Lue keskustelun säännöt.
Musikaalisesti lahjakas lapsi ja musikaalisesti lahajattomat vanhemmat
11.11.2016 |
Ihan täältä nyt kyselen apuja, miten lasta kannattaisi tukea. Poika (nyt 7-v) osaa laulaa ja on kiinnostunut musiikista. Ongelmana on, että kumpikaan meistä vanhemmista ei osaa laulaa, eikä ole koskaan opetellut minkään soittimen soittamista. Toki meillä musiikkia kuunnellaan paljon laidasta laitaan, mutta tuo oma esittäminen ei ole koskaan ollut vahvin alue. Jo lapsen vauva- ja taaperoaikana harmittelin kun en itse pystynyt laulamaan lapselle. Kuulen siis itse miten väärin ääni kurkustani tulee, joten en rääkkää lähiympäristöäni raakunnallani. Mutta poika pysyy hyvin oikeassa sävelkorkeudessa ja tempossa, lallattelee (jopa välillä ärsyttävyyteen asti) kuulemiaan biisejä. Päiväkodissa sanoivat myös, että on lahjakas musiikillisesti. Mielestäni olisi tärkeä että lapsi saisi kehittää tätä puolta, se olisi elämässä varmasti suuri rikkaus jos pystyisi ilmaisemaan itseään musiikin kautta. Että osaisi esim. soittaa jotain soitinta. Mistään rokkitähteydestä en pojan osalle haaveile :DD, vaan ihan sellaisesta, että saisi onnistumisen kokemuksia asiassa jossa on hyvä ja hyvän harrastuksen. Mutta mikä olisi hyvä soitin aloittaa ja missä iässä? Ja mikä olisi sellainen soitin jota lapsi kykenisi harjoittelemaan ilman että vanhempi kotona ohjaa? Toki musiikkitunneilla kävisi, mutta kotiharjoituksissa emme todennäköisesti pystyisi auttamaan.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Tuo musiikkiopistoon laittaminen ei kyllä käytännössä ole ihan "laittamista". Yleensä hakijoita on paljon enemmän kuin paikkoja, joten valinnoissa karsitaan vain parhaimmat jatkoon. Lapsen täytyy myös olla aika oma-aloitteinen ja itsenäisesti pärjäävä, jotta pärjää. Ja kodin tuki musiikkiharrastukselle on aika merkittävä tekijä. Meinaan jos ap ei pysty kotona harjoittamaan yhtään, niin vaatii lapselta aika paljon motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä.
Ei tarvitse tietää mitään. Opettajat auttavat. Nuorimmat pääaineiset sisäänpäässeet ovat 4-vuotiaita.
Jos ei pääse, pääsee mukaan ilman pääsykokeitakin ryhmiin ja voi yrittää seuraavana vuonna uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla, etta olet innokas tukemaan lapsesi mielenkiinnon kohteita!
Kerron vahan omaa taustaani, koska se kuulostaa samanlaiselta kuin kuvailemasi tilanne. Tulen siis perheesta, jossa vanhemmat eivat olleet musikaalisesti lahjakkaita, mutta minua musiikki kiinnosti paljon. Aiti vei minua musiikkileikkikouluun ja koulun alkaessa halusin liittya paikkakunnalla olleisiin musiikkiharrastusryhmiin (asuimme suhteellisen pienella paikkakunnalla ja monet koulun oppilaista olivat siis samoissa harrastusryhmissa myos). Tykkasin kayda tunneilla, koska siella naki myos kavereita ja sain tehda kivoja juttuja. Vanhempani eivat osanneet minua neuvoa instrumenttieni kanssa lainkaan, mutta he tukivat minua esim. juuri maksamalla harrastusmaksujani, ostamalla nuottikirjoja yms. ja pitivat huolen siita, etta minulla oli myos mahdollisuus kayttaa harrastamaani instrumenttia usein (sain omaksi nama jossain vaiheessa, alussa olivat lainassa koululta yms.).
Myohemmin kiinnostuin myos muista instrumenteista ja vanhempani olivat hengessa mukana, kun hain konservatorioon (ja paasin). Vuotta ennen sinne hakemista, he olivat maksaneet yksityistunteja taman uuden instrumentin oppimiseen. Opettajana oli joku aikuisopiskelija konservatoriolta, eivat siis maksaneet maltaita.
