Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Enbuske paikalla USA:n vaaleissa: ”Ymmärrän täysin miksi myös Hillaryä inhotaan”
08.11.2016 |
Jos me suomalaiset saisimme äänestää, Hillary Clinton voittaisi luvuilla, jotka lähentelevät neuvostopoliitikkojen suosiota. Ja ei tämä ihme ole, sillä suomalainen media on vaivaannuttavan suoraan demokraattien puolella. Tällä kertaa se toisin ei ole ollut väärin, sillä vaikka Donald Trump onkin opportunisti, joka kertoo rasistisia, naisvihamielisiä ja markkinatalousvastaisia kommenttejaan lähinä siksi, jotta tulisi valituksi, hänellä on silti iso vastuu. Trumpin vihapuhe nimittäin on vaarallista. Se opettaa ihmisille, että tällainen sonta on sallittua sanoa julkisesti. Donald Trumpista on siis – aivan oikein – annettu kuva sovinistina ja sekopäänä.
Mutta tämä on antanut ansiotonta arvonnousua Hillary Clintonille.
Monelle yhdysvaltalaiselle valinta Trumpin ja Clintonin välillä on kuin joutuisi Suomen presidentinvaaleissa äänestämään kahden Paavo Väyrysen väliltä. Jos vain valkoihoiset äänestäisivät, täällä Yhdysvalloissa, Donald Trump voittaisi yli kymmenellä prosenttiyksiköllä lähes kaikissa gallupeissa.
Harva Suomessa tajuaa kuinka vihattu rouva Clinton täällä Yhdysvalloissa on. Myös demokraatit vihaavat häntä. ”Hulluhan se Clinton on, mutta pakko sitä on äänestää”, sanoi esivaaleissa Bernie Sandersia äänestänyt koulutettu nainen minulle eilen hotellini lähipubissa Lower East Sidellä.
Mutta miksi Hillary Clintonia vihataan niin isosti Yhdysvalloissa. Jos tarkkailee hänen historiaansa, voi sanoa, että ihan syystä.
Amerikka on täynnä samanlaisia viha- ja huuhaa-sivustoja kuin Suomikin, eikä niiden tietoihin kannata tosiaankaan luottaa. Mutta on myös kärkkäämpääkin Clinton-kritiikkiä, joka perustuu faktoihin.
Edesmennyt brittiläissyntyinen kirjailija ja esseisti Christopher Hitchens piti molempia Clintoneita absoluuttisina sosiopaateina, House of Cardsin päähenkilöiden tasoisina pelureina. Ehkä jopa pahempina. Ja Hitchens on pikemminkin eurooppalainen oikeistososiaalidemokraatti, eikä mikään oikeistolainen sekopää. Samalla tavalla Hitchens murskasi kirjoituksissaan esimerkisi äärilibertaarien republikaanien rakastaman Ayn Randin myytin. Eli Hitchensin ajattelua ohjaa älyllinen rehellisyys, ei puoluepolitiikka. Ei hän todellakaan Trumpiakaan olisi äänestänyt. Sen sijaan Hitchens rakasti Yhdysvaltoja, jonka kansalaisuuden hän lopulta sai. Ehkä juuri siksi, että täällä on ihan toisenlainen sananvapaus kuin Euroopassa.
Hitchensin pääargumentit Clintoneita vastaan sekä hänen esseekirjoissaan, kuten “No One Left to Lie to: The Values of the Worst Family. (2000) sekä suomennetukssakin Rakkaus, köyhyys ja sota –esseekokoelmassa (2004). (Suosittelen lukemaan Hitchensin kirjat. Niissä ei kumarreta oikealle, eikä vasemmalle)
Mikä Hitchensiä sitten Clintoneissa erityisesti ärsyttää? Kyse ei ole esseiden perusteella kyse mistään henkilökohtaisesta, vaan äärimmäisen analyyttisen kirjoittajan älyllisesti rehellisestä näkökulmasta. Suomessa, opportunistien maassa, samanlaista valtaapitävien arvostelua ei harrasteta. Suomessa älymystö haluaa pikemminkin mielistellä valtaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. jatkuu
Kommentit (5)
Enbuske voi mennä roskikseen. Jokaikinen toosa vaihtaa kanavaa kun sen itseriittoisuutta nariseva lätinä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän, miksi Tuomas Enbuskea inhotaan.
Seinähullu maa. Ja niiden kanssa pitäisi vielä liittoutua.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän, miksi Tuomas Enbuskea inhotaan.
Samaa mieltä. Kuka voi pitää demarista.
Alue: Aihe vapaa
Mutta mennään Clintoniin:
Hillary on ensinnäkin valehdellut tietoisesti ja jäänyt kiinni siitä useasti.
