Lue keskustelun säännöt.
"Auttamishaluiset" rajattomat mielensäpahoittajasukulaiset
10.11.2016 |
Niiiin kypsä.
Äidilläni ei ole mitään omaa elämää. Olen lasten kanssa kotona, joten hän on alkanut tunkea tänne. Pari kertaa olen teeskennellyt, ettei olla kotona. Nyt ajaa "sattumalta" bussilla ohi ja tulee rimputtelemaan, koska "näki että meillä on valoa". Eli ainoa keino saada olla rauhassa on istua pimeässä?
Kun kerran on tunkenut, ei lähde millään. Lapsilta menee unirytmi sekaisin, kun heitä riehutetaan kymmeneltä.
Aamulla saattaa puhelin alkaa soida kello 7.30 että koska menemme kylään.
Ja sitten se mielensäpahoittamonen. Tuo meille nakkisoppaa ja jos emme tanssi ilotanssia ja riehu riemusta, hän marmattaa suvun läpi, että edes soppa ei kelpaa ja ikinä ei arvosteta. Kantaa romua ja kitschiä ja sirottelee ne itse huusholliimme. Ostaa liian pieni ävaatteita, jotka ei mahdu lapsilla päälle ja itkee sitten, miten ei arvosteta. Aina naama nurinpäin milloin minkäkin tuomisen takia.
Toisella lapsella on krooninen sairaus, eikä meillä ole muita tukiverkkoja, joten olen yrittänyt jotenkin sietää mutta mutta...
Kommentit (70)
Joo tuttua on. Valitettavasti on jouduttu välit laittamaan kokonaan katki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on sulla vaikeeta. Äiti tuppaa käymään ja tuo nakkisoppaa ja vielä kehtaa pyytää kylään. Mulle jäi tästä ainoastaan ajatus,että kuinka edes voi puhua äidistään noin penseästi. Kun ei tuo äitisi käytös nyt niin kamalalta kuulostanut. Luulenpa, että sun lapsilla on enemmän kestämistä sitten tulevaisuudessa.
Niin. Kun se tunkeminen on sitä tasoa, että kotirauhaa ei ole. Koko perhe kärsii. Koskaan ei tiedä koska tullaan sen soppakattilan kanssa ja mistä laukeaa se hervoton sukulaisille mankuminen.
Ei ole rajoja eikä kunnioitusta siellä äidin puolella yhtään. Eikä hän voi kuunnella, kun niitä yritetään laittaa.
Henkilönä josta vanhemmat eivät ole koskaan välittäneet paskan vertaa, en voi käsittää näitä tyyppejä, jotka valittavat, että saavat äidiltä apua. Aivan käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
No on sulla vaikeeta. Äiti tuppaa käymään ja tuo nakkisoppaa ja vielä kehtaa pyytää kylään. Mulle jäi tästä ainoastaan ajatus,että kuinka edes voi puhua äidistään noin penseästi. Kun ei tuo äitisi käytös nyt niin kamalalta kuulostanut. Luulenpa, että sun lapsilla on enemmän kestämistä sitten tulevaisuudessa.
Sinulla ei taida olla kokemusta tuppaavista sukulaisista? Oma äiti on tehnyt tuota samaa, mutta ei ihan noin pahasti. En minäkään pidä, jos joku haluaa sisustaa kotiani pienillä koriste-esineillä tai ostaa järjestään liian pieniä vaatteita lapsille. Harmittaa, kun toinen suorastaan laittaa rahaa roskiin.
Itse olen luonteeltani suoraviivainen enkä kovin ilahdu äkkinäisistä suunnitelman muutoksista. Jos olen aikonut pestä saunan ja kylppärin tiettynä päivänä, en hirveästi ilahdu vieraista siinä vaiheessa, kun olen alusvaatteisillani kuuraamassa lauteita. En, vaikka vieras olisi äitini.
Pitäiskö sun sopia äidin kanssa aikataulusta? Tehkää vaikka sellainen koulun lukujärjestys, johon merkkaat lasten päiväunislotit, nukkumaanmenoajan ja omat rauhanhetkesi (vaikka värittää mustiksi ne ruudut) ja sovitte minä päivinä ja mihinkä aikaan äitisi on tervetullut. Sano perusteluiksi vaikka se, että sinusta olisi mukava jos olisi vähän tarkemmin sovitut ajat, niin tiedätte olla kotona ja lapsetkin osaavat paremmin odottaa mummia käymään. Lukujärjestykseen voi merkitä myös ne hetket, jolloin äitisi tulee teille katsomaan lapsia ja sinä saat kolppia omiin menoihisi hetkeksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilönä josta vanhemmat eivät ole koskaan välittäneet paskan vertaa, en voi käsittää näitä tyyppejä, jotka valittavat, että saavat äidiltä apua. Aivan käsittämätöntä.
