Lue keskustelun säännöt.
Musikaalisesti lahjakas lapsi ja musikaalisesti lahajattomat vanhemmat
11.11.2016 |
Ihan täältä nyt kyselen apuja, miten lasta kannattaisi tukea. Poika (nyt 7-v) osaa laulaa ja on kiinnostunut musiikista. Ongelmana on, että kumpikaan meistä vanhemmista ei osaa laulaa, eikä ole koskaan opetellut minkään soittimen soittamista. Toki meillä musiikkia kuunnellaan paljon laidasta laitaan, mutta tuo oma esittäminen ei ole koskaan ollut vahvin alue. Jo lapsen vauva- ja taaperoaikana harmittelin kun en itse pystynyt laulamaan lapselle. Kuulen siis itse miten väärin ääni kurkustani tulee, joten en rääkkää lähiympäristöäni raakunnallani. Mutta poika pysyy hyvin oikeassa sävelkorkeudessa ja tempossa, lallattelee (jopa välillä ärsyttävyyteen asti) kuulemiaan biisejä. Päiväkodissa sanoivat myös, että on lahjakas musiikillisesti. Mielestäni olisi tärkeä että lapsi saisi kehittää tätä puolta, se olisi elämässä varmasti suuri rikkaus jos pystyisi ilmaisemaan itseään musiikin kautta. Että osaisi esim. soittaa jotain soitinta. Mistään rokkitähteydestä en pojan osalle haaveile :DD, vaan ihan sellaisesta, että saisi onnistumisen kokemuksia asiassa jossa on hyvä ja hyvän harrastuksen. Mutta mikä olisi hyvä soitin aloittaa ja missä iässä? Ja mikä olisi sellainen soitin jota lapsi kykenisi harjoittelemaan ilman että vanhempi kotona ohjaa? Toki musiikkitunneilla kävisi, mutta kotiharjoituksissa emme todennäköisesti pystyisi auttamaan.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitara? Tosin kannattaisi varmaan jutella sen lapsen kanssa, mikä häntä itseään kiinnostaa. Ja sitten valita se opettajakin vähän se mukaan. Eli jos lapsi on itse kiinnostunut klassisesta kitaransoitosta, jonnekkin heviskeba-opettajalle ei varmaan sitten kannata mennä. 7v on nyt jo koulussa, eikö? Onko koulussa musiikinopettajaa, hän osaisi varmaan auttaa.
Kitaraa itsekin ajattelin, mutta kun googlailin, niin jotkut kertoivat että on liian vaikea ensimmäiseksi soittimeksi. Lieneekö totta? t. ap
No ei ollut meillä ainakaan.. mutta paljon on kiinni siitä opettajasta tosiaan. Meillä poika aloitti kitaransoiton ekan luokan syksyllä. Isänsä osaa soittaa jotenkuten, mutta yhtään ei ole opettanut kotona tms. Opettaja hoitaa kaiken tuon. Eikä me osata edes virittää sitä kitaraa itse, ope tekee sen joka tunnin alussa. Soittaa nyt toista vuotta bändissä, ikää 11v. Mutta meillä osui, ihan vahingossa, oikea opettaja eteen. Poika on vannoutunut 70-luvun kitarahevin fani, ja opettaja on samaa genreä:) Ja kitara on kuitenkin helppo hankkia ja sitä voi treenailla kotonakin, ilman että naapurit saa hermoromahduksen. Toisin kuin piano tai jotkut puhallinsoittimet, tai rummut. Mutta jos lapsesi pitää laulamisesta, pitäisi sitten ihan lähteä sille tielle?
Miten te viritätte kitaran kotona harjoittelua varten?
Kitaraan voi ostaa parilla kympillä viritysmittarin, jonka avulla lapsi saa itsekin kitaransa vireeseen. Näytössä voi näkyä esim vihreä valo kun kieli on viritetty oikein, oranssi kun vire on vähän pielessä.