Ei vanhempien tarvitse osata kaikkea, joten minulle se tuki tuli kaytannonasioiden kautta esim. maksoivat tunnit, tulivat konsertteihin tms. tapahtumiin, joissa olin mukana ja muutenkin kannustivat harjoittelemaan kotona jne. Ikina en kuullut valitusta siita, miten huonosti soitin tai etta aanet olisivat arsyttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitara? Tosin kannattaisi varmaan jutella sen lapsen kanssa, mikä häntä itseään kiinnostaa. Ja sitten valita se opettajakin vähän se mukaan. Eli jos lapsi on itse kiinnostunut klassisesta kitaransoitosta, jonnekkin heviskeba-opettajalle ei varmaan sitten kannata mennä. 7v on nyt jo koulussa, eikö? Onko koulussa musiikinopettajaa, hän osaisi varmaan auttaa.
Kitaraa itsekin ajattelin, mutta kun googlailin, niin jotkut kertoivat että on liian vaikea ensimmäiseksi soittimeksi. Lieneekö totta? t. ap
Kaikissa soittimissa on omat vaikeutensa. Voi ottaa mikä kiinnostaa. Harvinaisemmissa soittimissa voi saada enemmän irti, kun oppilaita opettajalla vähemmän.
Siitä vaan mikä kiinnostaa. Soitinta voi vaihtaa, jos on joku ylitsepääsemätön este.
Olen suorittanut kaikki tutkinnot kahdessa soittimessa myös sisarukseni musiikkiopistossa.
Vanhemmat tukivat mutteivat käyneet koskaan tunneilla eivätkä tunne nuotteja.
Eli ei siellä mitään tarvitse tietää.
Nykyään vanhemmat otetaan ainakin alussa harrastuksessa mukaan ja opettajat huomioivat sen ettei ole mitään kokemuksia pohjalla. Aloita itsekin soittamaan , mo:t ottavat aikuisiakin alkeisiin.
Hyviä vastauksia täällä jo onkin ollut. Omat vanhempani eivät olleet musikaalisia, mutta varsinkin isäni vei minua nuoresta asti mitä erilaisimpiin konsertteihin, Fröbelin palikoista klassisen kautta sujuvasti metallimusiikkiin. Myös kotona (ja automatkoilla) altisti mitä erilaisimmalle musiikille - silloin se tietty vähän korpes välillä, mutta se on ollut tosi tärkeää saada laaja "kuulokuva" eri tyyleistä.
Aikanaan pääsin yksityisopetukseen rumputunneille. Teini-iässä on joskus hankala keskittyä kovasti yhteen asiaan, mutta niin vain joka viikkoinen soittotunti ja treeni itsekseen kotona maksoi vaivan. Vanhemmat tukivat juuri kyydeillä, konserttikäynneillä ja soitinhankinnoissa. Myöhemmin kaveripiirissä perustettiin bändi ja "siitä se sitten lähti". Nyttemmin olen kokopäiväinen muusikko ja soitonopettaja. En voisi olla tyytyväisempi.
Lyhyesti siis: altistakaa lapset erilaiselle musiikille eri puolilta maailmaa ja tukekaa pientäkin intoa soittaa mitä tahansa. Joskus tarvittaessa myös vähän kannattaa potkia harjoittelemaan kun oma instrumentti on löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ainakin musiikkiopiston pääsykokeet on varhain keväällä. Kannattaa heti vuoden alussa selvittää hakuajat. Musiikkiopistossa opiskelu on haastavaa, eikä kappaleita saa juurikaan valita itse (klassista musaa paljon). Soittotuntien lisäksi pitää jaksaa teoriatunnut ja ryhmäsoitot (ei ekana vuonna). Meidän poika tykkää, mutta haaveena onkin ammattimuusikon ura.
Toinen poika soittaa yksityisopella kitaraa (netistä löysin yksityisen musiikkikoulun). Paljon rennompaa, kappaleet saa valita itse (rokkia). Kitara on ollut tosi helppo ja halpa aloitussoitin. Ei käytännössä ole tarvinnut mitään apua. Virittämisenkin oppi ekalla tunnilla (ilmainen virityssovellus kännykässä).
Sopivaa soittopaikkaa etsimään vaan!
