Videohaastattelu- mahdoinko mokata.. Esim. rekryammattilaista paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Miksi sitten ette lähetä kysymyksiä sähköpostilla hakijoille? Jos kerran  videoesiintymisen sujuvuus ei ole oleellista vaan vastausten sisältö? Ja kun hakijat kuitenkin opettelevat vastauksensa siihen valmiiksi. Vuorovaikutustahan noissa videonlähettelyissä ei ole yhtään enempää.  Entäpä jos teillä menee ohitse joku hyvä hakija, sellainen joka on oikeasti sujuvasanainen ja hyvä esiintymään jne. mutta videolla ei jostain syystä onnistu? 

Tosin, todennäköisesti tämä videopelleily on vain tapa karsia hakijoita jo alussa pärstäkertoimen perusteella. Tai sitten rekrytointifirmat ovat keksineet oivan keinon työllistää itseään ja kyykyttää hakijoita. Kuluuhan siinä toki kivasti työaikaa kun joku tradenomityttö lukee kysymyksiä videolle.

Onneksi videohaastattelut ovat ilmeisesti käytössä vain joillain aloilla, sillä omallani en ole sellaiseen ikinä törmännyt. Ei tulisi kuuloonkaan, että ihminen valittaisiin  edes "vain" jatkokierrokselle pelkän videon perusteella - henkilökohtainen tapaaminen on ehdoton. Noilla aloilla missä tuota käytetään, varmaan porukkaa tulee ja menee ja häipyy, joten rekrytointiakaan ei viitsitä hoitaa kunnolla. Luultavasti jotkin puhelinmyynti- ja muut tyrkytysalat.

Siis miksi ei saisi olla etukäteen valmisteltuja vastauksia? Kai sitä nyt pitää jotain muistin tukea olla, että kaikki tarpeellinen tulee sanotuksi. Eihän kukaan työelämässäkään mitään esityksiä pidä, jos ei ole etukäteen valmistellut sanomisiaan.

Minulla on kerran ollut videohaastattelu, mutta ilmeisesti erilainen kuin mitä tässä keskustelussa tarkoitetaan. Oli siis skypen kautta tapahtuva haastattelu, jossa näin työnantajan ja kaikki tapahtui siinä suoraan. En tiennyt kysymyksiä etukäteen. Hain siis ulkomaille töihin niin siksi tällainen, kun oikeaa tapaamista ei nyt voinut järkätä.

Musta se oli kiva! Pystyin hyvin kuvittelemaan että se ois tapahtunut livenä, kun vain katsoin haastattelijaa silmiin näytön ruudun läpi. Etukäteen olin asettanut edustavan valaistuksen jne.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kerran ollut videohaastattelu, mutta ilmeisesti erilainen kuin mitä tässä keskustelussa tarkoitetaan. Oli siis skypen kautta tapahtuva haastattelu, jossa näin työnantajan ja kaikki tapahtui siinä suoraan. En tiennyt kysymyksiä etukäteen. Hain siis ulkomaille töihin niin siksi tällainen, kun oikeaa tapaamista ei nyt voinut järkätä.

Musta se oli kiva! Pystyin hyvin kuvittelemaan että se ois tapahtunut livenä, kun vain katsoin haastattelijaa silmiin näytön ruudun läpi. Etukäteen olin asettanut edustavan valaistuksen jne.

Tämä on tosiaan eri asia ja parhaimmillaan varsin lähellä oikeaa haastattelua.

Vierailija kirjoitti:

Videotyöhaastattelu, uusi digiloikan aiheuttama kamala ilmiö.

Ei edes ole, ellet syytä digiloikkaa siitä että työttömiä on niin runsaasti, että hakijoita ihan normityöhönkin on satoja.

Videohaastattelulla karsitaan lähinnä vain suuresta joukosta ne, jotka otetaan oikeaan haastatteluun.

