Miksi velalla on usein koira vaikka

En ymmärrä. Koira on sisäsiisti ja oppii perusasiat puolessa vuodessa, peruskouutuksen max puolessatoista. Tottakai yksilöeroja on. koiran voi jättää yksin tunneiksi jo ihan pienenä, ruokinta ei vaadi kovin kummoista ponnistusta, lenkit sujuu helposti kun liikuntaa tarvitee itse muutenkin. Koiran voi ottaa mökille, veneeseen tms. ilman vaivaa, ja mukava koira on myös helppo jättää hoitoon pidemmäksi aikaa. Lasten kanssa nämä ei tapahdu niin kivuttomasti. Koirat ei myöskään elä ihan hirveen kauaa, eli vastuu loppuu joka tapauksessa ennen kuin vastuu (joka on sata kertaa suurempi) lapsista loppuu. Koirat tuo seuraa, niitä on kiva hellitellä, mutta ne ei vaadi niin paljoa kuin lapset. Niiden takia ei tarvii ravata vanhempainilloissa tai harrastuksissa, ne eivät huuda öitä tai valvota ylipäänsä niin paljoa kuin lapset. Niissä on paljon samaa kuin lapsissa, mutta en kyllä vertaisi lapsia ja koiria noin. Itse pidän eläimistä, ja varsinkin koirista, siksi mulla on koira. Mutta en esimerkiksi erityisemmin halua hoitaa kaneja tai marsuja, siksi mulla ei ole niitä. Samasta syystä mulla ei ole lapsia, en ole halunnut niitä.

* olla antamatta

Sitä paitsi, missä niin on opetettu että lemmikki olisi lapsen korvike? Ehkä teidän kapeakatseisen vanhempanne ovat opettaneet tai oma sisäinen tyhmyytenne kertoo teille.

Halusin kissan, hankin kissan. Haluan ehkä joskus lapsen, silloin hankin sen. Pitääkö silloin heivata kissa mäkeen? Niin kuin jotkut sydämettömältä tekevät.

-39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, no  mulla on lapsia ja koira ja olen kyllä sitä mieltä, että lapset on miljoona kerta parempi asia ja myös helpompi. Koira sotkee koko ikänsä, milloin ripuloi ja milloin oksentelee, tiputtaa karvoja ja kirppuja. Pitää syöttää matokuureja, uikuttaa yöllä peloissaan ja vinkuu unissaan. Pitää putsata korvia ja pestä joskus takapuolta, harjata, pestä, ostaa ruokia. Mihinkään se koira ei tuosta kehity, päinvastoin, alkaa kohta sairastella. Lapset sen sijaan nyt teininä jo siivoavat, kokkaavat, pyykkäävät, tuottavat niin paljon iloa edelleen. en sano, etteikö koirastakin jotain iloa ole, mutta enimmäkseen pelkkää harmia ja riesaa. Haiseekin pahalta. Ikinä en ota enää koiraa, en ikinä. No, lapsia varten se otettiinkin ja on tehtävänsä tehnyt ja kyllä hyvän hoidon saa elämänsä loppuun asti ja varmasti elää onnellista elämää.

Koiraa ja lasta ei todella voi verrata, koira on sotkeva riesa, lapsi sotkeva vain pienenä, eikä silloinkaan likimainkaan niin sotkeva kuin koira, enkä ole koskaan tuntenut, että lapseni olisvat mikään riesa. Mutta ihan jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia tai koiria, ei liikuta mua. Tää nyt on vaan mun kokemus ja tuntemus.

Oma koirani ei ole ripuloinut koskaan sisälle, joskus ulos tullut löysä kakka, mutta se nyt on ihan eri asia. Oksentaa toki muutaman kerran vuodessa, mutta se ei ole mikään ongelma. Koira siis 9v, eli mistään nuoresta ei ole kyse. Matokuurin syötän vain satunnaisesti, yleensä vain ennen rokotusta. Korvia ja takapuolta ei tarvitse pestä ja koko koirankin vain pari kertaa vuodessa. Harjausta satunnaisesti, lähinnä karvanlähdön aikaan. 15 kilon ruokasäkki kestää kuukausia, joten ruokaakaan ei tarvitse kovin usein raahata. Namit nyt asia erikseen, mutta nekin menee ihan samalla kauppareissulla kuin muutenkin käy. 

