Huoli ilmoitus ikäihmisestä?

Käydään tarkistamassa, onko henkilöllä avun tarvetta jos on, järjestetään hänen tarvitsemaansa apua. Jos ei pärjää enää autettunakaan kotona, aletaan järjestellä hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Käydään tarkistamassa, onko henkilöllä avun tarvetta jos on, järjestetään hänen tarvitsemaansa apua. Jos ei pärjää enää autettunakaan kotona, aletaan järjestellä hoitopaikkaa.

Ja jos henkilö ei kykene huolehtimaan raha-asioistaan, hänelle haetaan edunvalvontaa. Se tapahtuu digi- ja väestötietoviraston kautta.

Olen kerran tehnyt tuollaisen, eikä se johtanut mihinkään kun sukulaiseni veti jotain ihme roolia tuolle sosiaalityöntekijälle. Sukulainen raivosi tuosta ilmoituksesta ja käytännössä sitten kaikista vakuutteluista huolimatta ei kuitenkaan pysty siihen, mihin väitti pystyvänsä. Oikeastaan olen sitten käytännössä uhrattu tuon sukulaisen henkilökohtaiseksi avustajaksi ja joksikin hoitajaksi, vaikka olen sanonut, että en halua, enkä pysty tällaiseen kun omiakin ongelmia on paljon, enkä pysty oikein huolehtimaan itsestänikään ja olen todella kuormittunut tässä tilanteessa. Se, että apua ei ole tarjolla tarkoittaa sitä, että käytännössä sitten joudun itse hoitamaan ja ottamaan liikaa vastuuta. Voimani ovat loppuneet jo vuosia sitten. Olen itse siis autismikirjolla ja hyvin ahdistunut. Nämä ilmenevät monilla tavoin ja kuormitus on entistä useammin niin valtavaa, että joudun menemään jatkuvasti pimeään vessaan pakoon kaikkea. Sukulainen ei myöskään ymmärrä, että ei ole mukavaa mennä pakotettuna apteekkiin hakemaan tuon lääkkeitä kun siellä on aina jotain häslinkiä ja saan tuolla usein entistä rajumpia ahdistuskohtauksia. Kohta joudun varmaan itsekin oikeasti menemään lääkäriin hakemaan Diapam-reseptiä pystyäkseni nuo sukulaiseni asiat hoitamaan. Itse välttelen sosiaslisia tilanteita mahdollisimman paljon niiden kuormittavuuden vuoksi ja kun tuo tilanteet menevät aina pieleen, vaikka kuinka yritän käydä ne etukäteen läpi mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran tehnyt tuollaisen, eikä se johtanut mihinkään kun sukulaiseni veti jotain ihme roolia tuolle sosiaalityöntekijälle. Sukulainen raivosi tuosta ilmoituksesta ja käytännössä sitten kaikista vakuutteluista huolimatta ei kuitenkaan pysty siihen, mihin väitti pystyvänsä. Oikeastaan olen sitten käytännössä uhrattu tuon sukulaisen henkilökohtaiseksi avustajaksi ja joksikin hoitajaksi, vaikka olen sanonut, että en halua, enkä pysty tällaiseen kun omiakin ongelmia on paljon, enkä pysty oikein huolehtimaan itsestänikään ja olen todella kuormittunut tässä tilanteessa. Se, että apua ei ole tarjolla tarkoittaa sitä, että käytännössä sitten joudun itse hoitamaan ja ottamaan liikaa vastuuta. Voimani ovat loppuneet jo vuosia sitten. Olen itse siis autismikirjolla ja hyvin ahdistunut. Nämä ilmenevät monilla tavoin ja kuormitus on entistä useammin niin valtavaa, että joudun menemään jatkuvasti pimeään vessaan pakoon kaikkea. Sukulainen ei myöskään ymmärrä, että ei ole mukavaa mennä pakotettuna apteekkiin hakemaan tuon lääkkeitä kun siellä on aina jotain häslinkiä ja saan tuolla usein entistä rajumpia ahdistuskohtauksia. Kohta joudun varmaan itsekin oikeasti menemään lääkäriin hakemaan Diapam-reseptiä pystyäkseni nuo sukulaiseni asiat hoitamaan. Itse välttelen sosiaslisia tilanteita mahdollisimman paljon niiden kuormittavuuden vuoksi ja kun tuo tilanteet menevät aina pieleen, vaikka kuinka yritän käydä ne etukäteen läpi mielessäni.

Älä suostu enää hoitajaksi äläkä avustajaksi. Ei sinun ole pakko, vaikka kuvitteletkin niin. Kunnan kuuluu järjestää sukulaisesi hoito ja avustaminen muulla tavoin. Ilmoita että et enää hoida apteekkikäyntejä tai muutakaan, mikä kuuluu kotihoidolle. Tiedät itsekin, että et pysty enää jatkamaan tuolla tavalla. Pyydä uusi hoidon tarpeen arviointi ja kerro siinä, että asiat eivät ole niin kuin sukulaisesi väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suostu enää hoitajaksi äläkä avustajaksi. Ei sinun ole pakko, vaikka kuvitteletkin niin. Kunnan kuuluu järjestää sukulaisesi hoito ja avustaminen muulla tavoin. Ilmoita että et enää hoida apteekkikäyntejä tai muutakaan, mikä kuuluu kotihoidolle. Tiedät itsekin, että et pysty enää jatkamaan tuolla tavalla. Pyydä uusi hoidon tarpeen arviointi ja kerro siinä, että asiat eivät ole niin kuin sukulaisesi väittää.

