Tahtoisin viidennen lapsen mutta mies ei halua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotityötä olen miettinyt mutta pitäisi kouluttautua lähihoitajaksi.

Koulunkäyntiavustajan työssä voisi hyödyntää myös oppeja lastenhoidosta mutta onko liian vaativa työ?

Ja mitä pahaa lähihoitajan koulutuksessa on? Koulutuksen voi myös tehdä oppisopimuksella, jolloin oot pääosin päiväkodissa. Sijaisilta ei myös vaadita mitään koulutusta, hyvin voit mennä päiväkotityöhön kokeilemaan miltä työ tuntuu ennen päätöstä kouluttautua. 

Mikäs palkka näillä sijaisilla on päiväkodissa?

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotityötä olen miettinyt mutta pitäisi kouluttautua lähihoitajaksi.

Koulunkäyntiavustajan työssä voisi hyödyntää myös oppeja lastenhoidosta mutta onko liian vaativa työ?

Ja mitä pahaa lähihoitajan koulutuksessa on? Koulutuksen voi myös tehdä oppisopimuksella, jolloin oot pääosin päiväkodissa. Sijaisilta ei myös vaadita mitään koulutusta, hyvin voit mennä päiväkotityöhön kokeilemaan miltä työ tuntuu ennen päätöstä kouluttautua. 

Mikäs palkka näillä sijaisilla on päiväkodissa?

Lähes sama kuin vakituisilla. Koulutus ei tuolla alalla palkkaa kasvata kuin marginaalisesti. Tarkka palkka löytynee googlaamaalla, vähän on eroja myös siinä missä kunnassa tekee töitä. Matalapalkka-alaahan tuo on, mutta et varmaa ap oleta pääseväsi heti kunnon ansioille nykyisellä työ- ja opiskelukokemuksellasi? 

Mieti itseksesi ainakin noita 9. ja 11. vastaajan kysymyksiä ja vastauksiasi niihin, ja ota tosissasi kaikkien asiallisten vastausten tekstit. Ja mieti todella niitä perimmäisiä syitä. Kuulostaa enemmmän äkkiseltään, että olet ehkä vähän alamaissa työtilanteen vuoksi, mutta lapsi ei ole ratkaisu siihen. ota selville noita annettuja esimerkkejä ja lähde siitä t yötilanteen parantamisesta liikkeelle mieluummin.

Eli oikeasti Ap et halua lisää lapsia vaan töihin? 

Jätät vaan ne pilsut ottamatta ja olet kuin et tietäisi mitään. Ei olisi ensimmäinen lapsi joka näin syntyy.

...

Mutta masennuksesta ylöspääsyyn vauva ei auta, koska se vain antaa sulle tekosyyn touhata muuta ja siirtää sen masennuksen käsittelyä. Nyt alat etsiä elämällesi muuta sisältöä, suuntaa, opiskelua, työtä. Sitten voit vielä miettiä lisää lapsia. Miehesi on tämän jo tajunnut.

Sairasta hankkia lisää lapsia siksi että pelottaa mennä töihin. Eikä kahdella vanhemmalla voi mitenkään riittää aikaa niille neljällekään tarpeeksi, jos ovat melko samanikäisiä. Se on tietty ok, jos lapset vaikka 20v, 15v, 10v ja 5v. Mutta viides tuohonkin yhtälöön on itsekästä ja hullua.

