Lue keskustelun säännöt.
Miksi velalla on usein koira vaikka
06.11.2016 |
...koira on hemmetin paljon kovatöisempi hoitaa kuin lapsi?
Työkaverini toitottaa vapaaehtoista lapsettomuutta ja sen tuomaa ihanuutta harva se päivä. Miten matkailu on helpompaa, ravintolakäynnit helpompaa jne. Ja kuinka lapset imee vanhemmistaan kaiken mehun ja hyi että kun lapset on ällöttävän yök. (Minä en lapsistani puhu mitään hänelle, mutta häntä lapseni jotenkin vaivaavat silti.) Hänen koiransa taas on järkivalinta.
Eikö sen koiran hoitaminen sitten ole rankkaa: eka opetat sen sisäsiistiksi, sitten ravaat pihalla aamutuimaan säässä kuin säässä, hommaat sille hoitajan kun matkailet, peset ruokit leikkaat kynnet harjaat turkin ja hampaat, siivoat lattialta pisut, oksut, kakat ja siedät koiran tekemät tihutyöt huonekaluille, haukkumiset jne. Sitä ei voi ottaa mukaan kaikkialle eikä kuitenkaan jättää yksin pitkäksi aikaa.
Koira ei todellakaan ole helpompi: se ei kehity itsenäiseksi vaan vaatii samaa hoivaa aina. Ei voi väittää, että lapsi olisi hankalampi.
En ymmärrä, joo. Valintojahan nämä.
Kommentit (63)
Minulla yksi lapsi, jonka kasvatin aikuiseksi ja tulee hyvin juttuun omillaan. Erosin ja avioiduin uudelleen, nyt meidän perheessä on kissa.
En olisi toista lasta ikinä halunnutkaan ja sterilisaatio tehtiin jo aika varhaisessa vaiheessa. Raskausaika oli lyhyesti sanottuna kauhea ja koliikkiaika samoin.
Kissa on helppo, jopa koiraan verrattuna.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka valitsevat lemmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi lemmikille ei saisi antaa joululahjaa, onko ne vaan ihmisten, siis juuri LASTEN yksinoikeus? Meillä joka joulu saa lemmikit lahjoja, sekä koirat että jyrsijät.
Jyrsijät saa joululahjoja :D :D Päivän hauskin juttu!!!!
Ja kaikkea hyvää saakin nätteihin paketteihin käärittynä. Ei ne niistä itse mitään tajua mutta tykkään paketoida lahjoja. Miksi jyrsijän lahja on niin hauska juttu, muttei esim vauvan, eihän sekään tajua lahjoista mitään? Ainiin unohdin, sehän on LAPSI...
Sinäpä sen sanoit! Tietty toisille se jyrsijä ilmeisesti on se LAPSI... Kai puette niille vaatteitakin päälle?
Menipä jollain tunteisiin. Ei, jyrsijä ei ole minulle lapsi, halusin lemmikin, en lasta. En näe tarpeelliseksi kiusata niitä vaatteilla kun ovat söpöjä ihan omalla turkillaan. Hankitko sinä lapsia vain siksi että saat puettua niille söpöjä lastenvaatteita? Nukke olisi silloin ollut parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Koira ei ole lapsen korvike, sillä korvikehan on se toinen ja huonompi vaihtoehto. Lapsettomuus on minulle vapaaehtoista joten koira ei ole minkään korvike vaan ykkösvalinta.
Joo mä en kanssa ymmärrä tätä. Halusin koiran, otin koiran. Jos haluaisin lapsen, hankkisin lapsen. En kuitenkaan halua lasta. Miten se koira on korvike?
Äiti tokaisi kerran, että kylläpäs tämä koira on hankala, vaikeampi kuin lapsi.
Olen syrjäytynyt.
Mulle koirasta ei ole kyllä yhtään mitään vaivaa.
