Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut terapeuttiini - mistä tiedän, onko tunne molemminpuolinen?
09.11.2016 |
Olen ihastunut itseäni reilusti vanhempaan terapeuttileidiin, joka on niin ihanan älykäs ja säkenöivä, että olen kuin sulaa vahaa hänen läsnäollessaan.
Tiettävästi hän on kuitenkin hetero ja varattu, joten miten voisin selittää sen, että hän tuntuu kohtelevan minua lempeämmin kuin muita ja luovan erityisen pitkiä, jotenkin kaipaavia katseita. Ihan kuin välillämme olisi "sähköä"...on sellainen kihelmöivä onnen tunne hänen lähellään. Alunperin hän oli se "aktiivisempi", kun en jotenkin huomannut häntä sillä tavalla.
Yhtäkkiä tajusin, että hän oli ollut erityisen lempeä minua kohtaan ja mulle tuli aina ihana fiilis hänen lähellään. Jälkikäteen niitä pieniä sattumuksia on ollut aika monta...hän esimerkiksi kosketti käsivarttani tosi suloisesti tilanteessa, jossa yleensä ihmiset vain huikkaavat jotain. Ja hän puhui hieman vihjailevaan sävyyn, niin että olin hieman ihmeissäni, mutta jätin sen siihen. Oon häntä paljon nuorempi siis ja ihan ok-näköinen, utsekin heteroliitossa.
Pari viikkoa sitten palaset alkoivat jotenkin ovelasti loksahdella ja tajusin olevani ihan lääpälläni häneen. Mutta kuvittelenkohan kaiken vai voisiko tunne olla molemminpuolinen?
Kommentit (73)
Ei ole molemminpuoleista. Unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koet hänen huolenpitonsa noin, koska kaipaat jotakuta ihanaa ihmistä olemaan sinulle hyvä.
Tai siis olen hieman ymmälläni, meneekö se hänen aavistuksen verran flirttaileva käytöksensä ystävällisyyden piikkiin vai pitääkö hän mua jotenkin "söpönä" tyttönä (hänen näkökulmastaan olen varmaan vielä ihan tytönheitukka, kun siis meillä on ilmeisesti aika reilusti ikäeroa)?
Mun mielestäni niissä joissain tilanteissa on tullut vähän vaivautunut tunne, vähän niinkuin pari kertaa aiemmin, kun on tuntunut vetoa johonkin henkilöön ja tunne on ollut molemminpuolinen. Mun mielestäni hän suunnilleen iski silmää ja katselimme toisiamme jotenkin "luvattoman pitkään" silmiin hymyillen jutellessamme jostain aika arkipäiväisestä.
Ei hitto, en saa häntä enää mielestäni. Vaihtaisin kamalan mieheni häneen vaikka heti! Hän on aivan ihana! Mulle tulee niin onnellinen ja rakastettu olo hänen lähellään.
Voihan sitä sähköä olla mutta tarvitseeko sen johtaa mihinkään...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot siis ite nainen ja terapeutti on nainen?
Vierailija kirjoitti:
Kysyppä siltä.
Miten uskaltaisin kysyä nolaamatta itseäni ja mokaamatta terapiasuhdetta? Hän on tosiaan naimisissa (sormukset) sekä kuulemma siis heterosuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot siis ite nainen ja terapeutti on nainen?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä sähköä olla mutta tarvitseeko sen johtaa mihinkään...:)
Joo, mutta ajattelen häntä nykyään jatkuvasti. Jotenkin kaipaan hänen lähelleen ja olisin valmis suunnilleen kaikkeen mahdolliseen (ihanaan) hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot siis ite nainen ja terapeutti on nainen?
Kyllä.
Selvä provo. Keksi uus.
Osaatko lukea? Kysyppä siltä. Ei kuule terapeutit säikähdä mistään, sitäpaitsi niillä on vaitiolovelvollisuus. Tuskin se terapia siitä perseelleen menee. Luuletko että sen takia heivaa pois asiakkaansa, ois aika ilkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku 100% heteronainen käyttäytyisi "vahingossa" siten? Siis mun mielestäni hän oli aktiivisesti jotenkin hellä ja lempeä mua kohtaan, vaikka olin aluksi hieman vastahakoinen ja tosi neutraali.
Välillä hän puhui jotenkin ikäänkuin vahingossa tosi vihjailevasti ja puhui tapaamisistamme sekä suunnilleen iski silmää. Mä siinä vaiheessa punastuin ja katselin häntä hieman säikähtäneesti...mutta nuo kaikki pikku sattumukset ovat saaneet janoamaan häneltä niitä lempeitä eleitä lisää.