Vaikka rouva Cliton ei olekaan syyllinen miehensä seksirikkomuksiin, hän on valehdellut usein – ja täysin tietoisesti niistä. Toki valehtelu on inhimillistä, mutta jos Clinton väittää olevansa feministi, on vastenmielistä, että hän pannut vallan aina todenpuhumisen edelle. 2000-luvun alussa Hillary myös vastusti kovaäänisesti homoliittoja. Kyse oli tietysti opportunismista. Nyt kun enemmistön mielipide on päätynyt toiseen suuntaan, myös Hillary on alkanut kannattaa homoliittoja. Se on toki hyvä, mutta ei se suoraselkäisyydestä kerro.
Siinä valossa Trumpin vaatimus totuude puhumisen palauttamisesta politiikkaan, on ymmärrettävä. Vaikka väänteleehän hänkin faktoja. Mutta Trumpin faktanvääntelyt myös suomalainen media esittää. Hillary Clintonin ei.
Jo vuoden 1992 esivaaleissa Hillary Clinton valehteli – tietoisesti – miehensä seksielämästä. Vuoden 2008 esivaaleissa Bill Clinton teki palveluksen ja valehteli täysin törkeästi Hillary Clintonin suhteesta Irakin sotaan. Siis tähän laittomaan sotaan, jota jopa republikaanien märkä seksiuni, markkinatalousmies Milton Friedman vastusti kovaäänisesti. 2008 Bill Clinton valehteli, että Hillary Clinton vastusti Irakin sotaa heti alusta. Ei vastustanut.
Mutta palataan vielä asioista mielenkiintoisimpaan. Seksiin. Eurooppalaisessa mediassa esitetään toistuvasti väärä väite, että Bill Clinton meinasi joutua valtakunnanoikeuteen, koska hän valehteli seksielämästään.
Kyse ei ollut siitä. Kyse oli koko Clintonin – verorahoilla maksetun – taustakoneiston yrityksestä nöyryyttää nuoria naisia, joilla ei ollut valtaa, eikä siksi uskottavuutta. Usea nainen syytti Bill Clintonia seksuaalisesta ahdistelusta. Nykyään on melko selvää, että suurin osa heistä puhui totta. Gennifer Flowers puhui totta, Kathleen Willey puhui totta. Ja lisäksi Juanita Broaddrick, joka syytti Clintonia raiskauksesta. Siis raiskauksesta, ei mistään viattomista Ike Kanerva -tyyppisistä tekstareista..
Silti Hillary oli leimaamasssa heitä kaikki mielisairaiksi, jotka halusivat vain hyötyä Bill Clintonista. Hillary leimasi myös Monica Lewinskyn hulluksi, vaikka historia todisti, että ei hän hullu ollut. Hän oli rakastanut vanhempaan mieheen, joka taisi luvata hänelle kuun taivaalta.
Tämä alkoi potuttaa minua eilen baarissa ja kysyin korkeasti koulutetulta, noin nelikymppiseltä naiselta, joka sanoi olevansa feministi, että miten ihmeessä hän hyväksyy Hillaryn teot. Yllättäen hän ei puolustanutkaan Hillaryä, vaan oli samaa mieltä teoista. Mutta samaan aikaan hän palasi kaikkeen pahaan johtavaan teoriaan: “Tarkoitus pyhittää keinot”.
Seksi on tietysti presidenttiehdokkaan yksityisasia. Mutta raiskaukset ja seksuaalinen ahdistelu ja niiden peitteleminen verorahoilla, ei ole. Ja sitä paitsi. Sekä suomalainen että amerikkalainen älymystö on syyttänyt Donald Trumpia vastaavista asioista.
Nämähän ovat Bill Clintonin tekoja, eivät Hillaryn. Toki. Mutta siitä huolimata Hillary oli mukana laajassa valtakoneistoissa, jonka ainoa työ oli leimata nämä alemmasta sosiaaliluokasta tulleet naiset hulluiksi. Ei kovin reilua feministiltä. Lista Clintonin tietoisista valheista on paljon pidempi ja moni niistä liittyy ulkopolitiikkaan, eli presidentin oikeaan hommaan. Itse keskityin tässä nyt enemmän seksiin, koska se kiinnostaa äänestäjiä enemmän. Tai siis minua enemmän
Istun Upper East Sidellä Starbucksissa kirjoittamassa. Amerikkalainen ystäväni meni juuri jonottamaan äänestyspaikalle tuoho viereen. Jonotus kestää vähintään tunnin. Eli ainakin joitakin pressanvaalit tuntuvat kiinnostavan, vaikka eilisen ykkösuutinen täällä olikin metrossa tapahtunut tappo. Raportoin USA:n vaaleista lisää koko viikon.