Jaksaa aina naurattaa uusioperheet

Tervetuloa 2000-luvulle. Eroaminen on ihan sallittua, ja voi vaikka perustaa uudenkin perheen. Ilman, että tarvitsee kivittää (paitsi ap:n kaltaiset pätemisentarpeiset ääliöt hengenheimolaisineen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naurata, ei. Näissä perheissä on kuitenkin niitä lapsia, joiden yli ajetaan joka mutkassa aina uudelleen ja uudelleen.

Saavat mukavan paljon sisaruksia! Sehän on kivaa.

Joista sitten joutuu eroon, joita sitten joutuu kadehtimaan. Kun toi sai koiran ja mä en saanut, toi sai enemmän vaatteita kuin minä, toi sai kalliimman puhelimen kuin mä. Ja samaa märinää lähes jokaisesta asiasta.

t.äitipuoli, joka vihaan miehensä lasta.

Eli ei sitten naurata yhtään

Mitäs läksit.

Mistä minä olisin voinut tietää, että on myös tuollaisia kusipäisiä kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naurata vaan säälittää ne lapset.

Taitaa ne lapset tottua pienestä pitäen siihen että järjestelyt muuttuvat aina välillä.

Tuo lasten tottuminen ja sopeutuminen on silkkaa myyttiä, joka pitäisi purkaa.

Jotkut tottuvat, toiset eivät. Sikäli te molemmat olette oikeassa. Minä totuin, kun vanhempani erosivat. Sinä  kai sitten et.

Vanhempani ovat edelleen yhdessä yli 40 vuoden jälkeen. Teen paljon töitä ero lasten parissa. Suurimmalla osalla erolapsista ei mene hyvin. Mutta hekin ovatkin vain murto-osa erolapsista, kuten sinäkin. Tilastollisesti heillä ei taida mennä kuitenkaan hyvin vaikka kautta aikojen näistä perheistä on niitä terveitä aikuisiakin kasvanut.

Olen töissä vieroitusklinikalla, enkä ole tavannut kymmenvuotisen urani aikana yhtään päihteisiin sortunutta, jolla olisi ollut perhesuhde kunnossa uusperheeseensä.

Miksi olisitkaan tavannut? Ei ne onnellisten perheiden mukulat ole sinun asiakaskuntaa.

Itse olen uusperheen lapsi ja meidän perhe on loistava ja ihana! Oma isäni kuoli kun olin kouluikäinen ja vaikka oli jo ennestään kaksi sisarpuolta äidin aiemmasta suhteesta (sisarpuolten isä läksi toisen naisen matkaan katkaisten kaikki suhteet entiseen elämäänsä ilman varoitusta), niin isäpuoleni ja hänen lapsensa ovat olleet enemmän kuin tervetulleita sukuun. Aina on tuettu ja rakastettu ja isäpuoli piti meitä kuin ominaan. Onneksi äidin kolmas liitto on kestänyt ilman aikaisempien liittojen epäonnea ja isänpäivänä koko konkkaronkka menee juhlimaan isäpuoltani. :)

Ja kaikki perheen aikuiset ovat olleet korkeakoulutettuja ja nykyään myös kaikilla lapsilla on korkeakoulututkinto, eli ei ainakaan mitään elämänkoululaisia olla näin yleistyksen välttämiseksi. Uusperhearki voi olla myös hyvää, kestävää ja onnellista. Uusperhe-elämän yleistäminen ja tuomitseminen on itselle ollut yllätys nyt aikuisiällä, kun näihin on esimerkiksi täällä palstalla törmännyt. Kuinkahan monta uusperhettä tunnette vai vedättekö yhden perheen elämän seuraamisen perusteella nämä yleistyksenne? Tunnen itse kavereita, jotka ovat myös onnellisen ja hyvän lapsuuden eläneet uusperheissä, mutta en tunne yhtäkään lasta, joka olisi ollut onneton lapsuudessaan uusperheen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naurata vaan säälittää ne lapset.

Taitaa ne lapset tottua pienestä pitäen siihen että järjestelyt muuttuvat aina välillä.

Tuo lasten tottuminen ja sopeutuminen on silkkaa myyttiä, joka pitäisi purkaa.

Jotkut tottuvat, toiset eivät. Sikäli te molemmat olette oikeassa. Minä totuin, kun vanhempani erosivat. Sinä  kai sitten et.

Vanhempani ovat edelleen yhdessä yli 40 vuoden jälkeen. Teen paljon töitä ero lasten parissa. Suurimmalla osalla erolapsista ei mene hyvin. Mutta hekin ovatkin vain murto-osa erolapsista, kuten sinäkin. Tilastollisesti heillä ei taida mennä kuitenkaan hyvin vaikka kautta aikojen näistä perheistä on niitä terveitä aikuisiakin kasvanut.