Lenkkeily ei ole "työtä", vaan me lähdetään yhdessä ulos, se on meidän yhteistä aikaa ja meillä on kivaa, vaikka sataisi kaatamalla vettä, sitä varten on kumisaappaat. Sisäsiistiksi opettelun jälkeen ei ole tarvinnut pisuja sisältä siivota ja jos nyt jonkun kerran joku ripuli on tullut ja sisällä oksennut/kakkaa, niin so what? Näin on tapahtunut ehkä kaksi kertaa.
Kynsien leikkaus ei ole homma eikä mikään, nätisti koira ojentaa tassun ja niksnaks meni muutama hassua minuuttia kerran viikossa kun kynnet on leikattu. Koiraa ei tarvi pestä usein ja rotu on sellainen että harjata tarttee silloin tällöin.
Koira ei tee tuhoja, mitä nyt pentuna tuhosi yhden kengän. Sillon vähän harmitti mutta uusia saa kaupasta. Kyllähän sen hyvin käyttäytyvän koiran voi ottaa mukaan melkein joka paikkaan, tai sen voi jättää kotiin muutamaksi tunniksi, siellä se nukkuu ihan rauhassa. Sen jokavuotisen ulkomaanmatkan ajaksi koira pääsee luottohoitajalle hoitoon, ei ole ongelma. Haukkuminen, jos nyt kerran haukahtaa jollekkin ovikellolle niin eipä se nyt hirveesti häiritse.
Ja siis eihän nyt koiran ruokkiminen mitään työtä ole, kaksi kertaa päivässä laitat ruokaa kuppiin.
Että ehkäpä mä miettisin että mikä on mennyt koiran koulutuksessa pieleen, jos siitä noin hirveesti on työtä ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsiperheillä on usein koura?
Miksi köyhällä on usein koira?
Miksi elämänkoululaisilla on usein koira?
No, en minäkään ymmärrä. Mieluiten koira lapsettomalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä syystä etten pidä lapsista, en siedä kodissani meteleliä ja kyllä...lapsista lähtee ääntä, pelataan, huudatetaan telkkaria, on kavereita ym. On ihanaa löhötä viikonloppuna pitkän lenkin jälkeen koira kainalossa ja töllätä netflixiä, teen ruokaa jos huvittaa, surffaan netissä ym. En kestäisi minkäänikäistä lasta kodissani pyörimässä, pelkkä ajatus saa suun kuivumaan ja hermostumaan mutta onneksi on se valinnanvapaus, jotkut ovat tyytyväisiä lapsiperhe-elämään ja toisille se olisi pahin painajainen.
Täällä sama tyyli, sitä en vain ole koskaan voinut ymmärtää miten esim. työpaikalla se ettei joku koskaan halua lapsia (steri tehty pari vuotta sitten) saa monet lisääntyneet työkaverit ärsyyntymään ja jopa loukkaantumaan, en siis arvostele heidän elämäntapaansa enkä hehkuta omaani olen vain kertonut olevani lapseton omasta tahdosta ja tila on pysyvä.
