Seuraavan A2-illan aihe on yksinäisyys

Pääasia, ettei mene kilpailuksi kuka on yksinäisempi ja kuka saa tuntea itsensä yksinäiseksi ja kuka ei. Kuten av:lla näyttää aina menevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti puhutaan myös perheellisen aikuisen ihmisen yksinäisyydestä. Se, että sulla on perhe, ei aina poista sitä yksinäisyyden tunnetta, kun ei ole yhtään kaveria.

Tämä tosiaan jää nähtäväksi, miten ohjelmassa käsitellään yksinäisyyttä. Käsitelläänkö siten, että ihminen todellakin on yksin vai että ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä on muitakin ihmisiä. 

Yksinäisyyshän siinä se ongelma on, eikä yksin oleminen. Toivon siis, että käsitellään yksinäisyyttä.

Tuollaiseen yksinäisyyteen on kuitenkin paljon vaikeampi keksiä ratkaisukeinoja kuin sellaiseen yksinäisyyteen, jossa ihminen todellakin on yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti puhutaan myös perheellisen aikuisen ihmisen yksinäisyydestä. Se, että sulla on perhe, ei aina poista sitä yksinäisyyden tunnetta, kun ei ole yhtään kaveria.

Asioista keskustellaan valtakunnallisessa mediassa tyypillisesti vasta sitten, kun niistä tulee kansantalouden kannalta oleellisia ilmiöitä. Nuorten kasvanut yksinäisyys on sitä, perheellisen kokemus yksinäisyyden tunteesta ei. Sen takia sitä tuskin käsitellään.

Mä en näe mitään eroa minun, perheellisen, ja nuoren yksinäisyyden välillä. Yhtä vaikeaa on minullekin kaikki kuin sille nuorelle. Työnsaanti on vaikeaa, koska ei ole mitään suhteita ja koska päivät istuu kotona ilman mitään kontakteja, niin tulee erakko olo ja itsetunto laskee niin, ettei moniakaan paikkoja edes uskalla/osaa hakea.

Tukihenkilö tai kukaan muukaan vapaaehtoistyöntekijä tai edes ammattilainen ei voi luoda sen paremmin sinulle kuin kenellekään nuorellekaan työnsaannin kannalta tarpeellisia suhteita. Nuorten ongelmana on, että yksinäisyydestä seuraa, ettei hankita mitään koulutusta, ei harrastuksia, ei mitään. Jäädään kotiin, syödään roskaruokaa ja kuvioon astuu helposti mukaan päihteet. Sulla on kuitenkin perhe, joka pitää elämässä kiinni, koska joudut miettimään, mitä ruokaa laitat perheellesi. Et voi oikein olla päihteiden vaikutuksenalaisenakaan jatkuvasti, koska joku - todennäköisesti puolisosi - puuttuisi asiaan. Tai sitten päiväkodissa tai koulussa havaitaan, että lapsella ei ole kotona kaikki hyvin ja lastensuojeluviranomaiset puuttuvat. Syrjäytymisvaarassa ovat ne nuoret, joiden kohdalla ei kukaan puutu. 

Yksinäisyys tulee vain lisääntymään.

Ei ole luonnollista että ihminen elelee kukin omassa betonikuutiossaan. Miksihän tästä on tullut ihanne.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys tulee vain lisääntymään.

Ei ole luonnollista että ihminen elelee kukin omassa betonikuutiossaan. Miksihän tästä on tullut ihanne.

Onko siitä tullut ihanne? Kenelle? Kuitenkin hyvin moni ei ole yksinäinen. On sukulaisia, perheenjäseniä, ystäviä, kavereita ja työkavereita. Harrastetaan ja tehdään asioita. Netin ansiosta toisten yksinäisten löytäminen olisi helpompaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta yksinäiset eivät silti löydä itselleen seuraa. Monenlaista vapaaehtoistoimintaa on olemassa jo lähes jokaisella paikkakunnalla ja jos ei ole, sellaista voisi perustaa. Yksinäiset tuntevat itsensä yksinäisiksi, vaikka olisivat töissäkin. Kaikki  harrastaminen ei maksa edes paljoa ja osa on jopa ilmaisia, mutta silti ollaan yksinäisiä. Ovatko yksinäiset tietoisia esimerkiksi SPR:n ystävätoiminnasta? Osataanko näitä palveluja hakea?