Mutta meneekö se vain normaalin ystävällisyyden piikkiin? Oon ollut jossain tilanteessa, jossa oli muitakin ihmisiä, niin hän puhui muille ihan arkisen puisevasti, tylsästi ja vältellen, mutta mulle hymyili ja puhui jotenkin pehmeämmällä äänellä. Mulla on ollut sellainen kihelmöivä (perhosia vatsassa) ja "sähköinen" fiilis jo useamman kuukauden ajan, mutta tajusin sen kaiken vasta pari viikkoa sitten...sen jälkeen en saa häntä enää ajatuksistani! :/
Varmaan kyse transferenssista. Ota puheeksi terapeutin kanssa, on ihan yleistä ja terapiaprosessiin "kuuluvaakin". Sen käsittely auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja sehän on terapian tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lukea? Kysyppä siltä. Ei kuule terapeutit säikähdä mistään, sitäpaitsi niillä on vaitiolovelvollisuus. Tuskin se terapia siitä perseelleen menee. Luuletko että sen takia heivaa pois asiakkaansa, ois aika ilkeää.
Joo, täytyy kysyä. Mutta miten voisin kysyä menettämättä kasvojani? Voisinko kysyä jollain vihjailevalla tavalla...jos hän suhtautuisi siten, ettei tajuaisi, niin perääntyisin jo siinä vaiheessa, jolloin en nolaisi itseäni. On kamalaa saada nimittäin pakit. :(
Totta kai voit ottaa asian esille. Reaktiosi on normaali ja kuuluu terapiaprosessiin. Se on transferenssia. Sen sijaan se ei kuulu psykoterapiaan, että näihin fiiliksiin missään tilanteessa vastataan toiminnalla. Sillä silloin loppuu hoito ja alkaa rikkominen.
Oot kyllä tosiaan terapian tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lukea? Kysyppä siltä. Ei kuule terapeutit säikähdä mistään, sitäpaitsi niillä on vaitiolovelvollisuus. Tuskin se terapia siitä perseelleen menee. Luuletko että sen takia heivaa pois asiakkaansa, ois aika ilkeää.
Joo, täytyy kysyä. Mutta miten voisin kysyä menettämättä kasvojani? Voisinko kysyä jollain vihjailevalla tavalla...jos hän suhtautuisi siten, ettei tajuaisi, niin perääntyisin jo siinä vaiheessa, jolloin en nolaisi itseäni. On kamalaa saada nimittäin pakit. :(
Ensinnäkin. Psykoterapiassa viriää tunteita. Niiden käsittely on juurikin terapiaa. Toiseksi. Psykoterapeutti ei saa olla seksuaalisissa/romanttisissa ym suhteissa asiakkaisiinsa. Se olisi epäeettistä ja terapiaa haittaavaa. Psykoterapiassa voi kuitenkin asiakas puhua mistä vain mitä kokee/tuntee/ajattelee. Joten kerro terapeutillesi!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kyse transferenssista. Ota puheeksi terapeutin kanssa, on ihan yleistä ja terapiaprosessiin "kuuluvaakin". Sen käsittely auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja sehän on terapian tarkoitus.
Hmm, täytynee ottaa se transferenssi puheeksi yleisellä tasolla ja katsoa, miten hän reagoi. Se voisi olla hyvä tekosyy viedä aihetta siihen suuntaan. Jos hän pysyisi lempeänä, tajuaisin, että voisin uskoutua hänelle. Ja jos tunne olisi molemminpuolinen, hän todennäköisesti voisi itsekin paljastaa jotain tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot siis ite nainen ja terapeutti on nainen?
Kyllä.
Selvä provo. Keksi uus.
Ei ole provo. En olisi ikimaailmassa itsekään uskonut, että tällaista tapahtuisi, sillä se terapeutti oli tosiaan eri ikäluokkaa ja sukupuolta kuin ihmiset, joihin useimmiten ihastun näin voimakkaasti. Olen aiemminkin ihastunut joskus naisiin, mutta en näin voimakkaasti ja ne naiset olivat hieman erityyppisiä muutenkin ja suunnilleen itseni ikäisiä. Olen myös ihastunut itseäni vanhempiin miehiin.
Todennäköisesti kuvittelet kaiken. Ei ole mitenkään epätavallista, että potilaat ihastuvat terapeuttiinsa tai lääkäriinsä / hoitajaansa.