Miltä kosiminen tuntuu?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.
Sama. Avioliitto on eronneille tai avioeroperheestä tuleville semmoinen henkinen pelastusrengas, kun yksin jääminen pelottaa. Itselleni suhteeseen ei tulisi mitään muutosta millään rituaalilla, se on täydellinen jo :)
Vai että ihan täydellinen? Nyt on kyllä hitusen ylivakuuttelun makua :)
No, ainakin ollaan oltu pidempään yhdessä kuin 2/3 niistä ihmisistä, joiden häitä ollaan oltu juhlimassa. Kyllä sen tietää, kun on oikea rinnalla :)
Kosinta tuntui jännittävältä, hämmentävältä ja pelottavalta, mutta tiesin, että en voi vastata muuta kuin kyllä, koska olin niin rakastunut. Niinpä kahden viikon tuntemisen jälkeen olimme kihloissa. Nyt tästä kihlautumisesta on aikaa jo lähes 20 vuotta ja edelleen rakastan ja jokainen päivä olen kiitollinen.
Itteni vuoksi en avioliittoa kaipaa, onhan se joillekin tärkeetä. Vanhoille sukulaisille tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.
Sama. Avioliitto on eronneille tai avioeroperheestä tuleville semmoinen henkinen pelastusrengas, kun yksin jääminen pelottaa. Itselleni suhteeseen ei tulisi mitään muutosta millään rituaalilla, se on täydellinen jo :)
Vai että ihan täydellinen? Nyt on kyllä hitusen ylivakuuttelun makua :)
No, ainakin ollaan oltu pidempään yhdessä kuin 2/3 niistä ihmisistä, joiden häitä ollaan oltu juhlimassa. Kyllä sen tietää, kun on oikea rinnalla :)
No, ei se avioliitto ole mikään mörkö, joka kaataa suhteen kuin suhteen vaan nuo parit ovat olleet toisilleen epäsopivia, yhtä lailla se suhde olisi kaatunut avoliitossakin.
Vastauksista päätellen miesten ei juuri kannata kosiopuuhiin ryhtyä. Joko aika, paikka, tapa tai nainen on väärä. Parempi vaan odotella, että nainen hoitaa homman haluamallaan tavalla. Vaikka sitten karkauspäivänä. :-)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuka kosii. Meni huikea lomaparatiisiloma pilalle. Olimme seurustelleet puolisen vuotta, miehelle oli tullut lopulliset avioeropaperit postissa juuri lähtöviikollamme. Hänpä sitten onnellisena kosii saman tien, kun muste edellisestä eropaperista vielä tuskin kuivunut.
:D apua! Taisit kieltäytyä? mitä mies siihen? oletteko vielä yhdessä? :D
Minä muistan että köllöttelimme seksin jälkimainingeissa mun kapeassa 90 cm sängyssäni ja puhuimme rakkaudesta. Mä menin sitten sanomaan, että tykkään toisesta niin paljon, että menisin vaikka naimisiin hänen kanssaan. Sitten toinen vain kysyi, että menisinkä hänen kanssaan naimisin. Ja mä sanoin että joo. Sitten oli ihan sellainen lämpöinen ja onnellinen olo jaloissa ja nivustaipeissa, mutta jonkin ajan kuluttua harmitti, että kumpikohan siinä oikein kosi. Mies kuitenkin sanoi, että kosittu kuitenkin on ja naimisiin mennään. Ja mentiin aika piankin sen jälkeen, ja edelleen ollaan, jo 15. aviovuosi meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttavalta. Ihan sama, kun joku olisi pyytänyt ehtoolliselle tai juhlimaan hanukkaa. Avioliitto on nykyään monelle aika vieras juttu.
Sama. Avioliitto on eronneille tai avioeroperheestä tuleville semmoinen henkinen pelastusrengas, kun yksin jääminen pelottaa. Itselleni suhteeseen ei tulisi mitään muutosta millään rituaalilla, se on täydellinen jo :)
Vai että ihan täydellinen? Nyt on kyllä hitusen ylivakuuttelun makua :)
No, ainakin ollaan oltu pidempään yhdessä kuin 2/3 niistä ihmisistä, joiden häitä ollaan oltu juhlimassa. Kyllä sen tietää, kun on oikea rinnalla :)
No, ei se avioliitto ole mikään mörkö, joka kaataa suhteen kuin suhteen vaan nuo parit ovat olleet toisilleen epäsopivia, yhtä lailla se suhde olisi kaatunut avoliitossakin.
Hih, taisitpa juuri ymmärtää pointtini ;) Niille, jotka on tarkoitettu toisillee, ei ole mitään väliä ollaanko aviossa vai ei. Jotkut toki sitä haluavat, mutta itse en rituaaleja kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Itteni vuoksi en avioliittoa kaipaa, onhan se joillekin tärkeetä. Vanhoille sukulaisille tms.
Avioliitto on juridinen sopimus, ja harva ymmärtää luinka tärkeä se on. Tälläkin palstalla monet valittajat olisivat päässeet helpommalla avioliitossa. Esim ero on helpompaa, kun on naimisissa. Suosittelen myös avioehtoa ja keskinäistä testamenttia, ja naimisiin ennen 50-vuotipäivää, niin leskeksi jäävä saa leskeneläkkeensä.
