Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työkavereiden masennussairaslomat- arka asia
11.11.2016 |
Meillä on kahdeksan hengen tiimi josta kaksi on nyt poissa depression takia pitkäaikaissaikulla. Molemmat todella hajonneet, joten odotettavissa on ainakin puoli vuotta toipumista työkuntoon, tai enemmän. Onneksi molemmat saavat hyvää hoitoa ja ennuste on hyvä.
Ongelma on siinä, että sijaisia ei voi palkata koska taudin kulku on ennustamaton ja siksi sairaslomaa määrätään pätkittäin ja jatketaan tarvittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa helvetillistä työmäärää meille muille, lomien sumplimista ja jatkuvia ylitöitä.
Onko teillä kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? Miten asia hoidettiin?
Meillä on erikoisosaamista vaativa työ eli sijaisen pitäisi opastautua monta viikkoa edes rutiinihommiin, ja kun vakituisten saikut uusitaan noin kuukausittain, ei yhtälö ratkea vaikka tiedetään, että vakkarimme tarvitsevat pitkän ajan toipumiseensa.
Kommentit (24)
Hyvin tyypillistä. Meillä yksi henkilö jatkuvasti sairaslomalla, yrittää hetken osa-aikaista viikkoa, ja taas kuukausia saikulla. Yksi henkilö lähti lopulta saatuaa itsensä jotenkin kerättyä kasaan, muualle töihin, kun jaksanut nykyisessä paikassa. Yksi ei jäänyt sairaslomalle, mutta vaihtoi vain töihin muualle. Yksi on sairaslomalla milloin flunssan, selän, oksennustaudin, päänsäryn jne jne takia. Me, jotka emme saikuta, saamme jakaa näiden muiden työt. Sijaista ei palkata, koska ollaan kaikki asiantuntijatehtävissä, joku voi jotenkuten vasemmalla kädellä sijaistaa toista, mutta kukaan ei kunnolla osaa toisen erikoisalaa. Ei hyödytä palkata ketään vaikka puoleksi vuodeksi, koska siinä ajassa ehtii jotenkuten oppia osan rutiineista, mutta ongelmanratkaisuun asti ei päästä vielä siinäkään ajassa. Pitäisi palkata kokonaan uusi henkilö/henkilöt vähintään pariksi vuodeksi, jotta olisi liikkumavaraa. Siihen ei työnantaja ala eikä myönnä haavoittuvuutta. Joten meidän muiden niskasta revitään työt. Jos alkaa pullikoimaan, seuraavissa yt:ssä puhdistetaan maaperää. Näin on käynyt ennenkin. Työnantajat jyrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että Ap pohdit tätä asiaa perjantai-iltana, kun sinun pitäisi levätä, pitää hauskaa ja toipua työviikosta, kertoo jo todella paljon. Työyhteisönne ei voi hyvin, depressiota ja burn outtia on kohta teillä muillakin. Nyt vaaditte sijaisen palkkaamista. Ketään ei myöskään voida pakottaa ylitöihin, kieltäydytte niistä systemaattisesti, vaikka omaan jaksamiseen vedoten. Vain niin pomo tajuaa että tilanne ei voi jatkua noin.
Millanen sairasloma sitten on tarkasti määriteltävissä? Meillä on ollut erilaisia murtumia tässä viime aikoina. 2 viikkoa kerrallaan sairaslomaa ja saattaa kestää kaikkineen kuukausi kaupalla, kun ei vaan parane kuntoon. Pitkiä sairaslomia on aina vaikea ennustaa.
Minut juuri siirrettiin toisesta tiimistä nykyiseen 4 hengen tiimiimme tätä varten eli yksi tiimiläisemme on juuri tällainen depression/burnoutin syystä vähän väliä saikuttava. Nyt vihdoin päätettiin, että tämä kyseinen henkilö siirretään "vähemmän hektisiin" hommiin toiseen tiimiin eli tälle yritetään löytää uutta työtä samasta firmasta/ ulos firmasta.
