Mies rohmuaa illallisilla - nolottaa!

Tiedän tunteen. Ja tollaisissa tapauksissa harvemmin auttaa että isäntäväki varaa paljon ruokaa - sillä tuo ihmistyyppi syö sitä enemmän mitä enemmän on tarjoolla.

Joskus seurustelin miehen kanssa joka oli aivan samanlainen. Kasvatuksellisia sekä tottumuseroja toki on - mutta ihan jo perus pöytätapoihin kuuluu että ei rohmuta, otetaan muut ruokailijat huomioon ja pidetään huolta että kaikki saavat osansa - tasapuolisesti.

Sitä häpeän määrää kun entinen kumppani vaikkapa äidilläni kyläillessä huitaisi yksin sellaisen viiden litran kattilallisen jauhelihakeittoa. Mutta ei toki sitä lientä vaan kaikki ne lihat ja juurekset yms. Muille ruokailijoille olikin sitten jäljellä ihan pelkkää kirkasta lientä.

Hänkään ei tajunnut että ei ole tarkoitus , että vaikkapa puolison vanhemmilla käydessä jos he kohteliaisuuttaan tarjoavat että "haluatko sinäkin syödä" jos siinä sattuu olemaan ruoka-aika meneillään, niin ei siinä voi yksi syödä koko nelihenkisen perheen edestä - koska perheen äiti on nimenomaan kokannut KOKO perheelleen ruoat siksi päiväksi. Pitäisi jo siinä kohtaa tajuta että ruoka on mitoitettu vain määrälle x ja olet itse siinä "ylimääräisenä" niin ei voi kaikkea ahmia.

Eri asia toki tilanteet jolloin on kutsutaan ihan varta vasten syömään. Silloin jo oletetaankin että kaikki syövät vatsansa täyteen. Mutta kohtuus kaikessa kuitenkin. Viitaten esim tuohob pihvi esimerkkiin . Kaikille oli varattu määrä x niinkuin nopealla matikalla mies olisi voinut laskea.

Mutta silti söi muidenkin osuuden.

Pitäisi ehkä ymmärtää että tarkoitus ei ole "elättää" itseään seuraavaan päivään asti kylässä tarjottujen eväiden voimalla ellei ihan erikseen ja tarkoituksella ole järjestetty jotain super mega mättö kestejä sitten ( tulee mieleen vaikka läheisen tuttavapariskunnan kesken tapahtuvat illanvietot.)

Muistan elävästi kun edellisen kumppanin kanssa oli aina kyläillessä pakko tasoittaa tilanne siten, että itse söin todella todella vähän sillä hän söi todella paljon. En vain kehdannut itsekin siinä sitten huitaista napaani täyteen kun toinen puoliskoni oli vetäissyt jo ns. Minunkin määräni edestä sitä ruokaa.

Tuollaiset tilanteet ovat vaikeita ja noloja ja vaikea niihin on myös suhtautua sen takia että on varmaan noloa ap:llekin joutua tekemään numeroa asiasta jonka pitäisi olla aikuiselle ihmiselle selkeä, perus käytöstapoihin lukeutuva asia.

Ap :lta hyvä idea viedä kakku sinne kylään - se ehkä vähän tasoittaa meininkiä sitten teidän puoleltanne.

Vaivihkaa laitat miehesi syömään ennen kyläilyä.

Vierailija kirjoitti:

...

Miten ihmeessä saan mieheni koulutettua pois tästä juntista ja erittäin nolosta tavasta?! Onko kohtalotovereita?

Muuten samaa mieltä, mutta tuo loppu alkoi taas ärsyttää. Minkä ihmeen takia naiset kuvittelevat tehtäväkseen kouluttaa miehiä oman halunsa mukaan. Jos toisella on huonot tavat, niin joko sinä hyväksyt sen tai sitten lusikat jakoon. Toki voi sanoa, että tuo käytös nolottaa sinua, mutta mies sitten reagoi asiaan niin kuin reagoi. 