Ei kitara niin vaikea ole, varsinkaan musikaalisesti lahjakkaalle lapselle. Kitara on siitä hyvä soitin, että akustinen kitara kuulostaa miellyttävältä jo aika vähillä taidoilla eikä sillä saa aikaan liian kovaa meteliä. Taitojen kehittyessä voi sitten siirtyä vaikka sähkökitaraan. Kitaran tai pianon soittotaito on myös hyvä pohja säveltämiselle, jos poikaa kiinnostaa omien kappaleiden tekeminen. Olen itse soittanut pianoa musiikkiopistossa, mutta kun sävellän lauluja omaksi ilokseni, tartun useimmiten kitaraan.
Jos teillä ei ole autotallia johon voi hankkia rumpusetin, en suosittelisi rumpuja ainakaan vielä. Ja jos tulevaisuuden bändiharrastuksia ajattelee, harvemmin näkee rumpaleita laulamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkakaa käymään konserteissa yleensä kevät talvella ennen pääsykokeita on musiikkiopistoilla tapahtumia, joissa lapset saavat kokeilla eri soittimia. Näin lapsesi saisi nähdä mitä on tarjolla ja miettiä sitten mikä kiinnostaa. Opettajatkin etenkin puhallin puolella saattavat kommentoida, jos poika saa oikein hyvin äänen ilman harjoitusta jostakin puhaltimesta. Itse aloittaisin jollain klassisella soittimella, myöhemmin on helpompi sitten vaihtaa bänditouhuihin, joko kokonaan tai rinnalla. Toistepäin vaihtaminen ei onnistu. Sinänsä poika on oikein sopivan ikäinen, vaativimmatkin oppilaitokset saattaisivat ottaa vielä näinkin "vanhan" viuluun tai pianoon (joissain oppilaitoksissa onikärajs, esim 8-v), mutta toisaalta hän ei ole enää liian nuori puhaltimiinkaan.
Meillä on musiikillisesti erityislahjakas lapsi, on pärjännyt kilpailuissakin. Me vanhemmat olemme mielestämme musiikillisesti varsin lahjattomia. Itse jopa harrastin musiikkia, mutta olin siinä aika heikko. Ehkä miehellä on jotain piilolahjakkuutta. Kun lapsi oli pieni kävin aina hänen soittotunneillaan ja nykyään satunnaisesti, jos opettaja pyytää tulemaan. Vaikka minun korvani on onneton (onneksi lapsella hyvä) niin monissa asioissa pystyn opettajan opastamana auttamaan kotiharjoittelussa. Lisäksi lapset eivät yleensä osaa harjoitella oikealla tavalla, esimerkiksi soittavat äkkiä läpi vain varsinaisesti harjoittelematta, unohtavat opettajan neuvot, tykkäävät soittaa helppoja kohtia enemmän kuin vaikeita yms. Vaikken musikaallisesti osaakaan neuvoa niin osaan auttaa lasta harjoittelemaan niin kuin opettaja toivoon. Luetaan sitten yhdessä vihkosta mitä ope kirjoitti, pyydän lasta muisteleen miten opettaja näytti, pyydän soittamaan hitaasti ja rauhassa ja kaikkea tälläistä. Koska lapsella itsellään on hyvä nuottikorva, ei sitä vaadita minulta. Sanonkin lapsella, että kuuntele itse tarkkaan, sinä tiedät onko puhdasta vain ei, minusta se kuullostaa puhtaalta silloinkin, kun se opettajasta on aivan kamalaa :)
Piano on hyvä aloitusinstrumentti. Musiikkiopistoon soittotunneille, vanhempien apua ei soittoläksyissä tarvita, säännöllinen harjoittelu on a ja o.
Itse aloitin pianotunnit 5-vuotiaana ja molemmat vanhempani ovat täysin epämusikaalisia. Hyvin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja monissa soittimissa orkesterisoitto on iso osa. Käykää jo vaikka nyt ennen joulua paikallisen oppilaitoksen lasten jousi- ja puhallinorkesterien konserteissa niin poika voi miettiä kiinnostaako häntä enemmän jousi vai puhallin puoli vai kokeeko hän omakseen enemmän jonkin ei orkesterisoittimen kuten pianon, kitaran, kanteleen tai harmonikan.
-29
Kannattaa alottaa just jostain haastavammasta (itseään kiinnostavasta) soittimesta. Siitä on myöhemmin hyvä jatkaa helpompiin, kuten pianoon.
