Mies rohmuaa illallisilla - nolottaa!

Tällaisia te naiset olette. Ajatelkaapa jaksaisitteko itse tuollaista.

Tämän siitä saa kun akat laitetaan järjestämään juhlia. Pitäisihän se arvata, että aina pitää piipertää ja oletetaan, että iso mies pärjää jollain parilla salaatinlehdellä! Silloin kun olen ollut miesten järjestämissä juhlissa, niin ruokaa on ollut niin helvetisti tarjolla, että taatusti riittää kaikille ja santsata saa vaikka kymmenen kertaa, eikä tarvitse sievistellä ja kursailla niinkuin ämmien juhlissa!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin syön yleensä isommin vain kerran päivässä ja silloin ruokaa menee ihan mieletön määrä. Käyn usein työmaalta jossain sushibuffetissa tms. lounaalla ja ruokailen siellä ihan koko päivän edestä, niin ettei tarvitse koko päivänä juuri syödä mitään. Tulee todella taloudelliseksi, sillä joutuisin joka tapauksessa käymään jossain lounaalla.

Mä  syön kerran päivässä ihan normaaliannoksen. En koe tarvetta mättää buffassakaan, sellainen käytös on mielestäni todella junttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin syön yleensä isommin vain kerran päivässä ja silloin ruokaa menee ihan mieletön määrä. Käyn usein työmaalta jossain sushibuffetissa tms. lounaalla ja ruokailen siellä ihan koko päivän edestä, niin ettei tarvitse koko päivänä juuri syödä mitään. Tulee todella taloudelliseksi, sillä joutuisin joka tapauksessa käymään jossain lounaalla.

Mä  syön kerran päivässä ihan normaaliannoksen. En koe tarvetta mättää buffassakaan, sellainen käytös on mielestäni todella junttia.

Jos minä menen buffettiin niin en syö mitään koko päivänä ennen sitä ja siellä syön sitten ns. koko rahalla mahani oikein kunnolla täyteen. Se, että onko se sinun mielestäsi junttia, ei kiinnosta minua paskaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin syön yleensä isommin vain kerran päivässä ja silloin ruokaa menee ihan mieletön määrä. Käyn usein työmaalta jossain sushibuffetissa tms. lounaalla ja ruokailen siellä ihan koko päivän edestä, niin ettei tarvitse koko päivänä juuri syödä mitään. Tulee todella taloudelliseksi, sillä joutuisin joka tapauksessa käymään jossain lounaalla.

Mä  syön kerran päivässä ihan normaaliannoksen. En koe tarvetta mättää buffassakaan, sellainen käytös on mielestäni todella junttia.

Ja loput kalorit tulee mistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin syön yleensä isommin vain kerran päivässä ja silloin ruokaa menee ihan mieletön määrä. Käyn usein työmaalta jossain sushibuffetissa tms. lounaalla ja ruokailen siellä ihan koko päivän edestä, niin ettei tarvitse koko päivänä juuri syödä mitään. Tulee todella taloudelliseksi, sillä joutuisin joka tapauksessa käymään jossain lounaalla.

Mä  syön kerran päivässä ihan normaaliannoksen. En koe tarvetta mättää buffassakaan, sellainen käytös on mielestäni todella junttia.

Yhyhhyy, kaikki muut on juntteja paitsi ne jotka tekee niin ku mä!!!

Mies syö kyllä hyvällä halulla tekemiäni ruokia (samaan tapaan kuin kylässäkin), joten sinänsä ratkaisu voisi olla tehdä hänelle ruoka ennen kyläilyä. Mutta minä vastaan aina lämpimän ruuan valmistuksesta, sillä mies ei yksinkertaisesti osaa edes peruskastiketta tehdä. Ja teen sitä ruokaa aina runsaasti, ettei mies jäisi nurisemaan, että ruoka loppui kesken... Joka tapauksessa, on ihanaa luksusta päästä valmiiseen pöytään. Ei siis oikein nappaisi kokata miehelle päivinä, jolloin kokkaaminen ei olisi välttämätöntä, jos ymmärrätte. Varsinkin kun usein joudun tekemään meille ruuat erikseen (itselläni paljon allergioita ja miehelle ei minun "allergiapöperöt" juuri maita). Muistuttelen häntä aina välipaloista jne, mutta kun ei syö niin ei syö, en jaksa aikuiselle ihmiselle olla voitelemassa leipiä jne ja tyrkyttämässä suuhun. Iltapäivällä alkaa valitella nälkää ja odottaa, että tekisin sen lämpimän ruuan, jotta voisi sillä itsensä syödä ähkyyn. Tai vaihtehtoisesti odottaa, että lähdetään sinne kylään, eihän sitä ennen kannata syödä kun kylässä voi sitten tankata itsensä täyteen... Jos ehdotan, että söisi ensihätään vaikka leipää tms, ja että ajattelin että makaronilaatikosta (tai mitä ruokaa nyt ikinä teenkään) voisi riittää seuraavallekin päivälle eikä niin että mies syö melkein koko vuuan kerralla yksinään, alkaa nurisemaan ja saa minulle olon, että olen kauhean pihi pirttihirmu joka säännöstelee miehen syömisiä. Olenko sitten?? Välillä vaan tuntuu, että tällainen syöntitapa tulee todella kalliiksi. Esimerkiksi lohi on kilohinnaltaan kallista ja jos ostaa kokonaisen lohen, mies syö sen yksin yhdellä aterialla... Eli tältäkin kantilta kyllä ärsyttää tämä miehen syömistapa. Ei kauheasti raaski "kalliimpia ruokia" tehdä, kun siinä missä itse voisi sitä lohta syödä pari päivää miehelle se riittää vartiksi. 