Meillä tätä ongelmaa pienemmässä mittakaavassa. Olen diagnosoinut sen empatian puutteeksi: miettii vain itseään ja omaa nälkäänsä. Mies ainoa lapsi ja se on valitettavasti kasvatettu olemaan maailman napa. Ei myöskään hahmota ruuan hintaa ja on ns. Läpipasko...

En oo kuitenkaan jaksanut hirveesti kouluttaa ja on se tässä kymmenen vuoden aikana itsestäänkin tapoja parantanut.

Tuossa on kyse syvällisesti itsekkäästä ajattelusta, miehelle tulee oma napa ensin eikä hänellä ole mitään kiinnostusta huomioida muita ihmisiä. Se olisi itselleni niin iso turn off, etten voisi ikinä seurustella vastaavanlaisen miehen kanssa.

Aivan totta, pula-ajasta on jo useita vuosikymmeniä, mutta jotkut tyypit eivät ole vieläkään tajunneet sitä, vaan rohmuavat edelleen samaan tyyliin kuin muinoin Ruotsin laivoilla. Meidän sukuunkin niitä oli siinnyt muutamia. On esim. nolottanut mennä lounaalle seisovasta pöydästä. Nämä kuormaavat lautaselle sellaisen määrä ruokaa, että siitä pienempi perhe söisi parina päivänä. Kaikki tungetaan kitusiin suuremmin maistelematta. Ja kun toiset vasta aloittelevat annostaan, niin nämä ahmatit ovat jo menossa santsaamaan. Jos ruokalajeja on tarjolla useampia, niin tokihan kaikkia pitää "maistella". Ja vaikka jotkut eivät ahnehtisikaan valtavia ruokavuoria, niin syömisen tahti on kuitenkin hirvittävä. Sama käytös toistuu myös esim. häissä ja hautajaisissa. Ihan kuin he pelkäisivät, että joku tulee ottamaan annoksen kesken kaiken pois, jos syö maltillisesti ja nauttii ruuastaan. Olen lukenut, että tällainen käytös on tyypillistä monille kolmannen maailman lastenkodeista adoptoiduille lapsille. Heillä on ollut todellinen pelko, että jos ei syö nopeasti, niin joku toinen vie annoksesi. Mutta että ikänsä länsimaassa asuneet ihmiset, jotka eivät ole koskaan joutuneet kokemaan nälkää, käyttäytyvät näin, on käsittämätöntä.  

Vierailija kirjoitti:

Mies syö kyllä hyvällä halulla tekemiäni ruokia (samaan tapaan kuin kylässäkin), joten sinänsä ratkaisu voisi olla tehdä hänelle ruoka ennen kyläilyä. Mutta minä vastaan aina lämpimän ruuan valmistuksesta, sillä mies ei yksinkertaisesti osaa edes peruskastiketta tehdä. Ja teen sitä ruokaa aina runsaasti, ettei mies jäisi nurisemaan, että ruoka loppui kesken... Joka tapauksessa, on ihanaa luksusta päästä valmiiseen pöytään. Ei siis oikein nappaisi kokata miehelle päivinä, jolloin kokkaaminen ei olisi välttämätöntä, jos ymmärrätte. Varsinkin kun usein joudun tekemään meille ruuat erikseen (itselläni paljon allergioita ja miehelle ei minun "allergiapöperöt" juuri maita). Muistuttelen häntä aina välipaloista jne, mutta kun ei syö niin ei syö, en jaksa aikuiselle ihmiselle olla voitelemassa leipiä jne ja tyrkyttämässä suuhun. Iltapäivällä alkaa valitella nälkää ja odottaa, että tekisin sen lämpimän ruuan, jotta voisi sillä itsensä syödä ähkyyn. Tai vaihtehtoisesti odottaa, että lähdetään sinne kylään, eihän sitä ennen kannata syödä kun kylässä voi sitten tankata itsensä täyteen... Jos ehdotan, että söisi ensihätään vaikka leipää tms, ja että ajattelin että makaronilaatikosta (tai mitä ruokaa nyt ikinä teenkään) voisi riittää seuraavallekin päivälle eikä niin että mies syö melkein koko vuuan kerralla yksinään, alkaa nurisemaan ja saa minulle olon, että olen kauhean pihi pirttihirmu joka säännöstelee miehen syömisiä. Olenko sitten?? Välillä vaan tuntuu, että tällainen syöntitapa tulee todella kalliiksi. Esimerkiksi lohi on kilohinnaltaan kallista ja jos ostaa kokonaisen lohen, mies syö sen yksin yhdellä aterialla... Eli tältäkin kantilta kyllä ärsyttää tämä miehen syömistapa. Ei kauheasti raaski "kalliimpia ruokia" tehdä, kun siinä missä itse voisi sitä lohta syödä pari päivää miehelle se riittää vartiksi. 