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/56343/dfqgk/Korg-Pitchclip-viri…
Tai voi vaan ladata kännykkään ilmaisen viritysmittarin. Mulla on Guitar Tuna tms. Tosi helppo käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitara? Tosin kannattaisi varmaan jutella sen lapsen kanssa, mikä häntä itseään kiinnostaa. Ja sitten valita se opettajakin vähän se mukaan. Eli jos lapsi on itse kiinnostunut klassisesta kitaransoitosta, jonnekkin heviskeba-opettajalle ei varmaan sitten kannata mennä. 7v on nyt jo koulussa, eikö? Onko koulussa musiikinopettajaa, hän osaisi varmaan auttaa.
Kitaraa itsekin ajattelin, mutta kun googlailin, niin jotkut kertoivat että on liian vaikea ensimmäiseksi soittimeksi. Lieneekö totta? t. ap
No ei ollut meillä ainakaan.. mutta paljon on kiinni siitä opettajasta tosiaan. Meillä poika aloitti kitaransoiton ekan luokan syksyllä. Isänsä osaa soittaa jotenkuten, mutta yhtään ei ole opettanut kotona tms. Opettaja hoitaa kaiken tuon. Eikä me osata edes virittää sitä kitaraa itse, ope tekee sen joka tunnin alussa. Soittaa nyt toista vuotta bändissä, ikää 11v. Mutta meillä osui, ihan vahingossa, oikea opettaja eteen. Poika on vannoutunut 70-luvun kitarahevin fani, ja opettaja on samaa genreä:) Ja kitara on kuitenkin helppo hankkia ja sitä voi treenailla kotonakin, ilman että naapurit saa hermoromahduksen. Toisin kuin piano tai jotkut puhallinsoittimet, tai rummut. Mutta jos lapsesi pitää laulamisesta, pitäisi sitten ihan lähteä sille tielle?
Miten te viritätte kitaran kotona harjoittelua varten?
Nykyään älypuhelimen avulla. Kaikkeen on nykyään appsi. Tosin nykyään osaa virittää soittimen itsekkin. Mutta vähän tuo kotona edes soittelee, ja kun soittaa niin akustista kitaraa, sähkökitaraa vain harkoissa ja tunneilla.
Kitara ja piano toimivat hyvin tuon ikäisellä. Itae olen käynyt soittotuntien lisäksi musiikinteoriatunneilla, jotta on saanut tukea musiikkiharrastukseen. Näin olen selvinnyt omista soittoläksyistä ilman vanhempien apua. Toki vanhempien innostus ja kiinnostus ovat tärkeitä, muttei soittotaito välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Ockarin arvoinen suoritus. Tänne asti jaksat samaa satutarinaa levitellä. Geenit on vissiin pomppinut taas. Mitä jos kuitenkin kääntyisit lapsen oikean isän puoleen, että aisankannattajan ei tarvitse tuskailla vähäisiä musiikinlahjojaan.
Jaa.. mun anoppi oli musiikillisesti erittäin lahjakas, hänen poikansa ei ollenkaan. Itse en ole yhtään ja keskimmäinen poikamme on todella lahjakas. Kaksi muuta lasta taas ei yhtään. Mites tämä nyt sit selittyy? Onko lehtolapsia ne kaksi jotka eivät ole perineet anopin lahjakkuutta vai tuo yksi joka on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rummut olleet minun pojilleni osuva ensisoitin. Sitten tullut kitara ja koskettimet. Olen itse epämusikaalisuuden huipentuma, poikani onneksi ei.
Millaiset rummut pojallasi oli/on? Vai soittiko vain opettajan luona? Kuinka usein kävi tunneilla, riittääkö kerta viikossa, vai pitäisikö olla pari kertaa viikossa? Eikös rumpuja saa nykyisin sellaisina hiljaisina sähköversioina, onkohan ne yhtä hyvät soittaa kuin perinteiset? Perinteisille rummuille meillä ei ole tällä hetkellä soittotiloja. t. ap
Sähkörumpuja löytyy ns. verkkokalvoilla varustettuina. Niissä on lähes oikean rummun tuntuma ja ne ovat hiljaisemmat kuin kumilätkillä varustetut rummut.