Olen töissä vieroitusklinikalla, enkä ole tavannut kymmenvuotisen urani aikana yhtään päihteisiin sortunutta, jolla olisi ollut perhesuhde kunnossa uusperheeseensä.

Miksi olisitkaan tavannut? Ei ne onnellisten perheiden mukulat ole sinun asiakaskuntaa.

Määrittele ensin onnellinen perhe...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naurata vaan säälittää ne lapset.

Taitaa ne lapset tottua pienestä pitäen siihen että järjestelyt muuttuvat aina välillä.

Tuo lasten tottuminen ja sopeutuminen on silkkaa myyttiä, joka pitäisi purkaa.

Jotkut tottuvat, toiset eivät. Sikäli te molemmat olette oikeassa. Minä totuin, kun vanhempani erosivat. Sinä  kai sitten et.

Vanhempani ovat edelleen yhdessä yli 40 vuoden jälkeen. Teen paljon töitä ero lasten parissa. Suurimmalla osalla erolapsista ei mene hyvin. Mutta hekin ovatkin vain murto-osa erolapsista, kuten sinäkin. Tilastollisesti heillä ei taida mennä kuitenkaan hyvin vaikka kautta aikojen näistä perheistä on niitä terveitä aikuisiakin kasvanut.

Olen töissä vieroitusklinikalla, enkä ole tavannut kymmenvuotisen urani aikana yhtään päihteisiin sortunutta, jolla olisi ollut perhesuhde kunnossa uusperheeseensä.

Miksi olisitkaan tavannut? Ei ne onnellisten perheiden mukulat ole sinun asiakaskuntaa.

Määrittele ensin onnellinen perhe...

Ei tarvitse. Kyllä olettujen onnellisten perheiden lapsetkin on sitä minun asiakaskuntaa. Onnellinen perhe, jossa ei ole ongelmia on myytti siinä missä kaikkeen sopeutuvat lapsetkin. Hyvä lapsuus ei ole tae millekään. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kova usko että nyt tämä liitto muka kestää ja tehdään heti lapsi tai kaksi ja sitten taas erotaan. Naurattaako muita tällainen?

Jaa. Ainakin minun uusioperheeni tulee todella kestämään. Edellisestä liitosta minulla on kaksi lasta ja uusi kumppanini on heille parempi isä kuin lasten biologinen isä on koskaan ollutkaan. Lapseni pitävät uutta miestäni oikeana isänään ja käytännössä ovat unohtaneet biologisen isänsä olemassaolon täysin. Itseasiassa minulle on tulossa uuden mieheni kanssa yhteinen lapsi ensi keväällä

Ja tulkintahan on se, että kaikki ongelmat uusperheessä johtuvat aina siitä, että se on uusperhe. Mistä sitten johtuvat kaikki ongelmat niissä lukuisissa ydinperheissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kova usko että nyt tämä liitto muka kestää ja tehdään heti lapsi tai kaksi ja sitten taas erotaan. Naurattaako muita tällainen?

Jaa. Ainakin minun uusioperheeni tulee todella kestämään. Edellisestä liitosta minulla on kaksi lasta ja uusi kumppanini on heille parempi isä kuin lasten biologinen isä on koskaan ollutkaan. Lapseni pitävät uutta miestäni oikeana isänään ja käytännössä ovat unohtaneet biologisen isänsä olemassaolon täysin. Itseasiassa minulle on tulossa uuden mieheni kanssa yhteinen lapsi ensi keväällä <3

Katsotaan sitten 10v päästä uudestaan mikä on tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kova usko että nyt tämä liitto muka kestää ja tehdään heti lapsi tai kaksi ja sitten taas erotaan. Naurattaako muita tällainen?

Jaa. Ainakin minun uusioperheeni tulee todella kestämään. Edellisestä liitosta minulla on kaksi lasta ja uusi kumppanini on heille parempi isä kuin lasten biologinen isä on koskaan ollutkaan. Lapseni pitävät uutta miestäni oikeana isänään ja käytännössä ovat unohtaneet biologisen isänsä olemassaolon täysin. Itseasiassa minulle on tulossa uuden mieheni kanssa yhteinen lapsi ensi keväällä <3

Katsotaan sitten 10v päästä uudestaan mikä on tilanne.

Moniko ydinperhe ja 1. avioliitto on kasassa 10 vuoden päästä?

Ei naurata, me taidetaan tuntea aika erilaisia uusperheitä? Niitähän on joka lähtöön, kuten ydinperheitäkin.