No kun enhän minä saa apua!!! Ei tämä "auta" meitä yhtään. Siksi tuo sana auttaminen on lainausmerkeissä tuossa aloituksessakin. Kerran olen itse pyytänyt apua kun kroonikko joutui sairalaan ja siitä nousi järjetön meteli, kun äiti oli soittanut koko helvetin suvun läpi, miten minä aina vaivaan.
Tämän kaiken tunkemisen hän tekee omilla ehdoilla itselleen, ei tämä ole meille mitään muuta kuin helkutinmoinen vaiva.
Tosi kiva kun yrität perheen kanssa haravoida ja se saakutin bussi ajaa taas ohi ja eikös mamma taas tule sieltä, kun "sattui näkemään". Sitten pitää taas panna koko ohjelma uusiksi, kun tietenkään hän vanhana ihmisenä ei voi haravoida, ei voi katsoa lasten perään sisällä jonne hän tunkee yksin enkä edes halua että hän penkoo siellä sisällä itsekseen. Ulkona ei voi istua edes takan edessä kun tulee kylmä. Kotiin häntä ei saa heitä.
Tällaista koko ajan. Koko ajan,
Ap
Meillä olisi sama juttu, ellei välimatkaa olisi 500 kilometriä. Asiasta ei voi puhua, koska henkilö ei näe toiminnassaan mitään ongelmallista ja vaikka miten kauniisti yrittäisi puhua, niin perusteluja ei ole valmis kuulemaan. Jos asuisi niin lähellä, että pääsisi esteettä tulemaan, niin olisi oven takana milloin vain, eikä mikään puhe yksityisyydestä menisi perille. Siinä tapauksessa olisi varmaan pakko laittaa välit kokonaan poikki, koska sitä tuppautumista ei vain jaksa.
Välimatka auttaa siinäkin, että epäsopivista lahjoista voi vain kiittää ja laittaa ne vaivihkaa eteenpäin. Aina voi sanoa lasten kasvaneen sen verran, että vaatteet lähtivä jo uusille omistajille. Mutten silti voi ymmärtää, että miksi pitää ostaa lahjoja, jotka eivät sovi. Emme tarvitsisi mitään, mutta jos väkisin haluaa jotain hankkia, niin kai edes koon ja lempivärin voisi kysyä? Eikä niin, että jokaisen olisi pakko pitää siitä samasta vaatteesta, josta henkilö itse pitää, ja jos eivät pidä, niin heidän tulisi muuttua.
Tämä on näitä asioita, joita on todella vaikea selittää ihmisille, joiden lähipiirissä ei ole tällaista tuputtajaa ja toisen mielipiteitä kunnioittamatonta henkilöä. Heidän kanssaan kun ei normaali keskustelu yksityisyydestä ja rajojen kunnioittamisesta vain onnistu. Kaikki yritykset rajanvetoihin vedetään sitten vain syyllistämiseksi, että kun mikään ei kelpaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tätä samaa. Bonuksena vielä oma äitinsä elossa. Saattaa olla pitkiä aikoja, ettei kuulla mitään heistä, eikä meidän asiat kiinnosta yhtään. Sitten yhtäkkiä seistään koko ajan oven takana, tuodaan vaikka mitä ja kaikesta pitäisi olla hervottoman kiitollinen. . Yhtenä vuonna toi 5 (!!!) samanlaista kypärämyssyä, joita kukaan ei käyttänyt ja joistakin valitettiin, että kyllähän koulussa täytyisi myssy olla. Viime vuonna tuotiin neljä villaliiviä "takin alle ettei välitunnilla tule kylmä "... arghh! ! Mitä hemmettiä? ???
