Välitätkö siitä jos sinusta puhutaan pahaa seläntakana ja juorutaan?

Tätähän ei saisi myöntää, mutta välitän.

En tiedä, pidän heitä ihan tavallisina.

Jos puhuvat jostain mitä olen oikeasti tehnyt tai sanonut niin antaa palaa vaan. Mutta jos joku laittaa ihan perättömiä juoruja liikkeelle niin se on kyllä syvältä.

No enhän minä tiedä siitä jos kerran selän takana puhuvat. Joten ei haittaa.

no, mitäpä sille voi? Ihmiset todellakin juoruu ja puhuu toisistaan seläntakana paskaa. En ota stressiä, koitan vaan pitään huolen siitä etten anna aihetta paskanpuhumiselle. Eli en kerro omista asioistani mitään, ja höpöttelen aika turhanpäiväisistä asioista, enkä lähde mielipide asioihin mukaan. En myöskään sano kenestäkään mitään pahaa, ja jos joku nyt työpaikallakin haluaa jostain avautua, kuuntelen puolella korvalla ja toisten tyhmästä että jaa.. vai niin.. Olen nimittäin alalla, joka on naisvaltainen ja työpaikallani on tollaset 200 naista, joten hyvin voi arvata että kuppikuntia on ja paskanpuhuminen kukoistaa.

Mulla on olemassa kyllä oma ystäväpiiri, jossa sitten puhutaan ne omat asiat, ja pohditaan tätä maailman menoa, ja se mitä puhutaan, pysyy sitten siinä ystäväporukassa.

no en nyt niinkään siitä että puhuvat, enemmän välitän siitä mitä puhuvat.

se, että keksitään kaikkea kamalaa ja saadaan toiset uskomaan se, ärsyttää.

suhtaudun vähän huvittuneesti. kun tiedät, mitä joku sinusta selän takana puhuu / on puhunut mutta sitten kun olet näiden ihmisten kanssa niin muka pitävät sinusta niin kovasti ja olet mitä ihanin ihminen jne.

tottakai se sattuu jos vaikka "ystävä" puhuu, mutta jos on joku ihminen kenestä et itsekkään pidä tai jolla ei ole mitään suurempaa merkitystä niin silloin ei juuri kiinnosta.

Tavallaan kummallakaan ei pitäisi olla väliä, puhuvatko paikkaansapitäviä juttuja vai perättömiä. Jos pitävät paikkaansa, niin mitäpä siinä on sanomista (ellei nyt sitten ole kyse siitä, että joku pettää luottamuksen ja kertoo asioita, joita ei pitänyt kertoa) ja jos on juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa, niin mitäpä väliä silläkään on? Mutta oikeasti, kyllähän se varmaan harmittaisi. Jos siis saisin tietää. 

Jatkuva muiden haukkuminen, arvostelu ja manipulointi on sellaista käytöstä, joka saa minut ignooraamaan kyseisen henkilön välittömästi. Samoin pelkkien räävittömien juttujen viljelijät jätän omaan arvoonsa. Laiskuus ja omanedun tavoittelu yhdistettynä edellisiin, niin juoksen ja lujaa.

En oikein tiedä. Varmaankin ihmettelen lähinnä. Juoruaminen, selän takana puhuminen ja se maailma, jossa sellaista harrastetaan tuntuu jotenkin kauhean kaukaiselta, jonnekin ylä-asteelle sijoittuvalta. Tiedän, että aikuisetkin ihmiset tekevät tällaista, mutta tuttava- ja ystäväpiirissäni se on todella harvinaista. Olen myös naisvaltaisella alalla, mutta kyllä meidän työyhteisössä asioista puhutaan ihan suoraan kasvotusten. 

Samoin suhtaudun ihmetellen näihin, jotka koko ajan ajattelevat ja kokevat että heistä puhutaan pahaa. Onkohan se aina ihan niin? 

Siinäpähän puhuivat jos eivät muuta keksi. Mitä enemmän puhuivat niin sen parempi. Ei niitä kuitenkaan kiinnosta se miten vaikea oli lapsuus, puhuivat vain siitä miten olen niin hirveä tai ihana tai rohkea tai laiska tai mitä ikinä keksivät. Ja se ei voisi enää vähemmän kiinnostaa. Puhun itsekin muista, ja paljon! Lähinnä ihmettelen kyllä niitä jotka vetävät herneen nenään ja pitävät vithuiluna kaikkea mitä heistä sanotaan.

Joo mutta samalla saan tyydytystä siitä että olen niiin tärkeä tai kiinnostava, ei pelkkää tapettia!