Itse olen ei-musikaalisten vanhempien lapsi joka alkoi 6-vuotiaana soittamaan viulua ja koska valmistun musiikin maisteriksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alottaa just jostain haastavammasta (itseään kiinnostavasta) soittimesta. Siitä on myöhemmin hyvä jatkaa helpompiin, kuten pianoon.
Itse olen ei-musikaalisten vanhempien lapsi joka alkoi 6-vuotiaana soittamaan viulua ja koska valmistun musiikin maisteriksi :)
Niin ja lisään vielä että EHDOTTOMASTI musiikkiopistoon. Jos ei sinne pääse niin sitten joku varmuus opettajan ammattitaidosta. Nää kansalaisopisto-opet ja itsenäiset "oon ite soittanu 10 vuotta ni kai mä nyt osaan opettaa vaikkei kokemusta ookkaan" on valitettavan usein aika kyseenalaisia. Joko opetusmetodeiltaan tai jopa ihan omissa taidoissa voi olla tosi isoja puutteita. Oon itse kohdannut tätä kun jossain vaiheessa rämpytin kitaraa kansalaisopiston puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitara? Tosin kannattaisi varmaan jutella sen lapsen kanssa, mikä häntä itseään kiinnostaa. Ja sitten valita se opettajakin vähän se mukaan. Eli jos lapsi on itse kiinnostunut klassisesta kitaransoitosta, jonnekkin heviskeba-opettajalle ei varmaan sitten kannata mennä. 7v on nyt jo koulussa, eikö? Onko koulussa musiikinopettajaa, hän osaisi varmaan auttaa.
Kitaraa itsekin ajattelin, mutta kun googlailin, niin jotkut kertoivat että on liian vaikea ensimmäiseksi soittimeksi. Lieneekö totta? t. ap
No ei ollut meillä ainakaan.. mutta paljon on kiinni siitä opettajasta tosiaan. Meillä poika aloitti kitaransoiton ekan luokan syksyllä. Isänsä osaa soittaa jotenkuten, mutta yhtään ei ole opettanut kotona tms. Opettaja hoitaa kaiken tuon. Eikä me osata edes virittää sitä kitaraa itse, ope tekee sen joka tunnin alussa. Soittaa nyt toista vuotta bändissä, ikää 11v. Mutta meillä osui, ihan vahingossa, oikea opettaja eteen. Poika on vannoutunut 70-luvun kitarahevin fani, ja opettaja on samaa genreä:) Ja kitara on kuitenkin helppo hankkia ja sitä voi treenailla kotonakin, ilman että naapurit saa hermoromahduksen. Toisin kuin piano tai jotkut puhallinsoittimet, tai rummut. Mutta jos lapsesi pitää laulamisesta, pitäisi sitten ihan lähteä sille tielle?
Miten te viritätte kitaran kotona harjoittelua varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja pakko sanoa, että kaikki soittimet ovat vaikeita omalla tavallaan. Ideanahan on kehittyä kokoajan joten haetaan aina vaikeamaan ja vaikeampaa materiaalia.
Kitara kouraan niin saa tulevaisuudessa varmuudella pillua.
Todella hienoa, että haluat ohjata selvästi musikaalista lasta musiikkiharrastuksen pariin! Ammattilaisuuteen ei tosiaan tarvitse tähdätä, mutta soittaminen ja laulaminen ovat niin valtavan antoisia harrastuksia.
Kannattaa valita jokin soitin, joka ei ole heti alussa kaikkein haasteellisimmasta päästä. Esim. viulu voi olla liian vaativa lapselle, kun vanhemmat eivät pysty olemaan harjoittelussa tukena (toteaa nimim. Kokemusta on).
Ota yhteyttä johonkin musiikkikouluun tai musiikkiopistoon ja kysy neuvoa - he osaavat todennäköisesti parhaiten auttaa soittimen valinnassa ja vastata kysymyksiin. Sekin on yksilöllistä, mikä soitin kenellekin sopii. 7-vuotias voi hyvin jo aloittaa soittimen opiskelun, mutta kyllä myöhemminkin ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitara? Tosin kannattaisi varmaan jutella sen lapsen kanssa, mikä häntä itseään kiinnostaa. Ja sitten valita se opettajakin vähän se mukaan. Eli jos lapsi on itse kiinnostunut klassisesta kitaransoitosta, jonnekkin heviskeba-opettajalle ei varmaan sitten kannata mennä. 7v on nyt jo koulussa, eikö? Onko koulussa musiikinopettajaa, hän osaisi varmaan auttaa.