Vielä 90 luvun laman aikana tällaista mahdollisuutta ei ollut ja kun miellä oli sihteerin paikka auki ja saimme yli 200 hakemusta, joista ainakin puolella oli jo kunnon työkokemusta.

Siinä sitten valittiin haastateltavat ja tehtiin lopullinen valintakin lopulta perusteilla, jotka eivät liittyneet lainkaan ammattitaitoon.

Valituksi tuli maalla omakotitalossa asuva perheen äiti, jolla lapsiluku oli täynnä ja lapsetkin jo kouluiässä.

Meidän toimipiste oli moottoritien varrella ja naisen työmatka omalla autolla oli vain parikymmentä minuuttia, joka pääkaupunkiseudulla on olematon.

Viimeksi kun kuulin niin yhä oli samassa työpaikassa.

Muut rekrytointini eivät yhtä lukuunottamatta ole olleet suuria menestyksiä, koska ne tein tilanteessa, jossa meidän alalla oli työvoimapula piti ottaa kaikki joilla oli edes jotain papereita näyttää ja silti sai todeta koeajalla, että ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Videotyöhaastattelu, uusi digiloikan aiheuttama kamala ilmiö.

Ei edes ole, ellet syytä digiloikkaa siitä että työttömiä on niin runsaasti, että hakijoita ihan normityöhönkin on satoja.
Videohaastattelulla karsitaan lähinnä vain suuresta joukosta ne, jotka otetaan oikeaan haastatteluun.
Vielä 90 luvun laman aikana tällaista mahdollisuutta ei ollut ja kun miellä oli sihteerin paikka auki ja saimme yli 200 hakemusta, joista ainakin puolella oli jo kunnon työkokemusta.
Siinä sitten valittiin haastateltavat ja tehtiin lopullinen valintakin lopulta perusteilla, jotka eivät liittyneet lainkaan ammattitaitoon.
Valituksi tuli maalla omakotitalossa asuva perheen äiti, jolla lapsiluku oli täynnä ja lapsetkin jo kouluiässä.
Meidän toimipiste oli moottoritien varrella ja naisen työmatka omalla autolla oli vain parikymmentä minuuttia, joka pääkaupunkiseudulla on olematon.
Viimeksi kun kuulin niin yhä oli samassa työpaikassa.
Muut rekrytointini eivät yhtä lukuunottamatta ole olleet suuria menestyksiä, koska ne tein tilanteessa, jossa meidän alalla oli työvoimapula piti ottaa kaikki joilla oli edes jotain papereita näyttää ja silti sai todeta koeajalla, että ei jatkoon.

Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Pitikö tämän jotenkin perustella, että videohaastattelut ovat jotenkin hyvä keino karsintaan?

Itse kyllä todellakin harjoittelin etukäteen ja opettelin ulkoa. Olihan se vähän tönkköä, mutta en oo mikään improvisoija, pahempi siitä ois tullu ilman harjottelua.

Mulla oli siis sellanen että oli kolme kysymystä ja jokaisesta tehtiin oma videonsa eli suhteellisen helppo homma kun ei tarvinnu kaikkee kerralla.

Toki siis videohaastattelun jälkeen oli oikea haastattelu rekryfirmassa ja vielä lopullinen haastattelu palkkaavassa firmassa. Ja sain työpaikan :)

Nämä videohaastattelut ovat tätä nykyajan HR-sirkuksen syvintä olemusta. Tanssi siinä sitten marakattina kun HR-muijaposetiivarin hykerrellessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Videohaastattelu korvaa vain työhakemuksen, ei  työhaastattelua. Ei siinä ole tarkoituskaan vielä keskustella rekrytoijan kanssa. Sitten keskustellaan, kun ollaan työhaastattelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Videohaastattelu korvaa vain työhakemuksen, ei  työhaastattelua. Ei siinä ole tarkoituskaan vielä keskustella rekrytoijan kanssa. Sitten keskustellaan, kun ollaan työhaastattelussa. 

