Riitelin vitamiinikauppiaan kanssa puhelimessa

Viimeisimmälle puhelintyrkyttäjälle löin oikeasti luurin korvaan kesken repliikin. Yritti vielä soittaa uudestaan, luuli kai että puhelu katkesi vahingossa. Ei tarkoittaa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vastaan puhelimeen ja minulle selviää, että kaupustelijahan se siinä, painan punaista luuria ja sen jälkeen laitan kyseisen puhelinnumeron hylättävien puhelujen listaan. Siinäpähän soittelevat, kun eivät pääse läpi vaikka kuinka yrittäisivät.

Miten puheluja saa hylättyjen "listaan"? (estettyä) :D

Sori, ei sittenkään mitään! Löysin kun vähän kaivoi puhelinta! T. sama

Lehtimyyjien kanssa ei maksa vaivaa jankata, suoraan vaan punaista luuria.

Vakuutus- ja liittymämyyjien soittaessa ilmoitan alussa, etten osta koskaan mitään puhelimessa. Jos haluaa myydä minulle jotain, saa lähettää e-mailia.

Kun tarjouksen ehdot ovat paperilla, on helpompi arvioida, kannattaako diiliin tarttua vai ei. Tällä kikalla olen säästänyt viime vuosina useita satoja euroja

Itselläni ei ole jostain syystä ikinä ollut ongelmia puhelinmyyjien kanssa. Ovathan he siis soitelleet tehokkaasti, mutta uskoneet lähes aina, kun olen sanonut jämäkähkösti: "En, kiitos tilaa mitään."

Mies oli ennen oikein kohtelias puhelinmyyjille, kieltäytyi kohteliaasti ja toivotti ystävällisesti hyvää päivänjatkoa, mutta ovat nykyään niin keljuja myyjiä että sanoo vain että ei osta eikä osta tulevaisuudessakaan, heippa.

Kerran liittymämyyjä väänsi julmetun kauan aikaa vaikka varmaan viisi kertaa kieltäydyin, aina tuli hirveän pitkä litania että miksi se liittymä nyt kannattaisi vaihtaa, niin hän itse ainakin tekisi jos olisi minä. Joka kera kieltäydyin kohteliaasti mutta alkoi jo hiljalleen keittelemään kun ei suostunut lopettamaan. Ja joo, nykyään tulee lyötyä luuri korvaan mutta silloin yritin vielä olla kohtelias vaikka toinen ei ollutkaan.

Joskus tulee vastaan ihaniakin puhelinmyyjiä, kerran kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että olen työtön niin ei ollut rahaa ostaa (johonkin hyväntekeväisyyteen tuotot olisivat menneet niin olisin varmaan ostanut jos olisi rahaa ollut). Myyjä alkoi oikein sympaattisesti päivittelemään kun nykyään niin moni jää työttömäksi vaikka ennen on ollut ihan hyvissä töissä, että ymmärtää kyllä. Siitä jäi hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minulle soitti puhelinmyyjä joka kauppasi lehtiä. Yritin monta kertaa sanoa ei kiitos mutta nuorella naisella oli aika paha puheripuli. No lopulta sitten nainen sanoi " no niin laitetaan lehti tulemaan. Vai mitä? "

Siihen minä lopulta sanoin " Voi kuule minä lukisin niin mielelläni mutta kun olen ollut sokea lapsesta lähtien... " No valkoinen valhehan se oli.

Mutta tämä puhelinmyyjä meni ihan hämilleen ja anteeksi pyyteli....

Sen jälkeen meni useampi vuosi ennenkuin puhelinmyyjät soitteli. Lehtimyyjät eivät ole vieläkään soittaneet.

Miksi ei voi vaan sanoa "ei kiitos"? Mitä vaikeaa siinä on? Onko näillä ihmisillä sama ongelma kaikissa kaupoissa, joissa joutuvat olemaan tekemisissä myyjien kanssa? Karmivaa, että joku oikeasti teeskentelee olevansa sokea, jottei joudu tilaamaan lehteä mitä hänen ei ole mikään pakko tilata. Moraali?

Missä on puhelinmyyjien moraali? Miksi se " KIITOS EI " riitä? Kyllä puhelu loppuu kuluu korkeintaan pari päivää ja sitten puhelin soi uudestaan ja sama soopa.

Normaalissa kaupankäynnissä minä valitsen ja päätän mitä ostan. Puhelinmyynnissä nämä provisopalkalla olevat nuoret ovat kuin automaatteja he myyvät ja myyvät vanhuksille esim. lehtiä vaikka 10 tilausta samaa lehteä! . Ja puhelinmyynnin kielto on aivan turhan kanssa...

