"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Joskus peruskoulussa tehtiin tunnilla esimerkkinä muistitesti, jossa piti painaa mieleen mahdollisimman hyvin sanalistalta sanoja. Testiä toistettiin muutaman kerran ja mietittiin, miksi osa sanoista jää helpommin mieleen kuin toiset. Nyt 15-20 vuotta myöhemmin muistan edelleen osan listasta (hius, kampa, nenäliina, hiiri, lasi, pullo, tiainen, auto, vaunut, rattaat, susi, hevonen, --- , kansio, --- , aurinko, kaunis, loma) ja se on kyllä varmaan turhin asia, joka on jäänyt mieleen vuosien takaa. 

Olin perhepäivähoidossa jossa oli lisäkseni kaksi tai kolme muuta lasta. Söin siellä aina välipalan kun muut lapset söivät ruokaa. Jostain syystä panikoin ihan kamalasti että eihän mun tarvii syödä ruokaa. Yleensä söin aina muroja tai voileipää. Olin vissiin lyhyemmän aikaa siellä kuin muut koska en syönyt oikeaa ruokaa.

Kun kipu ja kuume purasee, muista silloin Bura-C! Kunnon flunssalääke!

Muistan äidin meikanneen ja itseni makaamassa lattialla. Taisin olla kuumeessa. Lauloin "mustan kissan paksut posket". Äitillä oli vessan ovi auki ja hän pieraisi. Se oli minusta huvittavaa ja kysäisin äitiltä, että piereekö kaikki ihmiset. Äiti vastasi huvittuneena, että kyllä. Olin ihan järkyttynyt. Luulin sen olleen vain meidän perheen juttu, tarkoin salassa pidetty.

Nostin päätä lattialta ja katsoin äitiä ja kysyin:" piereskeleekö myös Martti Ahtisaari!?" Hän oli silloin presidenttinä. Äiti vastasi, että tietenkin. Muistan edelleen kuinka maailmani mullistui.

Konsukiepre. En ole sen äidinkielen kokeen jälkeen tarvinnut elämässä.

Vauvana kuolleen pikkuveljeni nimi, syntymäaika, kuolinaika ja mihin hänet on haudattu. Nämä ovat selvästi turhia tietoja, koska kukaan muu perheestäni ei enää veljen olemassaoloa muista, vaikka alkuaikoina hänen kuolemansa jälkeen hänen haudalla käytiin esim. veljen syntymäpäivänä, kuolinpäivänä ja jouluna. Veli syntyi raskausviikolla 28 19.7.1981 ja kuoli 18.9.1981 sairaalassa keskolassa. Viimeinen kerta, kun muistan vanhempien käyneen haudalla oli joskus vuonna 1985 tai 1986.

Joskus 5 tai 6 vuotta vanhana oli oppinut, että ei kannata tupakoida, koska siihen menee vain turhaan rahaa ja voi sairastua esimerkiksi syöpään. Siksi moitinkin aina kaikkia näkemiäni tupakoivia ihmisiä, että "Lopeta tuo tupakointi, siihen menee turhaan vain rahat ja siitä voi sairastua". Muistan yhä reilun 30 vuoden takaa monien aikuisten ilmeet ja kuinka olin heistä selvästi rasittava, huonosti kasvatettu ja näsäviisas kakara.

Muistan, kuinka asuessani lapsena perheeni kanssa Intiassa niin, minua ei haettu yhtenä päivänä sieltä kotiin. Sen täytyi olla perjantai, koska muistan, että, kuinka olin koko viikonlopun yksin siellä, päiväkodissa. Kun kaikki muut lapset olivat haettu kotiin, ja hoitajatkin olivat lähteneet sieltä pois, niin minulla alkoi hauskanpito siellä. Oli kivaa saada valvoa niin myöhään, kun tahtoi ja katsella leikkihuoneen televisiosta kaikenlaisia Intialaisia lapsilta kiellettyjä ohjelmia. Siellä oli limsaakin ja karkkeja niin siellä päiväkodissa, ja minä muistan kuinka kivaa oli katsoa televisiota, syödä karkkia ja juoda niin sitä limskaa siellä. Ja sain leikkiä kaikilla leluilla, joilla isommat lapset eivät antaneet minun leikkiä. Oli siellä oikeaakin ruokaa, kuten maitoa ja näkkileipää. Muistan kuinka selvästi katselin päiväkodin ikkunasta pimenevälle pihalle, satoi lunta, minä söin näkkileipää ja pyhä lehmä kakki hiekkalaatikkoon, mikä nauratti minua kovasti. Eikä minä pelännyt yhtään kun olin siellä ihan yksistään vaikka olin vasta jotain 5 vuotta.

