Ihastuin väärään henkilöön ja nyt olen pulassa :(
Tulkitsin erään ihmisen käyttäytymistä väärin ja luulin, että hän olisi hieman kiinnostunut minusta, mikä tuntuikin aluksi yllättävältä ja jopa kiusalliselta (=tulkitsin hänen eleensä ja sanansa aivan väärin jostain syystä).
Aikaa kului ja vähitellen minäkin kiinnostuin hänestä, kunnes menin mokaamaan yhden tilanteen täysin, kun tapasin hänet. Toisin sanoen yritin flirttailla hänen kanssaan ja samanaikaisesti olin niin ihastunut, etten osannut kontrolloida sitä flirttiä, joten katselin häntä about 20 sekuntia vain aivan lumoutuneena. Hän kiusaantui siitä, punastui ihan selvästi ja katsoi mua järkytyksen ja epäuskon vallassa, mutta vaihtoi sitten puheenaihetta ja vaikutti sen jälkeen ihan normaalilta ja iloiseltakin.
Kysymys kuuluu: mitä mä teen?!? Itkettää ja häpeän itseäni suuresti. Hän on minua paljon vanhempi ja mun pitäisi nähdä häntä vielä useinkin tilanteiden pakosta. Mun tunteeni häntä kohtaan ovat edellleen tallella, mutta häpeän niin paljon, että haluaisin vältellä häntä loppuikäni. Kaikki ideat, vinkit ja ajatukset ovat tervetulleita.
Kommentit (34)
Höh, olipa harhaan johtava otsikko.
Kasva aikuiseksi.
Katsoit siis häntä? Tuo nyt on aivan normaalia. Katso seuraavallakin kerralla ja hymyile :-) Jos papparainen kuvittelee liikoja, niin se on HÄNEN ongelmansa.
Nauti lomastasi siellä Kroatiassa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Katsoit siis häntä? Tuo nyt on aivan normaalia. Katso seuraavallakin kerralla ja hymyile :-) Jos papparainen kuvittelee liikoja, niin se on HÄNEN ongelmansa.
Mies varmaan jo mittailee sormuksen kokoa :D Ei, kun se onkin naisten tapa kun pelkkä katse merkitsee lupausta talosta, lapsista, autosta, jne...
Vierailija kirjoitti:
Katsoit siis häntä? Tuo nyt on aivan normaalia. Katso seuraavallakin kerralla ja hymyile :-) Jos papparainen kuvittelee liikoja, niin se on HÄNEN ongelmansa.
Siis olen itse ihastunut kyseiseen henkilöön ja katsoin häntä pitkään sekä hymyilin samanaikaisesti. Mielestäni hänen reaktio viittasi siihen, ettei se tunne ollut molemminpuolinen, sillä hän punastui ja jotenkin säikähti (hänellä oli sellainen "Mitäääh?"-ilme) sekä oli sen jälkeen hetken vakava ja vaihtoi puheenaihetta. Toisaalta pian sen jälkeen hän oli taas iloinen oma itsensä. Nolottaa kyllä nähdä häntä enää ikinä. :(
Tein siis itsestäni aivan pellen, sillä ei se ihastuksen kohteeni voi minusta välittää. Huomasin myös, että hänellähän on sormuskin. Pitäisi kuitenkin nähdä häntä välillä ihan asiallisissa yhteyksissä, mutta tekisi mieli vajota maan alle.
Nyt hupakko lopetat nuo ukkomiesten liehittelyt heti paikkaansa.
Jos olet noin niinkuin muuten "normaali" (et puhu ajatuksiasi ääneen tms.), niin ei se ihastus kyllä mitään arvannut. :D
Itsekin saatan joskus jäädä tuijottamaan ja jopa (hui!) hymyillä samaan aikaan ja ihan yhtälailla olla ajatuksissani/hitaalla ja vastaanottaa kyseisen eleen hämmentyneellä ilmeellä. En kyllä näitä hetkiä jälkeenpäin ikinä analysoi tai mieti. Katsos kun harvat hallitsevat ilmeensä/reaktionsa 247.
Haloo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tein siis itsestäni aivan pellen, sillä ei se ihastuksen kohteeni voi minusta välittää. Huomasin myös, että hänellähän on sormuskin. Pitäisi kuitenkin nähdä häntä välillä ihan asiallisissa yhteyksissä, mutta tekisi mieli vajota maan alle.
Niin, entä sitten? Pitääkö tässä nyt länkyttää jostain itsestään selvyykistä, kuinka jokainen joskus nolaa itsensä ja lässyn lässyn?
Unohda.
Jos vielä näen hänet, noin pitäisikö mun pyytää häneltä anteeksi tms.? Olen ihan idiootti tällaisissa asioissa. En tosiaan tajunnut, että hän oli naimisissakaan aiemmin. Voi että hävettää koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä näen hänet, noin pitäisikö mun pyytää häneltä anteeksi tms.? Olen ihan idiootti tällaisissa asioissa. En tosiaan tajunnut, että hän oli naimisissakaan aiemmin. Voi että hävettää koko juttu.
Pyytää anteeksi, että katsoit häntä? Älä nyt sentään. Olet vain normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet noin niinkuin muuten "normaali" (et puhu ajatuksiasi ääneen tms.), niin ei se ihastus kyllä mitään arvannut. :D
Itsekin saatan joskus jäädä tuijottamaan ja jopa (hui!) hymyillä samaan aikaan ja ihan yhtälailla olla ajatuksissani/hitaalla ja vastaanottaa kyseisen eleen hämmentyneellä ilmeellä. En kyllä näitä hetkiä jälkeenpäin ikinä analysoi tai mieti. Katsos kun harvat hallitsevat ilmeensä/reaktionsa 247.
Haloo nyt.
Joo, muuten oon ihan normaali. :) Ei tuo muuten haittaisikaan, mutta mun pitäisi vielä nähdä häntä todennäköisesti joissain yhteyksissä ja pelottaa sitten, miten kestän sen häpeän. Lisäksi olin ihastunut, joten oli kiusallista tajuta, että tunne ei ehkä ollutkaan molemminpuolinen ja lisäksi hän on varattukin vielä. :(
Miksiköhän hänestä tuli sellainen vaikutelma, että hän itse olisi hieman flirttaillut aiemmin? Toisaalta ehkä hän flirttaili ihan leikillään ja mä hölmö menin oikeasti ihastumaan häneen. :/
Elät normaalia elämääsi ja unohdat tuon jutun
eli et tee siitä numeroa.
Elämä jatkaa, no problem :)
Ja ikää oli? Menepäs tekemään niitä läksyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä näen hänet, noin pitäisikö mun pyytää häneltä anteeksi tms.? Olen ihan idiootti tällaisissa asioissa. En tosiaan tajunnut, että hän oli naimisissakaan aiemmin. Voi että hävettää koko juttu.
Pyytää anteeksi, että katsoit häntä? Älä nyt sentään. Olet vain normaalisti.
Kun siis se mun katse oli sellainen elokuvista tuttu flirttailukatse (katsoin tosi pitkään silmiin ja hymyilin). Mietin, että pitäisikö sanoa, että olin tosi väsynyt tai olin nukkunut edellisen yön huonosti, joten ajatukseni eivät silloin oikein toimineet. Hitsit, mun "uskottavuutenikin" menee, mikä voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Kyseessä on yksi proffa yliopistolta, joten tosiaan pitäisi häntä nähdä tässä vielä useaan otteeseen.
Et tietenkään pyydä anteeksi. Jatkat niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. (Eikä olekaan. Paitsi sinun pääsi sisällä)
Grow up!