Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut terapeuttiini - mistä tiedän, onko tunne molemminpuolinen?
09.11.2016 |
Olen ihastunut itseäni reilusti vanhempaan terapeuttileidiin, joka on niin ihanan älykäs ja säkenöivä, että olen kuin sulaa vahaa hänen läsnäollessaan.
Tiettävästi hän on kuitenkin hetero ja varattu, joten miten voisin selittää sen, että hän tuntuu kohtelevan minua lempeämmin kuin muita ja luovan erityisen pitkiä, jotenkin kaipaavia katseita. Ihan kuin välillämme olisi "sähköä"...on sellainen kihelmöivä onnen tunne hänen lähellään. Alunperin hän oli se "aktiivisempi", kun en jotenkin huomannut häntä sillä tavalla.
Yhtäkkiä tajusin, että hän oli ollut erityisen lempeä minua kohtaan ja mulle tuli aina ihana fiilis hänen lähellään. Jälkikäteen niitä pieniä sattumuksia on ollut aika monta...hän esimerkiksi kosketti käsivarttani tosi suloisesti tilanteessa, jossa yleensä ihmiset vain huikkaavat jotain. Ja hän puhui hieman vihjailevaan sävyyn, niin että olin hieman ihmeissäni, mutta jätin sen siihen. Oon häntä paljon nuorempi siis ja ihan ok-näköinen, utsekin heteroliitossa.
Pari viikkoa sitten palaset alkoivat jotenkin ovelasti loksahdella ja tajusin olevani ihan lääpälläni häneen. Mutta kuvittelenkohan kaiken vai voisiko tunne olla molemminpuolinen?
Kommentit (73)
Veikkaan, että terapeuttisi tunteet ovat lähinnä äidillisiä. Miksi muuten tulkitset nämä tilanteet jonkunlaiseksi seksuaaliseksi mielenkiinnoksi? Onko se ainut konteksti, missä voit ottaa vastaan lämpöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä ja kulunut provo,keksi uus.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on täällä jo yksi ihan samanlainen ketju. Lue siitä. Jos se oikeasti tekisi sinun kanssa jotain, menisit siitä psyykkisesti rikki.
Mulla on sellainen olo, että hän korjaisi mut rakkaudellaan ja lempeydellään. Jotenkim janoan sitä hänen suloista rakastavaa läheisyyttään. Se on niin iso kontrasti sille, mitä olen joutunut kokemaan erittäin huonossa, henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisessa heterosuhteessani viime vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että terapeuttisi tunteet ovat lähinnä äidillisiä. Miksi muuten tulkitset nämä tilanteet jonkunlaiseksi seksuaaliseksi mielenkiinnoksi? Onko se ainut konteksti, missä voit ottaa vastaan lämpöä?
Ei toki, mutta on vaikeaa ilmaista sellaista lämpöä keneenkään aikuiseen. Mieheni koskettaa minua lyömällä, potkimalla, tönimällä jne. ja puhuttelee ilkeästi. Terapeuttini on jotenkin niin täynnä rakkautta ja hyvyyttä, että aluksi olin epäuskoinen jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kuvittelet kaiken. Ei ole mitenkään epätavallista, että potilaat ihastuvat terapeuttiinsa tai lääkäriinsä / hoitajaansa.
Olen kuullut että tämä rakastuminen/ihastuminen olisi jopa luonnollinen osa terapiaprosessia. Molemminpuoleista se ei todellakaan ole ellei kyseessä ole Suomen surkein peutti. Itse en ole terapiasta pitänyt lainkaan, enkä suostunut siihen.
Potilaiden ihastuminen peuttiinsa tuntuu niin yleiseltä, että epäilen joidenkin peuttien jotenkin jopa tohkaisevan asiakkaitaan siihen. Ehkä käyttävät tätä jopa jotenkin hyväksi hoitosuhteen muodostamisessa.
Niin intiimiltä nuo suhteet tuntuvat olevan että ihmiset puhuvat peutistaan kuten miehestään.
Siis samanlaisella tunteella ja hoitosuhteen loppu voi olla dramaattinen kuin avioero.