Luulisi rekrytoijalle olevan helpompaa plärätä niitä työhakemuksia, kuin klikkailla ja kelailla jotain videoita. Ihan oikeasti, kuka on keksinyt, että tällaisesta olisi jotain höytyä?

Ei ole tapahtunut kamalaa virhettä :D minä pääsin videohaastattelusta eteenpäin, vaikka olin miettinyt vastaukset valmiiksi ja luin ne osaksi muistilapusta. Muistilapun olin tosin kiinnittänyt seinään kameran taakse, eli videolla en katsonut alaspäin vaan vain kameran linssistä hieman ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Videohaastattelu korvaa vain työhakemuksen, ei  työhaastattelua. Ei siinä ole tarkoituskaan vielä keskustella rekrytoijan kanssa. Sitten keskustellaan, kun ollaan työhaastattelussa. 

Luulisi rekrytoijalle olevan helpompaa plärätä niitä työhakemuksia, kuin klikkailla ja kelailla jotain videoita. Ihan oikeasti, kuka on keksinyt, että tällaisesta olisi jotain höytyä?

Niinhän se olisi. Mutta kun jollain pitää nämä rekrytointi-ihmisetkin työllistää. Samalla pystyy helposti raakkaamaan hakijoista pois ne, joiden naama ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Videotyöhaastattelu, uusi digiloikan aiheuttama kamala ilmiö.

Ei edes ole, ellet syytä digiloikkaa siitä että työttömiä on niin runsaasti, että hakijoita ihan normityöhönkin on satoja.Videohaastattelulla karsitaan lähinnä vain suuresta joukosta ne, jotka otetaan oikeaan haastatteluun.Vielä 90 luvun laman aikana tällaista mahdollisuutta ei ollut ja kun miellä oli sihteerin paikka auki ja saimme yli 200 hakemusta, joista ainakin puolella oli jo kunnon työkokemusta.Siinä sitten valittiin haastateltavat ja tehtiin lopullinen valintakin lopulta perusteilla, jotka eivät liittyneet lainkaan ammattitaitoon.Valituksi tuli maalla omakotitalossa asuva perheen äiti, jolla lapsiluku oli täynnä ja lapsetkin jo kouluiässä.Meidän toimipiste oli moottoritien varrella ja naisen työmatka omalla autolla oli vain parikymmentä minuuttia, joka pääkaupunkiseudulla on olematon.Viimeksi kun kuulin niin yhä oli samassa työpaikassa.Muut rekrytointini eivät yhtä lukuunottamatta ole olleet suuria menestyksiä, koska ne tein tilanteessa, jossa meidän alalla oli työvoimapula piti ottaa kaikki joilla oli edes jotain papereita näyttää ja silti sai todeta koeajalla, että ei jatkoon.

Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Pitikö tämän jotenkin perustella, että videohaastattelut ovat jotenkin hyvä keino karsintaan?

Kysyt ja vastaat itse.

Jotenkin täytyy karsia nykyään joka tapauksessa, yksi tapa on ollut että paikkoja ei edes laiteta vapaaseen hakuun.

Olin aina pomoni apuna työhaastatteluissa lähinnä teknisenä asiantunttijana kun osastollemme palkattiin uutta väkeä. Meillä rekryfirmat hoitivat karsinnan ja haastattelimme vain muutaman. Kerran piti haastatella neljä yhtenä iltapäivänä, mutta yksi peruutti ja saimme varasijalta yhden, joka tuli valituksi.

Pomoni muuten kyseli usein takaisin entisiä työntekijöitä. Oli erikoista, kun olin ollut firmassa vuosia, niin "vastatulleet" tunsivat silti firmasta enemmän ihmisiä kuin minä. Tosin nämä olivat suomenruotsalaisia, kuten omakin pomo.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Videotyöhaastattelu, uusi digiloikan aiheuttama kamala ilmiö.

