Lue keskustelun säännöt.
Pienituloisten perheiden isompien lasten joululahjatoiveet
07.11.2016 |
Meillä toivoo pleikkari 4 ja peliä siihen, kännykkää, lasketteluvälineitä ja stiga jääkiekkopeliä. Onko liikaa?
Kommentit (21)
Ei. Nuo ovat ihan normaaleja isojen lasten toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaminen on ilmaista. Mikäli nuo kaikki toteuttaa niin on liikaa. Sen verran kalliita toiveita että toteuttaisin vain yhden.
Aina voi toivoa. Kalliita lahjojahan nuo. Kannattanee pitää mielessä, että aika harva saa aina mitä toivoo.
Ei. Nuo ei ole edes kovin kalliita toiveita ja taitavat löytyä lähes jokaisen lapsen toivelistalta.
Mitä odotit listalta? Villasukkia ja lapasia?
Onko pientuloinen jos on varaa Ps4? Käydä laskettelemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toka toivoa saa, mutta itse en ostasi vaikka olisin rikaskin. Jos on toimiva kännykkä, niin ei tarvitse uutta. Sitten pitöisi valita pleikka vai lasketteluvehkeet. Toista sit voisi toivoa synttärilahjaksi jos on rahaa ostaa. Tai saisi tehdä töitä sen eteen. En näe syytä, miksi lapsien pitäisi saada kaikki toivomansa asiat. varsinkaan jos ne olisivat kaikki yli 200 euroa maksavia.
Vanhempien ei pidä ajaa itseään konkurssiin joululahjojen takia. Toivoa saa, mutta kaikkia toiveita ei tarvitse toteuttaa. Ihan tervettäkin minusta, että joutuu opettelemaan sitä, että ihan kaikkea mahdollista ei voi saada. Harva aikuinenkaan pystyy ostamaan ihan kaikkea kivaa, mitä mieleen juolahtaa.
Ensin mietitte, millaisia summia taloutenne sallii joululahjoihin laitettavan. Sitten miettisin, mikä on lahjojen prioriteettijärjestys. Onko joku lapselle ihan ylivoimaisesti ykköstoive? Tai mitä jo on - jos esim. on toimiva puhelin olemassa, kannattaako laittaa rahaa siihen, että saa uudemman mallin. Jos ei ole puhelinta ollenkaan tai nykyinen on rikki, priorisoisin sen ylemmäs. Siltä pohjalta katotte sitten sopivan määrän toiveita, jotka toteutatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole edes pienituloisia, mutta ei meidän teinillä koskaan ole tuollaista listaa lahjatoiveita. Yleensä olemme ostaneet yhden hieman kalliimman lahjan ja sitten muutamia pienempiä. Hankintoja teemme vuoden mittaan tarpeen mukaan, joten joululle ei tule mitään suurta lahjavyöryä.
Olisin vanhempana hämmästynyt, jos lasten toivelistassa lukisi ettemme tarvitse lahjoja taloudellisesta tilanteestamme johtuen.
Eikö joulun "idea" ole toivoa vähän jotain parempaa, kuin arkista tavaraa? Ja on sitten vanhempien vastuulla ostaa sitä mihin on varaa ja keskustella lasten kanssa siitä, että idea ei ole kaikkea saada mitä vaan keksii pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kummallista miten lapset ja nuoret toivoo suuria lahjoja!
Ite oon 90luvun mukula ja muistan hyvin sen kun en keksiny mitään mitä haluan lahjaks vaikka ei meillä mitään erikoisuuksia ollukkaan.Lelulehteekin muistan selanneeni monasti läpi eikä sieltä mitään lopulta toivottu.
Parhaat lahjat oli sitten mummon tekemät villasukat ja uuvet vaatteet.
Joko oon mummoluonne tai sitten maailma on muuttunu kovin.
Kyllähän niitä toiveita aina on, mutta eivät lapset itsekään kuvittele, että kaikki toivottu ilmestyisi kotiin asti. Ja saa isompikin lapsi sanoa toiveitaan ääneen, vaikka ne olisivatkin epärealistisia.
Varmaan toivelistalta erottuu kuitenkin muutama asia, jotka lapselle tärkeimpiä. Niiden ympäriltä sitten etsisin sellaisen lahjan, joka sopii omaan rahatilanteeseen. Jos niistä tärkeimmistä ei löytyisi, niin sitten listalla alaspäin ja samaa etsintää.
