Muita, jotka joutuvat sisarusparvesta aina olemaan vanhempiensa joulun järjestäjiä?

Miehen vanhat ja osin jo liikuntaesteiset vanhemmat tulevat meille jouluaattona. Olemme suvun köyhimmät ja ahtaasti asuvimmat ihmiset. Toivottavasti anoppi ei taas ihmettele,  miksei meillä ole kunnon sohvakalustoa ja miksi meillä on niin ahdasta. Muita ongelmia jouluun ei liity. Miehen muut paikkakunnalla asuvat sisarukset, joilla on suuret talot yms. eivät jostain syystä koskaan kutsu vanhuksia luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut asian puheeksi veljesi kanssa? Jospa hän kuvittelee, että sinä haluatkin viettää joulun aina vanhempiesi kanssa. Joo, mekin täällä mietitään, miten anopin joulu järjestetään, appiukko kuoli kesällä. Ei häntä voi jouluksi jättää yksinkään palvelutaloon. Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että anoppi tulisi aatoksi meille, mutta kuljetusten järjestäminen on tässä ongelma.

Me olemme myös todenneet että me olemme kotona ja vietämme joulun niin kuin parhaaksi näemme. Tervetuloa kuka haluaa meidän seuraamme. MUTTA miksei hyvää eläkettä saava vanhus edes jouluna voi käyttää rahaa taksiin vaan minun ja miehen jouluaaton pitäisi koostua ilmaisena taksina toimimisesta?

Jotta saamme viettää rauhallisen joulun kotona, on meidän ollut jo muutaman vuoden ajan pakko aloittaa joulun vietto riisipuurolla ja alkoholillisella glögillä - joten sorry ei voida lähteä kuskaamaan ketään enää minnekään :( ja ei, meidän jouluun ei alko juurikaan kuulu.

Kerran jopa mummo jäi sitten marttyyristi kotiin viettämään yksin joulua kun kuulemma ei ole sopivaa käyttää taksia jouluaattona?????

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mä ymmärrän irtautumisen lapsuuden perheestä, mutta en sitä että pitää hyljeksiä toisia isovanhempia. Miksi mun pitäisi vain hyväksyä ihan suoranaista huonoa, epäkohteliasta käytöstä? Ja isovanhemmat ovat jo ikäihmisiä, joten voisi ajatella että aika on jo melko rajallista. Miten vain toisille suodaan aikaa ja toisille ei, ihan tavallisia ihmisiä kaikki, ei mitään alkkistouhua tms. Tunnekylmäähän tuo on, ja syyt on monenlaisia, suurin syy itsekkyys ja välinpitämättömyys. Eipä tässä kukaan elä toisia miellyyttääkseen mutta jonkinlaiset hyvät tavat voisi silti olla. Olen surullinen vanhempieni puolesta.ap

Voi olla että olen keskimääräistä itsekkäämpi,mutta ei se mun mielestä hyviin tapoihin liity viettääkö miten joulunsa. Itsekästä toki voi olla, mutta joulun suhteen ei ole ns. etikettiä Suomessa sukujoulua ajatellen. Siis minä näen sinun veljen valinnan aika normaalina, hän tekee itseään ajatellen valinnan, mutta sellaista se on.

Minkä ikäisiä vanhempanne ovat? Tuskin vielä vanhainkodissa ovat?

Ehkä sunkin pitäisi olla itsekkäämpi välillä,niin ei kärjistyisi yhteen päivään vuodessa ärsyyntyminen muiden itsenäisistä valinnoista. Se nyt vaan on fakta, ettet veljeäsi voi mihinkään pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhat ja osin jo liikuntaesteiset vanhemmat tulevat meille jouluaattona. Olemme suvun köyhimmät ja ahtaasti asuvimmat ihmiset. Toivottavasti anoppi ei taas ihmettele,  miksei meillä ole kunnon sohvakalustoa ja miksi meillä on niin ahdasta. Muita ongelmia jouluun ei liity. Miehen muut paikkakunnalla asuvat sisarukset, joilla on suuret talot yms. eivät jostain syystä koskaan kutsu vanhuksia luokseen.

Johtuu varmaan ihan tuosta heidän tavastaan arvostella toisten kodin kokoa ja sisustusta. Siis miksi eivät ole kutsuttuja miehen sisaruksille.

Niin se vain on, että toiset vetää rajat ja toiset ei.

