Lue keskustelun säännöt.
Milloin olet viimeksi huutanut tuntemattomalle?
13.11.2016 |
Jos olet koskaan?
Palstan kuumista puheenaiheista, eli sekopäisistä kirppariostajista, tuli mieleeni tapaus parin kuukauden takaa. Äijä tuli hakemaan kotioveltamme ilmaisia kodin pikkutavaroita, keittiöjuttuja ja sellaisia, eikä millään meinannut lähteä, vaan tivasti että tarvimmeko tuota ja tuota ja hei teillähän on noita mattoja ja verhoja aika paljon, että emmekö voisi edes joitain antaa hänelle. Pitkä pinnani vaan katkesi, ja jouduin huutaa hänelle, että hän lähti menemään.
Kommentit (40)
Kerran junassa paikkaa etsiessäni, osui ravintolavaunussa vastaan kaksi vanhempaa naista. Seisoivat tuopit kädessä juttelemassa tukkien käytävän. Yritin vaivihkaa hivuttautua toisin selän takaa ja sanoin että "anteeksi, menen tästä välistä". Tämä ei tehnyt elettäkään väistääkseen. Rykäisin hiukan ja tokaisin ihan kuuluvaan ääneen: "Anteeksi mutta miun pitäisi päästä paikalleni, väistättekö vähän". Rouvat lakkasivat juttelemasta ja mulkaisivat hyvin pahasti minua ennenkuin jatkoivat taas juttelua. Jonoa alkoi kertyä taakse. Silloin miulla paloi kiinni, en nyt varsinaisesti huutanut mutta korotin ääntäni ja totesin hyvin vittumaiseen äänensävyyn: "Anteeksi mutta voisitteko hiukan siirtää egojanne kun tästä ei kuulkaas porukka mahdu läpi". Ei oo varmaan kukaan ennen kattonut niin murhanhimoisesti...Rouvat vaivautuivat lopulta siirtämään persettään mutta ei yhtään enempää kuin oli tarvis. Jäivät mutisemaan miten nykyajan nuorisolla ei ole mitään käytöstapoja. Tiedä sitten mikä niitäkin viirasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti pelkään tuollaisia ihmisiä, jotka uskaltavat alkaa tuntemattomille huutamaan. Kyllä pitäisi pystyä pitämään kiukku sisällään ja rakentavasti esittää palaute, vaikka kuinka sisällä kuohuisi.
Käyttäydy sitten niin, ettei tarvi ottaa sitä viimeistä vaihtoehtoa, eli huutamista käyttöön. Opettele ymmärtämään sitä edeltävää puhetta, jumalauta.
No näissä tarinoissa ollaan suoraan menty huutamaan vieraalle ihmiselle. Ja jos ihminen ei normaalista puheesta / käskystä tottele, niin se äänen korottaminen ei näihin ihmiseen yleensä kyllä valitettavasti auta.
Tunnen ihmisen jonka putous-fraasi vois olla "nyt vtu oikeesti". Paljon hän tämän kautta maailmaa havainnoi mutta harvoin osoittaa kellekkään, ja kuulema kuiskaus on se tehokkain ja eniten reaktioita herättävä
Kerran luennolla meni hermo kun yhdellä puhelin pärähti soimaan, niin karjaisin aivan täysin että SAATNAPERKELEVITTU. Sali raikui ja kaikui huutoni voimana. No hiljaista kyllä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti pelkään tuollaisia ihmisiä, jotka uskaltavat alkaa tuntemattomille huutamaan. Kyllä pitäisi pystyä pitämään kiukku sisällään ja rakentavasti esittää palaute, vaikka kuinka sisällä kuohuisi.
Käyttäydy sitten niin, ettei tarvi ottaa sitä viimeistä vaihtoehtoa, eli huutamista käyttöön. Opettele ymmärtämään sitä edeltävää puhetta, jumalauta.
No näissä tarinoissa ollaan suoraan menty huutamaan vieraalle ihmiselle. Ja jos ihminen ei normaalista puheesta / käskystä tottele, niin se äänen korottaminen ei näihin ihmiseen yleensä kyllä valitettavasti auta.
No mutta ymmärtäävätpä mitä muut heidän toiminnastaan todella ajattelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin parikymppisille pojille tuossa pari viikkoa sitten. Olin tulossa koirien kanssa myöhään perjantai-iltana iltalenkiltä ja näin ku nämä molopäät hyppi meidän aidatun kerrostalon aidan yli reput selässä. Kännissä kuin käet. Tulipahan päästeltyä kunnon paskaraivarit. Ei hävetä!
En koskaan huuda kenellekään. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että huutaisin vieraalle ihmiselle. Joku mies ajoi joskus autolla perääni ja tuli huutamaan minulle naama punaisena. Ajattelin, että jotain vikaa tuolla on päässä. Soitin poliisille ja sanoin miehen käyttäytyvän aggressiivisesti. Pelkäsin milloin huutaja käy kimppuuni. En edes ymmärrä miksi huusi, koska peräänajo oli täysin miehen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä, kun joltain bussiin kiiruhtavalta henkilöltä tippui bussikortti maahan. Huusin että "Hei, sulta putosi bussikortti!"
