Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias heitti lautasen lattialle, eikä suostunut siivoamaan.
10.11.2016 |
Tänään aamiaisella. Olen niin väsynyt tähän jatkuvaan taisteluun. Suuttui kun sanoin, että pitää olla villapaita tai huppari kouluun, pelkkä tee-paita ei riitä. Eikä suostunut laittamaan lisää vaatteita vaan lähti tee-paidassa kouluun.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa ei tipu, viikkorahat pois hetkeksi ja kielto peleihin, nettiin, tai telkkariin. Varmuuden vuoksi älypuhelimen takavarikko. Tuon ikäisille kuitenkin se on ostettu, vaikkei pitäisi.
Mikä näitä nykyajan vanhempia vaivaa, kun ei osata jälkikasvua pitää ruodussa? Vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin se niiden lasten väsääminenkin. Kuka määrää?
Ei tuollaiset keinot auta jos vanhemman sanalla ei ole arvovaltaa. Vanhempi ei saa hukata auktoriteettiaan. Silloin ei tarvita mitään tuommosia rangaistuksia jos alun perin auktoriteetti on hanskassa. Ei lapsi sillä opi tottelemaan, että otetaan kännykkä pois. Lapsen pitää kunnioittaa vanhempaansa jo lähtökohtaisesti.
Ihmisluonto oppii myös nopeasti keinot saada haluamansa. Siksi me ollaan toistaiseksi vielä hengissä. Lapset huijaavat minkä kerkiävät. Alan ammattilaiset saavat välillä kuunnella korvat punaisena, mitä joku pikku natiainen oikeasti touhuaa.
Ei mun lapset huijanneet vielä 8 vuotiaina. Ne totteli. Tärkeintä on kasvattaa lapsi niin, että se tottelee tärkeissä asioissa. Sitten voi lasketella satuja pienistä vihreistä ukoista vaikka kuinka kunhan pelkää vanhempaansa niin paljon, ettei uskalla kulkea pipotta ja tumpuitta kovalla pakkasella.
Oman kokemuksen mukaan maailma on valitettavasti muuttunut. Kylllä valehdellaan ja paljon. Sitten kun on luottamuksellinen suhde, niin kertovat, mitä elämään oikeasti kuuluu. Internet on mullistanut tätä myös paljon. Näkevät liian paljon liian varhain ilman kontrollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ulkomaalaistausta. Perheessä oli yksi televisio kotona. Aina kun tuli uutiset vähän raaemmassa yhteiskunnassa, käskettiin meidät lapset pois huoneesta. Jos olisi ollut älypuhelimet käytössä, niin varmasti oltaisiin menty katsomaan, mitä kaikkea jännää kiellettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa ei tipu, viikkorahat pois hetkeksi ja kielto peleihin, nettiin, tai telkkariin. Varmuuden vuoksi älypuhelimen takavarikko. Tuon ikäisille kuitenkin se on ostettu, vaikkei pitäisi.
Mikä näitä nykyajan vanhempia vaivaa, kun ei osata jälkikasvua pitää ruodussa? Vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin se niiden lasten väsääminenkin. Kuka määrää?
Ei tuollaiset keinot auta jos vanhemman sanalla ei ole arvovaltaa. Vanhempi ei saa hukata auktoriteettiaan. Silloin ei tarvita mitään tuommosia rangaistuksia jos alun perin auktoriteetti on hanskassa. Ei lapsi sillä opi tottelemaan, että otetaan kännykkä pois. Lapsen pitää kunnioittaa vanhempaansa jo lähtökohtaisesti.
Ihmisluonto oppii myös nopeasti keinot saada haluamansa. Siksi me ollaan toistaiseksi vielä hengissä. Lapset huijaavat minkä kerkiävät. Alan ammattilaiset saavat välillä kuunnella korvat punaisena, mitä joku pikku natiainen oikeasti touhuaa.
Ei mun lapset huijanneet vielä 8 vuotiaina. Ne totteli. Tärkeintä on kasvattaa lapsi niin, että se tottelee tärkeissä asioissa. Sitten voi lasketella satuja pienistä vihreistä ukoista vaikka kuinka kunhan pelkää vanhempaansa niin paljon, ettei uskalla kulkea pipotta ja tumpuitta kovalla pakkasella.