Rummuilla on hyvä aloittaa musiikkiharrastus, perusasiat on yksinkertaisia ja hyviä opaskirjoja löytyy musiikkiliikkeistä (sisältävät CDn josta voi kuunnella miten se komppi soitetaan). Samalla oppii rumpunuotit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ilmoitettiin lapset seurakunnan musiikkikouluun kun ihan sattumalta kuulin että sellaisiakin on ja lapset olivat kiinnostuneita aloittamaan.
Saivat siellä käydä ensin tutustumassa eri soittimiin ja löysivät heti samantien suosikkisoittimensa.
Lapset saavat siellä kohtuuhintaisia soittotunteja ihan samoilta opettajilta jotka opettavat paikallisessa konservatoriossa.
Lapset pääsevät mukaan myös orkesteriin seurakunnan musiikkikoulun oppilaina.
Eivät soita uskonnollista musiikkia eikä siellä muutenkaan puhuta uskontojuttuja. Ihan tavallisia soittoharkkoja pitävät.
Orkesteri - ja bändiharkat motivoivat kovasti jatkamaan musiikkiharrastusta ja harjoittelemaan ahkerammin.
Tännehän onkin tullut paljon lisää vastauksia, kiitos vaan kaikille. Hienoa kuulla, että muidenkin laulutaidottomien vanhempien lapsista on tullut jopa musiikin ammattilaisia. Pääasia itselle vanhempana on, että omista puuttuvista taidoista huolimatta lapsi voisi harrastaa sitä mistä nauttii. Tuota opistoasiaa googlailin, ja näyttää siltä, että alueellamme musiikkiopiston toiminta (ainakin näin nettisivujen välityksellä) vaikuttaa painottuvan ammattilaismuusikoiden kasvattamiseen pääsykokeineen. Avoimista ovista tai harrastustoiminnan tukemisesta tms. ei ollut mitään mainintaa (paitsi muskareista). Täytyy katsella vuoden vaihteen jälkeen uudelleen, jos yleensä onkin keväällä avoimet ovet tms. Ei tosin ollut mitään juttua esim. viime kevään yleisötapahtumista. Yksityisiä musiikkikouluja on paikkakunnalla useita, varmaan täytyy sieltä nyt ensi alkuun valita joku parhaimmalta vaikuttava. Tietysti täytyy tarkistaa että opettajalla on musiikkipedagoginen pätevyys. Poika ilmoitti vakaasti haluavansa soittaa kitaraa ja ainakin yhdessä koulussa näytti olevan, että heiltä pystyi myös vuokraamaan harjoituskitaran (akustisen). t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä paikkakunnala olette? Itsekkin luulin, että täällä musiikkiopistoissa opiskelee vain erityisen lahjakkaa lapset, joista tulee ammattimuusikoita. Tosiasiassa näitä erityislahjakkaita ja ammattiin päätyviä on vain muutamia ja suurinosa lapsista on tavallisia harrastajia. Kannattaa ehdottomasti hakeutua pääsykokeisiin keväällä, niistä ja avoimista ovista ilmoitellaan vasta tammi helmikuun vaihteessa. Voit vaikka laittaa sähköpostia ja kysellä onko sopivia konsertteja, joita voi sitä ennen tulla kuuntelemaan. Pääsykokeissa käymisestä ei ole mitään haittaa, jos ei pääse niin aloittaa sitten yksityisessä koulussa. Ei kannata kuitenkaan aliarvioidakkaan lastaan ja jättää suosiolla hakematta.