Esim. lasketteluvälineet rankkaisin listalta pois suoraan sen takia, että niiden käyttämiseksi pitää myös lasketella, pienituloisilla on tuskin varaa säännölliseen lasketteluharrastukseen, vaikka paikka löytyisikin kävelymatkan päästä. Vastaavasti joku pelikonsoli voisi toimia ilmaiseksi kauankin aikaa. Pelit voi ostaa käytettynä ja niiden kohdalla miettiä, että niissä riittää pelattavaa sisältöä pitkäksi aikaa ilman, että tarvitsee ostaa lisäosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin lapset toivoo suuria asioita. Minusta tuo lista ei ollut edes pitkä eikä kallis vaikka meillä tosiaankin toteutetaan vain yksi kalliimpi ehkä 80-150 euron toive ja muut on sitten pieniä tyyliin cd, liput jonnekin, vaate tms..
En oo koskaan ajatellut että toivomisessa olisi jotain pahaa tai käskenyt lasten rajoittaa toivomuslistaa. Toki olen sitten vaivihkaa selvittänyt tärkeysjärjestystä ja ykköstoivetta. Muttei meillä tosiaankaan aina toteudu ykköstoiveet eikä edes puolet toiveista eli ei olla opetettu lapsia toivomaan ylenpalttisesti. Ja meillä kyllä rahaa riittäis ostaa vaikka koko lista mutta minusta on ihan fiksua että on yksi isompi paketti ja sitten niitä pienempiä. Sitten mummot ja kummit antaa jotain pientä tai keskisuurta.
Meillä toiveena (ainoana) on GoPro....
Onkohan olemassa mitään halvempaa samantyylistä kameraa? On itselle täysin vieras maaperä tämä kuvaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kummallista miten lapset ja nuoret toivoo suuria lahjoja!
Ite oon 90luvun mukula ja muistan hyvin sen kun en keksiny mitään mitä haluan lahjaks vaikka ei meillä mitään erikoisuuksia ollukkaan.Lelulehteekin muistan selanneeni monasti läpi eikä sieltä mitään lopulta toivottu.
Parhaat lahjat oli sitten mummon tekemät villasukat ja uuvet vaatteet.
Joko oon mummoluonne tai sitten maailma on muuttunu kovin.
Minäkin 90-luvun kakara enkä lapsenakaan saanut jouluisin kuin muutaman paketin yhteensä, äidiltä ja parilta sukulaiselta. Ei ollut isoja, kalliita paketteja, ei välttämättä juuri se toivottukaan asia, mutta tyytyväinen olin. Teininä ei tullut mieleenkään pyytää niin kalliita lahjoja kuin nykyteinit, joulussa merkkasi ihan muut asiat kuin lahjojen saaminen. Nykyään joulun lahjahysteria on ihan sairasta, pyydetään entistä enemmän ja entistä kalliimpaa, petytään ja loukkaannutaan kun ei saada kaikkea. Miten ihmiset on näin ahneita?
No eihän se niiden teinien syy ole, jos on opetettu sellaiseen..eivät he ole eläneet 90-luvun lamaa.
Eri asia on, kannattaako opettaa materianpalvojaksi mutta kun katsoo vanhempia niin kyllä ne kiiltävät kulissit näkyy aika tärkeät olevan.
Kyllä te aikamoista keisaria kasvatatte. :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä toiveena (ainoana) on GoPro....
Onkohan olemassa mitään halvempaa samantyylistä kameraa? On itselle täysin vieras maaperä tämä kuvaus...
- Menevät vain tuosta huomattavasti kalliimmiksi eli ei.
No, perhe ei ole pieni tuloiltaan jos on varaa noita hankkia. Pleikka nelonen toki näkyi Mäkisten perheella olevan, joka valitti lehdissä ruokapulaa rahasta johtuen, mutta aikuisten oikeasti pienituloiset eivät uusia konsoleita hanki. Jos hankkivat, ovat vähintään keskituloisia.
Olennaista on se, että toivoa saa aina, ja se kultaakin kalliimpi opetua, että kaikkea ei aina saa. Kun lapsen sietokykyä kasvattaa jo nuorena, hän pärjää myöhemmin, todellisten epäonnistumisen tullessa eteen, huomattavasti paremmin kuin ne, joiden toiveisiin vastataan aina.
Toive ei ole tarve, ja vanhempien tehtävä on vastata tarpeisiin.
Kyllä aina toivoa saa.