Oman kokemuksen mukaan maailma on valitettavasti muuttunut. Kylllä valehdellaan ja paljon. Sitten kun on luottamuksellinen suhde, niin kertovat, mitä elämään oikeasti kuuluu. Internet on mullistanut tätä myös paljon. Näkevät liian paljon liian varhain ilman kontrollia.
Maailma saa muuttua vaikka kuinka mutta perusasiat pitää pitää hanskassa. Niihin kuuluu vanhemman kunnioittaminen niin, ettei vielä 8 vuotiaana edes uneksi tekevänsä toisin kuin äiti/isä sanoo.
Eikä ikimaailmassa uskalla viskellä astioita lattialle.
Nykymaailmassa vanhempien pitää ehkä panostaa asemansa säilyttämiseen enemmän. Kasvatus voi olla vaativampaa mutta ei saa jättää lasta heitteille henkisesti eikä fyysisesti. Sillä mitä paremmin onnistuu säilyttämään auktoriteetin lapsen ollessa pienempi sitä helpommalla pääsee murrosiässäkin.
Yksi hyvä keino olisi myös laittaa se lapsi säästämään niistä taskurahoistaan joku kiva uusi mieleinen lautanen itselleen. Rangaistus ja motivaatio. Samalla opettaa rahan arvoa. Mitä se maksoi, mitä tämä maksaa, minkä haluaisit? Sitten laskea yhdessä, miten säästöpossu täyttyy ja hyvää pitää odottaa.
Onko näistä asioista pakko ruokapöydässä vääntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monen kiukuttelevan teinin suun vetää hiljaiseksi esimerkiksi oman huoneen siivouksesta, kun istuttaa alas ja selittää, mitä se asunto maksoi. Mikä on neliöhinta? Kuinka paljon siitä juuri sinun huoneesi maksoi? Entä sisustus? Maksatko vuokraa? Sen jälkeen on siivous onnistunut vähän vakammalla ilmeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä seuraamuksia näillä teoilla oli? Jos ei mitään, niin muutosta tuskin on odotettavissa ihan vähään aikaan... Kuulostaa siltä, että teillä talossa määrää 8-vuotias lapsi. Ei hyvä.
Käskin ensin siivoamaan ruuat ja sirpaleet lattialta. Kieltäytyi. Minulla oli siinä 20 minuuttia aikaa saada kolme lasta valmiiksi kouluun. Sanoin kiukuttelijalle, että puhutaan tästä illalla.
Mitä seuraamuksia pitäisi antaa?
"Saada kolme lasta valmiiksi kouluun." Ei terveitä kouluikäisiä tarvitse (tai pitäisi tarvita) laittaa valmiiksi kouluun, ne tekevät sen ihan itse. Ekaluokkalaisen auttamisen ymmärrän, mutta kyllä sitä isommille pitäisi jo antaa vastuu itse itsensä huolehtimisesta koulukuntoon.
Poika tokalla ja kaksoset eskarissa. Kyllä ne apua tarvitsee, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko näistä asioista pakko ruokapöydässä vääntää?
Onko sinulla lapsia? Eivät nuo raivarit koske aikaa ja paikkaa, ennen kuin opetetaan, että tällä tavalla ei voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Antisosiaalinen persoonallisuus ja tuleva rikollinen
^ tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap osaatko kertoa missä tilanteissa pojalta menee hermo? Siis oletko oikeasti tarkkaillut liittyykö se nälkään tai veren sokerin vaihteluihin tai väsymykseen tai tiettyihin ruokiin tai siihen että lapsella on erityishekkyyksiä esim vaatteet tuntuu pahalta iholle, äänet häiritsee tai jotain.
Meillä esikoinen käyttäytyi hyvin 2 v ikään. Sitten alkoi mielettömät raivarit. Poika huusi vaikka aikuista nostamaan tippuneen lelun pöydälle ja jatkoi tätä tunninkin raivoten. Joskus kokeeksi nostin lelun ja silloinkaan raivo ei loppunut vaan lapsi tönäisi lelun alas ja jatkoi huutamista ja raivoamista. Tajusin sitten ettei tämä taidakaan olla normaalia uhmaa. Huomattiin että raivokohtaukset alkoi aina tasan 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta pois lapselta loppui raivarit ( tavallista uhmaa toki oli edelleen). Taas kun kokeiltiin pähkinöitä sama raivoaminen.