Minun vanhemmat ja miehen vanhemmat ovat tervetulleita meille jouluna. Joka vuosi esitämme kutsun ja päätämme sen sanoin, meillä vietetään meidänlaista joulua. Se tarkoittaa tiettyä ruokia pöydässä ja tiettyjen jäämistä kaupan tiskiin. Jos ei kelpaa niin meille ei ole pakko tulla. Lahjat avaamme silloin kun meitä huvittaa, jos se ei kelpaa, meille ei tarvitse tulla. Eivät ole tulleet.

Oletko nyt ihan varma, että ne sun vanhempasi olisi kauhean surullisia, jos olisivat joulun keskenään? Mun äiti on ollut monena jouluna yksin, ei halua stressata vieraista eikä erityisemmin yökyläillä juuri jouluna. Tiedän myös iäkkään äidin joka on haaveillut kahdenkeskisestä joulusta miehensä kanssa, jollaista ei ole koskaan viettänyt. Näistä saadaan harvemmin puhuttua suoraan, kun oletetaan, että ihmiset haluavat viettää joulun sukulaistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon oikeastaan väsynyt lähinnä siihen välinpitämättömyyteen, jota veljeni osoittaa käytöksellään enkä itse joulun käytännön järjestelyihin. Musta olisi kohtuullista että kun veljeni vaimonsa "toivomuksesta" viettää kaikki joulun pyhäpäivät tämän vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa, voisi ihan jonkin noista joulupyhistä viettää myös omien vanhempiensa kanssa. Munkaan ei välttämättä tarvii olla tuolloin paikalla, mutta voisin ollakin, jotenkin tuntuu vaan niin kolkolta että toiset isovanhemmat saavat yhteistä aikaa koko joulun ja toiset eivät yhtään päivää. Olisi ihan eri asia jos kumpiakaan isovanhempia ei kutsuttaisi, silloinhan asetelma olisi tasapuolinen. ap

Suosittelen lopettamaan väsymisen toisten ihmisten valinnoista, kun ei ne muut elä elämää sinua tai vanhempianne miellyttääkseen. Kaikella rakkaudella, mitä enemmän ikää tulee, niin sen paremmin alkaa ymmärtämään että ihmiset nyt vaan valitsee useinkin sellaisia valintoja mitkä ovat heidän näkökulmastaan ok, mutta muiden näkökulmasta välinpitämättömiä. Sellainen on normaalia. Sinun veljesi valinnat tämän asian suhteen eivät sinulle kuulu, vaan sinun pitää miettiä mitä itse haluat omalta joulultasi. Hänellä voi olla moniakin syitä miksi viettää joulunsa noin, mutta sinä et niitä syitä tiedä. Vanhemmillasi on toisensa, ja mikäli eivät nyt jo kasikymppisiä apua kaipaavia ole, niin eivätköhän välillä pysty keskenäänkin joulun viettämään. Taidatte olla suhteellisen nuoria vielä? Ehkäpä nyt on aika hyväksyä veljen irtautuminen lapsuuden perheestä, ei se sitä tarkoita ettettekö tärkeitä olisi, vaan sitä että hän katsoo asioita omasta näkökulmastaan ensisijaisesta. Jos ja kun vanhempanne eivät enää pysty huolehtimaan itsestään, tulee hetki jolloin voit alkaa vaatimaan häneltä enemmän.

Näinhän se usein on, että se mies menee sen vaimonsa mukana noihin joulunviettoihin jne vaimon perheen luokse. Näin kävi meilläkin ja veli "irtaantui" täydellisesti lapsuuden perheestä. Hän ei koskaan kantanut mitään vastuuta omista vanhemmistaan, saattoi mennä vuosikin, että veli ei ottanut mitään yhteyttä. Vanhempani silloin tällöin soittivat ja kutsuivat käymään, mutta koskaan ei ollut aikaa. Vanhempieni alkaessa sairastella ja arkielämän avuntarpeen lisäännyttyä, ei veljeni edelleenkään jakanut millään tapaa sitä taakkaa ja huolta, mitä vanhempien sairastelu aiheutti. Ja missään vaiheessa ei ollut mitään erityistä syytä, miksi halusi pitää välimatkaa. En edes ymmärrtänyt sitä, miksei edes veljen vaimo tukenut veljeäni yhteydenpitoon. Veljeni asui muutaman kymmenen kilometrin päässä lapsuudenkodista, kun taas sisareni ja minä hoidimme , autoimme ja huolehdimme  vanhemmistamme 500 km päähän. Nyt vanhempien kuoltua yhteydenpito veljen perheeseen on harventunut, veljellä ei ole ilmeisesti mitään tarvetta pitää yhteyttä sisariin. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mä ymmärrän irtautumisen lapsuuden perheestä, mutta en sitä että pitää hyljeksiä toisia isovanhempia. Miksi mun pitäisi vain hyväksyä ihan suoranaista huonoa, epäkohteliasta käytöstä? Ja isovanhemmat ovat jo ikäihmisiä, joten voisi ajatella että aika on jo melko rajallista. Miten vain toisille suodaan aikaa ja toisille ei, ihan tavallisia ihmisiä kaikki, ei mitään alkkistouhua tms. Tunnekylmäähän tuo on, ja syyt on monenlaisia, suurin syy itsekkyys ja välinpitämättömyys. Eipä tässä kukaan elä toisia miellyyttääkseen mutta jonkinlaiset hyvät tavat voisi silti olla. Olen surullinen vanhempieni puolesta.ap

