Miten opettajat toimii tilanteessa jossa tehdään isänpäiväkortteja yms. ja jollain oppilaalla ei ole isää (elossa)

En nostanut mitään numeroa asiasta. Jonkun kortin värkkäsin. Muistaakseni vaarille. 

Joo ei onneksi ratkaise sinunkaan. Olen vain sivusta seurannut vanhempansa menttäneen lapsen tuskaisuutta juurikin näistä syistä. Jos kus hippunen empatiaa tuo ihmisyyttä kulttuurikasvatuksen joukkoon...

Kaikilla lapsilla kun ei ole isovanhempaakaan elossa.

Koululla ja päiväkodilla ei ole minkäänlaista itua siitä mitä tekee lapsen itsetunnolle, jos ei ole kenelle kortin tekisi. Sama kuin liikuntatunnin huutojaossa, kun näyttävästi petytään siitä, että tuo huono jäi meidän joukkueeseen. Vahvoille annetaan mahdollisuudet, heikot nitistetään. Tasa-arvo on vain puheissa, ei teoissa.

Itse tein aina sen kortin ja hetin myöhemmin roskiin. Ei huvittanut alkaa opettajalle selittämään vanhempien avioeroa ja ettei isä pidä mitään yhteyttä.

Kauniita tapoja viedä kortti haudalle. Vaikka iskä/pappa on kuollut on hän silti lapsen iskä/pappa. Tämä voi olla myös hyvää surun käsittelyä. En minä ainakaan haluaisi, jos meidän perheen iskä menehtyisi, että hän 'lakkaisi olemasta' eikä häntä enää saisi mainita, ettei lapselle tulisi 'paha mieli'. Outo ajatus minusta. Menehtynyt ihminen voi pysyä lapselle tärkeänä siellä 'pilven päälläkin'.

Eri tilanne on toki jos isä on joku lurjus joka ei halua olla lapsensa kanssa tekemisissä. Tai äiti estää yhteydenpidon.

Mutta on silti aivan hirveä ajatus, ettei kukaan enää saa tehdä korttia ja viettää isänpäivää! Talvi on pitkä ja harmaa ja erilaiset pienet juhlapäivät auttavat meitä kaikkia jaksamaan sen yli!