Nyt esikoinen 12 v ja vuosien varrella on välillä allergisoitunut vehnälle, kanamunille, monille mausteille jne. Onneksi osa allergioista on parantunutkin jo. Ainoa oire oli vuosia kiukkuaminen ja raivoaminen. Jossain vaiheessa oppi tunnistamaan olon ja rupesi sanomaan että on allergiahuono olo ja pyysi itsekin jo antihistamiinia silloin. Se auttaa. Ja ennen syyttelyä niin lapsella on testatut allergiat näkyneet myös verikokeissakin vaikka ei muuta näkyvää oiretta kuin huono käytös ja raivarit.
Meillä tämä 12 v käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin ja on rauhallinen. Välillä sitten kiusaa nuorempiaan ja mikään ei onnistu. Yleensä on sitten syönyt koulussa jotain epäsopivaa ja osaa jo itsekin miettiä ettei syö esim vehnää sellaisina päivinä kun koulussa koe. Vehnä kun ei isompina määrinä sovi ja aiheuttaa huonon olon.
Pienenä meidän esikoinen sekosi melkein jos ei saanut ruokaa 2 tunnin välein. Verensokerin lasku sai pojan niin kiukkuiseksi ettei suostunut enää syömään. Kunnes väkisin syötin jotain ja sen jälkeen taas alkoi yhteistyö sujua.
Sopivalla ruualla pojasta tulee kehuja koulusta. Arvosanat ok. Mutta jos emme huolehtisi ruuasta elämä olisi varmaankin meillä juuri tuollaista kun ap kuvaa.
Seuraava ap onko ruualla merkitystä lapsen oloon. Jos voimia riittää niin pidä viikonloppuna kirjaa mitä lapsi syö ja miten käyttäytyy.
Tiedän yhden pojan jolla löydettiin refluksi jossain 8 v iässä. Ollut ties kuinka kauan. Kun lapsi sai lääkityksen oli seuraavana aamuna ihmetellyt herättyään miten rintaa ei purista ja kurkussa tuntuu hyvältä. Ja sielläkin käytös parani huimasti ihan sillä että fyysinen vaiva hoidettiin kuntoon eikä se enää rasittanut lasta(lapsi ei tajunnut olevansa sairas kun ei tiennyt miltä elämä tuntuu ilman refluksia).
Tsemppiä ap. Toivottavasti teillä löytyy apua tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teillä taloudellisesti mahdollista käydä psykologin juttusilla? Voisi antaa lisää työkaluja.
Ollaan käyty neuvolan lähetteellä lastenlääkäri, psykologi, psykiatri. Ei mitään neurologista poikkeamaa, ei diagnoosia. Tutkittu myös koulukypsyys ja paykologin lausunto että ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla ap:n kuvailemalla käytöksellä tuon ikäisellä lapsella on jo jotakin isompaa ongelmaa. Syy olkoon mikä hyvänsä, mutta kuitenkin.
Mitään ei ole diagnosoitu ja se tie on kuljettu loppuun. Lopulta jäi vain perheneuvola ja perhekuntoutus. Enempää ei ole tulossa, ellei sitten huostaanoton kautta jotain apua löytyisi.
Mutta näissäkin tapaamisissa lapsi on ihan kunnolla ja sitten oman perheen kesken alkaa taas kiusaaminen ja uhmaaminen.
Ap on aika yksin tuossa tilanteessa ja selkeästi käyttänyt kaikki keinot yhteiskunnan taholta. Toivottavasti poika ei ole niitä lapsia, jota vaan ei voida pelastaa. Esimerkiksi päihteiden käyttö alkaa helposti vaikeissa tapauksissa jo lapsena. Vanhemmat eivät heti huomaa, mutta myöhemmin kyllä.
On varmasti voimat kovilla tuota seuratessa ja huolehtiessa. Muista myös oma ja parisuhteen jaksamisesi! Lisää on varmasti luvassa.