Ei edes ole, ellet syytä digiloikkaa siitä että työttömiä on niin runsaasti, että hakijoita ihan normityöhönkin on satoja.Videohaastattelulla karsitaan lähinnä vain suuresta joukosta ne, jotka otetaan oikeaan haastatteluun.Vielä 90 luvun laman aikana tällaista mahdollisuutta ei ollut ja kun miellä oli sihteerin paikka auki ja saimme yli 200 hakemusta, joista ainakin puolella oli jo kunnon työkokemusta.Siinä sitten valittiin haastateltavat ja tehtiin lopullinen valintakin lopulta perusteilla, jotka eivät liittyneet lainkaan ammattitaitoon.Valituksi tuli maalla omakotitalossa asuva perheen äiti, jolla lapsiluku oli täynnä ja lapsetkin jo kouluiässä.Meidän toimipiste oli moottoritien varrella ja naisen työmatka omalla autolla oli vain parikymmentä minuuttia, joka pääkaupunkiseudulla on olematon.Viimeksi kun kuulin niin yhä oli samassa työpaikassa.Muut rekrytointini eivät yhtä lukuunottamatta ole olleet suuria menestyksiä, koska ne tein tilanteessa, jossa meidän alalla oli työvoimapula piti ottaa kaikki joilla oli edes jotain papereita näyttää ja silti sai todeta koeajalla, että ei jatkoon.

Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Pitikö tämän jotenkin perustella, että videohaastattelut ovat jotenkin hyvä keino karsintaan?

Kysyt ja vastaat itse.
Jotenkin täytyy karsia nykyään joka tapauksessa, yksi tapa on ollut että paikkoja ei edes laiteta vapaaseen hakuun.
Olin aina pomoni apuna työhaastatteluissa lähinnä teknisenä asiantunttijana kun osastollemme palkattiin uutta väkeä. Meillä rekryfirmat hoitivat karsinnan ja haastattelimme vain muutaman. Kerran piti haastatella neljä yhtenä iltapäivänä, mutta yksi peruutti ja saimme varasijalta yhden, joka tuli valituksi.
Pomoni muuten kyseli usein takaisin entisiä työntekijöitä. Oli erikoista, kun olin ollut firmassa vuosia, niin "vastatulleet" tunsivat silti firmasta enemmän ihmisiä kuin minä. Tosin nämä olivat suomenruotsalaisia, kuten omakin pomo.
t. eri

Olen ehkä tyhmä, mutta mikään kertomastasi ei nyt kyllä avannut yhtään, miksi juuri videohaastattelu olisi parempi, kuin muut tavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Videohaastattelu korvaa vain työhakemuksen, ei  työhaastattelua. Ei siinä ole tarkoituskaan vielä keskustella rekrytoijan kanssa. Sitten keskustellaan, kun ollaan työhaastattelussa. 

Juurihan tuossa joku sanoi, että hakijoista otetaan osa videohaastatteluun. Eli johan ne siinä vaiheessa ovat tehneet työhakemuksen eikä videointi sitä korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Videohaastattelu korvaa vain työhakemuksen, ei  työhaastattelua. Ei siinä ole tarkoituskaan vielä keskustella rekrytoijan kanssa. Sitten keskustellaan, kun ollaan työhaastattelussa. 

Juurihan tuossa joku sanoi, että hakijoista otetaan osa videohaastatteluun. Eli johan ne siinä vaiheessa ovat tehneet työhakemuksen eikä videointi sitä korvaa.

Joo, mun moka. Piti kirjoittaa, että videohaastattelu täydentää vain työhakemusta, ei siis korvaa sitä. Jos hakemuksia on tullut toistasataa ja niistä pitäisi valita 5 hakijaa työhaastatteluun, niin pelkkien hakemusten perusteella se on tosi vaikea tehtävä. Noilla videohaastatteluilla pyritään karsimaan  paristakymmenestä hakemuksen perusteella sopivimmasta hakijasta ne 5, jotka kutsutaan varsinaiseen haastatteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakijan pitää voida myös tehdä kysymyksiä rekrytoijalle. Se ei tuossa onnistu. Face-to-face-kontakti on erittäin tärkeä asia haastattelussa, puolin ja toisin. Ei riitä mitkään valmiiksi videoidut kliseiset kysymykset, jotka annetaan hakijalle vastattavaksi. Rekrytoijan reaktioista pystyy päättelemään yllättävän paljon. Haastattelu on myös hakijaa varten ja jos hakijalta evätään tämä tilaisuus, voi rekrytointi mennä pieleen.