Ollaan todella erilaisia tämän asian suhteen, mä tykkäisin tehdä kerralla reilun satsin ruokaa, syödä ns. sopivan määrän (eli esim. kaksi pihviä, en viittä) ja sitten säästää loput seuraavan päivän ruuiksi, että ei jatkuvasti tarvitsisi kokata. Mutta ei auta kun mies vetelee monen ihmisen edestä ruokaa. Ei oikein muuta suostu syömään, kuin sitä lämmintä ruokaa, leivät, hedelmät, jogurtit jne jättää suosiolla kaappiin. Välillä tuntuu, kuin eläisi nirson lapsen kanssa. 

-ap

En voisi ikinä - edes kuvitella - seurustelevani ap:n miehen kaltaisen kanssa. Kyllä täytyy ihmisen osata 'olla ihmisiksi' seurata ympäristöään ja toimia sen mukaan.

Minulla oli samankaltainen exä. Olimme hänen vanhempiensa luona illallisella, ja mies häikäilemättä otti lautaselleen puolet kokonaisesta uunilohesta todeten, että "hitsi kun tätä lohta pitää syödä niin paljon jotta nälkä lähtisi". Kyllähän siitä muillekin riitti ruokaa ihan tarvittavasti, mutta häpesin vähän silti. Toisella kerralla olin miehen ollessa työmatkalla paistanut kasan pihvejä ja laittanut 8kpl niistä jääkaappiin, ja hänen tullessa kotiin sanoin että jos on nälkä niin jääkaapissa on valmiina ruokaa, mutta jätäthän minullekin. Vähän myöhemmin jääkaapin avatessani jäljellä oli yksi ainoa pihvi.

En tiedä mistä tuollainen rohmuaminen ja ajattelemattomuus muita ihmisiä kohtaan on lähtöisin. Onko kyse vain perus empatianpuutteesta ylipäätään vai mitä kummaa? Itse en kehtaisi...

Jätä se sika.

Jos oma mies olisi tuolainen, ratkaisin asian yksinkertaisesti. Joka paikassa kohteliaasti ottaisin miehen lautasen ja laittaisin siihen sopivan määrän ruokaa, niin kuin lapsien kanssa tehdään. Tuskin kukaan siihen ihmeemmin kiinnittäisi huomiota, ajattelisivat minun vain auttavan miestä lautasen kanssa.

Olenko mä ainoa jonka mielestä kylässä ei ole kohteliasta rohmuta ja ahtaa itseään uppotäyteen? Ei kai kukaan osaa varautua siihen, että yksi vieras onkin jokin pohjaton kaivo, joka ahneesti vetää kaiken mikä irti lähtee? Minun mielestäni ruokaa otetaan kylässä pieni annos, ja jos näyttää että ruokaa on reilusti, voidaan ottaa lisää jos tarjotaan. Ei kai aikuinen ihminen nälkään kuole, vaikkei tunkisikaan napaansa uppotäyteen? Syö sitten vaikka grillillä kotimatkalla, jos nälkä vielä jää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli samankaltainen exä. Olimme hänen vanhempiensa luona illallisella, ja mies häikäilemättä otti lautaselleen puolet kokonaisesta uunilohesta todeten, että "hitsi kun tätä lohta pitää syödä niin paljon jotta nälkä lähtisi". Kyllähän siitä muillekin riitti ruokaa ihan tarvittavasti, mutta häpesin vähän silti. Toisella kerralla olin miehen ollessa työmatkalla paistanut kasan pihvejä ja laittanut 8kpl niistä jääkaappiin, ja hänen tullessa kotiin sanoin että jos on nälkä niin jääkaapissa on valmiina ruokaa, mutta jätäthän minullekin. Vähän myöhemmin jääkaapin avatessani jäljellä oli yksi ainoa pihvi.