Joten älä saivartele moraalista.

lehtikauppiaille alkaa itkemään olen juuri sokeutunut , että kiitos vaan muistutuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minulle soitti puhelinmyyjä joka kauppasi lehtiä. Yritin monta kertaa sanoa ei kiitos mutta nuorella naisella oli aika paha puheripuli. No lopulta sitten nainen sanoi " no niin laitetaan lehti tulemaan. Vai mitä? "

Siihen minä lopulta sanoin " Voi kuule minä lukisin niin mielelläni mutta kun olen ollut sokea lapsesta lähtien... " No valkoinen valhehan se oli.

Mutta tämä puhelinmyyjä meni ihan hämilleen ja anteeksi pyyteli....

Sen jälkeen meni useampi vuosi ennenkuin puhelinmyyjät soitteli. Lehtimyyjät eivät ole vieläkään soittaneet.

Miksi ei voi vaan sanoa "ei kiitos"? Mitä vaikeaa siinä on? Onko näillä ihmisillä sama ongelma kaikissa kaupoissa, joissa joutuvat olemaan tekemisissä myyjien kanssa? Karmivaa, että joku oikeasti teeskentelee olevansa sokea, jottei joudu tilaamaan lehteä mitä hänen ei ole mikään pakko tilata. Moraali?

Missä on puhelinmyyjien moraali? Miksi se " KIITOS EI " riitä? Kyllä puhelu loppuu kuluu korkeintaan pari päivää ja sitten puhelin soi uudestaan ja sama soopa.

Normaalissa kaupankäynnissä minä valitsen ja päätän mitä ostan. Puhelinmyynnissä nämä provisopalkalla olevat nuoret ovat kuin automaatteja he myyvät ja myyvät vanhuksille esim. lehtiä vaikka 10 tilausta samaa lehteä! . Ja puhelinmyynnin kielto on aivan turhan kanssa...

Joten älä saivartele moraalista.

Tottakai sinä asiakkaana aina valitset ja päätät mitä sinä ostat. Siitähän tässä on kyse. Mutta myyntityötä vuosikausia eri aloilla tehneenä voin myös kertoa, että kaikessa myyntityössä sitkeys palkitaan. Se on alan perusedellytys. Hyvä myyjä osaa kertoa ja perustella asiakkaalle miksi tarjous on hyvä. Hyvä myyjä osaa kuunnella ja keskustella asiakkaan kanssa. En missään nimessä puolla jankkaamista tai pakkomyyntiä, mutta surullinen totuus on, että alalta karsiutuvat heti kättelyssä pois ne, jotka eivät osaa kääntää sitä ensimmäistä kielteistä reaktiota positiiviseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan minulle soitti puhelinmyyjä joka kauppasi lehtiä. Yritin monta kertaa sanoa ei kiitos mutta nuorella naisella oli aika paha puheripuli. No lopulta sitten nainen sanoi " no niin laitetaan lehti tulemaan. Vai mitä? "

Siihen minä lopulta sanoin " Voi kuule minä lukisin niin mielelläni mutta kun olen ollut sokea lapsesta lähtien... " No valkoinen valhehan se oli.

Mutta tämä puhelinmyyjä meni ihan hämilleen ja anteeksi pyyteli....

Sen jälkeen meni useampi vuosi ennenkuin puhelinmyyjät soitteli. Lehtimyyjät eivät ole vieläkään soittaneet.

Miksi ei voi vaan sanoa "ei kiitos"? Mitä vaikeaa siinä on? Onko näillä ihmisillä sama ongelma kaikissa kaupoissa, joissa joutuvat olemaan tekemisissä myyjien kanssa? Karmivaa, että joku oikeasti teeskentelee olevansa sokea, jottei joudu tilaamaan lehteä mitä hänen ei ole mikään pakko tilata. Moraali?

Missä on puhelinmyyjien moraali? Miksi se " KIITOS EI " riitä? Kyllä puhelu loppuu kuluu korkeintaan pari päivää ja sitten puhelin soi uudestaan ja sama soopa.

Normaalissa kaupankäynnissä minä valitsen ja päätän mitä ostan. Puhelinmyynnissä nämä provisopalkalla olevat nuoret ovat kuin automaatteja he myyvät ja myyvät vanhuksille esim. lehtiä vaikka 10 tilausta samaa lehteä! . Ja puhelinmyynnin kielto on aivan turhan kanssa...

Joten älä saivartele moraalista.