Onhan se surullista myös siksi, että toiset isovanhemmat eivät tutustu näihin veljen perheen lapsiin ollenkaan.  Olen tuo 47/47 ja veljeni "irtautumisen" takia vanhempani eivät juuri tunteneetkaan veljeni lapsia. Samoin itse en ole tavannut montakaan kertaa heitä ja nämä serkut ovat omille lapsilleni täysin vieraita. Alkuun lähettelin näille veljen lapsille joululahjoja, mutta lopetin sen, koska mitään vastakaikua ei tullut koskaan. Olen täällä av:lla lukenut usein, miten omat sukulaiset ovat aivan ilmaa. Sen ymmärtäisin, jos olisi joku syy, mutta meillä ei ollut mitään syytä. Veljeni vain naimisiin mentyään "jätti" vanhan perheensä.

Mun äitini on jo syövän loppuvaiheessa, kotona tosin edelleen. On hyvin mahdollista, että tämä on viimeinen joulu. Me lähdetään mies, tyttö ja minä jouluna + 30 raskausviikkoa 150 km päähän tekemään väsyneille ja sairaille vanhemilleni joulu. Ehdotin itse tätä ja äiti melkein purskahti kyyneliin. Siivotaan siis, kun eivät jaksa sitä tehdä ja tehdään kaikki jouluhommat, ruoat kuuset etc. En valita, vaikka miehen sisko miehensä kanssa menee anoppilaan valmiiseen pöytään moneksi päiväksi. Tää voi olla ja on todennäiköisesti äiini viimeinen joulu. Haluan olla hänen kanssaan.

Muuten ollaan miehen kanssa ennen tyttö oltu vuoron perään kummankin vanhemmilla ja viime ja toissajouluna tehtiin ekaa kertaa oma joulu, molempien kotoa perinteitä. Oli mukavaa, tykkäsin kovasti. Meidän perheen oma yhteinen, pieni joulu.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini on jo syövän loppuvaiheessa, kotona tosin edelleen. On hyvin mahdollista, että tämä on viimeinen joulu. Me lähdetään mies, tyttö ja minä jouluna + 30 raskausviikkoa 150 km päähän tekemään väsyneille ja sairaille vanhemilleni joulu. Ehdotin itse tätä ja äiti melkein purskahti kyyneliin. Siivotaan siis, kun eivät jaksa sitä tehdä ja tehdään kaikki jouluhommat, ruoat kuuset etc. En valita, vaikka miehen sisko miehensä kanssa menee anoppilaan valmiiseen pöytään moneksi päiväksi. Tää voi olla ja on todennäiköisesti äiini viimeinen joulu. Haluan olla hänen kanssaan.

Muuten ollaan miehen kanssa ennen tyttö oltu vuoron perään kummankin vanhemmilla ja viime ja toissajouluna tehtiin ekaa kertaa oma joulu, molempien kotoa perinteitä. Oli mukavaa, tykkäsin kovasti. Meidän perheen oma yhteinen, pieni joulu.

Paljon voimia sinulle ja perheellesi. Noin minäkin tekisin, en epäilisi hetkeäkään.

Voi tätä ikuista aikuisten tyttärien dilemmaa! Monelta ongelmalta säästyttäisiin, jos osattaisiin puhua asiat halki riitelemättä ja loukkaantumatta. Mutta kun se joulu erityisesti on niin herkkä aihe, että siihen ei voi puuttua. Ainut tai joku perheen tyttäristä kuvittelee, että hänen on otettava vastuu vanhemmistaan, vaikka nämä eivät olisi minkäänlaisen holhouksen tarpeessa. Mutta kun sitä suuta ei voi avata ja kysyä, miten toimitaan. Ja jos avataan, niin aina joku loukkaantuu. Minä olen aina ajatellut, että kun nuori polvi perustaa perheen, he alkavat laatia omia juhlaperinteitään ja viettävät joulun omassa kotonaan. Pyhiä kyllä riittää niin, että ehtii poiketa kahvilla ja toivottamassa hyvää joulua. Mutta ei jäädä nurkkiin loisimaan ja passattaviksi.