Näin viiden lapsen äitinä ja ikuisena vauvakuumeilijana ymmärrän kyllä pointtisi. Täällä on kuitenkin tullut hirmu hyviä kysymyksiä ja näkemyksiä siitä miksi haluat sen viidennen lapsen. Pahimmassa vauvakuumeessahan järkipuhetta on ihan turha yrittää kuunnella.. Olen halunnut omat lapseni todella kovasti ja olen heistä äärimmäisen kiitollinen. Rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja suurin pelkoni onkin että menettäisin jonkun heistä. Ehkä olenkin halunnut lapsia juurikin täyttämään jotakin tyhjyyttä sisälläni. Olen saanut helliä lapsiani ja saanut heiltä vastarakkautta rajattomasti. Olen saanut myös ns luvan olla kotona "turvassa" ja hoitaa omia lapsiani. Olen tehnyt sen mielestäni hyvin MUTTA... Nyt on lapsista osa saavuttanut teini-iän enkä enää tiedä miten kaikki onkin ihan mahdottoman vaikeaa ja haastavaa. Tuskailen tilannetta johon ole perheeni saattanut kun olen halunnut lapsia näin monta. Pitäisikö minun jaksaa viiden teinin oikut ja älyttömyydet ja ottaa ne vastaan ylpeydellä? Minä koen epäonnistuneeni äitinä ja se on kamalinta mitä tiedän sen jälkeen että lapseni on menettänyt halunsa toimia tässä yhteiskunnassa sen normien mukaisesti. Pointti on se että tällä hetkellä en koe vauvakuumetta vaan pelkästään ahdistusta siitä miten vaikeaa kaikki tuntuu nyt olevan. Vauva tässä tilanteessa pahentaisi asioita aivan varmasti. En väitä tässä että suurperheessä on varmemmin ongelmia mutta omat resurssit on varmasti rajalliset kaikilla. Ihan varmasti haasteita ja ongelmia on myös pienissä perheissä. Kai se vaan on niin että ei sovi valittaa asioista kun on itse valinnut suurperheen ja jopa saanut sen.Eli ap mieti vielä mihin oikeasti teidän perheen rahkeet nyt riittää. Tulevaisuutta ei tietenkään voi ennustaa.

Kiitos tuestanne! Olen joteskin umpikujassa elämäntilanteessani. Itseluottamus ja itsetunto ovat kovin alhaiset kotiäitivuosien jälkeen enkä oikein osaa ja uskalla edetä elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Ootko suorittanut yhtäkään peruskoulun jälkeistä koulutusta loppuun asti? Oletko ollut vakituisessa työpaikassa yli kahta vuotta? Onko sun vaikea sitoutua asioihin pitkäjänteisesti? Etkö uskalla hoitaa noita neljää lasta kunnialla aikuisiksi asti, vaan haluat uuden projektin tekosyyksi sille, että vanhemmille lapsille ei aika riitä?

En ole aloittaja mutta vastaan sinulle: Minulla on vakityö, haaveilen yrittäjyydestä tosin.. Olen ollut vakityössä pian 20 vuotta, minulla on 3 ammattitutkintoa. Haaveilen viidennestä lapsesta itsekin. Olen työmyyrä ja aina liikkeessä.

Minusta tulleet vastaukset on olleet kurjia. Ehkä suuren perheen arki on vierasta ihmisille, etenkin jos ei ole lapsia tai niitä on max 2 ja kuvitellaan että arki neljän lapsen kanssa on raskasta. Ehkä hänelle olisi joka ei tätä arkea ole elänyt mutta ainakin itse olen lapsia antanut tulla perheeseen lisää juuri siksi kun pidän elämästä näin. 

Tuo on aina haaste jos toinen ei tahdo lasta. Minusta se pitää puhua kunnolla läpi, molempien kuunnella toisen toiveita. Jos parisuhde alkaa muuttua vaikeaksi niin hakea siihen apua, aivan kuten missä tahansa parisuhteessa. Tämä lapsiluku pohdinta on aivan varmasti monella parilla! Jokkut pohtii hommaako sitä ekaa tai kolmatta. Minusta on väärin sanoa kenellekään että olisit onnellinen "edes tuosta yhdestä tai siitä sun laumasta" kun tuskin sitä toista tai kolmatta lasta harva meistä hommaa "kun ne edelliset on olleet pettymyksiä". 

Itse olen aina haaveillut suuresta perheestä, iloinnut siitä esikoisestakin! Mutta aivan yhtä paljon rakastaisin sitä viidettä. Ehkä hän jää haaveeksi, nyt juuri keskityn muihin asioihin elämässä, mutta ehkä vielä joskus. Minulla on aikaa. 