Ei siitä videohaastattelusta ketään suoraan palkata, se on vain ensimmäinen kierros ja siitä sitten seuraava on henkilöhaastattelut. Ja usein noissa videohaastatteluissa on myös mahdollisuus jättää kysymyksiä haastattelijoille.

Huoh, rautalangastako tämä pitää vääntää? Ei se ole sama asia, että "jätät kysymyksen haastattelijalle" kuin että jos keskustelet hänen kanssaan kasvokkain. Oikeassa keskustelussa on mukana oikea ihmisten välinen vuorovaikutus ja mahdollisuus kysyä kysymys ja saada siihen heti vastaus, ja lisäksi myös havainnoida sanatonta viestintää, vastaajan reaktiota kysymykseen jne.

Yhtä hyvin voisi "jättää kysymyksensä" sähköpostilla. Joten nuo videohaastattelut ovat täysin turhia. 

Videohaastattelu korvaa vain työhakemuksen, ei  työhaastattelua. Ei siinä ole tarkoituskaan vielä keskustella rekrytoijan kanssa. Sitten keskustellaan, kun ollaan työhaastattelussa. 

Juurihan tuossa joku sanoi, että hakijoista otetaan osa videohaastatteluun. Eli johan ne siinä vaiheessa ovat tehneet työhakemuksen eikä videointi sitä korvaa.

Joo, mun moka. Piti kirjoittaa, että videohaastattelu täydentää vain työhakemusta, ei siis korvaa sitä. Jos hakemuksia on tullut toistasataa ja niistä pitäisi valita 5 hakijaa työhaastatteluun, niin pelkkien hakemusten perusteella se on tosi vaikea tehtävä. Noilla videohaastatteluilla pyritään karsimaan  paristakymmenestä hakemuksen perusteella sopivimmasta hakijasta ne 5, jotka kutsutaan varsinaiseen haastatteluun. 

Niin, eli se on sinun työtäsi osata valita. 

Miksi siihen pitää käyttää tuollaista naurettavaa videohaastattelua? Miksi ette lähetä kysymyksiä sähköpostilla? Jos kerran sisältö on tärkein?

Ai niin... kun sitten ei näe onko hakija ruma vai kaunis.

AAH, av- mammat taas kuvittelevat olevansa joku jumalanlahja rekrytoijalle. Jokainen rekryotija vaan missaa elämänsä tilaisuuden, kun ei a- mammaa saa elämässää livenä kohdata.

Videohaastattelun hyvät puolet:

1. Näet mitä hakija suunnilleen ymmärtää substanssista (osa hakijoista on ihan pihalla ja silloin kuluu turhaan haastattelijan aikaa, kuitenkin hakemukset saattavat olla hyvin samankaltaisia)

2. Näet minkälainen ulkoinenhabitus hakijalla on (joskus haastatteluun tulee puolihulluja katukoiran näköisiä tyyppejä, ei jatkoon, kului taas turhaa aikaa)

3. Joissakin (nykyään useammassa työssä) vaadittavat alkeelliset tietotekniset taidot tulevat tässä jossain määrin ilmi.

Huonot puolet (jotka kokenut haastattelija osaa tulkita, samoin kuin henkilöhaastattelussakin, ei kaikki osaa siinäkään normaalisti olla):

1. Haastateltavan jännitys

Mutta kuten joku ylempänä sanoi, oli vähän miettinyt etukäteen, säätänyt valaistusta ja miettinyt muistilapun paikkaa => osoitus omasta järjen käytöstä ja sinänsä jo ihan hyvä plussa työntekijälle.