Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkavereiden masennussairaslomat- arka asia
11.11.2016 |
Meillä on kahdeksan hengen tiimi josta kaksi on nyt poissa depression takia pitkäaikaissaikulla. Molemmat todella hajonneet, joten odotettavissa on ainakin puoli vuotta toipumista työkuntoon, tai enemmän. Onneksi molemmat saavat hyvää hoitoa ja ennuste on hyvä.
Ongelma on siinä, että sijaisia ei voi palkata koska taudin kulku on ennustamaton ja siksi sairaslomaa määrätään pätkittäin ja jatketaan tarvittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa helvetillistä työmäärää meille muille, lomien sumplimista ja jatkuvia ylitöitä.
Onko teillä kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? Miten asia hoidettiin?
Meillä on erikoisosaamista vaativa työ eli sijaisen pitäisi opastautua monta viikkoa edes rutiinihommiin, ja kun vakituisten saikut uusitaan noin kuukausittain, ei yhtälö ratkea vaikka tiedetään, että vakkarimme tarvitsevat pitkän ajan toipumiseensa.
Kommentit (24)
Niinpä. Meillä töissä kun joku on aslakissa eli ennaltaehkäisevässä kuntoutuksessa niin me muut työntekijät teemme hänenkin työt. Meiltä ei kysytä mitään ennakkoon vaan työt vain sanellaan. Aika huvittavaa että yksi tulee sitten levänneenä jne töihin ja toiset on aivan uupuneita kun yötä myöten pitänyt töitä tehdä.
Ja huvittavinta on se että kela maksaa työnantajalle kokonaan sijaisen palkan eli ulkopuolisem sijaisen voisi palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on laiskuutta
Joo ja töyttömyys ja köyhyys on laiskuutta. Syöpä ja avioero on omaa syytä jne.
Ottakaa yhteys työterveyshuoltoon, työsuojeluun tai luottamusmieheen. En suosittele ketään kokeilemaan, miten pitkälle oma kunto riittää. Mulla on omakohtainen kokemus, miten voi käydä, jos painaa vaan hulluna eteenpäin, vaikka kroppa antaa jo monia varoituksia ja itse tiedostaa, että kaikki ei ole nyt hyvin. Mulla repesi vatsassa valtimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon vain kolme viikkoa ennen projektin deadlinea. Sitten ei todellakaan tehdä enää töitä, ei lueta edes säköposteja eikä vastata puhelimeen vaan kiidetään ambulanssilla ensiapuun, ensiavusta teholle, leikkuriin ja lopulta vuodeosastolle, jossa maataan viikkoja. Ja sen jälkeen edessä sairasloma ja sairasloman jälkeenkin aloitetaan työ lyhennetyllä työajalla. Kokonaisuudessaan toipumisaikani oli vuoden.
Selvisin kuin ihmeen kaupalla rytäkästä hengissä (kuolleisuus näissä tapauksissa on 90%). Luonnollisesti sairastumiseni vuoksi omat työni kaatuivat työkavereiden niskaan. Onneksi yrityksessä opittiin tästä. Jossain vaiheessa, kun aloin olla jo melko hyvässä kunnossa, alkoi ilmaantua jonkin verran paineita aloittaa sama rumba uudelleen. Silloin ilmoitin, että mulle sopii ihan hyvin, kunhan ensin kaikki muut kollegani ovat maanneet 3 viikkoa teholla. Meille palkattiin tuon jälkeen kaksi uutta työntekijää, toinen paperihommiin ja toinen asiantuntijatehtäviin. Edelleenkin on kausia, jolloin joutuu tekemään jonkin verran ylitöitä, mutta ne saa tasoitettua muutaman viikon sisällä. Lisäksi jokainen saa lomansa juuri silloin kuin haluaa eikä kenenkään sairastuminen enää aiheuta katastrofia. Työn teettäminen ylityönä on yrityksellekin kallista ja asiakkaat ovat pelkästään tyytyväisiä, kun projektit valmistuvat jopa etuajassa.
Alue: Aihe vapaa
Eikö tuo aika kannattaisi silti ottaa vaikka väkisin? Hyötyisitte siitä pidemmällä tähtäimellä. Ette te pysty alimiehityksellä painamaan hommia eläkeikään asti, alatte piiputtaa kaikki vuorollanne ja homma leviää käsiin.