lastasi huomioimaan ja lukemaan myös eriluontoisia ihmisiä! Rohkaise kysymään, jos vastaus on kieltävä niin pohdi lapsen kanssa miksi ("voihan se olla että X tarvii vähän miettimisaikaa", "ehkäpä X:ää ujostuttaa" eli ei johdu kysyjästä) ja kerro että voi pyytää joskus uudelleenkin. Joillekin lapsille on tarpeen myös selventää miten aktiivinen voi olla olematta päällekäyvä. Meillä esikoinen on se ujo, ja kuopus sit se jolle pitää kertoa että ihmisiin ei saa koskea jos ei tiedä tykkääkö (esim. rynniä noin vain halaamaan vierasta lasta) ja jos ei kaveri vastaa "mikä sinun nimi on?" kysymykseen vaan lähtee pois niin ei saa juosta perään kysymystä jankaten :D Kuopuksen puolustukseksi hän alle 3v.
Kannattaa rohkaista. Ujo voi aluksi jopa kieltäytyä ujouttaan, koska luulee ettei toinen oikeasti kuitenkaan ole kiinnostunut tai ei ujouittaan keksi mitään sanottavaa heti. Ujolla voi myös olla kiusaamiskokemusta takanaan, miksi ei uskalla uskoa, että muut olisivat oikeasti kiinnostuneoita. Ikäänkuin valmistautuu pettymykseen jo etukäteen. Ujon olisi hyvä saada hyviä kokemuksia muilta lapsilta. Sellaisia, ettei heti hylätä, vaikka onkin varovainen, vaan jaksetaan yrittää. Rohkaise lastasi antamaan hyviä kokemuksia ja merkkejä ujolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuta lastasi siitä, että hyvin ujo saattaa jättää vastaamatta jopa tervehdykseen. Ujo ei välttämättä edes huomaa, kun hänelle jutellaan, vaikka katsoisi kohti, koska ei tavallaan usko olevansa niin kiinnostava kuitenkaan. Koska on ujo ja on saanut siitä varmasi huonoa palautetta monilta ujoutta ymmärtämättömiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rohkaista. Ujo voi aluksi jopa kieltäytyä ujouttaan, koska luulee ettei toinen oikeasti kuitenkaan ole kiinnostunut tai ei ujouittaan keksi mitään sanottavaa heti. Ujolla voi myös olla kiusaamiskokemusta takanaan, miksi ei uskalla uskoa, että muut olisivat oikeasti kiinnostuneoita. Ikäänkuin valmistautuu pettymykseen jo etukäteen. Ujon olisi hyvä saada hyviä kokemuksia muilta lapsilta. Sellaisia, ettei heti hylätä, vaikka onkin varovainen, vaan jaksetaan yrittää. Rohkaise lastasi antamaan hyviä kokemuksia ja merkkejä ujolle.
Voi kun minun lapseni luokkalaisilla ja harrastusryhmäläisillä olisi ollut noin ymmärtäväisiä vanhempia!! Yleensä tuntui mielipide olevan että ei tuollaisen kanssa kaveri tarvii olla eikä tekemisissi. Paska mikä paska. Ei kuulu meille.
Mun kuopukseni on tosi hiljainen. En tiedä onko ujo. Ei hänen tekemisiinsä ole tarvinnutt puuttua. Aina on ollut kavereita. Eli en ikinä itse sekaannu noihin kaverikuvioihin. Voittehan toki kutsua esim synttäreille tuon toisen.