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun sopia äidin kanssa aikataulusta? Tehkää vaikka sellainen koulun lukujärjestys, johon merkkaat lasten päiväunislotit, nukkumaanmenoajan ja omat rauhanhetkesi (vaikka värittää mustiksi ne ruudut) ja sovitte minä päivinä ja mihinkä aikaan äitisi on tervetullut. Sano perusteluiksi vaikka se, että sinusta olisi mukava jos olisi vähän tarkemmin sovitut ajat, niin tiedätte olla kotona ja lapsetkin osaavat paremmin odottaa mummia käymään. Lukujärjestykseen voi merkitä myös ne hetket, jolloin äitisi tulee teille katsomaan lapsia ja sinä saat kolppia omiin menoihisi hetkeksi. :)
Ei onnistu. Koska hänen mielestään se hänen mieleisensä rytmi on parempi. Eikä hän kerro sitä minulle vaan se vaihtelee sen mukaan mitä mieltä hän kulloinkin on. Ja hän ei suostu kaitsemaan lapsia niin että minä en ole paikalla koska hänhän ei ole piika. Hän "tulee kylään" mikä käytännössä tarkoittaa istä että hän riehuu lasten kanssa koko huushollin ylösalaisin ja syöttää sokerihumalaan. Enkä haluakaan hänen jäävän tänne yksin koska penkoo kaikki komerot ja avaa postit ja tonkii jopa roskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun sopia äidin kanssa aikataulusta? Tehkää vaikka sellainen koulun lukujärjestys, johon merkkaat lasten päiväunislotit, nukkumaanmenoajan ja omat rauhanhetkesi (vaikka värittää mustiksi ne ruudut) ja sovitte minä päivinä ja mihinkä aikaan äitisi on tervetullut. Sano perusteluiksi vaikka se, että sinusta olisi mukava jos olisi vähän tarkemmin sovitut ajat, niin tiedätte olla kotona ja lapsetkin osaavat paremmin odottaa mummia käymään. Lukujärjestykseen voi merkitä myös ne hetket, jolloin äitisi tulee teille katsomaan lapsia ja sinä saat kolppia omiin menoihisi hetkeksi. :)
Ei onnistu. Koska hänen mielestään se hänen mieleisensä rytmi on parempi. Eikä hän kerro sitä minulle vaan se vaihtelee sen mukaan mitä mieltä hän kulloinkin on. Ja hän ei suostu kaitsemaan lapsia niin että minä en ole paikalla koska hänhän ei ole piika. Hän "tulee kylään" mikä käytännössä tarkoittaa istä että hän riehuu lasten kanssa koko huushollin ylösalaisin ja syöttää sokerihumalaan. Enkä haluakaan hänen jäävän tänne yksin koska penkoo kaikki komerot ja avaa postit ja tonkii jopa roskat.
No siinä tapauksessa sanoisin, ettei ole teille tervetullut. Mitä apua siis olet häneltä vailla, jos hän ei kerta mitään tarjoa? Pistä rajat omalle elämällesi ja etsi tukiverkostot muualta. MLL:n lastenhoitajat ovat olleet mukavia ja voit kysellä myös tukiperhettä, koska kuulostaa siltä että sellainen toiminta olisi juuri teille sopivaa. Jos äitisi ei auta edes hätätilanteessa, tekee arjestasi vaikeaa, eikä kunnioita sinun toiveitasi, niin sinun on nyt pakko ratkaista tilanne. Joko siedät tuota tai sitten teet selväksi, että näin ei enää toimita (ja länttää siinä kohti se lukujärjestys käteen ja sano että "joko tämä tai sitten ei mitään"). Valitettavasti voi mennä välit poikki joko hetkeksi tai pitkäksi ajaksi, mutta oman mielenterveytesi ja jaksamisesi kannalta kuulostaa vahvasti siltä, että tehokas liike on tarpeen. On meitä muitakin, terveisiä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat on parhaita silloin, kun he istuvat kotona päivystämässä ja tottelevat omia aikuisia lapsiaan. Omaa elämää heillä ei saa olla! Itsenäisesti eivät saa ottaa yhteyttä.
ootko ikinä suuttunut äidillesi? Määräilevä persoona lapsuudestasi saakka? Meillä paheni isän kuoleman jälkeen, isä piti jollain lailla äidin kurissa.