No sinä oletkin normaali ihminen, mutta tällä työkaverillni on sellainen tyyli että muistaa joka välissä sanoa asiaan kuin asiaan, että onneksi häntä ei lapset rassaa ja onneksi olen niin vapaa ja onnellinen ilman kiljuvia kakaroita. Minä en ole lapsistani tai yksityiselämästäni koskaan puhunut työssä ollessani, koska oletan ettei se ole oleellista työni kannalta. Olen tyytyväinen elämääni koululaisten kanssa, enkä koskaan ole kokenut lasten hankintaa vääränä valintana tai elämäni pilaamisena/vaikeuttamisena. Vauvoinakin nukkuivat hyvin, ovat omatoimisia jne. (Tästä en kuitenkaan jauha, koska minua ei nuorena eikä usein nykyisinkään kiinnosta toisten lapset ja heidän tekemisensä.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, no mulla on lapsia ja koira ja olen kyllä sitä mieltä, että lapset on miljoona kerta parempi asia ja myös helpompi. Koira sotkee koko ikänsä, milloin ripuloi ja milloin oksentelee, tiputtaa karvoja ja kirppuja. Pitää syöttää matokuureja, uikuttaa yöllä peloissaan ja vinkuu unissaan. Pitää putsata korvia ja pestä joskus takapuolta, harjata, pestä, ostaa ruokia. Mihinkään se koira ei tuosta kehity, päinvastoin, alkaa kohta sairastella. Lapset sen sijaan nyt teininä jo siivoavat, kokkaavat, pyykkäävät, tuottavat niin paljon iloa edelleen. en sano, etteikö koirastakin jotain iloa ole, mutta enimmäkseen pelkkää harmia ja riesaa. Haiseekin pahalta. Ikinä en ota enää koiraa, en ikinä. No, lapsia varten se otettiinkin ja on tehtävänsä tehnyt ja kyllä hyvän hoidon saa elämänsä loppuun asti ja varmasti elää onnellista elämää.
Koiraa ja lasta ei todella voi verrata, koira on sotkeva riesa, lapsi sotkeva vain pienenä, eikä silloinkaan likimainkaan niin sotkeva kuin koira, enkä ole koskaan tuntenut, että lapseni olisvat mikään riesa. Mutta ihan jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia tai koiria, ei liikuta mua. Tää nyt on vaan mun kokemus ja tuntemus.
Oma koirani ei ole ripuloinut koskaan sisälle, joskus ulos tullut löysä kakka, mutta se nyt on ihan eri asia. Oksentaa toki muutaman kerran vuodessa, mutta se ei ole mikään ongelma. Koira siis 9v, eli mistään nuoresta ei ole kyse. Matokuurin syötän vain satunnaisesti, yleensä vain ennen rokotusta. Korvia ja takapuolta ei tarvitse pestä ja koko koirankin vain pari kertaa vuodessa. Harjausta satunnaisesti, lähinnä karvanlähdön aikaan. 15 kilon ruokasäkki kestää kuukausia, joten ruokaakaan ei tarvitse kovin usein raahata. Namit nyt asia erikseen, mutta nekin menee ihan samalla kauppareissulla kuin muutenkin käy.
En tiedä mikä ihme rotu sinulla on ollut vai onko käynyt vain paska tuuri, jos koira noin paljon vaatii hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina toitotetaan kuinka velat ovat ehdottomia ja heidän mielestään lapset ovat HYI HYI, mutta tuliko tällaista mieleen: Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista :D joku ei välttämättä inhoa lapsia, mutta ei vain halua niitä.
Tuntuu että nämä koirien/eläinten/eläinrakkaiden vihaajat ovat niitä fanaattisia jotka nauravat jopa sille että lemmikeille ostetaan lahjoja. Mitä se teidän persettä kutittaa? Minä ainakin laitan eläimille lahjat. Laitan myös kummilapsille... Hui, miten voin?! Jos kerran eläimetkin saavat :O
Luulen ap:n tarkoittaneet sitä että koira pysyy aina koirana, siis samat hoitotoimenpiteet koko elämänsä ajan. Lapsesta taas tulee varhaisnuori, sitten teini- ikäinen, joka osaa lämmittää esim. ruokaa mikrossa ja laittaa astiat koneeseen, leikkaa omat kyntensä ja pukee päälleen :) Sinänsä oli ontuva vertaus sillä itselleni suurin ero juuri lemmikissä ja lapsessa on tuo jatkuva uuden oppiminen ja kehittyminen jota saa lapsen äitinä seurata. Kissani ja koirani toki voivat temppuja oppia mutta pentuajan jälkeen eivät kehity samalla tahdilla mitä ihmislapseni.