En tiedä mikä ihme rotu sinulla on ollut vai onko käynyt vain paska tuuri, jos koira noin paljon vaatii hoitoa. 

Joo on varmaan käynyt huono tuurikin, koiralla on herkkä vatsa, heti jos syö jotain muuta kuin tiettyä ruokamerkkiä, tulee ripulit. On mennyt aika monta mattoa sen takia roskiin. Varsinkin ekat vuodet, kun ei aina tiennyt mikä sopii ja mikä ei, nyt enää harvoin, kun tosiaan tietää, että vain yksi merkki sopii. Harjata pitää pari kertaa kuukaudessa, karvan lähdön aikaan viikottain, vaikka ei ihan älytön turkki olekaan. Korviin tulee kesällä töhnää, jossa on mm. punkkeja, pitää kaataa korviin jotain tököttiä ja putsata pumpulipuikoilla, muuten alkaa kutisemaan. Eläinlääkärillä pitää käydä poistattamassa hammaskiviä. Tassuthan pitää pestä joka lenkin jälkeen keväästä syksyyn, talvellakin jos on rapakelit. Kynnet pitää leikata parin viikon välein. Joskus jää kikkare takapuoleen tai löysä kakka sotkee karvat, joten siinä sitä takapuolen pesua. Ja koirassahan on aina hilsettä ja kirppuja. Joskus tulee oksennus, vaikka ei olisi syönyt mitään erikoista, sopivasti sekin yleensä matolle, mitähäns sitä piskin mielessä liikkuu, kun aina pitää just matot sotkea. Kiva on myöskin kantaa ruokapala matolle, jos silmä välttää.

Mutta kiva, että sulla on täydellinen koira, se on äärimmäisen harvinaista. Mun tuttavilla on melkein kaikilla koira ja melkoisia juttuja tapahtuu koko ajan: yhden koira "söi" saunanlauteet, toisen sotki uunin tuhkat ympäri huushollia, yksi ahmi luun tieten purematta, juuttui suoleen ja piti antaa risiiniöljyä ja kaivella lopulta se luu peräpäästä koiran ulvoessa, on hajotettu sohvia, syöty kenkiä, revitty uusia takkeja, järsitty tuolinjalkoja, pilattu lattioita, tuhottu lasten leluja, karattu ja juostu kumoon naapurin kukkapenkki, karattu ja purtu naapurin koiraa ja pahempaa: aika moni koira on purrut ihmistä. Äitiäni puri eräs koira jalasta, kun hän pyöräili, äiti kaatui ja loukkaantui ja jalkaan tuli kamalat puremajäljet, mua on purrut koira 2 kertaa, yksi koira halusi leikkia meidän tytön kanssa ja hyppeli päälle, samalla rääpäisi melkein silmään ja raapi haalarin.

Eli just se, että koiraa pitää huoltaa ja hoitaa koko elämänsä ajan, mitään se ei varsinaisesti opi, siis esim. hoitamaan itse "vessa-asiat" tai mitään itseensä liittyviä hoitotoimenpiteitä. Se ei koskaan opi laittamaan ruokaa tai siivoamaan edes omia jälkiään, se ei kasva ja kehity, se ei viihdy ilman viihdyttäjää vaan masentuu, tästäkin puhutaan nykyään. En väitä, etteikö koirasta ole iloakin, varsinkin yksinäiselle ihmiselle, mutta aniharva niistä mikään helppo tapaus on. Jos koira elää vaikka 15 v, niin se on yhtä vaativa koko ajan. Lapsi taas kasvaa ja kehittyy, on ilo seurata lapsensa aikuistumista ja oppimista. No, hölmöähän lasta ja koiraa on oikeasti verrata, toinen on ihminen ja toinen vain eläin.