Itse tiedän yhden tapauksen, missä koko muu lapsikatras oli normaali samassa perheessä, mutta yksi karkaili kotoa, sijoitettiin, on sekakäyttäjä ja missä lie vankilassa nykyään. Samat kasvuolosuhteet, mutta joskus käy noin ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa ei tipu, viikkorahat pois hetkeksi ja kielto peleihin, nettiin, tai telkkariin. Varmuuden vuoksi älypuhelimen takavarikko. Tuon ikäisille kuitenkin se on ostettu, vaikkei pitäisi.
Mikä näitä nykyajan vanhempia vaivaa, kun ei osata jälkikasvua pitää ruodussa? Vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin se niiden lasten väsääminenkin. Kuka määrää?
Ei tuollaiset keinot auta jos vanhemman sanalla ei ole arvovaltaa. Vanhempi ei saa hukata auktoriteettiaan. Silloin ei tarvita mitään tuommosia rangaistuksia jos alun perin auktoriteetti on hanskassa. Ei lapsi sillä opi tottelemaan, että otetaan kännykkä pois. Lapsen pitää kunnioittaa vanhempaansa jo lähtökohtaisesti.
Ihmisluonto oppii myös nopeasti keinot saada haluamansa. Siksi me ollaan toistaiseksi vielä hengissä. Lapset huijaavat minkä kerkiävät. Alan ammattilaiset saavat välillä kuunnella korvat punaisena, mitä joku pikku natiainen oikeasti touhuaa.
Ei mun lapset huijanneet vielä 8 vuotiaina. Ne totteli. Tärkeintä on kasvattaa lapsi niin, että se tottelee tärkeissä asioissa. Sitten voi lasketella satuja pienistä vihreistä ukoista vaikka kuinka kunhan pelkää vanhempaansa niin paljon, ettei uskalla kulkea pipotta ja tumpuitta kovalla pakkasella.
Oman kokemuksen mukaan maailma on valitettavasti muuttunut. Kylllä valehdellaan ja paljon. Sitten kun on luottamuksellinen suhde, niin kertovat, mitä elämään oikeasti kuuluu. Internet on mullistanut tätä myös paljon. Näkevät liian paljon liian varhain ilman kontrollia.
Maailma saa muuttua vaikka kuinka mutta perusasiat pitää pitää hanskassa. Niihin kuuluu vanhemman kunnioittaminen niin, ettei vielä 8 vuotiaana edes uneksi tekevänsä toisin kuin äiti/isä sanoo.
Eikä ikimaailmassa uskalla viskellä astioita lattialle.
Nykymaailmassa vanhempien pitää ehkä panostaa asemansa säilyttämiseen enemmän. Kasvatus voi olla vaativampaa mutta ei saa jättää lasta heitteille henkisesti eikä fyysisesti. Sillä mitä paremmin onnistuu säilyttämään auktoriteetin lapsen ollessa pienempi sitä helpommalla pääsee murrosiässäkin.
Ei todellakaan vaan päinvastoin. Jos ei se lapsi ole saanut yhtään kapinoida lapsena, niin mitä luulet käyvän murrosiässä?! Erikseen on tietysti vielä ne joiden tahto on täysin latistettu, niistä ei sitten itsenäisiä, omaa ajattelua omaavia aikuisia enää koskaan tulekaan, vaan tossuja, jotka aina tottelevat jotain toista auktoriteettia!
Ehkä se homman ydin on typerä äiti, joka ei osaa kirjoittaa edes t-paitaa oikein? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teillä taloudellisesti mahdollista käydä psykologin juttusilla? Voisi antaa lisää työkaluja.
Ollaan käyty neuvolan lähetteellä lastenlääkäri, psykologi, psykiatri. Ei mitään neurologista poikkeamaa, ei diagnoosia. Tutkittu myös koulukypsyys ja paykologin lausunto että ok.
Neurologiset poikkeamat tutkii neurologi. Mars vaikka yksityiselle, jos ei muuten onnistu. Sittenhän sekin selviää, onko mitään. Nimim. lapsen tutki psykologi, jonka mielestä mitään viitteitä Aspergeristä ei ole, samat tutkimustulokset katsonut lastenneurologi sanoi, että päivänselvä AS...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa ei tipu, viikkorahat pois hetkeksi ja kielto peleihin, nettiin, tai telkkariin. Varmuuden vuoksi älypuhelimen takavarikko. Tuon ikäisille kuitenkin se on ostettu, vaikkei pitäisi.