Sinänsä jaan ap:n fiiliksen siitä että vaikka en puhu vela/lapsettomien ystävieni tai tuttujeni kanssa lapsestani, he puhuvat jatkuvasti lemmikistään ja esittelevät kuvia joissa Turre on kesämökillä uimassa tai syö nakkikakkuaan. Toki kuuntelen kiinnostuneena, sinänsä hieman ihmetellen miksi ko. ihminen jatkuvasti asiasta minulle puhuu, kysymättä koskaan mitä lapselleni tai miehelleni kuuluu. Samalla tavalla se hänen lemmikkinsä on minulle "vieras" kuin mieheni ja lapseni hänelle, mutta yleisiin tapohin kuuluu olla kiinnostunut myös keskustelukumppanin elämästä.
Oikeastaan kun mietin asiaa niin pari tuttuani ovat olleet koiranomistajia jo ennenkuin tapasimme, ja olin silloin sinkku. Silloin puhuivat jatkuvasti koirastaan jne, nyt kun olen perheellinen, eivät koskaan kysy mitään perheestäni vaan samat jutut koirasta jatkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina toitotetaan kuinka velat ovat ehdottomia ja heidän mielestään lapset ovat HYI HYI, mutta tuliko tällaista mieleen: Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista :D joku ei välttämättä inhoa lapsia, mutta ei vain halua niitä.
Tuntuu että nämä koirien/eläinten/eläinrakkaiden vihaajat ovat niitä fanaattisia jotka nauravat jopa sille että lemmikeille ostetaan lahjoja. Mitä se teidän persettä kutittaa? Minä ainakin laitan eläimille lahjat. Laitan myös kummilapsille... Hui, miten voin?! Jos kerran eläimetkin saavat :O
Niin, lahjojen antaminen kuuluu kulttuuriimme, johon tietysti kasvatat myös lemmikkisi. Ehkä oppivat asian ja aikuisina antavat lahjoja myös omille lapsilleen ja sinulle. Arvostavat varmasti lahjaansa, joka rapisevasta lahjapaketista ilmestyy, tiettynä juhlapäivänä. Lemmikkien tapakasvatus (johon kuuluu kiittäminen, oven avaaminen, toisten auttaminen, tervehtiminen, ruokailutavat jne) on hyvä aloittaa jo pentuiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina toitotetaan kuinka velat ovat ehdottomia ja heidän mielestään lapset ovat HYI HYI, mutta tuliko tällaista mieleen: Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista :D joku ei välttämättä inhoa lapsia, mutta ei vain halua niitä.
Tuntuu että nämä koirien/eläinten/eläinrakkaiden vihaajat ovat niitä fanaattisia jotka nauravat jopa sille että lemmikeille ostetaan lahjoja. Mitä se teidän persettä kutittaa? Minä ainakin laitan eläimille lahjat. Laitan myös kummilapsille... Hui, miten voin?! Jos kerran eläimetkin saavat :O
Niin, lahjojen antaminen kuuluu kulttuuriimme, johon tietysti kasvatat myös lemmikkisi. Ehkä oppivat asian ja aikuisina antavat lahjoja myös omille lapsilleen ja sinulle. Arvostavat varmasti lahjaansa, joka rapisevasta lahjapaketista ilmestyy, tiettynä juhlapäivänä. Lemmikkien tapakasvatus (johon kuuluu kiittäminen, oven avaaminen, toisten auttaminen, tervehtiminen, ruokailutavat jne) on hyvä aloittaa jo pentuiässä.
Mitä ihmettä, miten joku voi loukkaantua siitä että toinen haluaa ostaa lemmikeilleenkin joululahjat? Nämä on tietty näitä mammoja jotka ei lasten saannin myötä mistään muusta puhukaan, lapset, lapset, tärkeintä on lapset, vain lapset ansaitsee joululahjoja, kauhea lapsivihaaja jos ostaa lemmikeille lahjoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ostan meidän banaanikärpäsillekin lahjoja. Ne on mun lapsen korvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Koira ei vaadi jatkuvasti huomiota. Mulle ainakin lapsissa on se, kuinka paljon ne vaativat vanhemmiltaan aikaa ja seuraa. Ja se jatkuva selittäminen, kun ne eivät osaa tehdä mitään hiljaa. huudetaan ja kiljutaan ja selitetään ja vaaditaan vastausta. Ei vaan jaksa. Ei se varsinainen hoitaminen, eli ruokkiminen, harjaaminen, peseminen yms. ole ongelma, vaan lasten liiallinen seurallisuus. Ihan kamalaa. Sukulaislapsi vanhempineen kun tulee käymään niin tunnin kuluttua päätä särkee se jatkuva puheen pulputus mitä nelivuotias pitää.