Idiootti ap...just toisessa ketjussa kauhisteltiin työttömien ja köyhien halua ottaa koira. Kyllä on kylmää porukkaa palstalla..onneksi teitä muitakin ihania tyyppejä..halauksia:D

Jos sulle koira ja lapsi on jotenkin verrattavissa, ja koira jopa haastavampi niin miksi en voi vaan hakea Virosta tai Espanjasta itselleni katulasta huollettavaksi? Kyllä tänne meille mahtuu. Niistähän on vähemmän vaivaa ja vastuuta kuin koirasta, hankin mielelläni.

Jos koira on koulutettu oikein, se tottelee käskyjä. Lapsi ei uhmaikäisenä tottele lainkaan. Ja lapsia ei saa nykyään enää oikein komentaakaan etteivät raukat järkyty kovasta kohtelusta, koiraa sentään vielä saa... Toki uhmaikä menee jossain kohtaa ohi, mutta siitä päästäänkin toiseen pointtiin:

Koiran voi luottaa olevan miltei samanlainen loppuikänsä kun se on kerran kunnolla koulutettu. Lapsesta taas voi kasvaa uhmakas koululainen ja äksy teini joka lopulta päätyy huumeiden käyttäjäksi vaikka mitä tekisi. Koirasta ei ole sellaista huolta. 

Koiran hoitaminen noin keskimäärin on huomattavasti lapsen hoitamista kevyempää. Epäsosiaalisena ihmisenä kestäisin koiran hoidon, mutta en lapsen jatkuvaa huomioimista. Koira ei myöskään valvota öisin ja se pärjää yksin kotona vaikka työpäivän ajan.

Itselläni ei ole lapsia, ei sen puoleen koiraakaan, mutta jos jompikumpi pitäisi hankkia niin ylläolevista syistä se olisi koira.

Kukin tekee niin kuin haluaa. Minä ymmärrän hyvin että joku muu haluaa lapsia, ja se on heidän päätöksensä. Minun päätökseni on olla hankkimatta lapsia, koska oma luonteeni on lapsen kasvatukseen epäsopiva, enkä halua tuoda tähän maailmaan lasta jos en voi olla varma että se lapsi saa hyvän elämän. Jotkut sanovat itsekkääksi, minä sanon että tämä on itsetuntemusta...

No, hölmöähän lasta ja koiraa on oikeasti verrata, toinen on ihminen ja toinen vain eläin.[/quote]

Sinäpä sen sanoit.

Mulla on ollut lapsesta asti oma koira (kyllä, omalla vastuullani, vanhemmat tietty taloudellisesti vastuussa). Opin todella paljon vastuusta, kumppanuudesta ja siitä miten rakennetaan kommunikaatiota ja silta ihmisen ja eläimen välille. Koiralla on uniikki maailma joka poikkeaa täysin ihmisen maailmasta. Silti me samaistumme toisiimme. Se avartaa ihan huimasti ja rikastuttaa elämää.

Nytkin asun koiran kanssa. Meillä on omat jippomme ja lähes aina hauskaa. Edelleen opin koiralta kaikenlaista elämässä, ja sen läsnäolo lievittää stressiä. Ja joo, se pitää viedä ulos joka päivä ja joskus jopa sataa, tuulee tai on kylmä. So what? Eipähän jää kelit kokematta, kyllä ihmisen pitää karaista itseään normaaleihin sääilmiöihin.

Tällä hetkellä koira tuijottaa ikkunasta oravia. Se tietää että ruoka-aika on käsillä ja tullee kohta ilmoittamaan että keittiössä vesi kiehuu (tätä en ole opettanut, hoksasi mokoma itse). Sen jälkeen se tietää odottaa luumukuono väristen että päästään haistelemaan pakkasilmaa. Routaisesta maasta se löytää kaikkea mistä minulla ei ole, heh, haisuakaan.

Jonain päivänä minusta saattaa tulla äiti. En ole vielä päättänyt. Mutta jos ikinä koen että niin se tulee menemään niin en millään osaa yhdistää sitä tunnetta koiran kanssa elämiseen. Jo pelkkä lapsen hankkimisen suunnittelu on minulle ihan eri planeetalta. Eihän se mikään lemmikki ole.