Vai naurattako yhtä paljon myös ydinperheet, joissa väkisin pysytään yhdessä vaikka vanhemmat riitelevät päivittäin, on väkivaltaa ja päihdeongelmia? Luuletko, että kaikki ydinperheet olisivat onnellisia? Ongelmia on yhtä paljon kaikenlaisissa perheissä. Apua noiden pitäisi hakea, eikä salailla asioitaan.

Elän onnellisena vaimona ydinperheessä, mutta minusta on absurdi ajatus, että jos vanhempien välinen rakkaus loppuu ja heillä on paha olla yhdessä eivätkä saa asioita korjattua, vaan kärsivät niin heidän pitäisi uhrata koko elämänsä ja jatkaa yhdessä ja voida huonosti. Jos ero tulee tällaisessa tilanteessa on myös absurdi ajatus, että kumpikaan vanhemmista ei saisi missään vaiheessa rakastua uudelleen ja löytää rinnalleen kumppania, jonka kanssa on hyvä olla ja elää. 

Pettämistä en hyväksy. Jos voi huonosti eikä liitto yrityksistä huolimatta korjaannu, täytyy erota eikä lähteä pettämisen ja toisen naisen tai miehen kautta pois liitosta. 

Mua naurattaa ihmiset, jotka ovat niin idiootteja etteivät osaa kirjoittaa sanaa "uusperhe". Mikä osa aivoista puuttuu ihmiseltä, joka vääntää tutun sanan tuohon kierrätysmuotoon? En voi käsittää moista tyhmyyttä.

Jaa ei oo tapana keskittyä niin paljon muiden elämään että se naurattaisi tai itkettäisi. Keskity sinäkin ap ihan omaan perheeseesi.

Oma kokemus on, että suurin osa uusperheissä elävistä lapsista on ahdistuneita ja kärsii tilanteesta tavalla tai toisella. Joitain harvoja poikkeuksia on, mutta yleensä niissä on sellainen tilanne että aiempien liittojen lapset ovat joko täysikäisiä tai lähellä sitä eli eivät ole ns. tiellä tai toinen puoliso on lapseton.

Myös onnellinen perhe on myytti siinä missä onnellinen uusperhe. Niin joku jo totesi.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa ihmiset, jotka ovat niin idiootteja etteivät osaa kirjoittaa sanaa "uusperhe". Mikä osa aivoista puuttuu ihmiseltä, joka vääntää tutun sanan tuohon kierrätysmuotoon? En voi käsittää moista tyhmyyttä.

Kierrätystähän se on.

Huoh, ei kaikki ole onnettomia uusioperheessä. T. 4- vuotiaasta lähtien sellaisessa elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kova usko että nyt tämä liitto muka kestää ja tehdään heti lapsi tai kaksi ja sitten taas erotaan. Naurattaako muita tällainen?

Jaa. Ainakin minun uusioperheeni tulee todella kestämään. Edellisestä liitosta minulla on kaksi lasta ja uusi kumppanini on heille parempi isä kuin lasten biologinen isä on koskaan ollutkaan. Lapseni pitävät uutta miestäni oikeana isänään ja käytännössä ovat unohtaneet biologisen isänsä olemassaolon täysin. Itseasiassa minulle on tulossa uuden mieheni kanssa yhteinen lapsi ensi keväällä <3

Katsotaan sitten 10v päästä uudestaan mikä on tilanne.

Moniko ydinperhe ja 1. avioliitto on kasassa 10 vuoden päästä?

Veikkaanpa että useampi kuin uusperheistä. Kun on kerran lähtenyt, on helpompi lähteä uudestaan.

Itse uusperheessä kasvaneena en sitä lapsilleni tahtoisi. Kun äitini ja sen mies hankkivat yhteisen lapsin, minusta tuli ylimääräinen. Miestä tympi kun joutui maksamaan minun kuluja ja sen se myös näytti. Äitini taas oli heikkoa sorttia, ei puolustanut minua henkistä väkivaltaa vastaan, eikä halunnut tulla väliin. Olin 9-vuotias kun me muutettiin sen miehen luokse.

Minun sorsiminen näkyi siinä että minulle ei ostettu enää uutena tavaroita, sain pyörän käytettynä, kun taas niiden yhteinen lapsi sai ensimmäisen pyöränsä uutena. Vaatteet alettiin ostamaan kirpputorilta, syntymäpäivänä sain leipomosta sen halvimman pienen pyöreän kakun, niiden lapselle tilattiin monta kertaa isompia kakkuja jne.

Häivyin sieltä pois heti kun täytin 16 ja pääsin opiskelija-asuntolaan. Tänä päivänä en pidä ollenkaan yhteyttä äitiini.