Lapsettoman ihana arki
Saa nukkua pitkään ja syödä kun huvittaa, ja jos jääkaappi on tyhjä voi tilata itselleen vaikka pitsan. Ei tarvitse lähteä ulos päiviin, jos ei huvita. Kotona vallitsee rauha, eikä tarvitse siivota kuin omat jäljet. Voi soittaa kaverille että nyt lähdetään ulos ilman sen suurempia suunnitteluja. On tää ihanaa :)
Kommentit (29)
Mä fiilistelen kanssa ihan täysin lapsettoman elämän ihanuutta! Nukun niin pitkään kuin haluan, syön milloin haluan ja katselen leffoja just niin paljon kuin haluan. Pian se on kyllä muuttumassa kun on vauva tulossa pian taloon, eli nyt kaikki irti näistä viimeisistä kuukausista! :)
Minusta lapsiarki on ihanaa. Nykyisin saa nukkuakin vaikka kuinka pitkään, kun lapset jo koululaisia. Mennä ja tulla saan miten vain, kun mies on aina kotona. Esikoinen asuu jo viikot muualla ja jos tulee jotain yömenoa miehen kanssa niin esikoiseen voi luottaa sisarusten kaitsemisessa.
Minulle ainakin lapset on elämän suola.
En ymmärrä, miksi sitä on lapsettomana tarve hehkuttaa? Sehän on normi jokaiselle ennen kuin tekee lapsia. En mä ainakaan hehkutellut, koska uskoin lapsellisten olevan onnellisempia. Vai sitäkö ap:kin pelkää?
No noin se menee meilläkin, tosin on kaksi lasta. 17 ja 15 vuotiaat. Katsos lapset kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi sitä on lapsettomana tarve hehkuttaa? Sehän on normi jokaiselle ennen kuin tekee lapsia. En mä ainakaan hehkutellut, koska uskoin lapsellisten olevan onnellisempia. Vai sitäkö ap:kin pelkää?
Ei todellakaan pelkää. Tiedän olevani näin paljon onnellisempi. ap
Ihan ku pitäis todistella jotain??
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsiarki on ihanaa. Nykyisin saa nukkuakin vaikka kuinka pitkään, kun lapset jo koululaisia. Mennä ja tulla saan miten vain, kun mies on aina kotona. Esikoinen asuu jo viikot muualla ja jos tulee jotain yömenoa miehen kanssa niin esikoiseen voi luottaa sisarusten kaitsemisessa.
Minulle ainakin lapset on elämän suola.
Öö kaikki listaamasi ihanuudet liittyvät lapsettomuuteen, ei lapsiarkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ku pitäis todistella jotain??
Miksei siitä saisi iloita:D Olen myös iloinen että hiukseni ovat suorat, eikä sellaiset karhean kiharaiset :D
Vierailija kirjoitti:
Saa nukkua pitkään ja syödä kun huvittaa, ja jos jääkaappi on tyhjä voi tilata itselleen vaikka pitsan. Ei tarvitse lähteä ulos päiviin, jos ei huvita. Kotona vallitsee rauha, eikä tarvitse siivota kuin omat jäljet. Voi soittaa kaverille että nyt lähdetään ulos ilman sen suurempia suunnitteluja. On tää ihanaa :)
Voit soittaa lapsettomalle kaverille... jossain vaiheessa niitä on aika vähän.
Voit myös viettää aikaasi vauvapalstalla :D
Samaa se on meilläkin ollut jo jonkin aikaa. Lapsi on 15.
Ei se ole varmaan minkään asian todistelusta kiinni. Minulla ainakin asia on niin, että jos ajattelee lapsia, niin voisi ajatellakin että ehkä voisi olla kiva jos olisi lapsi. Mutta sitten kun vierailee lapsiperheessä, tai vaikka näkee kaverin vauvansa kanssa, niin tulee valtava ahdistus siitä, että kauheaa jos itse pitäisi olla tuossa tilanteessa. Että jo se, että katsoo kaverinsa hoitavan vauvaansa parin tunnin ajan kahvilla/jossain muualla kun tapaamme, saa olon niin väsyneeksi ja voimattomaksi, että on vain iloinen ettei itse tarvitse sitä lasta kotiinsa viedä. Niin tästä tulee sellainen olo, että ihanaa kun on lapseton ja mitä kaikkea hyvää se tuo elämään mukanaan.