Ollaan todella erilaisia tämän asian suhteen, mä tykkäisin tehdä kerralla reilun satsin ruokaa, syödä ns. sopivan määrän (eli esim. kaksi pihviä, en viittä) ja sitten säästää loput seuraavan päivän ruuiksi, että ei jatkuvasti tarvitsisi kokata. Mutta ei auta kun mies vetelee monen ihmisen edestä ruokaa. Ei oikein muuta suostu syömään, kuin sitä lämmintä ruokaa, leivät, hedelmät, jogurtit jne jättää suosiolla kaappiin. Välillä tuntuu, kuin eläisi nirson lapsen kanssa. 

-ap

Mä oon kyllä just samanlainen syöjä kuin miehesi. Sillä erolla toki, että teen itse lämmintä ruokaa. Jos teen hernekeittoa 10 litraa, se ei riitä seuraavaksi päiväksi eikä edes täytä. Jauhelihaa ostan aina yli puoli kiloa mutta riittää yhdeksi ateriaksi. Vuoallinen makaronilaatikkoa menee hetkessä.

Oon yrittänyt monta kertaa ostaa banaania, omenoita tai jukurttia. Kaikki menee aina roskiin, kun ei niitä tee mieli syödä. Jos on nälkä, ne ocat vastenmielistä syötävää. Vaikka söisin koko banaanitertun pohjalle, silti se oikea lämmim ruoka vasta täyttää. Nytkin on keittiö pullollaan pilaantuneita hedelmiä ku muka yritin muka keventää. Noh, eilen söin yhden ainoan aterian, joka oli koko pussillinen makaronia, juustoa ja kermaa. Täytti aivan eri tavalla kuin joku kylmä jukurtti tai banaani. (Myönnän että oli vähän köyhä ruoka, mut sunnuntaisin kaupat kiinni niin ei ehtinyt ostaa mitään töiden jälkeen)

