Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aivan hirveä ahdistus, tuntuu kuin en saisi oltua. Liikaa voimia vieviä asioita kerralla samaan aikaan. Miten jaksaisin?
13.11.2016 |
Olen ahdistukseen ja stressiin taipuvainen normaalistikin. Paljon olen saanut apua säännöllisestä elämänrytmistä ja rutiineista sekä kaiken ylimääräisen karsimisella. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että sydän hakkaa koko ajan kuin hullu ja ahdistaa niin etten tiedä, miten päin olisin. Vaikea selittää, ehkä joku ymmärtää.
Minulle tuli valtava työkuorma lisää ihan yhtäkkiä. Joka ilta ahdistaa jo seuraava työpäivä. Stressi ja päänsärky töissä ovat ihan arkea yhtäkkiä vaikka olen loistava organisoija. Silti nyt on liikaa kerralla. Läheinen kuoli ja kohta on hautajaiset, sekin ottaa valtavan koville ja koko ajan olen itku kurkussa. Itse hautajaiset jopa pelottaa. Lisäksi oma terveys reistailee ja yksi suuri muutos on tulossa elämääni ihan kohta ja sekin vaatisi energiaa, järjestelyä ja suunnittelua, itse toteuttamisesta puhumattakaan. Koska kaikki nämä ovat välttämättömiä asioita, on mun vaikea jäsenellä elämääni nyt. Olen koko ajan kuin viulun kieli, todella huonolla tuulella ja kuin peura ajovaloissa: jotenkin säikähtänyt olo koko ajan.
Antakaa kiltit neuvoja, miten tämän kaiken jaksaa kantaa? Reilun kuukauden päästä voisi helpottaa, kun suurin osa isosta muutoksesta olisi takana ja hautajaisetkin vietettynä. Mutta nyt... Nytkin vain panikoin enkä ole päässyt vielä edes sängystä ylös. Ahdistaa.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä kerrallaan, elämä kuitenkin yleensä kantaa. Koita yrittää ajatella että ei ne murheet murehtimalla parane. Tilanne on vain väliaikainen ja kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Tsemppiä!
Saikku ei ole vaihtoehto, sillä työt vain kasautuisivat. Täytyy vaan jotenkin saada ahdistus hallintaan ja organisoitua kaikki nämä osa-alueet, jotka tuntuvat kaatuvan päälle. Silti nyt jo ahdistaa huominen työpäivä. Ihan karsea olo. Pitäisi lähteä ostamaan hautajaisvaatteitakin.
B12-vitamiinia nassuun, koska kroppasi kuluttaa sitä nyt extramääriä stressin takia. Sitten varaat itsellesi joka pvä 15-30min jonkin sinulle mieluisen asian tekemiseen miettimättä muuta. Palastele hommat pienemmiksi ja delegoi vaikka kotona jotain muille.
Kaikesta selviää, tavalla tai toisella, niistä kuitenkin selvitään. Kerro, mikä olisi pahin mitä voisi tuon kuukauden aikana tapahtua, mikä olisi todellinen pohja, jos kaikki menisi pieleen? Kaikesta loppujen lopuksi selviää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, päivä kerrallaan yritänkin mennä ja se auttaa hiukan. Välillä vain tulee rintaan puristava tunne ja mahaan möykky, kun ikään kuin aaltona tuleva ahdistus pyyhkäisee yli. Tunnen olevani huono ihminen, kun en kestä painetta ja stressiä. Olen yrittänyt mindfulnessia ja kaikenlaisia rentoutusharjoitulsia mutta ei niistä ole avuksi. Aina on auttanut, kun on jättänyt kaiken vähemmän tärkeän pois mutta nyt on niin monta juttua, joista yhtäkään en vaan voi pyyhkäistä pois, etten jotenkin niiden ristipaineessa jaksa.
Kiitos, kun autatte. Mulla ei ole ketään kenelle purkaa tätä oloa.
Voi, tiiän tunteen. En ole itse kova stressaamaan tai ahdistumaan, mutta kun tarpeeks voimia vieviä asioita kasataan, niin kyllä se sitten rysähtää ja kovaa. En osaa kuin antaa nämä pari neuvoa mitkä auttavat itseäni:
1. Muista, että kaikki on hyvin. Sulla on oikeesti kaikki hyvin. Sulla on paljon stressaavia asioita, mutta olet turvassa, sun läheiset on turvassa, ei ole mitään akuuttia hätää mihinkään suuntaan.
2. Tietoisesti rentouta kehosi aina vähän väliä. Hengitä, keskity rentouttamaan koko keho päästä varpaisiin. Ole hetkiä ajattelematta mitään, ja ns. irtaudu ulkopuolisesta maailmasta ja omista ajatuksista.
Sitten itse asioiden hoitamiseen, sä voit joko tarttua toimeen tai jos käy oikeasti liian raskaaks jättää tekemättä. Tietenkin toimeen tarttuminen olis paras vaihtoehto. Tee vaikka lista paperille, mistä rupeat konkreettisesti ruksimaan. Jaa ongelmat pienempiin tehtäviin. Pikkuhiljaa hyvä tulee, mutta pyri silti ruksimaan asioita tehtävälistalta pois.