Kitaraa itsekin ajattelin, mutta kun googlailin, niin jotkut kertoivat että on liian vaikea ensimmäiseksi soittimeksi. Lieneekö totta? t. ap
No ei ollut meillä ainakaan.. mutta paljon on kiinni siitä opettajasta tosiaan. Meillä poika aloitti kitaransoiton ekan luokan syksyllä. Isänsä osaa soittaa jotenkuten, mutta yhtään ei ole opettanut kotona tms. Opettaja hoitaa kaiken tuon. Eikä me osata edes virittää sitä kitaraa itse, ope tekee sen joka tunnin alussa. Soittaa nyt toista vuotta bändissä, ikää 11v. Mutta meillä osui, ihan vahingossa, oikea opettaja eteen. Poika on vannoutunut 70-luvun kitarahevin fani, ja opettaja on samaa genreä:) Ja kitara on kuitenkin helppo hankkia ja sitä voi treenailla kotonakin, ilman että naapurit saa hermoromahduksen. Toisin kuin piano tai jotkut puhallinsoittimet, tai rummut. Mutta jos lapsesi pitää laulamisesta, pitäisi sitten ihan lähteä sille tielle?
Miten te viritätte kitaran kotona harjoittelua varten?
Kitaraan voi ostaa parilla kympillä viritysmittarin, jonka avulla lapsi saa itsekin kitaransa vireeseen. Näytössä voi näkyä esim vihreä valo kun kieli on viritetty oikein, oranssi kun vire on vähän pielessä.
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/56343/dfqgk/Korg-Pitchclip-viri…
Vierailija kirjoitti:
Kitara kouraan niin saa tulevaisuudessa varmuudella pillua.
Aika karkeasti sanottu, mutta ei kovin kaukana totuudesta kuitenkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alottaa just jostain haastavammasta (itseään kiinnostavasta) soittimesta. Siitä on myöhemmin hyvä jatkaa helpompiin, kuten pianoon.
Itse olen ei-musikaalisten vanhempien lapsi joka alkoi 6-vuotiaana soittamaan viulua ja koska valmistun musiikin maisteriksi :)
Niin ja lisään vielä että EHDOTTOMASTI musiikkiopistoon. Jos ei sinne pääse niin sitten joku varmuus opettajan ammattitaidosta. Nää kansalaisopisto-opet ja itsenäiset "oon ite soittanu 10 vuotta ni kai mä nyt osaan opettaa vaikkei kokemusta ookkaan" on valitettavan usein aika kyseenalaisia. Joko opetusmetodeiltaan tai jopa ihan omissa taidoissa voi olla tosi isoja puutteita. Oon itse kohdannut tätä kun jossain vaiheessa rämpytin kitaraa kansalaisopiston puolella.
Jos ei pääse musiikkiopistoon, niin on myös yksityisiä musiikkikouluja, joihin ei ole pääsykokeita. Ehdottomasti kuitenkin pätevälle opettajalle. (Itse kävin lapsena kanttorin pianotunneilla. Oli varmaan ihan ok kanttori, mutta ei hän kyllä osannut lapsia soittamaan opettaa...)
Kannattaa mennä musiikkiopistolle viimeistään keväällä kun on tutustumispäiviä. Tuon ikäinen voi aloittaa mitä soitinta vaan kiinnostaa. Onko se puu- vai vaskipuhallin vai jousisoitin. Kannattaa ottaa orkesterisoitin, niin on tulevaisuudessa mahdollisuuksia yhteissoittoon.
Kannattaa pyrkiä musiikkiopistoon, jos ei pääse niin voi aloittaa esim. ryhmäopetuksessa ilman kokeita. Ei tarvitse tietää mitään soittimista ennakkoon lapsen eikä vanhemman. Opettajat neuvovat ja ekoilla tunneilla vähintään vanhemmat ovat mukana.
Olet selvästi musikaalinen, koska hahmotat sävelkorkeudet ja tempot sekä rytmit. Mene laulutaidottomien alkeiskuoroon, niin opit laulamaan varmasti.
Ilman muuta kannattaa tukea ja kannustaa soittamaan ja laulamaan!