Komppaan tätä.! Tee uusi huoli-ilmoitus ja KIELTÄYDY käymästä, sanot että EN VOI en jaksa en pysty!

Käy lääkärissä puhumassa asioistasi ja sano että itse kohta tarvitset apua jos tämä vielä' jatkuu!

Vierailija kirjoitti:

Käydään tarkistamassa, onko henkilöllä avun tarvetta jos on, järjestetään hänen tarvitsemaansa apua. Jos ei pärjää enää autettunakaan kotona, aletaan järjestellä hoitopaikkaa.

Väärä vastaus!

https://www.valli.fi/tyomuotomme/etsivan-vanhustyon-verkostokeskus/huol…

Eipä apua oo ollut kun henkilö ei huoli apuja vaikka tarvii oikeasti. Arviokäynneillä tsemppaa ja esittää että hän pärjää itse. Yli omantahdon sosiaali ei kävele.

Voi tarkoittaa esim. kotiavun järjestämistä, laitospaikkatarpeen selvittämistä, edunvalvojan harkintaa raha-asioiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran tehnyt tuollaisen, eikä se johtanut mihinkään kun sukulaiseni veti jotain ihme roolia tuolle sosiaalityöntekijälle. Sukulainen raivosi tuosta ilmoituksesta ja käytännössä sitten kaikista vakuutteluista huolimatta ei kuitenkaan pysty siihen, mihin väitti pystyvänsä. Oikeastaan olen sitten käytännössä uhrattu tuon sukulaisen henkilökohtaiseksi avustajaksi ja joksikin hoitajaksi, vaikka olen sanonut, että en halua, enkä pysty tällaiseen kun omiakin ongelmia on paljon, enkä pysty oikein huolehtimaan itsestänikään ja olen todella kuormittunut tässä tilanteessa. Se, että apua ei ole tarjolla tarkoittaa sitä, että käytännössä sitten joudun itse hoitamaan ja ottamaan liikaa vastuuta. Voimani ovat loppuneet jo vuosia sitten. Olen itse siis autismikirjolla ja hyvin ahdistunut. Nämä ilmenevät monilla tavoin ja kuormitus on entistä useammin niin valtavaa, että joudun menemään jatkuvasti pimeään vessaan pakoon kaikkea. Sukulainen ei myöskään ymmärrä, että ei ole mukavaa mennä pakotettuna apteekkiin hakemaan tuon lääkkeitä kun siellä on aina jotain häslinkiä ja saan tuolla usein entistä rajumpia ahdistuskohtauksia. Kohta joudun varmaan itsekin oikeasti menemään lääkäriin hakemaan Diapam-reseptiä pystyäkseni nuo sukulaiseni asiat hoitamaan. Itse välttelen sosiaslisia tilanteita mahdollisimman paljon niiden kuormittavuuden vuoksi ja kun tuo tilanteet menevät aina pieleen, vaikka kuinka yritän käydä ne etukäteen läpi mielessäni.

Näköään unohdin kertoa, että olen köyhä työtön ja sukulaiseni haukkuu vaan laiskaksi. Toki pitäisi olla ahkerampi, mutta tällaisessä juurikin omat diagnoosini ja vaikeuteni näkyvät. Joo, en hae töitä, koska kuntakokeilukin on sanonut työllistymiseni olevan mahdotonta, eikä työnhakuvelvollisuutta ole. Kuuluisin itsekin eläkkeelle, mutta sinne en pääse. En myöskään ole opiskellut sote-alaa, enkä ole sillä työskennellyt, joten mitään ulkopuolista koulutusta tai kokemusta en ole hankkinut.

Siinä on ensinnäkin ikäraja jotta voidaan puuttua ylipäätään, olisiko 75, sitä nuoremmat voivat kieltäytyä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on ensinnäkin ikäraja jotta voidaan puuttua ylipäätään, olisiko 75, sitä nuoremmat voivat kieltäytyä kokonaan.

Tarkistin on 75 v, sosisiaalihuoltolaki siis.

Vierailija kirjoitti:

Eipä apua oo ollut kun henkilö ei huoli apuja vaikka tarvii oikeasti. Arviokäynneillä tsemppaa ja esittää että hän pärjää itse. Yli omantahdon sosiaali ei kävele.

Kylläpä kävelee, jos on aihetta. Minun omaiseni ilmoitti palvelutarpeen arvioinnissa, että haluaa asua kotona. Todellisuudessa hän ei edes tiennyt missä on, vaan kuvitteli menevänsä asumaan lapsuudenkotiinsa isänsä ja äitinsä luo, jotka ovat olleet kuolleina vuosikymmeniä. Hoitokotipaikka myönnettiin ja perusteluissa sanottiin, että henkilö ei ymmärrä omaa tilannettaan, koska todellisuudentaju on heikentynyt sairauden takia.