Lapset kasvaa joo, kun monella se on peruste sille etteikö kaikki voisi niitä lapsia hankkia. Mutta myös rahankulutus kasvaa lasten mukana, puhumattakaan huolet, murheet ja ongelmat mitä lapsilla voi olla /tod. näk. onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa nukkua pitkään ja syödä kun huvittaa, ja jos jääkaappi on tyhjä voi tilata itselleen vaikka pitsan. Ei tarvitse lähteä ulos päiviin, jos ei huvita. Kotona vallitsee rauha, eikä tarvitse siivota kuin omat jäljet. Voi soittaa kaverille että nyt lähdetään ulos ilman sen suurempia suunnitteluja. On tää ihanaa :)
Voit soittaa lapsettomalle kaverille... jossain vaiheessa niitä on aika vähän.
Voit myös viettää aikaasi vauvapalstalla :D
..tai vaikka mennä yksin jos huvittaa. Ja nimenomaan, voin viettää aikaani vauvapalstalla ihan niin paljon kuin huvittaa :D ap
Vierailija kirjoitti:
Samaa se on meilläkin ollut jo jonkin aikaa. Lapsi on 15.
15-vuotiaan tarpeista ei tarvitse enää huolehtia?
...kumma juttu, kuulosti melko tutulta..
En tiä mitä mää teen väärin kun voin tehdä noita neljän muksun kanssa..?!!?
Mut sä et voikaan mennä ulos ja leikkiä! Etkä pussata vauvaa, etkä pelata lasten kanssa pelejä, etkä muutenkaan pitää yhtään niin hauskaa kun meillä on. Lällällää!!
Ihan takuulla minunkin elämä ennen lasta oli tietyllä tapaa helpompaa mutta onko helppous ja se että saa elää mahdollisimman itsekästä elämää tie onneen? Niiden "vaikeiden " asioiden rinnalle mitä lapsellinen kokee tulee myös hirveesti hyviä ja ihania kokemuksia oman lapsen kanssa mistä lapseton jää paitsi.Osaan myös verrata elämää ennen ja jälkeen kun olen äiti mutta lapsetonhan ei voi verrata kun ei ole sitä toista kokemusta.Kun se kaverin lapsi ei ole tunnetasolla ihan sama asia kuin oma.
Minkä takia tästä tuli nyt taas tällainen ketju. On lapsettomia jotka kokevat arkensa yksinäiseksi. On perheellisiä jotka kokevat arkensa raskaaksi. Suurin osa lapsettomista ja perheellisistä varmaan kokee, että heidän arjessaan on sekä plussia että miinuksia. Eikä kenenkään kokemus muutenkaan ole keneltäkään toiselta pois. Äh.
Voi mä muistan kanssa noi huolettomat sinkkuajat. Sai lähtee kavereiden kanssa baariin silloin kun huvitti ja tehdä mitä halus silloin kun halus. Nyt 3 pienen lapsen äitinä kaikki on suunnittelun takana, aamuisin heräillään aikaisemmin ja päivät pyörii hyvin pitkälti lasten ympärillä. Päivääkään en vaihtais kummastakaan elämänvaiheesta. <3
Kummia juttuja. Minkä ikäinen sä lapseton olet? Ei elämän onni liity lapsiin tai niitten olemattomuuteen.
...etkä voi keittää niin isoa kattilallista pastabolognesea että rupeaa naurattamaan!!..
Hienoa! :) Kaikki jotka kokevat arkensa ihanana, ovat onnellisessa asemassa. Myös lapsiarjen voi kokea ihanana.