Illanistujaisiin mä kyllä menen aina pizzerian kautta. Juurikin sen takia, että muuten on vaikea hillitä oikean ruoan syömistä. Tosin jälkkäripöytään en koske vaikka olisi nälkä. Ne on musta samaa settiä kuin välipalat eli ei oikein nälissäänkään houkuta vaan ennemmin syö oikeaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies syö kyllä hyvällä halulla tekemiäni ruokia (samaan tapaan kuin kylässäkin), joten sinänsä ratkaisu voisi olla tehdä hänelle ruoka ennen kyläilyä. Mutta minä vastaan aina lämpimän ruuan valmistuksesta, sillä mies ei yksinkertaisesti osaa edes peruskastiketta tehdä. Ja teen sitä ruokaa aina runsaasti, ettei mies jäisi nurisemaan, että ruoka loppui kesken... Joka tapauksessa, on ihanaa luksusta päästä valmiiseen pöytään. Ei siis oikein nappaisi kokata miehelle päivinä, jolloin kokkaaminen ei olisi välttämätöntä, jos ymmärrätte. Varsinkin kun usein joudun tekemään meille ruuat erikseen (itselläni paljon allergioita ja miehelle ei minun "allergiapöperöt" juuri maita). Muistuttelen häntä aina välipaloista jne, mutta kun ei syö niin ei syö, en jaksa aikuiselle ihmiselle olla voitelemassa leipiä jne ja tyrkyttämässä suuhun. Iltapäivällä alkaa valitella nälkää ja odottaa, että tekisin sen lämpimän ruuan, jotta voisi sillä itsensä syödä ähkyyn. Tai vaihtehtoisesti odottaa, että lähdetään sinne kylään, eihän sitä ennen kannata syödä kun kylässä voi sitten tankata itsensä täyteen... Jos ehdotan, että söisi ensihätään vaikka leipää tms, ja että ajattelin että makaronilaatikosta (tai mitä ruokaa nyt ikinä teenkään) voisi riittää seuraavallekin päivälle eikä niin että mies syö melkein koko vuuan kerralla yksinään, alkaa nurisemaan ja saa minulle olon, että olen kauhean pihi pirttihirmu joka säännöstelee miehen syömisiä. Olenko sitten?? Välillä vaan tuntuu, että tällainen syöntitapa tulee todella kalliiksi. Esimerkiksi lohi on kilohinnaltaan kallista ja jos ostaa kokonaisen lohen, mies syö sen yksin yhdellä aterialla... Eli tältäkin kantilta kyllä ärsyttää tämä miehen syömistapa. Ei kauheasti raaski "kalliimpia ruokia" tehdä, kun siinä missä itse voisi sitä lohta syödä pari päivää miehelle se riittää vartiksi. 

Ollaan todella erilaisia tämän asian suhteen, mä tykkäisin tehdä kerralla reilun satsin ruokaa, syödä ns. sopivan määrän (eli esim. kaksi pihviä, en viittä) ja sitten säästää loput seuraavan päivän ruuiksi, että ei jatkuvasti tarvitsisi kokata. Mutta ei auta kun mies vetelee monen ihmisen edestä ruokaa. Ei oikein muuta suostu syömään, kuin sitä lämmintä ruokaa, leivät, hedelmät, jogurtit jne jättää suosiolla kaappiin. Välillä tuntuu, kuin eläisi nirson lapsen kanssa. 

-ap

Mä oon kyllä just samanlainen syöjä kuin miehesi. Sillä erolla toki, että teen itse lämmintä ruokaa. Jos teen hernekeittoa 10 litraa, se ei riitä seuraavaksi päiväksi eikä edes täytä. Jauhelihaa ostan aina yli puoli kiloa mutta riittää yhdeksi ateriaksi. Vuoallinen makaronilaatikkoa menee hetkessä.

Oon yrittänyt monta kertaa ostaa banaania, omenoita tai jukurttia. Kaikki menee aina roskiin, kun ei niitä tee mieli syödä. Jos on nälkä, ne ocat vastenmielistä syötävää. Vaikka söisin koko banaanitertun pohjalle, silti se oikea lämmim ruoka vasta täyttää. Nytkin on keittiö pullollaan pilaantuneita hedelmiä ku muka yritin muka keventää. Noh, eilen söin yhden ainoan aterian, joka oli koko pussillinen makaronia, juustoa ja kermaa. Täytti aivan eri tavalla kuin joku kylmä jukurtti tai banaani. (Myönnän että oli vähän köyhä ruoka, mut sunnuntaisin kaupat kiinni niin ei ehtinyt ostaa mitään töiden jälkeen)

Illanistujaisiin mä kyllä menen aina pizzerian kautta. Juurikin sen takia, että muuten on vaikea hillitä oikean ruoan syömistä. Tosin jälkkäripöytään en koske vaikka olisi nälkä. Ne on musta samaa settiä kuin välipalat eli ei oikein nälissäänkään houkuta vaan ennemmin syö oikeaa ruokaa.

ootko miten läski kun syöt yli tarpeen? Vrt pussillinen makaroonia-tyyliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä ainoa jonka mielestä kylässä ei ole kohteliasta rohmuta ja ahtaa itseään uppotäyteen? Ei kai kukaan osaa varautua siihen, että yksi vieras onkin jokin pohjaton kaivo, joka ahneesti vetää kaiken mikä irti lähtee? Minun mielestäni ruokaa otetaan kylässä pieni annos, ja jos näyttää että ruokaa on reilusti, voidaan ottaa lisää jos tarjotaan. Ei kai aikuinen ihminen nälkään kuole, vaikkei tunkisikaan napaansa uppotäyteen? Syö sitten vaikka grillillä kotimatkalla, jos nälkä vielä jää.