Tunteikkaalta. Olen kosinut ja minua on myös kosittu. Molemmilla kerroilla olen liikuttunut ihan kunnon itkuun asti.
Ja olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Tunteikkaalta. Olen kosinut ja minua on myös kosittu. Molemmilla kerroilla olen liikuttunut ihan kunnon itkuun asti.
Ja olen mies.
eri naisia? on se avioliitto nniiiiin merkitysellinen ja uniikki juttu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itteni vuoksi en avioliittoa kaipaa, onhan se joillekin tärkeetä. Vanhoille sukulaisille tms.
Avioliitto on juridinen sopimus, ja harva ymmärtää luinka tärkeä se on. Tälläkin palstalla monet valittajat olisivat päässeet helpommalla avioliitossa. Esim ero on helpompaa, kun on naimisissa. Suosittelen myös avioehtoa ja keskinäistä testamenttia, ja naimisiin ennen 50-vuotipäivää, niin leskeksi jäävä saa leskeneläkkeensä.
Nämä en-kaipaa-rituaaleja -ihmiset tekevät kuitenkin lukemattomia lapsia ja ottavat asuntolainoja tajuamatta, että NE asiat sitovat ihmisen toiseen (lain silmissä lähes ventovieraaseen) paljon tiukemmin kuin avioliitto ja että kaikki ne asiat ovat aika paljon mutkikkaampia silloin kun avioliittoa ei ole solmittu. Ettei asia olisi ilmiselvästi nähtävissä, monimutkaisuudet räjähtävät esiin just silloin kun kaikki muukin on menossa persiilleen; joku kuolee, vammautuu, jonkun firma menee konkurssiin, toinen alkaa käytellä yhteisiä varoja holtittomasti esim. huumeisiin tai muuten vaan tulee riitaisa ero ja toinen tekee kiusaa kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteikkaalta. Olen kosinut ja minua on myös kosittu. Molemmilla kerroilla olen liikuttunut ihan kunnon itkuun asti.
Ja olen mies.
eri naisia? on se avioliitto nniiiiin merkitysellinen ja uniikki juttu :D
Minulle on. Ex-vaimolleni ei ilmeisesti niinkään, koska petti ja jäi siitä rysän päältä kiinni. Äläkä tule lässyttämään mitään kaiken se kestää -bullshittiä. Pettämistä ei tarvitse kenenkään sietää avioliitossaan.
Idiootti!
"Näe asia juristin silmin ja ylläty."
Vierailija kirjoitti:
"Näe asia juristin silmin ja ylläty."
Ainoastaan silloin ei kannata mennä naimisiin, jos (mies)puoliso on EU-alueen ulkopuolisen maan kansalainen. Vielä enemmän ehdoton ei on avioitua EU-alueen ulkopuolisen maan (miespuolisen)kansalaisen kanssa JA hankkia tämän kanssa lapsia.
Väärän miehen kosiessa tuntui lähinnä pahalta - mielessä pyöri vain se, mitä vanhemmatkin sanovat (olivat kyllä hyvillään, eivät aavistaneetkaan että olin suhteessa onneton) ja sormus tuntui kahleelta alusta saakka. Olin liian nuori ja kuvittelin, että näin asioiden kuuluu mennä. Mies kosi taloyhtiön hississä sormuksen kanssa......
Toivoakseni kosituksi tuleminen tuntuu paremmalta, jos sen joskus tekee oikea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itteni vuoksi en avioliittoa kaipaa, onhan se joillekin tärkeetä. Vanhoille sukulaisille tms.
Avioliitto on juridinen sopimus, ja harva ymmärtää luinka tärkeä se on. Tälläkin palstalla monet valittajat olisivat päässeet helpommalla avioliitossa. Esim ero on helpompaa, kun on naimisissa. Suosittelen myös avioehtoa ja keskinäistä testamenttia, ja naimisiin ennen 50-vuotipäivää, niin leskeksi jäävä saa leskeneläkkeensä.
Nämä en-kaipaa-rituaaleja -ihmiset tekevät kuitenkin lukemattomia lapsia ja ottavat asuntolainoja tajuamatta, että NE asiat sitovat ihmisen toiseen (lain silmissä lähes ventovieraaseen) paljon tiukemmin kuin avioliitto ja että kaikki ne asiat ovat aika paljon mutkikkaampia silloin kun avioliittoa ei ole solmittu. Ettei asia olisi ilmiselvästi nähtävissä, monimutkaisuudet räjähtävät esiin just silloin kun kaikki muukin on menossa persiilleen; joku kuolee, vammautuu, jonkun firma menee konkurssiin, toinen alkaa käytellä yhteisiä varoja holtittomasti esim. huumeisiin tai muuten vaan tulee riitaisa ero ja toinen tekee kiusaa kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Tää ei ilmeisesti ole ilmiselvää kaikille, mutta voihan sen asian hoitaa paperille lounastunnin aikana ilman mitään kosimisia ja prisenssahöpötyksiä ja nimenmuutoksia.
Hämmentävää. Avasin ketjun kiinnostuneena lukemaan kuvauksia erilaisista valmisteluista ja hermoiluista.
Mutta yksikään ei ole tainnut vastata ap:n kysymykseen ("Miltä kosiminen tuntuu?"). Sen sijaan kaikki selostavat, miltä kosituksi tuleminen tuntuu.
Vai että ihan täydellinen? Nyt on kyllä hitusen ylivakuuttelun makua :)