Mutta lemmikit ovat silti omistajilleen tärkeitä, niiden kanssa jaetaan joka ikinen päivä. Olisi kiva jos sitä voisi ymmärtää esim. empatian ja mielikuvituksen kautta sellainen jolla ei ole lemmikkiä, eikä aina vain jonkun omaan itseen liittyvän, kuten lapsen kautta. Se ei ole sama asia. Rakkautta on tässä maailmassa niin monenlaista ettei yksi ole toiselta pois.

Vierailija kirjoitti:

Joo, no  mulla on lapsia ja koira ja olen kyllä sitä mieltä, että lapset on miljoona kerta parempi asia ja myös helpompi. Koira sotkee koko ikänsä, milloin ripuloi ja milloin oksentelee, tiputtaa karvoja ja kirppuja. Pitää syöttää matokuureja, uikuttaa yöllä peloissaan ja vinkuu unissaan. Pitää putsata korvia ja pestä joskus takapuolta, harjata, pestä, ostaa ruokia. Mihinkään se koira ei tuosta kehity, päinvastoin, alkaa kohta sairastella. Lapset sen sijaan nyt teininä jo siivoavat, kokkaavat, pyykkäävät, tuottavat niin paljon iloa edelleen. en sano, etteikö koirastakin jotain iloa ole, mutta enimmäkseen pelkkää harmia ja riesaa. Haiseekin pahalta. Ikinä en ota enää koiraa, en ikinä. No, lapsia varten se otettiinkin ja on tehtävänsä tehnyt ja kyllä hyvän hoidon saa elämänsä loppuun asti ja varmasti elää onnellista elämää.

Koiraa ja lasta ei todella voi verrata, koira on sotkeva riesa, lapsi sotkeva vain pienenä, eikä silloinkaan likimainkaan niin sotkeva kuin koira, enkä ole koskaan tuntenut, että lapseni olisvat mikään riesa. Mutta ihan jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia tai koiria, ei liikuta mua. Tää nyt on vaan mun kokemus ja tuntemus.

Tässä erinomainen esimerkki ihmisestä, jonka ei olisi ikinä pitänyt ottaa koiraa itselleen. Jos koira olisi kunnolla koulutettu puolet noista ongelmista katoaisi ilmaan. Koiraa ei hankita vain lapsien tähden, koirasta on AINA lapsien vanhemmat vastuussa, joten päätös sen hankkimisesta teidän. Kertoo jo paljon jos noin 2 kertaa vuodessa annettava matolääke tuottaa noin paljon ärsytystä. Ei ole koiran vika, ettet sä osannut sitä kouluttaa oikein ja käytöstavoille.

Aika moni vela on lapseton sen vuoksi, että maapallolla on jo liikaa ihmisiä. Eivät siis halua lisääntyä. Kodittomia kissoja koiria on paljon, sellaisen lemmikin ottaminen on suositeltavaa, jos lemmikistä haaveilee. Adoptiolasta on vaikeampi saada, eikä sellaista kannata ottaa, jos ei lapsista edes välitä.

Minä pidän valtavan paljon eläimistä ja saan niistä enemmän iloa kuin lapsista. Nämä ovat makuasioita. Miksi jotakin äitiä vaivaa se, että kaikki ei halua lapsia tai pitävät eläimistä enemmän kuin lapsista? Miksei jokainen saa olla sellainen kuin on.

Onhan niistä lapsista paljon enemmän vaivaa. Ensin pienenä ovat pitkään täysin hoidosta riippuvaisia ja sitten vanhempana alkavat säätää kaikenlaista, pakko vahtia mitä tekevät ja missä menevät. Jatkuvaa huolehtimista siis se 18 vuotta, eikä lopu yleensä senkään jälkeen. Koira on lyhyen hetken hyvin vaativa, mutta hyvällä koulutuksella aika vaivaton sen jälkeen, ellei sairastele paljon (mitä lapsetkin tietysti voivat tehdä).

Ikävästi sanottu, että lapsettomille koira on lapsen korvike, eiköhän se ole ennemminkin perheenjäsen, jota ei tarvitse verrata kehenkään toiseen perheenjäseneen. Se on koira ja koiralla on ihan oma paikkansa perheessä, oli lapsia tai ei.