Kyllä ainakin omien sukulaisteni keskuudessa on periaate ollut se, että kylään kun mennään kutsuttuna, niin siellä saa todellakin syödä vatsansa täyteen, eikä tarvitse kursailla tai miettiä että syökö liikaa tai rohmuaako. Ja aina kun jotain sukujuhlia on, niin siellä on varattu ruokaa siihen malliin, ettei taatusti lopu kesken, kun esimerkiksi nuoriso saattaa vetäistä vaikka voileipäkakkua naamariinsa viiden hengen edestä. Eikä kukaan katso kieroon, vaikka enemmänkin söisi. Ja Pirkanmaalla asutaan.

Mä asun myös Pirkanmaalla ja mulla on iso suku. Ei tulis kuuloonkaan että kukaan söisi viiden hengen annoksen juhlapöydästä, kyllä sen verran hyvin käyttäytyvää väkeä ollaan. Koskaan en ole nähnyt mitään usean ihmisen annoksen.ahmimista vaan ihan normaalia herkuttelua. Ruokalajeja on toki pöytä täynnä mutta en ole mitään suursyömäröintiä havainnut.

Ja kyllä noloa on se suursyömäröinti nimenomaan, jos oma mieheni tuohon ryhtyisi niin olisi kyllä entinen mies. Kertoo täydestä piittaamattomuudesta toisia kohtaan jos syö muidenkin pihvit, kuten ap:n esimerkissä.

No jos on neljä syöjää ja vain 8 pihviä ja kuivia perunoita, eihän ne riitä yhtikäs mihinkään. Ketään ne kuivat perunat kiinnosta vaan pitää syödä maha pihvejä täyteen. Tietenkin jos on vaikka tosi isoja jauhelihapihvejä, ehkä viis riittää mieheen. Mutta kyllä vähemmästä jää nälkä. Jos oheisruoka on perunaa voisilmällä, en ihmettele miksi ruoka loppuu.

Jos pöytä on taas katettu niin, että ruokaa on kunnolla: kreikkalaista salaattia, punajuurisalaattia, lämpimiä kasviksia, jauhelihapihvejä, pippurikastiketta, dippejä, kasviksia dipattavaksi, perunasalaattia, vaaleaa ja tummaa leipää leikkeleineen, yrttipatonkia jne., silloin voi syödä mahansa täyteen ottamalla kaikkea vähän. Vaikka ruokaa söisi kolmekin lautasellista, se on helppo koostaa huomaamatta.

Tietty ap:n mies taisi tehdä niin, että veti yksin koko pöydän lihapullat ennen kuin muut edes saaneet. Tosin, käytössääntöjen mukaanhan lämpimän ruoan saa/pitää aloittaa odottamatta muita, ettei ehdi jäähtyä. Yleensähän kylmät alkupalat syödään ensin ja silloin odotetaan muiden olevan pöydässä.