Pahoittelen minun huonoa Suomen kieltä, koska tulimme takaisin tänne vasta pari vuotta sitten kun olin 13-vuotta. Nyt olen 15 ja kun tuo tapahtui 1980-luvulla, niin olin noin 5 vuotta ja lähdimme Intiaan kun olin 2 vuotta joten siellä ollessa melkein unohdin Suomen kielen kun opin siellä Intiassa niin hyvin niiden intiaanien kielen.

Onnenpyörässä oli kerran ratkaisuna: Vääksy on Asikkalan keskustaajama. Tehtävän ratkaisija oli kotoisin sieltä.

Mä muistan jostain ihme syystä monen lapsuudenkaverini syntymäpäivät, osoitteet ja puhelinnumerot... Nykyään varsinkaan puhelinnumerot ei tietenkään jää mieleen, kun kaikki on automaattisesti puhelimen muistissa - toista se oli sillon 80- ja 90-luvuilla kun piti joka kerta veivata tai näppäillä numero, niin totta kai ne jääkin mieleen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan myös 7. luokan ruotsin kirjan När går nästa buss till slussen-tarinan, mutta en muista mikä oli kirjasarjan nimi! Muistaako joku?

Vi ses igen. "...och tunnelbana till Bagarmussen."

Toi vi ses igen ei soittele kelloja ja kun nyt tarkemmin mietin, taisi se avauskappaleen tarina olla enemmänkin "Vad kostar bussen till Slussen? Ingenting, det är gratis". Samasta kirjasta jäänyt myös mieleen jonkun suomalaisen tytsän kujalla olo ruotsalaisessa kaveriporukassa, "Vad är 'fika'? jag förstår inte" ja siihen joku bättre folk sit vastasi häpeillen, suomeksi "mennään kahvilaan". 

Mikä kirjasarja tämä sit oli? Kansi oli sininen. 

Ehdottomasti tuttu ruotsinkirja 7. luokalta.. Siinä seikkailivat varmaan Olle ja Gunnel. Mietin tässä hetken ja luulisin että kirjasarja oli "Hej på dej". Mielestäni toinen kirjasarja niihin aikoihin oli "Medvind", mutta oisko se ollut joskus myöhemmin käytössä? 

Kirjan nimi oli nya vindar :)

Alkukappaleissa otsikko "lägerskola i hango"

Meillä oli Nya vindar yläasteella ja kaverin kanssa naureskeltiin niitä karseita kuvia, joissa tyypeillä rasvaiset tukat yms. Mieleen on jäänyt Hasse & Het Potatis, jonka biisi kuunneltiin.

Muistan myös tämän! Se oli joku koulubändi het potatis...hirveä renkutus

Mieleen muistuu lause ko kirjasta; "ush nej, man måste operera mig".

Mullakin on muistoja Nya Vindar -ruotsinkirjasta yläasteelta. Muistan hyvin tuon Het Potatis -bändin, rasvalettinen Hasse oli siinä "keulakuvana". Yksi biisi meni jotenkin että "Sommaren är här, jee jee, du & jag är här, jee jee, imorgon, imorgon, vad är imorgon?" Samassa kirjassa seikkailivat myös Annika sekä turkkilainen Mehmet Kürtül. Muistan että joku kirjan kohta meni niin että Annika pyöräili kotiin öisessä kaupungissa (Tukholmassa?). "Alla skrattar, men Annika skrattar inte. Staden är tom."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan myös 7. luokan ruotsin kirjan När går nästa buss till slussen-tarinan, mutta en muista mikä oli kirjasarjan nimi! Muistaako joku?

Vi ses igen. "...och tunnelbana till Bagarmussen."