Juttele ap sun miehesi kanssa, miettikää niitä hyviä ja huonoja asioita. Toivon sulle kaikkea hyvää

Vierailija kirjoitti:

Koetko pettymystä, kun eivät ole enää pieniä ja söpöjä ja ihania vauvoja, vaan edellyttävät enemmän sitoutumista ja toimintaa?

vaativatko esim. teinit enemmän sitoutumista kuin vauvat?

Tiedostan sen että pakenen jostain syystä sitä yhteiskunnallista vastuuta, pelkään.

Olisi helpompaa hankkia lapsi ja käpertyä turvalliseen kotikoloon ja olla joka hetki läsnä lapsilleni omassa rauhassa.

Kauhea työ siinäkin että täytyisi viedä osa lapsista ulkopuoliselle hoitoon joita niin kovin halusin ja rakastan. Isommat ovat saaneet olla kotiäidin helmoissa pitkään kun taas pienimmät eivät sitä saisikaan... Sekin sattuu.

Olenko masentunut? *Ap

Sinun kannattaisi ap mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa tilanteestasi. Olen ajatellut turvautua siihen itsekin. Terv. se viiden lapsen äiti joka vastaili jo aiemmin.

Ps. Olemme hyvin samoilla jäljillä. Voin päätellä sen kommenteistasi oikein hyvin. Jaksamisia!

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ap mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa tilanteestasi. Olen ajatellut turvautua siihen itsekin. Terv. se viiden lapsen äiti joka vastaili jo aiemmin.

Ps. Olemme hyvin samoilla jäljillä. Voin päätellä sen kommenteistasi oikein hyvin. Jaksamisia!

Kiitos sinulle tuesta. Kenen ammattiauttajan puoleen käännyn? Tuntuu hassulta sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ap mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa tilanteestasi. Olen ajatellut turvautua siihen itsekin. Terv. se viiden lapsen äiti joka vastaili jo aiemmin.

Ps. Olemme hyvin samoilla jäljillä. Voin päätellä sen kommenteistasi oikein hyvin. Jaksamisia!

Kiitos sinulle tuesta. Kenen ammattiauttajan puoleen käännyn? Tuntuu hassulta sekin.

Ajattelin ihan terveyskeskuksen psykologia. Heille voi mennä tietääkseni puhumaan kun on mielen päällä jotain. Ja onhan tässä. Eikö? 

Jos päällimmäisin syy on tehdä viides lapsi siksi, että omia sanojasi lainatakseni: 

"Tiedostan sen että pakenen jostain syystä sitä yhteiskunnallista vastuuta, pelkään.

Olisi helpompaa hankkia lapsi ja käpertyä turvalliseen kotikoloon", niin jätä tekemättä.

Ihan oikeasti. Sulla on jo täysi työ antaa neljälle lapselle huomiosi ja tukesi, riittääkö aika edes nyt? Onko sinulla aikaa auttaa jokaisen läksyissä, kokeisiin valmistautumisessa yms.? Harrastuksissa jne.

Ja mieti rahallista puolta. Onko oikeasti varaa?

Tiedät AP itsekin että ei kannata hankkia sitä viidettä. Haluat vaan toistaa samaa kaavaa mitä olet tähänkin asti toistanut, ihan niinkuin itsekin sanoit. Viides lapsi ei tee susta yhtään onnellisempaa, päinvastoin saatat pettyä aikanaan siihen että hankit vielä sen viidennenkin. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Keskity niihin neljään olemassa olevaan lapseen ja puolisoosi. Hanki jotain omaakin tekemistä, älä jämähdä enää yhtään enempää kotiin neljän seinän sisään "turvaan".

Vierailija kirjoitti:

Tiedät AP itsekin että ei kannata hankkia sitä viidettä. Haluat vaan toistaa samaa kaavaa mitä olet tähänkin asti toistanut, ihan niinkuin itsekin sanoit. Viides lapsi ei tee susta yhtään onnellisempaa, päinvastoin saatat pettyä aikanaan siihen että hankit vielä sen viidennenkin. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Keskity niihin neljään olemassa olevaan lapseen ja puolisoosi. Hanki jotain omaakin tekemistä, älä jämähdä enää yhtään enempää kotiin neljän seinän sisään "turvaan".

Voiko sitä todella katua jos saa lapsen?