Itselläni siis on lapsia ja aiemmin ollut koira, joten on kokemusta molemmista.

Sinä joka valitat miten koirallasi on kirppuja, anna nyt ihmeessä sille eläinraukalle ulkoloishäätö!! Tuo kuulostaa jo eläinrääkkäykseltä! Miten ihmeessä suomessa asuvalla koiralla yleensä on kirppuja? Itsellä ollut koiria 20 vuotta eikä yhdelläkään koskaan niitä ole ollut.

Miksi niitä lapsia on pakko tehdä? Ei niitä ole pakko tehdä!!! Voi ottaa koiran, jota hoitaa ja rakastaa. Lapsia ei ole pakko tehdä!!!

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka valitat miten koirallasi on kirppuja, anna nyt ihmeessä sille eläinraukalle ulkoloishäätö!! Tuo kuulostaa jo eläinrääkkäykseltä! Miten ihmeessä suomessa asuvalla koiralla yleensä on kirppuja? Itsellä ollut koiria 20 vuotta eikä yhdelläkään koskaan niitä ole ollut.

Tätä ihmettelin itsekin! Kerran koirissamme oli koirien täitä kun olivat pihassa liikkuneen ketun jäljiltä niitä saaneet, mutta kirput ovat eläinlääkärinkin mukaan erittäin harvinaisia Suomessa. Täit tietenkin hoidettiin ihan ulkoloishäädöllä (valeluliuos ihoon kahteen kohtaan, kaksi kertaa, ei ollut muuten iso vaiva). En ymmärrä miten kukaan antaa koiransa kärsiä kirpuista.

Voihan sitä tykätä koirista vaikka ei halua lasta. Joillakin intohimoinen harrastus voi juurikin olla lapsen hankkimisen esteenä ja voi olla hurahtanut koiruuksiin.

Suurimmalla osalla se lapsettomuuden vapaaehtoisuus taitaa tosin johtua siitä että ei ole sopivaa kumppania tai ei ole saatu lasta. Helpompaa sanoa että ei halua lasta kuin alkaa selittelemään syitä siihen.

Täähän oli selvä provo, ei kukaan ole noin tyhmä:D

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä tykätä koirista vaikka ei halua lasta. Joillakin intohimoinen harrastus voi juurikin olla lapsen hankkimisen esteenä ja voi olla hurahtanut koiruuksiin.

Suurimmalla osalla se lapsettomuuden vapaaehtoisuus taitaa tosin johtua siitä että ei ole sopivaa kumppania tai ei ole saatu lasta. Helpompaa sanoa että ei halua lasta kuin alkaa selittelemään syitä siihen.

Kaikki mun tuntemat lapsettomat ovat kyllä kyenneet puhumaan siitä jos haluavat eivätkä saa. En siis allekirjoita väitettäsi siitä, että helppouden takia väittävät etteivät halua. Minä en halua lasta. Minulla on mies joka olisi erinomainen isä. En ole ikinä edes yrittänyt saada lasta, joten en tiedä saisinko vai en. Voit siis luottaa siihen kun sanon, että olen lapseton vapaaehtoisesti. En edes ymmärrä miksi kukaan tahtomattaan lapseton väittäisi olevansa vapaaehtoisesti lapseton. Minä ainakin olen saanut kuulla niin paljon asiasta, että jos olisin tahtomattani lapseton, olisi sydämeni särkynyt jo ajat sitten. Helpommalla olisin päässyt jos olisin sanonut, että en saa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, no  mulla on lapsia ja koira ja olen kyllä sitä mieltä, että lapset on miljoona kerta parempi asia ja myös helpompi. Koira sotkee koko ikänsä, milloin ripuloi ja milloin oksentelee, tiputtaa karvoja ja kirppuja. Pitää syöttää matokuureja, uikuttaa yöllä peloissaan ja vinkuu unissaan. Pitää putsata korvia ja pestä joskus takapuolta, harjata, pestä, ostaa ruokia. Mihinkään se koira ei tuosta kehity, päinvastoin, alkaa kohta sairastella. Lapset sen sijaan nyt teininä jo siivoavat, kokkaavat, pyykkäävät, tuottavat niin paljon iloa edelleen. en sano, etteikö koirastakin jotain iloa ole, mutta enimmäkseen pelkkää harmia ja riesaa. Haiseekin pahalta. Ikinä en ota enää koiraa, en ikinä. No, lapsia varten se otettiinkin ja on tehtävänsä tehnyt ja kyllä hyvän hoidon saa elämänsä loppuun asti ja varmasti elää onnellista elämää.