Toi vi ses igen ei soittele kelloja ja kun nyt tarkemmin mietin, taisi se avauskappaleen tarina olla enemmänkin "Vad kostar bussen till Slussen? Ingenting, det är gratis". Samasta kirjasta jäänyt myös mieleen jonkun suomalaisen tytsän kujalla olo ruotsalaisessa kaveriporukassa, "Vad är 'fika'? jag förstår inte" ja siihen joku bättre folk sit vastasi häpeillen, suomeksi "mennään kahvilaan". 

Mikä kirjasarja tämä sit oli? Kansi oli sininen. 

Ehdottomasti tuttu ruotsinkirja 7. luokalta.. Siinä seikkailivat varmaan Olle ja Gunnel. Mietin tässä hetken ja luulisin että kirjasarja oli "Hej på dej". Mielestäni toinen kirjasarja niihin aikoihin oli "Medvind", mutta oisko se ollut joskus myöhemmin käytössä? 

Kirjan nimi oli nya vindar :)

Alkukappaleissa otsikko "lägerskola i hango"

Meillä oli Nya vindar yläasteella ja kaverin kanssa naureskeltiin niitä karseita kuvia, joissa tyypeillä rasvaiset tukat yms. Mieleen on jäänyt Hasse & Het Potatis, jonka biisi kuunneltiin.

Muistan myös tämän! Se oli joku koulubändi het potatis...hirveä renkutus

Mieleen muistuu lause ko kirjasta; "ush nej, man måste operera mig".

Mullakin on muistoja Nya Vindar -ruotsinkirjasta yläasteelta. Muistan hyvin tuon Het Potatis -bändin, rasvalettinen Hasse oli siinä "keulakuvana". Yksi biisi meni jotenkin että "Sommaren är här, jee jee, du & jag är här, jee jee, imorgon, imorgon, vad är imorgon?" Samassa kirjassa seikkailivat myös Annika sekä turkkilainen Mehmet Kürtül. Muistan että joku kirjan kohta meni niin että Annika pyöräili kotiin öisessä kaupungissa (Tukholmassa?). "Alla skrattar, men Annika skrattar inte. Staden är tom."

https://www.rumba.fi/uutiset/kulttuuriloyto-nya-vindar-oppikirjoista-ja…

Onnenruudun mukana kurkataan viihteen ihmemaailmaan

Palkinnoista taistellaan, lähde joukkoon tsemppaamaan!

Onnenruudut pelissä käännetään, tuuthan seuraan jännäämään

Yhdessä on hauskempaa, tule etsimään voittajaa!

Muistan kun nuoruudessani ei ollut lehdissä jokapäiväisiä raiskaus-uutisia.

Muistan, kuinka meillä alkoi koulussa Englannin kielen opetus ja saimme siihen liittyen koulukirjat. Aloin tutkimaan omaani ja yhdellä ensimmäisistä sivuista oli teksti "My name is" ja sen alla viiva. Muistan ajatelleeni, että "Tuo on nyt sitä Englantia ja sen täytyy tarkoittaa, että minun nimeni on".

Vierailija kirjoitti:

Tylsimmät muistonne?

Exän puhelinnumero. Erottiin 25 vuotta sitten, enkä ole sen jälkeen soitellut. Enkä edes ole mikään muistihirmu.

Libero on mukava ja ohkainen, napakka

kun pikkupeppu heilahtaa, se joustaa

on imukyky mahtava ja vaipan pinta kuiva on

lasten olo huoleton

Libero, onnea on

AIUSNEORLMNTÄPKTJYVHÖD

- Kuinka moni muu muistaa, mihin ylläoleva kirjainrimpsu liittyy?

Vierailija kirjoitti:

AIUSNEORLMNTÄPKTJYVHÖD

- Kuinka moni muu muistaa, mihin ylläoleva kirjainrimpsu liittyy?

Muistan minäkin, mutta eikö se mene: AIUSNEOLRMTÄPKJVHYÖD?

Muistan kotimme lankapuhelinnumeron jonka minun piti 6-vuotiaana opetella ulkoa että muistan sen hätätapauksissa. Koko liittymää ei ole ollut olemassa varmaan 18-20 vuoteen.