Vierailija kirjoitti:
Millä paikkakunnala olette? Itsekkin luulin, että täällä musiikkiopistoissa opiskelee vain erityisen lahjakkaa lapset, joista tulee ammattimuusikoita. Tosiasiassa näitä erityislahjakkaita ja ammattiin päätyviä on vain muutamia ja suurinosa lapsista on tavallisia harrastajia. Kannattaa ehdottomasti hakeutua pääsykokeisiin keväällä, niistä ja avoimista ovista ilmoitellaan vasta tammi helmikuun vaihteessa. Voit vaikka laittaa sähköpostia ja kysellä onko sopivia konsertteja, joita voi sitä ennen tulla kuuntelemaan. Pääsykokeissa käymisestä ei ole mitään haittaa, jos ei pääse niin aloittaa sitten yksityisessä koulussa. Ei kannata kuitenkaan aliarvioidakkaan lastaan ja jättää suosiolla hakematta.
En viitsi paikkakuntaa laittaa, mutta emme asu eteläisimmässä Suomessa. Ihan hyvä pointti tuo, ettei kannata aliarvioida. Jos poika haluaa, niin käy sitten keväällä pääsykokeissa. Kun ei itse tunne kunnolla ketään, joka olisi opiskellut opistossa, niin ei oikein tiedä mitä siellä edellytetään, ja ehkä senkin vuoksi turhaa arkailee. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tyttö ekalla, kun koululla oli ollut musiikkiopiston oppilaita soittamassa ja esittelemässä soittimia. Tyttö tuli kotiin ja ilmoitti haluavansa musiikkiopistoon soittamaan viulua.
Keväällä kävi pääsykokeissa ja pääsi varasijalta sisään.
Aluksi soitti laina viululla, ensimmäinen oma ostettiin kun siirtyi isompaan.
Opettaja on auttanut tavaroiden hankkimisessa, joko kertoen tarkasti mitä tarvitaan tai jopa hankkimalla meidän puolesta (esim kunnon jousi). Opettaja virittää viulun tunneilla.
Vanhemmista kummallakaan ei ole musiikillista taustaa. Minä olen istunut lukemattomat määrät viulutunteja kuuntelemassa ja yrittäen muistaa ohjeita esim käden asennosta että osaan kotona muistuttaa.
Vanhempien rooli on ollut mahdollistaa soittoharrastus käytännössä (kuljetus, tarvikkeiden hankinta, kustantaa tunnit jne.), kannustaa, alkuvaiheessa muistuttaa harjoittelusta, kuunnella soittoa (vaikka ei sitä ns ymmärräkkään) myös ne ensimmäiset korvia särkenyt kerrat....
Soittimessa suosittelen sitä mistä lapsi itse on kiinnostunut, silloin hän myös jaksaa harjoitella.
Meillä on kokemusta sekä musiikkiopistosta että yksityisestä musiikkikoulusta. Soittoläksyjen seuraaminen/auttaminen on paljon helpompaa musiikkikoilussa, jossa läksyt ovat tuttuja lauluja. Aluksi esim Satu meni saunaan tms. Helposti tietää meneekö soitto suunnilleen oikein kun tietää miten laulu menee. Musiikkiopistossa kappaleet ovat yleensä vieraita etydejä tms., joita lapsikaan ei tunne. Kauhean hankalaa tietää meneekö soitto oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun poikani osasi jo parivuotiaana leikkipianolla (sellainen todella pieni lelu) soittaa Jänis istui maassa torkkuen. Sitten ostettiin hänelle sähköurut, halvat ja vanhat. Seuraavaksi lasten kitara. Sitten poika aloittikin kitaratunnit. Ja niin edelleen konservatorion ja musiikkilukion kautta...nyt soittaa (absoluuttisen korvan avulla) keikkoja koskettimilla silloin tällöin päivätyön ohella.
Onneksi olkoon. Ockarin arvoinen suoritus. Tänne asti jaksat samaa satutarinaa levitellä. Geenit on vissiin pomppinut taas. Mitä jos kuitenkin kääntyisit lapsen oikean isän puoleen, että aisankannattajan ei tarvitse tuskailla vähäisiä musiikinlahjojaan.