Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta parantua, jos ei ole läheisiä?
12.11.2016 |
Olen kärsinyt kroonisesta masennuksesta 12-vuotiaasta asti. Nyt olen puolivälissä kolmeakymmentä. Välillä masennus on ollut lievempää, välillä syvempää, kun olen kokenut hylätyksi tulemisia ja irtisanomisia. Lääkitystä on kokeiltu erilaisia yli 10 vuoden ajan. Terapioitakin olen kokeillut. Tuntuu, ettei mikään auta, kun masennuksen perussyy on ja pysyy - eli se, ettei kukaan välitä minusta ja olen ihan yksin :( Voiko tästä masennuksesta koskaan parantua? Voinko koskaan löytää hyvää miestä, joka minua rakastaisi? Uskon, että sitten olisin onnellinen, jos löytäisin elämänkumppanin.
Tuntuu niin murskaavalta, kun kaikki, jotka ovat voittaneet masennuksen tai jonkin muun sairauden, kiittävät siitä läheisiään. Sanovat, että ilman heitä, eivät olisi selvinneet. Entä minä, jolla ei ole ketään?!
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Paitsi työkään ei ole tänä päivänä luotettavaa, kun yt-neuvotteluja on joka välissä. En ole koskaan päässyt pitkään työsuhteeseen, vaan olen aina tullut irtisanotuksi tai ollut pätkäsuhteessa. Maailma on niin kaoottinen paikka, että tämänkin takia toivoisi, että olisi edes yksi tukeva ihmissuhde, jonka pysyvyyteen voi luottaa. Kaikki tarvitsevat tukea, hyväksyntää ja rakkautta.
Ap
Niin sitä toivoisi. Vaan jos odotat ihmissuhteelta liikaa heti alusta, todennäköisesti petyt tai ajaudut suhteeseen, joka ei toimi. Kirjoituksistasi päätellen ei ole mikään sekopää, niin että sinulla pitäisi olla ihan yhtä hyvät mahdollisuuden kuin muillakin. Ota riskejä ja muista että alku on opettelua. Mitä menetettävää sinulla on? Ainakin olisit joitain kokemuksia rikkaampi ja pääsisit treffailun ja seurustelun kautta lähemmäs muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset tulevat ajan kanssa. Voit aloittaa tänään ja lopettaa huomenna -toimiko? Sinulle on yksi elämänkaari annettu, mitä sen väliä kuka sen antoi. Minunkin piti selvitellä ja tutkailla kauan, ja huomasin sen olevan itse asiassa niin hauskaa etten halua enää edes lopettaa. Viha ja katkeruus ovat kuin sielun syöpä. Kaikenlaisista ihmisistä voi olla avuksi, ei vain ja ainoastaan niistä kovia kokeneista.
Kyseenalaista, "think outside the box".
Luo itse oma elämäsi. Ei kukaan toinen voi kävellä sun puolesta.
Mitä jos yrittäisit keskittyä niihin asioihin, joita sinulla on ja sitten lopun energian siihen miten tavoitat ne asiat, joita sinulle ei vielä ole. Sulla on siis ilmeisesti työ, koira, ystäväporukka (vaikka näettekin harvoin.) Nämä ovat oikeasti jo paljon enemmän kuin monella yksinäisellä.
Mies ja parisuhde tuo aivan varmasti onnellisuutta ja hyviä asioita elämään. Eihän kukaan muuten seurustelisikaan. Mutta sitä onnellisuutta ei voi laittaa toisen varaan. Se on todella raskasta toistelle osapuolelle, jos on ikään kuin se, joka kannattelee toista ja toisen onnellisuutta. Se kuulostaa enemmänkin läheisriippuvaiselta ihmiseltä kuin siltä, että suhde olisi tasapainoinen ja molempia osapuolia tyydyttävä.