Ymmärrän sinua, sillä itsestäni muiden lapset ovat ärsyttäviä vaikka omaani rakastan yli kaiken. Mihin vain uhraudun hänen vuokseen. Lapsi on osa minua, ei sitä paremmin osaa selittää. Siksi jaksan jatkuvaa rasitusta, mitä en muilta lapsilta jaksaisi. Sen vuoksi lapsi myös kiukuttelee lähimmälle ihmiselle herkimmin, kun tietää ettei hän hylkää vaikka tekisi mitä.Sen mitä lemmikeistä ymmärrän, asia on päinvastoin, eli koira esimerkiksi yrittää kaikin tavoin miellyttää omistajaansa, eikä näytä jos on sairas tms ennnenkuin on kuoleman kielissä ettei lauma hylkää.
Jos helppous on ydinasia elämässä, niin ei hanki lasta eikä koiraa. Ei kissaakaan! Akvariossakin on omat vaivalloisuutensa.
Ei kai kukaan täyspäinen harkitse ja punnitse lasta versus koira vaihtoehtoisina mahdollisuuksina? Vai?
Surullista että jonkun sydämeen ei mahdu huolehtiminen muista kuin omasta jälkeläisestä. Koira on täysin eri asia kuin lapsi eikä liity vauvoihin mitenkään muuta kuin kaltaistesi sairaassa nupissa. Koiran kanssa eläminen on elämäntapa - olen liikunnallinen ja huumorintajuinen ja molemmat asiat voi jakaa koiran kanssa. (Ei, se ei kerro vitsejä mutta voi luoja miten monet naurut koiran touhuista saa.)
Koira ei korvaa lasta mitenkään enkä ole sille sellaista tehtävää asettanutkaan. Tulee aina mieleen että ihminen jolle koira ja lapsi ovat toistensa vaihtoehtoja on jotenkin rajoittuneita.
Ja mitä vaivaan tulee, selvästi provoilet. Luuletko että ihminen on vaan laiskuuttaan vela? Miksi vaivaannut niin kovasti yleensäkään? Entäs vela-miehet joilla on koira? Onko heillä terve harrastus/elämäntapa vai kanavoivatko hoivaviettiään?
Joillekin on kamalan kova paikka kun nainen ei täytä ainoaa tehtäväänsä maailmassa, lisääntymistä. Naiset jotka eivät halua lasta ovat tästä vinkkelistä jotenkin vajavaisia, sairaita tai "kyllähän heidän täytyy salaa haluta lapsia". Sisäistettyä seksismiä kaikki tyynni. Anna ihmisten olla.
Miten se on muuten sinulta pois jos työkaverisi ei pidä lapsista? Kuulostaa vähän liioittelulta kun käytät sanaa "hokeminen", samoin kuin yrität saada koiran hoidon kuulostamaan mahdottomalta kun käytät sanaa "rampata". Mielestäni sinua tuntuu nyt häiritsevän työkaverin lapsettomuus enemmän kuin häntä sinun lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina toitotetaan kuinka velat ovat ehdottomia ja heidän mielestään lapset ovat HYI HYI, mutta tuliko tällaista mieleen: Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista :D joku ei välttämättä inhoa lapsia, mutta ei vain halua niitä.