Koiraa ja lasta ei todella voi verrata, koira on sotkeva riesa, lapsi sotkeva vain pienenä, eikä silloinkaan likimainkaan niin sotkeva kuin koira, enkä ole koskaan tuntenut, että lapseni olisvat mikään riesa. Mutta ihan jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia tai koiria, ei liikuta mua. Tää nyt on vaan mun kokemus ja tuntemus.

Oma koirani ei ole ripuloinut koskaan sisälle, joskus ulos tullut löysä kakka, mutta se nyt on ihan eri asia. Oksentaa toki muutaman kerran vuodessa, mutta se ei ole mikään ongelma. Koira siis 9v, eli mistään nuoresta ei ole kyse. Matokuurin syötän vain satunnaisesti, yleensä vain ennen rokotusta. Korvia ja takapuolta ei tarvitse pestä ja koko koirankin vain pari kertaa vuodessa. Harjausta satunnaisesti, lähinnä karvanlähdön aikaan. 15 kilon ruokasäkki kestää kuukausia, joten ruokaakaan ei tarvitse kovin usein raahata. Namit nyt asia erikseen, mutta nekin menee ihan samalla kauppareissulla kuin muutenkin käy. 

En tiedä mikä ihme rotu sinulla on ollut vai onko käynyt vain paska tuuri, jos koira noin paljon vaatii hoitoa. 

Joo on varmaan käynyt huono tuurikin, koiralla on herkkä vatsa, heti jos syö jotain muuta kuin tiettyä ruokamerkkiä, tulee ripulit. On mennyt aika monta mattoa sen takia roskiin. Varsinkin ekat vuodet, kun ei aina tiennyt mikä sopii ja mikä ei, nyt enää harvoin, kun tosiaan tietää, että vain yksi merkki sopii. Harjata pitää pari kertaa kuukaudessa, karvan lähdön aikaan viikottain, vaikka ei ihan älytön turkki olekaan. Korviin tulee kesällä töhnää, jossa on mm. punkkeja, pitää kaataa korviin jotain tököttiä ja putsata pumpulipuikoilla, muuten alkaa kutisemaan. Eläinlääkärillä pitää käydä poistattamassa hammaskiviä. Tassuthan pitää pestä joka lenkin jälkeen keväästä syksyyn, talvellakin jos on rapakelit. Kynnet pitää leikata parin viikon välein. Joskus jää kikkare takapuoleen tai löysä kakka sotkee karvat, joten siinä sitä takapuolen pesua. Ja koirassahan on aina hilsettä ja kirppuja. Joskus tulee oksennus, vaikka ei olisi syönyt mitään erikoista, sopivasti sekin yleensä matolle, mitähäns sitä piskin mielessä liikkuu, kun aina pitää just matot sotkea. Kiva on myöskin kantaa ruokapala matolle, jos silmä välttää.

Mutta kiva, että sulla on täydellinen koira, se on äärimmäisen harvinaista. Mun tuttavilla on melkein kaikilla koira ja melkoisia juttuja tapahtuu koko ajan: yhden koira "söi" saunanlauteet, toisen sotki uunin tuhkat ympäri huushollia, yksi ahmi luun tieten purematta, juuttui suoleen ja piti antaa risiiniöljyä ja kaivella lopulta se luu peräpäästä koiran ulvoessa, on hajotettu sohvia, syöty kenkiä, revitty uusia takkeja, järsitty tuolinjalkoja, pilattu lattioita, tuhottu lasten leluja, karattu ja juostu kumoon naapurin kukkapenkki, karattu ja purtu naapurin koiraa ja pahempaa: aika moni koira on purrut ihmistä. Äitiäni puri eräs koira jalasta, kun hän pyöräili, äiti kaatui ja loukkaantui ja jalkaan tuli kamalat puremajäljet, mua on purrut koira 2 kertaa, yksi koira halusi leikkia meidän tytön kanssa ja hyppeli päälle, samalla rääpäisi melkein silmään ja raapi haalarin.