Vierailija kirjoitti:
Minut juuri siirrettiin toisesta tiimistä nykyiseen 4 hengen tiimiimme tätä varten eli yksi tiimiläisemme on juuri tällainen depression/burnoutin syystä vähän väliä saikuttava. Nyt vihdoin päätettiin, että tämä kyseinen henkilö siirretään "vähemmän hektisiin" hommiin toiseen tiimiin eli tälle yritetään löytää uutta työtä samasta firmasta/ ulos firmasta.
Saikuttava? Inhottavaaa miten puhut sairaasta työkaveristasi noin. Depressiolle ei siitä kärsivä voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tiedät diagnoosit, outoa? Luulisi masentavan nuuskimisen saikkulaisia entisestään...
Erikoista että saa kuukauden sairauslomaa, meillä annetaan viikko kerrallaan ja jo 2 vkon jälkeen kela vaatii toimenpiteitä sairauden hoidossa tai työpaikalla työjärjestelyitä että voi palata töihin. Tosin tästä sairaudesta en tiedä.
Kuitenkin meillä töissä ei oteta sijaisia vaan meillä on tuntityöntekijöitä ja muuten määräaikaisia kyse on isosta työpaikasta,
Suomi on työttömiä täynnä. Itse tein jopa parin vkon pestejä aikoinaaan, olen nopea oppimaan.
Joten mun mielestä osoittaa johdolta osaamattomuutta kun ei osaa palkata eikä luota työntekijään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut juuri siirrettiin toisesta tiimistä nykyiseen 4 hengen tiimiimme tätä varten eli yksi tiimiläisemme on juuri tällainen depression/burnoutin syystä vähän väliä saikuttava. Nyt vihdoin päätettiin, että tämä kyseinen henkilö siirretään "vähemmän hektisiin" hommiin toiseen tiimiin eli tälle yritetään löytää uutta työtä samasta firmasta/ ulos firmasta.
Ap, lisään vielä tähän, että tuo teidän tilanne on aivan kestämätön. Meilläkin muissa näkyi jo stressioireita, koska työkuorma oli liian suuri, kun yksi oli jatkuvasti poissa. Onneksi päättivät tehdä muutoksen.
Eikö teille asiantuntijoille voisi palkata vaikka assistentin, joka keventää kuormaa sieltä helpommasta päästä. Muutenkin, ei ehkä kannattaisi turhan rankasti aliarvioida ihmisten oppimiskykyä. Ongelmatilanteissa te kuitenkin olette läsnä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää te kuusi töissä olevaa toisistanne huolta ja välit hyvänä. Yhdessä pystytte vaatimaan apua.
Ihanaa että jaksat ymmärtää sairaslomalla olevia kollegoita.
Ongelma tai ainakin osa siitä lienee, että teillä on alunperinkin ollut liian vähän työntekijöitä. 1-2 uutta vakinaista korjaisi tilanteen kaikkien kannalta pysyvästi, arvelen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma, kun vielä tänäkin päivänä masennukseen liittyvät oireilut ovat jotenkin hävettävämpiä/kyseenalaistettavampia kuin muut, vaikka masennuksen eri muodot on diagnosoitu jo aikapäiviä sitten.
Kyllähän se on ihan työpaikan esimiesten ongelma, jos eivät pysty järjestämään sijaisia ihmisille, jotka ovat sairaita. Ihminen ei ole robotti ja useimmiten ne huonot työolot (monenlaiset sellaiset) ajavat ihmiset oireilemaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten tiedät diagnoosit, outoa? Luulisi masentavan nuuskimisen saikkulaisia entisestään...
Meillä on ihana tiimi ja olemme yhteydessä työn ulkopuolellakin. Nuo molemmat sairastuneet ovat hyvin avoimesti jakaneet tilannetiedoitusta pomomme kautta ja pyytäneet jakamaan koko tiimille. Vakava depressio on paha sairaus ja yritämme kaikki tukea toisiamme. Lusmuilusta ei missään tapauksessa ole kyse, vaan tilanteesta, että neljännes tiimiämme on määrittelettömättömän ajan saikulla ja sijaista ei saada.