Mikä näitä nykyajan vanhempia vaivaa, kun ei osata jälkikasvua pitää ruodussa? Vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin se niiden lasten väsääminenkin. Kuka määrää?
Ei tuollaiset keinot auta jos vanhemman sanalla ei ole arvovaltaa. Vanhempi ei saa hukata auktoriteettiaan. Silloin ei tarvita mitään tuommosia rangaistuksia jos alun perin auktoriteetti on hanskassa. Ei lapsi sillä opi tottelemaan, että otetaan kännykkä pois. Lapsen pitää kunnioittaa vanhempaansa jo lähtökohtaisesti.
Ihmisluonto oppii myös nopeasti keinot saada haluamansa. Siksi me ollaan toistaiseksi vielä hengissä. Lapset huijaavat minkä kerkiävät. Alan ammattilaiset saavat välillä kuunnella korvat punaisena, mitä joku pikku natiainen oikeasti touhuaa.
Ei mun lapset huijanneet vielä 8 vuotiaina. Ne totteli. Tärkeintä on kasvattaa lapsi niin, että se tottelee tärkeissä asioissa. Sitten voi lasketella satuja pienistä vihreistä ukoista vaikka kuinka kunhan pelkää vanhempaansa niin paljon, ettei uskalla kulkea pipotta ja tumpuitta kovalla pakkasella.
Oman kokemuksen mukaan maailma on valitettavasti muuttunut. Kylllä valehdellaan ja paljon. Sitten kun on luottamuksellinen suhde, niin kertovat, mitä elämään oikeasti kuuluu. Internet on mullistanut tätä myös paljon. Näkevät liian paljon liian varhain ilman kontrollia.
Maailma saa muuttua vaikka kuinka mutta perusasiat pitää pitää hanskassa. Niihin kuuluu vanhemman kunnioittaminen niin, ettei vielä 8 vuotiaana edes uneksi tekevänsä toisin kuin äiti/isä sanoo.
Eikä ikimaailmassa uskalla viskellä astioita lattialle.
Nykymaailmassa vanhempien pitää ehkä panostaa asemansa säilyttämiseen enemmän. Kasvatus voi olla vaativampaa mutta ei saa jättää lasta heitteille henkisesti eikä fyysisesti. Sillä mitä paremmin onnistuu säilyttämään auktoriteetin lapsen ollessa pienempi sitä helpommalla pääsee murrosiässäkin.
Ei todellakaan vaan päinvastoin. Jos ei se lapsi ole saanut yhtään kapinoida lapsena, niin mitä luulet käyvän murrosiässä?! Erikseen on tietysti vielä ne joiden tahto on täysin latistettu, niistä ei sitten itsenäisiä, omaa ajattelua omaavia aikuisia enää koskaan tulekaan, vaan tossuja, jotka aina tottelevat jotain toista auktoriteettia!
Tuossa tapauksessa päätyy helposti työpaikkakiusatuksi. Sitten onkin eri asia valittaa jollekin työsuojeluvaltuutetulle, jota ei voisi vähempää kiinnostaa muuten kuin muodollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teillä taloudellisesti mahdollista käydä psykologin juttusilla? Voisi antaa lisää työkaluja.
Ollaan käyty neuvolan lähetteellä lastenlääkäri, psykologi, psykiatri. Ei mitään neurologista poikkeamaa, ei diagnoosia. Tutkittu myös koulukypsyys ja paykologin lausunto että ok.
Neurologiset poikkeamat tutkii neurologi. Mars vaikka yksityiselle, jos ei muuten onnistu. Sittenhän sekin selviää, onko mitään. Nimim. lapsen tutki psykologi, jonka mielestä mitään viitteitä Aspergeristä ei ole, samat tutkimustulokset katsonut lastenneurologi sanoi, että päivänselvä AS...
Ollaan käyty neurologilla kahdesti, viimeksi keväällä yksityisellä. Ei poikkeamaa/epäilyä AS:ista, ei muutakaan.
Ap:lla on ekaluokkalaiset kaksoset ja tokaluokkalainen raivopää poika? Otan osaa.