Tästä tuli romaani, mutta muista se että me ollaan kaikki vaan puhuvia apinoita avaruudessa kiiltävällä orgaanisella avaruusaluksella, elämä on hassua ja ei niin vakavaa :) hyvä tapa suhteuttaa huoliasi on myös suorittaa pieni muistitesti: muistatko mistä murehdit viime vuonna samaan aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saikun on oltava yksi vaihtoehto, vaikket sitä ottaisikaan; ensin elämä, sitten työ. Jos laitat työn terveyden edelle, kohta ei ole koko elämää.
Mulla auttaa tunnin juoksulenkki ahdistukseen tai vihaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota pami ja chillaa saatana, duh.
Hei täällä toinen ahdistuja. En tiedä sopiiko tämä tilanteessasi mutta ehdotan että puhut pomollesi tai tiimillesi että sinulle on kasaantunut vähän liikaa hommaa. Itse mainitsisin vielä pomolle vaikeasta henkilökohtaisesta tilanteesta. Suosittelen tätä siksi, että ahdistuneena sitä helposti ajattelee että olosuhteet pitää vaan kestää koska muutkin kestäisivät ja minä vain olen heikko. Mutta jos on tuollaiset tilannetekijät, ahdistus on täysin normaalia reagointia ja olisi toivottavaa että työt vähän joustaisivat: hommia voitaisiin jakaa useammalle, tai ainakin saisit henkistä tukea ja olosi töissä olisi helpompaa. Toinen mitä suositan on tarkka työajan rajaaminen: teet työpaikalla sen mitä ehdit ja jaksat ja sitten lähdet kotiin ja rentoudut ja pidät itsestäsi huolta. Näet ystäviä, liikut, hemmottelet itseäsi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa. Mulle oli valtava oivallus että töissä voi sanoa suoraan että nyt työteho kärsii koska on liikaa hommaa ja oman elämän stressoreita päälle. Ja siihen pomo sanoikin että ymmärrän, voimia, mitenköhän me järjestäisimme työsi niin että jaksat paremmin. :) Toivottavasti sullekin kävisi näin.
Ihminen ei pysty muuta kuin siihen mihin hän pystyy. Tämä itsestään selvyys menee usein ohi. Onko ketään keneltä voisit saada apua edes käytännön asioihin? Vähennät työtakkaa edes sitä myöten.
Sitten mietit työasiat työnantajan kanssa niin, että kerrot läheisesi kuolemasta ja pyydät apua liialliseen työtakkaan, vaikka et saikkua ottaisikaan.
Mikähän on hautajaisten suhteen ahdistumisen syy? Järjestelyihin saat varmasti apua muilta. Käänny varsinkin keski-ikäisten naishenkilöiden puoleen. Olisiko ahdistuksesi syy kumminkin se, että sulla on suruaika. Se on asia jota ei voi ulkoistaa tai organisoida pois tunteistaan. Se on asia jonka läpi on vain elettävä. Ja miten se sujuu? No ihan vaan antamalla itsensä surra. Hautajaisissa saa itkeä ja surra, sitä varten ne ovat. Jos asu ei ole vimpan päälle, sillä ei ole väliä. Sinne mennään kunnioittamaan vainajaa ja jättämään hänelle hyvästit, eikä muotinäytökseen. Mene hautajaisiin suremaan, ota iso varasto nenäliinoja mukaan, älä meikkaa silmiä, äläkä välitä mistään muusta - anna itkun tulla.
Älä sairastu (kuviteltuun) vahvuuteesi. Me olemme ihmisiä, me olemme heikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saikku on oikeasti hyvä vaihtoehto, koska sen aikana voit keskittyä surutyöhön ja muiden ongelmien käsittelyyn. Olisi erityisen hyvä, jos kävisit myös terapeutilla puhumassa huolistasi.
Äläkä stressaa sitä, että saikun aikana työtehtävät kasaantuisivat. Jos jatkatkin nyt normaalisti töitä kuten tähänkin mennessä, sekavan elämäntilanteen seurauksena ne työt vasta alkaakin kasautua ja lopulta et pysty tekemään enää mitään. Puhun siis omalla kokemuksella. Itse oon nyt saikulla kun pää ei kestänyt enää ja ne ennen saikulle jäämistä ne työt todellakin kasaantui aivan ylitsepääsemättömäksi. Esimiehen tehtävä on sumplia asiat niin, ettei saikulta palaavaa odota mahdoton työtaakka!
Mitä sitten päätätkään tehdä, voimia sinulle!
Alue: Aihe vapaa
Käy lääkärissä? Ahdistukseen ei kuole vaikka se kamalaa onkin. Kuuntele hyvää musiikkia tai lähde lenkille? Soita ystävälle? Katso jotain hauskaa video?