läpipasko? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies syö kyllä hyvällä halulla tekemiäni ruokia (samaan tapaan kuin kylässäkin), joten sinänsä ratkaisu voisi olla tehdä hänelle ruoka ennen kyläilyä. Mutta minä vastaan aina lämpimän ruuan valmistuksesta, sillä mies ei yksinkertaisesti osaa edes peruskastiketta tehdä. Ja teen sitä ruokaa aina runsaasti, ettei mies jäisi nurisemaan, että ruoka loppui kesken... Joka tapauksessa, on ihanaa luksusta päästä valmiiseen pöytään. Ei siis oikein nappaisi kokata miehelle päivinä, jolloin kokkaaminen ei olisi välttämätöntä, jos ymmärrätte. Varsinkin kun usein joudun tekemään meille ruuat erikseen (itselläni paljon allergioita ja miehelle ei minun "allergiapöperöt" juuri maita). Muistuttelen häntä aina välipaloista jne, mutta kun ei syö niin ei syö, en jaksa aikuiselle ihmiselle olla voitelemassa leipiä jne ja tyrkyttämässä suuhun. Iltapäivällä alkaa valitella nälkää ja odottaa, että tekisin sen lämpimän ruuan, jotta voisi sillä itsensä syödä ähkyyn. Tai vaihtehtoisesti odottaa, että lähdetään sinne kylään, eihän sitä ennen kannata syödä kun kylässä voi sitten tankata itsensä täyteen... Jos ehdotan, että söisi ensihätään vaikka leipää tms, ja että ajattelin että makaronilaatikosta (tai mitä ruokaa nyt ikinä teenkään) voisi riittää seuraavallekin päivälle eikä niin että mies syö melkein koko vuuan kerralla yksinään, alkaa nurisemaan ja saa minulle olon, että olen kauhean pihi pirttihirmu joka säännöstelee miehen syömisiä. Olenko sitten?? Välillä vaan tuntuu, että tällainen syöntitapa tulee todella kalliiksi. Esimerkiksi lohi on kilohinnaltaan kallista ja jos ostaa kokonaisen lohen, mies syö sen yksin yhdellä aterialla... Eli tältäkin kantilta kyllä ärsyttää tämä miehen syömistapa. Ei kauheasti raaski "kalliimpia ruokia" tehdä, kun siinä missä itse voisi sitä lohta syödä pari päivää miehelle se riittää vartiksi. 

Ollaan todella erilaisia tämän asian suhteen, mä tykkäisin tehdä kerralla reilun satsin ruokaa, syödä ns. sopivan määrän (eli esim. kaksi pihviä, en viittä) ja sitten säästää loput seuraavan päivän ruuiksi, että ei jatkuvasti tarvitsisi kokata. Mutta ei auta kun mies vetelee monen ihmisen edestä ruokaa. Ei oikein muuta suostu syömään, kuin sitä lämmintä ruokaa, leivät, hedelmät, jogurtit jne jättää suosiolla kaappiin. Välillä tuntuu, kuin eläisi nirson lapsen kanssa. 

-ap

Mä oon kyllä just samanlainen syöjä kuin miehesi. Sillä erolla toki, että teen itse lämmintä ruokaa. Jos teen hernekeittoa 10 litraa, se ei riitä seuraavaksi päiväksi eikä edes täytä. Jauhelihaa ostan aina yli puoli kiloa mutta riittää yhdeksi ateriaksi. Vuoallinen makaronilaatikkoa menee hetkessä.

Oon yrittänyt monta kertaa ostaa banaania, omenoita tai jukurttia. Kaikki menee aina roskiin, kun ei niitä tee mieli syödä. Jos on nälkä, ne ocat vastenmielistä syötävää. Vaikka söisin koko banaanitertun pohjalle, silti se oikea lämmim ruoka vasta täyttää. Nytkin on keittiö pullollaan pilaantuneita hedelmiä ku muka yritin muka keventää. Noh, eilen söin yhden ainoan aterian, joka oli koko pussillinen makaronia, juustoa ja kermaa. Täytti aivan eri tavalla kuin joku kylmä jukurtti tai banaani. (Myönnän että oli vähän köyhä ruoka, mut sunnuntaisin kaupat kiinni niin ei ehtinyt ostaa mitään töiden jälkeen)

Illanistujaisiin mä kyllä menen aina pizzerian kautta. Juurikin sen takia, että muuten on vaikea hillitä oikean ruoan syömistä. Tosin jälkkäripöytään en koske vaikka olisi nälkä. Ne on musta samaa settiä kuin välipalat eli ei oikein nälissäänkään houkuta vaan ennemmin syö oikeaa ruokaa.

ootko miten läski kun syöt yli tarpeen? Vrt pussillinen makaroonia-tyyliin?