En tiedä mistä tuollainen rohmuaminen ja ajattelemattomuus muita ihmisiä kohtaan on lähtöisin. Onko kyse vain perus empatianpuutteesta ylipäätään vai mitä kummaa? Itse en kehtaisi...

Kysymys on nälän ja ruuan määrän välisestä epätasapainosta, eikä mistään muusta. Jos nälkä on kova, niin kyllä siinä menee helposti isokin satsi. Sinä et ilmeisesti pieniruokaisena ihmisenä tätä ymmärrä.

Drive-inin kautta kylävierailuille!

Hei ap, tässä sinulle tiivistelmä: miehesi on typerä juntti. Ruokahaluja on erilaisia ja se on OK, ongelma on siinä että miehesi ei edes yritä ottaa muita huomioon. Et pysty keksimään sellaisia sanoja että miehesi tajuaisi oman hölmöytensä ja muuttaisi käyttäytymistään. Häpeä ja nolous on miehen, ei sinun, sillä sinä et tietenkään ole vastuussa miehesi käytöksestä.

Se mitä voit tehdä on lakata kokkaamasta miehellesi ruokaa, kun jo sekin sinua häiritsee eikä mies kerran syö sinun itsellesi tekemää ruokaa. Mies ei ole kuollut nälkään ennen sinun tapaamistasi ja passaamistasi, eli hän kyllä keksii tavan ruokkia itsensä ja maksaa kaikki omat ruokavuorensa. Ja tee tämä toki niin että ensin keskustelet miehen kanssa mitä aiot tehdä (jättää tekemättä) ja miksi, sen sijaan että passiivis-aggressiivisesti lopettaisit vaan aikuisen, huonokäytöksisen miehen palvelemisen.

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä ainoa jonka mielestä kylässä ei ole kohteliasta rohmuta ja ahtaa itseään uppotäyteen? Ei kai kukaan osaa varautua siihen, että yksi vieras onkin jokin pohjaton kaivo, joka ahneesti vetää kaiken mikä irti lähtee? Minun mielestäni ruokaa otetaan kylässä pieni annos, ja jos näyttää että ruokaa on reilusti, voidaan ottaa lisää jos tarjotaan. Ei kai aikuinen ihminen nälkään kuole, vaikkei tunkisikaan napaansa uppotäyteen? Syö sitten vaikka grillillä kotimatkalla, jos nälkä vielä jää.

Kyllä ainakin omien sukulaisteni keskuudessa on periaate ollut se, että kylään kun mennään kutsuttuna, niin siellä saa todellakin syödä vatsansa täyteen, eikä tarvitse kursailla tai miettiä että syökö liikaa tai rohmuaako. Ja aina kun jotain sukujuhlia on, niin siellä on varattu ruokaa siihen malliin, ettei taatusti lopu kesken, kun esimerkiksi nuoriso saattaa vetäistä vaikka voileipäkakkua naamariinsa viiden hengen edestä. Eikä kukaan katso kieroon, vaikka enemmänkin söisi. Ja Pirkanmaalla asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Siskoltani sain kuittailua taas asiasta ja muutenkin asia nolottaa joten avaudun tänne.

Miehelläni on huono tapa syödä vain pari kertaa päivässä. Tämä johtaa siihen, että syö järjettömän isoja annoksia kerralla. Myös kyläillessä. On aika noloa, kun pöytään kannetaan tarjoille esim. kahdeksan (isoa) pihviä, ja on yhteensä viisi syöjää. Mies ottaa heti alkuun lautaselleen kaksi pihviä, ennen kuin kaikki ovat edes pöytään ehtineet. Toiset eivät ole ehtineet syödä edes ensimmäistä pihviään, kun mies jo ottaa lisää... Viimeksi huomautin, että ehkä muutkin haluaisivat lisää pihviä (nolotti, että asiasta piti ylipäänsä aikuiselle miehelle huomauttaa). Tähän emäntä tietenkin sanoi naurahtaen, että saa mieheni toki ottaa lisää. Mies vaan voitonriemuisena "Niin, syötäväksi nämä on, ja jos ei kerta kukaan muu ota!".... Mua nolotti todella paljon. Mun mielestä moinen ei vaan kuulu hyviin tapoihin, että rohmutaan noin, varsinkin niin ettei varmisteta haluaisiko joku muukin. Miehen mielestä nopeat syö hitaat ja voihan joku aina sanoa jos kaikkea ei saakaan syödä loppuun...

