Poikaystävä 45 vuotiaalle? Mission impossible.

Kiitos tsempeistä! Tilanne on vaan niin eri kuin nuorena, kun oli raikas ja nätti. Tuntuu hassulta, että joku vois ihastua tosiaan näin "rupsahtaneeseen" vaikka en edes ole varmaan ikäiseksesni pahimmasta päästä. En onneksi tavoittele mitään nuorta prinssiä :) Ap

Mitäs jos ap etsisit ihan kunnon miesystävää. Poikaystäville mainitsemasi pikku viat ovat turn off, kun he vielä kuvittelevat, että heille itselleenkään ei koskaan tule mitään vikoja. Oikea mies on jo sen verran maailmaa nähnyt, että osaa katsoa vikojen taakse. Ja löytää kenties oikean valioyksilön.

Netissä on yllättävän paljonkin ihan tervepäisiä miehiä, jotka etsivät ikäistään seuraa. Ei edes minun lapset onnistuneet säikyttämään näitä. 

Ei sitä ennen tiedä, ennenkuin etsii. Ja anna itsellesi aikaa. Tutustele rauhassa ja älä ryntää suinpäin suhteeseen, sekään ei mene niinkuin nuorena. Mutta anna myös toiselle aikaa, kaikkia ei kannata torpata heti kättelyssä, vaan tutustuminen saattaa paljastaa oikean timantin. Tsemppiä ja oikealla asenteella löydät varmasti jonkun..ehkä sen timantinkin.

Ap, itselläni oli ihan samanlaisia mietteitä, ajattelin ettei mulla ole kenellekään enää mitään annettavaa näin 47-vuotiaana eronneena naisena. Nyt yllättäen mulle on ollut miehiä ihan ylitarjonnaksi, olen saanut niitä ihan hätistellä pois. Baarista itse olen näitä kyllä löytänyt, mutta jos sieltä, niin miksei muualtakin.