Eli just se, että koiraa pitää huoltaa ja hoitaa koko elämänsä ajan, mitään se ei varsinaisesti opi, siis esim. hoitamaan itse "vessa-asiat" tai mitään itseensä liittyviä hoitotoimenpiteitä. Se ei koskaan opi laittamaan ruokaa tai siivoamaan edes omia jälkiään, se ei kasva ja kehity, se ei viihdy ilman viihdyttäjää vaan masentuu, tästäkin puhutaan nykyään. En väitä, etteikö koirasta ole iloakin, varsinkin yksinäiselle ihmiselle, mutta aniharva niistä mikään helppo tapaus on. Jos koira elää vaikka 15 v, niin se on yhtä vaativa koko ajan. Lapsi taas kasvaa ja kehittyy, on ilo seurata lapsensa aikuistumista ja oppimista. No, hölmöähän lasta ja koiraa on oikeasti verrata, toinen on ihminen ja toinen vain eläin.

No huh huh, kyllä kuule sulla ja tuttava piirilläsi on outoja koiria. Itselläni on ollut 4 koiraa eikä työtä ole ollut noin paljoa. Miksi muuten olet hommannut koiran jonka turkkia pitää hoitaa noin paljon jos se kerran on noin vaikeaa?

Näistä 4 koirasta yksi popsi sukkia jos löysi, mitään ei koskaan ole rikottu eikä tuhottu. Labbiksella oli myös ruokavalio jota noudatettiin ja näin ollen ongelmia ei ollut.

Jos koira rikkoo ja repii paikkoja silloin yleensä koiralla ei ole tarpeeksi aktiviteetteja eli omistaja voi katsoa peiliin.

Kaverisi valitsee koiran koska Vauva-palsta ei räjähdä jos 3kk vanhan koiranpennun omistaja järjestää pennulle luotettavan hoitopaikan ja lähtee yöksi miehensä kanssa Tukholmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka valitat miten koirallasi on kirppuja, anna nyt ihmeessä sille eläinraukalle ulkoloishäätö!! Tuo kuulostaa jo eläinrääkkäykseltä! Miten ihmeessä suomessa asuvalla koiralla yleensä on kirppuja? Itsellä ollut koiria 20 vuotta eikä yhdelläkään koskaan niitä ole ollut.

Tätä ihmettelin itsekin! Kerran koirissamme oli koirien täitä kun olivat pihassa liikkuneen ketun jäljiltä niitä saaneet, mutta kirput ovat eläinlääkärinkin mukaan erittäin harvinaisia Suomessa. Täit tietenkin hoidettiin ihan ulkoloishäädöllä (valeluliuos ihoon kahteen kohtaan, kaksi kertaa, ei ollut muuten iso vaiva). En ymmärrä miten kukaan antaa koiransa kärsiä kirpuista.

Koiran turkkiinhan satunnaisesti voi hypätä myös lintukirppuja, jotka poistuvat kyllä ihan itsekseen ilman mitään myrkytyksiäkin kun eivät voi koiran verta ravinnokseen käyttää. Liekö kirpuista kirjoittanut tarkoitti näitä.

Toki ainakin omilla koirillani olen käyttänyt punkki/yrttipantoja jotka estävät myös vähän lintukirppujen turkkiin tarttumista jos joku vuosi on esim. linnunpesä takapihalla puussa lähellä paikkaa missä koira tykkää maassa nukkua. Mutta osittain enemmän siksi nuo pannat on käytössä että olen itse lintukirpuille järjettömän allerginen, koira harvakseltaan rapsuttelee itseään hetken pureman saatuaan mutta minä kutisen päiviä jos kirppu tulee koiran turkissa sisälle.