Huomenna ollaan menossa sisarelleni isänpäivälounaalle, sisareni on opiskelija mutta välttämättä halusi isänpäivälounaan järjestää isällemme ja meille sisaruksille. Vitsaili tuossa mulle juuri, että joutui ostamaan ihan järjettömästi ruokaa, "kun miehesi syö niin järjettömästi, toivottavasti osasin ostaa tarpeeksi". Siskoni vastusteluista huolimatta aion tuoda kahvipöytään kakun jne, mutta silti nolottaa jo etukäteen, kun mieheni vetää padat tyhjiksi ennen kuin muut on ehtineet edes haarukkaa ottaa käteen.

Miten ihmeessä saan mieheni koulutettua pois tästä juntista ja erittäin nolosta tavasta?! Onko kohtalotovereita?

Käykää jossakin buffetissa ennen siskollesi menemistä. Ots itsellesi vaikka kahvi, ja miehesi ottaa koko tarjoilun.

Tottakai muita kestitessä pyritään laittamaan tarjolle ruokaa riittävästi, ettei kesken lopu eikä kukaan jää nälkäiseksi. Mutta kyllä nyt jumalauta kuuluu hyviin tapoihin vieraankin lappaa sitä sapuskaa lautaselleen tilanteen mukaan ja mennä vaikka grillin kautta kotiin, jos emännälle/isännälle sattunut arviointivirhe tai ei ole osannu varautua suursyömäriin.

Itsekin oon isoruokainen, kuten myös poikaystäväni, mutta kyllä me pieniruokaisten kaverien luona kyläillessä osataan ottaa ruokaa niin että kaikille riittää tasapuolisesti. Ei he yksinkertaisesti osaa edes ajatella, että joku söisi niin isoja annoksia kuin me normaalisti. Itse kun viimeksi emännöin kaveripariskunnille, tein suosiolla ihan järjettömät määrät ruokaa, kun tiesin että etenkin meidän kaikkien poikakaverit on ihan tolkuttomia syömäreitä. Ollaan niin läheisiä, että yksi vieras naureskellen etukäteen sanoikin, että teethän tarpeeksi safkaa. Ja mä tein, niin että ylikin jäi. En mä tuollaisesta pahastu, ja tiedän, että kaikki vieraat olisi myös osanneet fiksuina ihmisinä rajoittaa syömistään sellaisessa tilanteessa, että ruokaa olisikin ollut vähemmän. Tilannetajua siis!

Mies on niin tohelo, etten todellakaan voisi jättää ruuan tekoa hänen vastuulleen. Ihan tosi, olen joskus yrittänyt, ja oli lähellä ettei hella olisi syttynyt tuleen (saavuin keittiöön ja huomasin, että mies oli ajatuksissaan laskenut laskupinon hellan päälle ja laittanut väärän levyn päälle, sen levyn missä oli laskut eikä kattila). Todella hajamielinen ja ruuan suhteen siis täysin tumpelo suoraan sanottuna :D Eineksillä ilmeisesti elänyt ennen suhdettamme. Jos jättäisin hänen ruokansa hänen vastuulleen, söisi tod. näk. joka päivä pizzaa yms ja se taas kävisi kukkaron päälle (käytämme siis rahoja aika yhteisesti, maksamme vuorotellen kaupassa jne). Enkä kyllä muutenkaan haluaisi jättää tekemättä miehelle ruokia, koska mies osaa kyllä olla hyvinkin kiitollinen kokkailuistani, hän suorastaan palvoo ruokiani ja aina muistaa kiitellä vuolaasti ja kehua. Tuntuisi kurjalta ilmoittaa, että syö tästä lähtien mun kauramaitoon tehtyjä ruokia tai eineksiä...

Tuota että ottaisin miehen lautasen kylässä ja annostelisin hälle ruuan - uskon että siitä tulisi entistä nolompi tilanne. Mies on hyvinkin suorasanainen ja jopa hölösuu, osaan kuvitella kuinka alkaisi kovaan ääneen päivitellä että osaa hän itsekin, että mitä minä nyt puutun, ja ottaisi sitten lautasen ja lappaisi jättimäisen kasan ruokaa. 

-ap

En lähtisi tuollaisen miehen kanssa ikinä koskaan kodin ulkopuolelle syömään. Toisaalta en pystyisi tuommoisen moukan kanssa edes seurustelemaan päivääkään. Onko hän jotunut lapsuuden kodissa taistelemaan ruoasta, voisi olla jotain perua siitä. Jos sinua oikeasti nolottaa, niin kyllä jonkun keino keksit, että edes kodin ulkopuolella käyttäytyy ihmismäisesti ruokapöydässä.