Stressi alkaa tosiaan näkyä meissä muissa, tulee flunssia jotka muuten kuitattaisiin käsikauppalääkkeillä mutta nyt kaatavat petiin, migreeneillä sun muilla selvillä oireilla tiukasta työtilanteesta.
Sijaisen perehdyttämiseen menisi joltakulta monta tuntia päivässä viikkojen ajan, ja noita tunteja ei oikein ole.
Eli aika vaikeassa pattitilanteessa olemme. Positiivisena puolena on se, että nyt kaikilla on asenne "tottakai pärjäämme, tottakai voin ottaa tuon homman lisäksi vaikken siitä mitään osaakaan.." Yhteishenki on mahtavaa :) (Ja todella tiukkoina päivinä tilaamme pizzat ja nostamme jalat ylös puoleksi tunniksi ja vaan juttelemme. )
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on tämän tästä sairiksella kun vähän on jotakin oireitta (=laiskottaa). Vituttaa koko työyhteisöä ja syö ilmapiiriä tehokkaasti. Ja etenkin kun asiasta voi ääneen puhua. Pitäisikö näitten hankkitutua toisiin työpaikkoihin jos ei kestä olla töissä? Muut kärsii aina siitä että väki on poissa ja sijaiset vaihtuu ympärillä jos heitä edes on.
Tuo assarin palkkaaminen tuli minullekin mieleen. Jos ei teidän tehtäviin kannata perehdyttää ketään, niin helpompiin hommiin ei tarvita niin pitkää perehdytysaikaa. Ja saattaahan käydä niin, että hakijoista löytyisi sellainen tyyppi, joka osaisi edes osan niistä erityisosaamista vaativista tehtävistä ja pystyisi niistäkin tekemään jotain.
Pitäisi vaan työnantajan lähteä rohkeasti työterveyden kanssa arvioimaan näiden saikuttajien työkykyä. Ehkä saadaan prosessi näiden henkilöiden häätämiseksi käyntiin. Vähän ehkä julmaa, mutta loppujenlopuksi paras ratkaisu kaikille osapuolille.
Kuulostaa aika patologiselta, valitettavasti. Oletko ap itse koskaan miettinyt, että kannattaisi lähteä litomaan? Huonoa johtamista tai henkilökunnan puutetta ei valitettavasti voi paikata sinnittelemällä. Mä olen äänestänyt jaloillani, jos en ole saanut tahtoani läpi. Saatan olla vaikea työntekijä, mutta elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin työntekoa :).
Itse olen esimies, ollut samantyyppisessä tilanteessa. Yrittäisin verkostojemme kautta etsiä ja palkata kokoaikaisen sijaisen esim 3 kk määräaikaisuuteen kertoen samalla että jatko on todennäköinen. Hänelle laittaisin hiukan matalamman palkan ja enemmän rutiinitehtäviä tiimistä, jolloin hän voisi niiden kautta perehtyä ja samalla vapauttaa syvällisemmin asiaa tuntevien aikaa heidän ydintehtäviinsä, tällöin perehdyttäminen ei vie niin paljon muiden viikkotunteja.
Depressiossa usein töihinpaluu toteutetaan osa-aikasairaslomalla (työterv huollon kanssa yhteistyössä). Jos molempien kanssa päädytään siihen, siinä on pitkäksi aikaa kokoaikaisen palkka.
Jos tiimissä on assarille/ sihteerille sopivia tehtäviä, sekin olisi hyvä idea. Heiksi sopivia on valtavat määrät työttöminä. Myös vuokrausfirmoista löytää. Hyvä sihteeri hoitaa myös monet paperityöt ja byrokratian paljon nopeammin kuin asiantuntija.
Alue: Aihe vapaa
On aika huonoa johtamista jos ei tossa kohtaa pomo tajua palkata edes yhtä henkilöä vähän pidempään sijaisuuteen. Toisaalta, huonosta johtamisestahan pitkät mielenterveyssairauspoissaolot työpaikalta usein johtuvat. Nyt te muut, 6 henkeä sanotte, että ette jaksa enää ja kohta siellä on enemmänkin sairastuneita, jos sijaista ei palkata. Burn out on tuossa tilanteessa ihan todlelinen pelko.