Miltä kosiminen tuntuu?
?
Kommentit (43)
Mulle oli vastaanottajana eka tunne hämmennys. Sellainen, oho, nytkö se kosi. Vaikka siis oltiin seurusteltu jo vuosia ja asuttiin yhdessä. Toki sen jälkeen tuntui tosi mukavalta ja julhititin skumpalla ja yhdessäololla.
En tiedä. Se vähän harmittaa jopa. Enkä varmaan tule sitä koskaan kokemaankaan. Ellen ensin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.
Sama. Avioliitto on eronneille tai avioeroperheestä tuleville semmoinen henkinen pelastusrengas, kun yksin jääminen pelottaa. Itselleni suhteeseen ei tulisi mitään muutosta millään rituaalilla, se on täydellinen jo :)
Riippuu miten kosinta tapahtuu ja kuka kosii.
Minua kosittiin todella yllätyksenä. Mies oli koristellut huoneen ruusunterälehdillä ja kynttilöitä paloi jokapuolella. Hänellä oli sormus valmiina ja polvistui eteeni.
Tuntui epätodelliselta ja niin romanttiselta. Olin pyörtyä onnesta.
Kun itselle oikea mies kosi niin olin haljeta onnesta. Tunsin itseni erityiseksi ja vahvisti tietoutta&tunnetta olen rakastettu ja saan rakastaa.
Riippuu kuka kosii. Meni huikea lomaparatiisiloma pilalle. Olimme seurustelleet puolisen vuotta, miehelle oli tullut lopulliset avioeropaperit postissa juuri lähtöviikollamme. Hänpä sitten onnellisena kosii saman tien, kun muste edellisestä eropaperista vielä tuskin kuivunut.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuka kosii. Meni huikea lomaparatiisiloma pilalle. Olimme seurustelleet puolisen vuotta, miehelle oli tullut lopulliset avioeropaperit postissa juuri lähtöviikollamme. Hänpä sitten onnellisena kosii saman tien, kun muste edellisestä eropaperista vielä tuskin kuivunut.
Lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.
Sama. Avioliitto on eronneille tai avioeroperheestä tuleville semmoinen henkinen pelastusrengas, kun yksin jääminen pelottaa. Itselleni suhteeseen ei tulisi mitään muutosta millään rituaalilla, se on täydellinen jo :)
Hmm... Tässä on muuten jotain perää ainakin kun lähipiiriä ajattelee! Eroperheiden lapset leikkii kotia heti kun vaan pystyy. Ja usein ei kauheen kestävästi...
En ole koskaan kokenut kosimista. Suhteet ovat aina päättyneet, ennenkuin ovat oikein kunnolla alkaneetkaan.
Olin tosi liikuttunut ja onnellinen, tuli ihan kyyneleet silmiin. Mieheni kosi Italian lomamatkalla ollessamme pienessä, tunnelmaltaan romanttisessa b&b-paikassa. Istuimme sylikkäin, ja hän kysyi "Tuletko sä X mun vaimokseni?" Ei siis ollut mikään ennalta harjoiteltu prinsessateatteriesitys, vaan tunsin, että kosinta tulee sydämestä ja hän todellakin haluaa minut elämänkumppanikseen kuten minäkin hänet. Olimme tuota ennen seurustelleet reilu kolme vuotta, joten siinä molemmat tiesivät jo, että toinen on varmasti "se oikea".
Minua on kosittu virallisesti kolme kertaa. Ekan kerran sivuutin kysymyksen, eikä siihen palattu sen koommin. Toka kerta oli epätoivoinen yritys pitää suhde kasassa, vastasin kieltävästi. Kolmannella kerralla olin hiukan kiusaantunut, mutta pakahduttavan onnellinen, vastasin myöntävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.
Miksi alapeukut?
Ei ole koskaan kosittu, vaikka olen ollut naimisissa.Liitto solmittiin vain oleskeluvan vuoksi, joten liitosta sovittiin,ilman rakkautta.
Riippuu omista tunteista ja tilanteesta.
Eräs kosinta tapahtui aikoinaan aivan liian aikaisin; olimme olleet yhdessä reilut 3 kk ja vasta muuttamassa yhteen, kun kyseinen tyyppi kosi. Oli pakko vastata 'ei', koska en vain sitä halunnut. Täysin oikea valinta minulle, koska erosimme vuotta myöhemmin, mies meni puoli vuotta myöhemmin tapaamansa naisen kanssa samaisen n. 3 kk jälkeen tapaamisesta naimisiin. Hyvä heille, ovat monilapsinen perhe nykyään. Molempi parempi, siis.
Nykyinen (eka) aviomieheni taas kosi yhtäkkiä keskellä yötä ihan vain jutellessamme niitä näitä. Tuntui mukavalta, sydäntä lämmittävältä, uskomattomalta (vaikka asiasta olimmekin jutelleet) ja jännittävältä. Siis sellaiselta 'ilo pakahduttaa sydämen ja saa hieman leijailemaan'. Niin jännältä, että nukkumisesta ei tullutkaan mitään, vaan kävimme aamukahvilla todella aikaisin kaupungilla katselemassa sormuksia (joita ei löytynyt kylläkään :D ).
Olin ehkä odottanut hieman romanttisempaa kosintaa, kun miehessä romanttisia piirteitä on, mutta se vain tuntui oikealta kysymykseltä oikeaan aikaan.
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.