Ei hitto, mä haluaisin vain olla sen terapeuttini lähellä, hänen sylissään. Itkettää melkein, kun kaipaan häntä niin. Jotenkin tuntuu, että tarvitsisin sitä hänen rakkauttaan eniten tässä maailmassa juuri nyt. Hmm, jos se on äidillistä tunnetta, niin toki sekin mulle kävisi. Kunpa hän pitäisi minusta huolta ja olisi lähelläni, turvanani. Mulla itselläni on vain sellainen tunne, että olen suunnilleen rakastumassa häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä sähköä olla mutta tarvitseeko sen johtaa mihinkään...:)
Joo, mutta ajattelen häntä nykyään jatkuvasti. Jotenkin kaipaan hänen lähelleen ja olisin valmis suunnilleen kaikkeen mahdolliseen (ihanaan) hänen kanssaan.
Kuulehan tämä sinun tunteesi liittyy siihen ongelmaan jonka takia käyt terapiassa ja hänen ammatillisuuteen kuuluu PALKAN LISÄKSI jonka saa sinusta! osata käsitellä tuo ongelmasi rakentavasti kanssasi. Kaikki tunteet ovat oikeita älä niitä pimitä höpeä tai pelkää mutta terapiasuhde on ammatillinen suhde ja olet hänelle työtä. Yritä katsella asiaa siltä kantilta että menit apua hakemaan etkä sotkemaan elämääsi lisää sen ammatti ihmisen kanssa jolle maksat palkkaakin.
Lisäksi terapiasta avautuminen ulkopuolisille katsotaan hajottavan sinua . Vie koko tunneskaala ja arsenaalisi nyt sinne terapiaan ja käy koko kuvio vain siellä läpi.
Olet suloisen tunteensiirron kokija ja se on rankkaa , mutta tiedä että tämä ilmiö tunnetaan ja toivon todella että olet nyt hyvissä käsissä siellä:)!!! Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kuvittelet kaiken. Ei ole mitenkään epätavallista, että potilaat ihastuvat terapeuttiinsa tai lääkäriinsä / hoitajaansa.
Olen kuullut että tämä rakastuminen/ihastuminen olisi jopa luonnollinen osa terapiaprosessia. Molemminpuoleista se ei todellakaan ole ellei kyseessä ole Suomen surkein peutti. Itse en ole terapiasta pitänyt lainkaan, enkä suostunut siihen.
Potilaiden ihastuminen peuttiinsa tuntuu niin yleiseltä, että epäilen joidenkin peuttien jotenkin jopa tohkaisevan asiakkaitaan siihen. Ehkä käyttävät tätä jopa jotenkin hyväksi hoitosuhteen muodostamisessa.
Niin intiimiltä nuo suhteet tuntuvat olevan että ihmiset puhuvat peutistaan kuten miehestään.
Siis samanlaisella tunteella ja hoitosuhteen loppu voi olla dramaattinen kuin avioero.
Kieltämättä musta tuntuu (tiedän, kuulostaa hassulta!), että terapeuttini olisi jopa "vietellyt"/iskenyt minut. Kun siis aluksi en ajatellut mitään "kiellettyä" hänestä, mutta hän oli aloitteellinen. Olin hieman estynyt, tosi asiallinen, toki kohtelias.
Mun mielestäni pariin otteeseen ne katseet menivät niin pitkiksi ja syviksi, että se meni sopivaisuuden rajoille. Ja mä olin kuin "hypnotisoitu" ja katselin häntä epäuskoisen ihastuksen vallassa. Ihan kuin hän nauttisi siitä, että sai mut "jallitettua" ja rakastumaan itseensä. Voi olla, että analysoin liikaa, mutta nyt vain kaipaan häntä koko ajan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On molemminpuolista jos terapeutti esim. Antaa ymmärtää että on tavoitettavissa sovittujen aikojen ulkopuolellakin...