Ja höpöhöpö, että myyjät. Eivät ainakaan myy jos ovat kustantajalla töissä tai firmassa missä mennään samoilla pelisäännöillä kun kustantajalla. Yksi tilaus yhtä lehteä per kotitalous. Asiakas ei voi samaan talouteen tilata, vaikka haluaisi jos hänellä on tilaus voimassa. Ja toiseksi, kaikki puhelut nauhoitetaan nykyään. Jos epäilee minkäänlaista kusetusta tai hyväksikäyttöä niin asia kyllä selvitetään perinpohjin.

Ap, miksi vaivautua? Sanon kiitos en osta enkä tilaa mitään ja lyön luurin korvaan. Sen kohteliaampi EI tarvitse olla. Mun aika on rahaa.

Mummi totesi puhelinmyyjille, että hän on niin vanha, ettei hän enää osaa lukea. :D

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua niin ap. Minä ärsyynnyin lehtimyyjästä, joka ei uskonut sitten millään. Ilmoitin ystävällisesti, että en tilaa mitään, en halua turhaan viedä aikaasi. No jatkoi ja jatkoi vaan (ikäiseni keski-ikäinen nainen), "saanko nyt sanoa loppuun asti työnantajani määräämät asiat.. plaa plaa". Selvä, sano loppuun asti. Sanottavansa jälkeen tokaisi "no, laitetaanko tulemaan". Vastasin, "johan minä sanoin, että en tilaa mitään."

Jatkoi vaan ja jatkoi. Toivotin hyvät päivänjatkot ja löin luurin korvaan. 

Kuinka puhelinmyyjille ei opeteta kaikkein tärkeintä asiaa: jos mahdollinen asiakas saadaan suututettua, hän ei taatusti tilaa yhtikäs mitään. Tosin tuo nyt pitäisi tajuta myyjän ihan itsekin..

Nuoret puh.myyjät ovat olleet järjestään ihan ystävällisiä ja asiallisia.

Minulla ainakin on puhelimessa nappula, mistä voi lopettaa puhelun!! Ei tarvitse kuunnella ;)

Vierailija kirjoitti:

Nyt on viimeisen vuoden aikana mennyt tuo puhelinmyynti todella röyhkeäksi. Aletaan syyllistämään ja jankutetaan ja sitten väitetään vastaan, kun yrittää sanoa oman mielipiteensä esim. juurikin noiden d-vitamiinien kohdalla. Olen alkanut lyömään luurin korvaan, jos ei uskota heti. 

Minua ei kyllä vaivaa yhtään, en syyllisty. Sanon kiitos soitosta, en tilaa, kuulemiin, ja painan punaista luuria! Ja unohdan koko jutun saman tien.

Mä en edes vastaa tuntemattomiin nroihin ennenkuin olen tarkastanut Finderistä kenen on. Ja jos on puh.myyjä niin nro heti estoon.

Laittakaa vaan luuri pöydälle tai kyselkää typeriä jos ne ei osaa lopettaa. Jos niille lyö luurin korvaan, ne on vaan nopeammin häiritsemässä muita ihmisiä ja tekevät enemmän rahaa.

Puhelinmyyjät ovat kotirauhan häiritsijöitä. Lailla pitäisi kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut puhelinmyyjät on tosi törkeitä, joko jankkaavat niin, että on pakko lyödä luuri korvaan tai sitten itse lyövät luurin korvaan kun ihan ystävällisesti vastaan, että ei kiitos, en nyt tilaa. Painan myytävät tuotteet/lehtitalot/firmat mieleen enkä ikinä milloinkaan aio tilata heiltä yhtään mitään, joten omaa oksaansa sahaavat. Ja olen kuitenkin ihan potentiaalinen asiakas, koska aina välillä tilaan esim. lehtiä puhelinmyynnin kautta.

Tässä se pointti. Niin kauan kuin tilaat tai edes joku tilaa, niin kauan ne soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko kuopiolainen vitamiinifirma?

Menin niin hämilleni sen alotuksesta, etten kuullut mistä puljusta se soitti. Ihme limanuljaska jatko vaan stooriaan, vaikka sanoin kolmesti, ettei kiinnosta. T:Ap

  Miksi et vastannut:  ei kiinnosta ja hei.   Ja luuri kiinni, se on sinun oikeutesi.  Ei tarvitse kuunnella vaikka toinen pälättää toisessa päässä; et ole pyytänyt soittamaan, hän ei ole ystäväsi, hän häiritsee sinua vaikka sanot että ei kiinnosta, joten hyvällä omallatunnolla:  hei ja luuri kiinni.