Välitän. Ihmiset ei aina ymmärrä, että muka hauskaksi tarkoitettu juoruilu voi oikeasti olla todella ikävää. Minusta liikkui jokin aika sitten perätön juoru, jonka mukaan minulla on suhde varatun kollegani kanssa. Eräs juorukello katsoi meillä olevan suhteen, koska juttelimme kahden kesken julkisella paikalla ja herranjestas, hymyilimme! Toki tuollainen perätön juoru vahingoittaa minunkin mainettani (vaikka sinkku olen), mutta enemmän harmittaa kollegan vaimon puolesta. :(

Olen mahdollisimman vähän tekemisissä ihmisten kanssa jotka juoruilevat enkä välttämättä puhu heille totta. En arvosta heitä ihmisinä kovin korkealle. Sillä mitä minusta puhutaan selän takana on kuitenkin suhteellisen vähän merkitystä. Harvoin edes mietin sitä mitä muut minusta puhuvat. En myöskään arvosta kovin korkealle ihmisiä jotka uskovat juorut totena vaivautumatta tarkistamaan minulta miten asia oikeasti on.

Tottakai välitän, ja pahoitan mieleni, jos saan tietää, että minusta puhutaan selän takana pahaa. En tajua, miten joku voi olla sellainen kovis, ettei tunnu missään. Jossain julkisessa ammatissa siihen ois varmaan pakko tottua, mutta jos minusta puhuu ilkeään sävyyn sellaiset ihmiset, jotka oikeasti tunnen, niin totta hemmetissä pahastun ja isosti.

En välitä pätkääkään. Tiedän missä meen ja mitä teen ja samoin tietää tosi ystävät. Muitten puheilla ei ole mitään merkitystä!

12 puhuu asiaa.

Kyllä välitän. Varsinkin sellainen pahantahtoinen arvosteliminen ja haukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Välitän. Ihmiset ei aina ymmärrä, että muka hauskaksi tarkoitettu juoruilu voi oikeasti olla todella ikävää. Minusta liikkui jokin aika sitten perätön juoru, jonka mukaan minulla on suhde varatun kollegani kanssa. Eräs juorukello katsoi meillä olevan suhteen, koska juttelimme kahden kesken julkisella paikalla ja herranjestas, hymyilimme! Toki tuollainen perätön juoru vahingoittaa minunkin mainettani (vaikka sinkku olen), mutta enemmän harmittaa kollegan vaimon puolesta. :(

Miksi menet kahden kesken juttelemaan varatulle kollegalle? Ei luulisi puhtaiden työasioiden hymyilyttävän joten tietysti tuosta tulee sellainen fiilis että jotain on menossa etenkin jos tilanne toistuu useamminkin.

Kyllä se risoo, jos perättömiä puhutaan. Tai jos joku on kertonut jostain, minkä koen olevan itsestään selvästi luottamuksellista (terveydentilani, yksityiskohdat seksissä). Koetan välttää juorujen leviämistä sillä, että en puhu asioistani niille, joiden huomaan kertovan turhan laveasti tuttujensa jutuista. Mulla on ihan hyviä kavereitakin, joista muuten tykkään, mutta omia asioita en koskaan kerro kovin tarkkaan kun tiedän ettei ne ole turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välitän. Ihmiset ei aina ymmärrä, että muka hauskaksi tarkoitettu juoruilu voi oikeasti olla todella ikävää. Minusta liikkui jokin aika sitten perätön juoru, jonka mukaan minulla on suhde varatun kollegani kanssa. Eräs juorukello katsoi meillä olevan suhteen, koska juttelimme kahden kesken julkisella paikalla ja herranjestas, hymyilimme! Toki tuollainen perätön juoru vahingoittaa minunkin mainettani (vaikka sinkku olen), mutta enemmän harmittaa kollegan vaimon puolesta. :(

Miksi menet kahden kesken juttelemaan varatulle kollegalle? Ei luulisi puhtaiden työasioiden hymyilyttävän joten tietysti tuosta tulee sellainen fiilis että jotain on menossa etenkin jos tilanne toistuu useamminkin.

Ootko turhan mustasukkainen, jos pahoitat mielesi tuollaisesta?

Sitten on niitä, jotka menee kertomaan tälle pahan puhumisen kohteelle, että hei toi sanoi susta niin ja näin. Sekös esim. työyhteisön ilmapiiriä parantaa! Parempi ois säästää sanojen kohde pahalta mieleltä ja sanoa pahanpuhujalle, että en halua kuunnella tota scheissea.