ymmärrän sua kyllä oikein hyvin, koska äitini on samantapainen, paitsi lastenhoidossa on auttanut. Mutta hän on tunkeileva siivoushullu. Hänen jäljiltään on tavaroita rikki, kun siivousraivossaan repii ja kiskoo. Kaiken pitäisi kiiltää, myös siellä, mistä kukaan ei edes katso. Mm. meille tuli mökille siivoamaan pyytämättä (siis tarkoitus oli viettää juhannusta yhdessä) ja kun löysi sitten antiikkikaapin päältä pölyä, niin hänen mielestään, että " ei ihme, että on astma" ja siis pojallamme on infektioastma. Äiti on niin tyhmä, ettei tiedä mikä infektioastma on. Mieheni sitten suuttui ja sanoi siitä, ja äiti ei ole nyt kolmeen vuoteen puhunut miehelleni, vaan haukkuu pitkin sukua pataluhaksi, ja hänen mielestään mies on siitä suuttunut, että hän heitti siivotessaan kaikki kengät pihalle. Hänessä itsessään tai sanomisissaan ei ole mitään vikaa, ja anteeksi ei ikinä pyydä. Mikään puheeni ei mene perille eikä suostu sovintoa miehen kanssa tekemään. Ikää 70 v.....Jos suutun hänelle, murjottaa vuoden minullekin eikä itsessään taas mitään vikaa. (Samanlaista kitchin kantamista, vien kaikki tuomansa tavarat takakautta kirpparille.)
Noh, nyt sitten ihmettelee, kuinka ei kutsuta meille jouluksi. Hän täällä yksinään....olkoot mun puolestani, koska olisi mukava, jos äiti voisi olla saman pöydän ääressä, mutta kireää murjotustunnelmaa ei jaksa kukaan. Surettaa vaan, kun ihminen voisi jättää määräilyt sikseen ja myöntää joskus että itse toimii väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat on parhaita silloin, kun he istuvat kotona päivystämässä ja tottelevat omia aikuisia lapsiaan. Omaa elämää heillä ei saa olla! Itsenäisesti eivät saa ottaa yhteyttä.
Nykyaikana on puhelin keksitty. Ei tarvitse vaania aikuista lastaan bussista ja luulla, että joka kerta, kun näkee tämän liikkuvan omalla pihallaan tai kyättävän omaa sähkövaloa, se on kutsu tulla kylään.
Puhelin ei kuitnekaan ole terrorsimin keino. Sillä ei tarvitse alkaa soittaa aamunkoitossa, eikä samaa asiaa tarvitse kysyä kahtakymmentä kertaa. Eli jos sanoo että ei kiitos, emme tule nyt kylään, sitä samaa asiaa ei tarvitse toimittaa enää uudestaan 19 kertaa. Ja jos sittenkään wmme sinne mene, sillä puhelimella ei tarvitse soittaa pikkuserkun eksälle, kun ollaan niin kiittämättömiä, ettei koskaan käydä.
Ap
Omat vanhempani ovat kuolleet, eikä miehen vanhempia kiinnosta ollenkaan (paitsi jouluisin pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan), silti tajuan, miten ahdistavaa tuollainen on.
Mutta sanoit, että siedät, koska teillä ei ole muuta tukiverkkoa ja toisaalta, ettet saa äidiltäsi esim. lastenhoitoapua, niin ei hänkään nyt varsinaisesti tukiverkolta vaikuta? Pakkohan tuollaiseen on totaalinen stoppi laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun sopia äidin kanssa aikataulusta? Tehkää vaikka sellainen koulun lukujärjestys, johon merkkaat lasten päiväunislotit, nukkumaanmenoajan ja omat rauhanhetkesi (vaikka värittää mustiksi ne ruudut) ja sovitte minä päivinä ja mihinkä aikaan äitisi on tervetullut. Sano perusteluiksi vaikka se, että sinusta olisi mukava jos olisi vähän tarkemmin sovitut ajat, niin tiedätte olla kotona ja lapsetkin osaavat paremmin odottaa mummia käymään. Lukujärjestykseen voi merkitä myös ne hetket, jolloin äitisi tulee teille katsomaan lapsia ja sinä saat kolppia omiin menoihisi hetkeksi. :)
Minä oikeasti tein äidilleni aikataulun. Kirjasin siihen ajat milloin en pysty seurustelemaan kanssaan ja mihin aikaan on paremmin mahdollista jutella.
Ei auttanut. Hän edelleen jatkoi häiriköintiä. Kun kysyin miksi hän soittaa juuri silloin kun tietää että minun täytyy nukuttaa vauvaa, vastasi hän että se sopii hänen rytmiinsä. Loukkaantuneena sitte sanoi että ei ole pakko vastata jos on huono hetki.