Joo, tämä ei ole tyyliäni (olen tosi asiallinen pukeutuja yleensä), mutta tekisi mieli laittaa jotenkin tosi provosoivat vaatteet päälleni sinne ensi kerraksi. Siis haluaisin nähdä, miten hän reagoisi, jos pukeutuisinkin tosi viettelevästi ja laittaisin hiukseni erityisen nätisti. Voi olla, etten ole ensimmäinen, joka tekee näin, mutta ehkä sekin saisi sitä tilannetta avautumaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyppä siltä.
Miten uskaltaisin kysyä nolaamatta itseäni ja mokaamatta terapiasuhdetta? Hän on tosiaan naimisissa (sormukset) sekä kuulemma siis heterosuhteessa.
Itse asiassa voinet kertoa nuo ajatuksesi, mitä kirjoitat. Hän on sitä varten.
Vierailija kirjoitti:
On molemminpuolista jos terapeutti esim. Antaa ymmärtää että on tavoitettavissa sovittujen aikojen ulkopuolellakin...
Hmm...hän tosiaan periaatteessa sanoi tuon suuntaista viime tapaamiskerralla ensimmäisen kerran. Tosin mistään 24/7-mahdollisuudesta ei ole ollut puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainenkin tuli mieleeni, että hän kutsuu mua etunimelläni ja sanoo nimeni tosi lempeällä äänellä. Suorastaan säpsähdin, kun hän sanoi mun nimeni ekan kerran siten. Ja hän tosiaan katsoo mua ihan eri tavalla kuin muita ihmisiä.
Tosin mäkin katson häntä eri tavalla kuin muita. Yhdessä tilanteessa oli muitakin ihmisiä, niin en suunnilleen saanut silmiäni irti hänestä. Keskusteltiin myös terapian jatkosta yleisemmällä tasolla ja hän vaikutti selvästi ilahtuneelta, kun sanoin, että haluan jatkaa vielä pitkään hänen kanssaan. Voinko tulkita näitä siten, että olisin hänelle jotenkin erityinen? Mitä muuta tämä on kuin syvää ihastumista ja rakkautta?
Mä kaipaan häntä niin kovasti, että unelmieni täyttymys olisi saada viettää ilta hänen kanssaan, tutustua häneen, keskustella hänen kanssaan yksityishenkilönä sekä saada pitää häntä hyvänä kaikilla tavoin. Haluaisin tehdä hänet onnelliseksi ja saada rakastaa häntä.
Eihän sulla ole hypomaaninen tai maaninen vaihe alkamassa? Siltä valitettavasti kuulostaa. Oletko aloittanut jonkun uuden lääkkeen vähän aikaa sitten tai onko sinulla diagnosoitu bipo?
Vierailija kirjoitti:
Eihän sulla ole hypomaaninen tai maaninen vaihe alkamassa? Siltä valitettavasti kuulostaa. Oletko aloittanut jonkun uuden lääkkeen vähän aikaa sitten tai onko sinulla diagnosoitu bipo?
Ei, vaan mä olen rakastunut. Hän on ihan h-vetin söpö. Miksi rakastumiseni on jotenkin outoa? Arkeni on tosi rutiininomaista muuten; enpä juurikaan keskustele ns. syvällisiä kovinkaan moen ihmisen kanssa. Mutta en ole rakastunut tällä tavalla moneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäätävän sairasta
Mikä tuossa nyt on sairasta? Perustele.
Olet kuten sanoin prosessissa jossa ammatillisesti luodaan tuo tunteensiirto että terapiasi ylipäätään onnistuisi . Se kuuluu prisessiin ja terapeuttisi on onnistuneesti herättänyt sinussa samat tunteet kuin öitiisi. En kerro enempää koska se hajottaisi sinua. Muutkin ihmiset täällä älkää sotkeko tömän ihmisen terapiaa enempää.
Kuulut ja olet varmaan hyvissä kösissä siellä. Mutta sun pitää lopettaa asian jauhaminen täällä ja keskittyä sen selvittelyyn tunneillasi.
Sulla on täällä jo yksi ihan samanlainen ketju. Lue siitä. Jos se oikeasti tekisi sinun kanssa jotain, menisit siitä psyykkisesti rikki.