Tuntuu että nämä koirien/eläinten/eläinrakkaiden vihaajat ovat niitä fanaattisia jotka nauravat jopa sille että lemmikeille ostetaan lahjoja. Mitä se teidän persettä kutittaa? Minä ainakin laitan eläimille lahjat. Laitan myös kummilapsille... Hui, miten voin?! Jos kerran eläimetkin saavat :O
Niin, lahjojen antaminen kuuluu kulttuuriimme, johon tietysti kasvatat myös lemmikkisi. Ehkä oppivat asian ja aikuisina antavat lahjoja myös omille lapsilleen ja sinulle. Arvostavat varmasti lahjaansa, joka rapisevasta lahjapaketista ilmestyy, tiettynä juhlapäivänä. Lemmikkien tapakasvatus (johon kuuluu kiittäminen, oven avaaminen, toisten auttaminen, tervehtiminen, ruokailutavat jne) on hyvä aloittaa jo pentuiässä.
Vau. Ovatko toiset vieraantuneet eläimistä niin paljon, että luulevat eläinten oikeasti ymmärtävän jotain joulupaketeista :D ? Annan eläimille lahjat huvin vuoksi, omaksi ilokseni ja lemmikkien iloksi, koska ne ovat taas ilahduttaneet minua yhden vuoden.
Vauvakaan ei ymmärrä lahjoista mitään, joten parempi antaa antamatta, tai harkita sitä vähän vanhempana sitten.
Mä oon koirallinen vela. Kuitenkaan en siksi, etten pitäisi lapsista tai pitäisin koiraa helpompana vaan siksi, etten usko olevani hyvä äiti sairauteni vuoksi. Koiran osaan kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi ja niinä päivinä kun mun suolistosairaus on pahana etten voi lähteä kauas vessasta lenkille niille riittää ulkoilu ja leikkiminen (kunnolla aidatulla) takapihalla tai maksan naapurin teinille koirien lenkityksestä. Sitä lasta en koe osaavani kasvattaa hyväksi ihmiseksi enkä voi vaan pistää seinille hyppivää taaperoa takapihalle leikkimään itsekseen ja jättää ovea raolleen, että tulevat itse sisälle
Mitä tulee hoitoon niin mä oikeasti tykkään harjata mun lapinkoirien turkkia ja varsinkin toinen koira tykkää olla harjattavana. Kynnenleikkauskaan ei oo iso homma, kun on siihen totutetut koirat. Koirat on myös olleet viimeistään 6kk iässä täysin sisäsiistejä eikä mun tartte olla aamutuimaan lähdössä ulos ellei koiralla oo ihan älytön hätä (osaavat herättää mut), koska ne pärjää sen työpäivän verran eli 9 tuntia myös öisin ilman ulkoilua. Käydään viimeisenä ennen nukkumaan menoa kilometrin lenkki vaikka olis käyty tunti sitten pihalla ja ekana aamulla herättyäni koirat aamupissalle takapihalle ja aamupalan jälkeen lenkki. Oon yrittäjä ja teen hommia kotona joten jos ei oo asiakaspalaveria voin aloittaa työt siinä kohtaa kun koirat on lenkitetty. Lapsi pitäis viedä hoitoon ja olisin enemmän sidottu tiettyihin työaikoihin kun hoito on varattu tietylle ajalle.
Koira ei vaadi jatkuvasti huomiota. Mulle ainakin lapsissa on se, kuinka paljon ne vaativat vanhemmiltaan aikaa ja seuraa. Ja se jatkuva selittäminen, kun ne eivät osaa tehdä mitään hiljaa. huudetaan ja kiljutaan ja selitetään ja vaaditaan vastausta. Ei vaan jaksa. Ei se varsinainen hoitaminen, eli ruokkiminen, harjaaminen, peseminen yms. ole ongelma, vaan lasten liiallinen seurallisuus. Ihan kamalaa. Sukulaislapsi vanhempineen kun tulee käymään niin tunnin kuluttua päätä särkee se jatkuva puheen pulputus mitä nelivuotias pitää.