Mulle kaverit jo opiskeluaikoina kettuili syömisestä, vaikka tein itse ruoan. Tarjosin heille aina tekemääni ruokaa, jota tein PALJON. Yleensä söin itse loput kun ne ei enää jaksaneet vaikka kuin tyrkytin lisää. Ihmetystä aiheutti etenkin se kun en ollut mikään urheilullinen, joten sain kuulla kettuilua että aivotko mulla tarttee energiaa vai mihin se ruoka menee ku painoin 70 kiloa ja oon 191 pitkä. Mut niin.. siksi mä yleensä käyn syömässä jotain ennen illanistujaisia. On mukava olla, kun vatsa ei kilju ruokaa ja voi vain vähän maistella kohtuudella jotain pientä suolaista jälkiruoaksi (pääruoasta).

Mun illanistujaisissa mä kyllä ammun taas ihan yli ruoan määrän suhteen, kun porukka syökin niin vähän. Jos kutsun kolme ihmistä kylään, pitää jo valkosipuliperunoita tehdä vähintään kaksi vuokaa, lihapullia vähintään kilosta jauhelihaa jne.

Pari viikkoa sitten eräs kaverini oli yökylässä ja kutsuttiin eräs vanha rouva ruokailemaan. Kun tää kaverini näki, että tein vain yhden uunivuoan ruokaa, ja lihapullia oli vain 750gsta jauhelihaa, hän aloittikin valituksen, että ois kiva syödä maha täyteen. Päivitteli jo etukäteen,ettei ruoka riitä jne. Kyllä mä silloin itsekin mietin, että wtf. Tiesin, kun ruokailu oli jo klo 14, ettei itsellä tee mieli vielä edes syödä mitään ja vanha rouva pieniruokainen. Lihapullista jäi silti puolet syömättä, salaattia syötiin vielä kolmantena päivänä ja loput meni roskiin Uuniruokaakin jäi yli puolet (jotka itse vetäsin illalla ku kaveri meni nukkumaan eikä ollut nälkäinen). Tiesin, että jos oisin tehnyt ruoan illalla, yksi vuoka ei ois todellakaan riittänyt.

Tosin, mä en kyllä yleensä ikinä syö aamupalaa enkä välttämättä edes lounasta. En pysty aamuisin syömään. Ei ole nälkä. Joskus yritin pakolla opetella aamupalan syöntiä, mutta se meni lähinnä vessassa makaamiseksi kun tuli niin huono olo ja päivät meni aivan piloille. Tuo luontainen rytmi siis selittänee sen, miksi illalla ruokaa uppoaa kunnolla. Kokonaiskalorimäärähän ei välttämättä kovin valtava ole päivää kohti.

[/quote]

ootko miten läski kun syöt yli tarpeen? Vrt pussillinen makaroonia-tyyliin?[/quote]

Makaroni 350kcal/100g

400g pussi tekee 1400kcal

Ruokakerma 5% 60kcal/100g

2dl tekee 120 kcal

Eilisen kokonaiskalorimäärä ruoasta on 1520kcal. Ei se ole mikään älytön määrä 190cm pitkälle miehelle.

Eilen olin kyllä kaverin synttäreillä, jossa join kuoharia ja rommikolaa (zero colaan kylläkin), joten tietty kokonaiskalorimäärä oli suurempi. Olin kuitenkin myös päivän töissä sekä illalla liikuin kävellen, joten kyllä siinä tuli vahingossa myös ylimääräistä energiaa kulutettua.

Syön usein kyllä useamman aterian päivässä, mutta eilen ei vain ehtinyt. Yleensä syön vasta sitten kun on nälkä. En silti kehtaa syödä kylässä pöytiä tyhjiksi, joten pizzerian kautta usein kylään.