Sen jälkeen pidin puhelinta äänettömällä aina kun oli huono hetki puhumiseen. Yleensä sillä aikaa kun nukutin vauvaa tuli n. 15 puhelua äidiltä. Vaikka hän tiesi etten pysty juuri silloin vastaamaan.
Lopulta oli pakko vähentää radikaalisti puhelimeen vastaamista ja rajoittaa vierailut minimiin. En vaan jaksanut sitä roikkumista ja häiriköintiä. Pakko oli pistää oma ja perheen hyvinvointi etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun sopia äidin kanssa aikataulusta? Tehkää vaikka sellainen koulun lukujärjestys, johon merkkaat lasten päiväunislotit, nukkumaanmenoajan ja omat rauhanhetkesi (vaikka värittää mustiksi ne ruudut) ja sovitte minä päivinä ja mihinkä aikaan äitisi on tervetullut. Sano perusteluiksi vaikka se, että sinusta olisi mukava jos olisi vähän tarkemmin sovitut ajat, niin tiedätte olla kotona ja lapsetkin osaavat paremmin odottaa mummia käymään. Lukujärjestykseen voi merkitä myös ne hetket, jolloin äitisi tulee teille katsomaan lapsia ja sinä saat kolppia omiin menoihisi hetkeksi. :)
Minä oikeasti tein äidilleni aikataulun. Kirjasin siihen ajat milloin en pysty seurustelemaan kanssaan ja mihin aikaan on paremmin mahdollista jutella.
Ei auttanut. Hän edelleen jatkoi häiriköintiä. Kun kysyin miksi hän soittaa juuri silloin kun tietää että minun täytyy nukuttaa vauvaa, vastasi hän että se sopii hänen rytmiinsä. Loukkaantuneena sitte sanoi että ei ole pakko vastata jos on huono hetki.
Sen jälkeen pidin puhelinta äänettömällä aina kun oli huono hetki puhumiseen. Yleensä sillä aikaa kun nukutin vauvaa tuli n. 15 puhelua äidiltä. Vaikka hän tiesi etten pysty juuri silloin vastaamaan.Lopulta oli pakko vähentää radikaalisti puhelimeen vastaamista ja rajoittaa vierailut minimiin. En vaan jaksanut sitä roikkumista ja häiriköintiä. Pakko oli pistää oma ja perheen hyvinvointi etusijalle.
Juu. Puheluja tosiaan voi tulla vaikka kuinka monta. Kerran en vastannut, soitti naapuriin, joka sitten tunki katsomaan, olenko kuollut, kun isoäiti on niin hädissään.
Ap
Anoppi tuo kanssa usein sisustusroinia, kirpparivaatteita ja ruokaa. Ruoka on näistä ainoa ok juttu. Hän vaatii kauheasti kiitollisuutta kamoista. Tuntuu ihan kiusaamiselta kun kohteliaat kiellot ei tepsi.
Vierailija kirjoitti:
Henkilönä josta vanhemmat eivät ole koskaan välittäneet paskan vertaa, en voi käsittää näitä tyyppejä, jotka valittavat, että saavat äidiltä apua. Aivan käsittämätöntä.
Huoh, taas tätä vanhaa... Koittakaa nyt ihmiset ymmärtää, että on iso joukko äitejä/mummoja/anoppeja. Kun ne laitetaan viivalle, sinne tulee kaksi ääripäätä, jotka molemmat on huonoja. Toinen ääripää on ne, jotka ei puutu eikä välitä. Toinen on ne, jotka puuttuu liikaa ja jotka ei kunnioita yhtään mitään rajoja; niitä, joilla käytös alkaa olla tosi vinksahtanutta ja sairasta. Sit siinä välissä on ne normaalit isovanhemmat, jotka auttaa kun oikeasti tarvii ja välittää aidosti, mutta tuppautumatta. Tuosta keskikastista voitte olla kateellisia, mutta älkää suotta olko tuosta toisesta vähintään yhtä huonosta ääripäästä...
No on sulla vaikeeta. Äiti tuppaa käymään ja tuo nakkisoppaa ja vielä kehtaa pyytää kylään. Mulle jäi tästä ainoastaan ajatus,että kuinka edes voi puhua äidistään noin penseästi. Kun ei tuo äitisi käytös nyt niin kamalalta kuulostanut. Luulenpa, että sun lapsilla on enemmän kestämistä sitten tulevaisuudessa.