Olen huutanut joskus oikein kilpaa - huutokaupassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13-vuotiaana olin silloisen lempiartistini keikalla, oli marraskuu ja oli tosi kylmä. olin myös lähes 40 asteen kuumessa joten oli aika raskasta odottaa pakkasessa 3 tuntia.
keikkapaikan ohi meni saman ikäisiä poikia jotka pilkkasivat meitä jonottajia, alkoi ärsyttämään niin paljon ja halusin esittää jotakin kovista sekä saada huomiota joten huusin täysillä: "HOMOT!"
kyllä hävetti. todellakin sain huomiota
Huutaminen on oiva keino puolustautua hätätilanteessa, mutta silloin pitää huutaa todella kovaa ja aggressiivisesti. Olette varmaan huomanneet kuinka kovaa muriseva ja haukkuva koira saa adrenaliinin potkimaan ja pieni pelon tunne nousee.
Me olemme myös eläimiä ja se joka käyttäytyy eniten aggressiivisesti on se joka määrää kaapin paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisiällä muistan huutaneeni tuntemattomalle kahdesti. Eka kerta oli, pihalla joku ukko riepotteli naisystävänsä. Sille huusin parvekkeelta, että poliisi on tulossa yms, että lopettais.
Toinen kerta oli tässä melko vasta. Oltiin lasten kanssa kaupungilla ja 4v seisoi kävelykadun reunassa vaunujen vieressä paikoillaan.
Liiketilan ovesta porhalsi tuhatta ja sataa joku puhelimeen kälättävä keski-ikäinen rouva ja juoksi lapseen pahki niin, että lapsi kaatui rattaita päin. Pahoitteliko? Kysyikö, että kävikö pahasti? No ei, vaan huusi lapselle, että varo nyt saatana, onko pakko seisoo kadulla :o
Mulla ehkä vähän sumeni siinä...
En ole vielä kohdannut sellaista tilannetta, että olisin tuntemattomalle raivostunut huutamispisteeseen asti. Joskus olen kyllä huutanut, että "tarvitsetko apua" tai "kävikö mitään" vaikka nähdessäni kaukaa jonkun kompuroivan pyörällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen normaalisti viilipytty, ja inhoan konfliktia yli kaiken. Mutta yhden ostarin kupeessa oon useampaan otteeseen kuullut kuinka mun lapsia kommentoidaan rasistisesti - eivät onneksi vielä itse ymmärrä. Keväällä taas siinä samassa kohdassa joku alkoi huutaa meidän lapsille, että väistävät, vaikka lapset oli nätisti. Silloin meni hermo ja huusin sille, että "Pidä turpasi kiinni, idiootti!" Ei yhtään mun kielenkäyttöä normaalisti, meni vaan joku kuppi ylivuotavaksi...
Pari viikkoa sitten. Ehkä kerran vuodessa tulee huudettua tuntemattomalle, muutoin en ole kovin kovaääninen.
Muutama vuosi sitten asuin trooppisella saarella. Öisin näin partsilta ison vanhan ukon kulkevan kadulla pitkä keppi kädessä, hakkasi kepillä katukissoja. Opettelin lauseen HIJO DE PUTA ja karjaisin sen ukolle yhtenä yönä.
Mietin, mietin koko kolme sivusen, mutta ei en muista olisinko koskaan huutanut tuntemattomalle. Edes duunissa, vaikka siellä olisi toisinaan ollut huudettavaa.. korotan ääntäni, kun komentelin pilkun jälkeen poistumaan, mutta en ole ollut vihainen ja huutanut.
Mähän olen kehittynyt ihmisenä tms. Hoksasin, että kesällä olen läheiselle viimeksi huutanut. Silloin sai äitini huutia. En ole itsestäni ylpeä. Asiat selvitetty. :)
Tänä syksynä pimeiden iltojen alettua kylän pojat tykkää leikkiä jotain vakoiluleikkiä. Eikä siinä mitään, mutta leikin alueeseen kuuluvat kaikkien omakotitalojen pihat, riippumatta siitä, ketkä leikkiin osallistuu. Hypitään aitojen yli, tallotaan istutuksia jne. Olen useita kertoja sanonut leikkijöille nätisti, et vain niille pihoille voi mennä, joiden asukkaita mukana leikissä. Mutta sit näin pari poikaa meidän pihalla kovassa vauhdissa. Tiedä mikä piru minuun meni, mutta menin parvekkeelle ja huusin kovaan ääneen: "Nyt pojat pois sieltä pihalta!" Vauhdilla katosivat ja sen jälkeen on piha saanut olla rauhassa. Muiden pihalla meno kuitenkin jatkuu samanlaisena. Just naapuri valitteli istutuksiaan.
Viime kesänä puiston penkillä istuessani kiinnitin huomioni arviolta noin 11-vuotiaisiin poikiin, jotka jahtasivat sorsia ja heittelivät niitä kivillä, nauraen samalla räkäisesti. Keräsin sitten vähän rohkeutta ja karjaisin: "Jättäkää nyt ne sorsat rauhaan te saatanan kakarat!". Pojat lopettivat touhunsa ja nappasivat nopeasti pyöränsä alle todella vauhdikkaasti. Taisivat hiukan säikähtää.
Minä en yleensä huuda ikinä kenellekään, mutta tässä muutama kuukausi sitten olin ulkoilemassa, kun pellolla, minne olin ajatellut mennä juoksutti joku nainen valtavaa isoa koiraa irrallaan (pelkään isoja irrallaan juoksevia koiria) ja jouduin menemään kiertoreittiä. Asia otti niin pattiin, että kiljuin pellolle (tuskin kukaan kuuli), että :" Tää ei oo sun eikä sun koiras pelto..."