Olen itse viettänyt perheeni kanssa joulua isovanhempien (myöhemmin isoisän ja enon) kanssa  aikuisuuteen asti. Avasin monesti kotona keskustelun siitä, emmekö voisi viettää joulua ihan vain omalla perheellä omassa kodissa, mutta suuni tukittiin sukkelasti. No sitten isoisäkin kuoli ja eno tuli meille. Lopultakin kotijoulu! Emme tienneet, että niitä olisi vain kaksi, sillä äiti kuoli kaksi vuotta isänsä jälkeen. Sen jälkeen ei oikein enää ollut koskaan muuta kuin vuosi vuodelta karsitumpi joulu. Siinä me istuimme isäukon kanssa kuin kaksi vanhaa varista vaatimattoman joulupöydän ääressä. Olen perheetön ja isäukko toivoi aina, että tulen juhlapyhiksi hänen luokseen. No noudatin toivetta kunnes olin perheeni viimeinen vihreä vihanta. Nyt olen viettänyt joulua jo kymmenen kertaa yksin, ihan tyytyväisenä. 

Minun vanhempani ovat olleet meillä viisi joulua peräkkäin, sitä ennen oltiin lapsuudenkodissani. Lapsista on kivaa viettää joulua isovanhempien kanssa, joskus myös miehen puolen isovanhemmat ovat mukana. Haemme 70+ isovanhemmat yleensä joko aatonaattona tai aattoaamuna, he jäävät yhdeksi tai kahdeksi yöksi, meillä on tilaa. Ei heidän kotikaan kaukana ole, 5km välimatkaa vain.

Ruuasta ei ole kiinni, kun sitä on aina liikaa, äidilläkin on aina tuliaisia jouluksi. Lapset on 5, 8 ja 12 ja heille isovanhemmat kuuluu joulun viettoon.

Sisaruksillani ei ole lapsia, siskoni on ollut viimeiset kolme joulua ulkomailla, kun asuu siellä ja veljeni tulee yleensä jouluaattona meille syömään tyttöystävänsä kanssa. He eivät tykkää kauheasti viettää joulua mutta tulevat sitten mielellään kumminkin syömään perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä ikuista aikuisten tyttärien dilemmaa! Monelta ongelmalta säästyttäisiin, jos osattaisiin puhua asiat halki riitelemättä ja loukkaantumatta. Mutta kun se joulu erityisesti on niin herkkä aihe, että siihen ei voi puuttua. Ainut tai joku perheen tyttäristä kuvittelee, että hänen on otettava vastuu vanhemmistaan, vaikka nämä eivät olisi minkäänlaisen holhouksen tarpeessa. Mutta kun sitä suuta ei voi avata ja kysyä, miten toimitaan. Ja jos avataan, niin aina joku loukkaantuu. Minä olen aina ajatellut, että kun nuori polvi perustaa perheen, he alkavat laatia omia juhlaperinteitään ja viettävät joulun omassa kotonaan. Pyhiä kyllä riittää niin, että ehtii poiketa kahvilla ja toivottamassa hyvää joulua. Mutta ei jäädä nurkkiin loisimaan ja passattaviksi.

Olen itse viettänyt perheeni kanssa joulua isovanhempien (myöhemmin isoisän ja enon) kanssa  aikuisuuteen asti. Avasin monesti kotona keskustelun siitä, emmekö voisi viettää joulua ihan vain omalla perheellä omassa kodissa, mutta suuni tukittiin sukkelasti. No sitten isoisäkin kuoli ja eno tuli meille. Lopultakin kotijoulu! Emme tienneet, että niitä olisi vain kaksi, sillä äiti kuoli kaksi vuotta isänsä jälkeen. Sen jälkeen ei oikein enää ollut koskaan muuta kuin vuosi vuodelta karsitumpi joulu. Siinä me istuimme isäukon kanssa kuin kaksi vanhaa varista vaatimattoman joulupöydän ääressä. Olen perheetön ja isäukko toivoi aina, että tulen juhlapyhiksi hänen luokseen. No noudatin toivetta kunnes olin perheeni viimeinen vihreä vihanta. Nyt olen viettänyt joulua jo kymmenen kertaa yksin, ihan tyytyväisenä. 

No entäs sitten, kun vanhemmat ovat hoidon ja huolehtimisen tarpeessa? Miten sivistyneesti se keskustellaan, että mistä kukin sisarus huolehtii. Ja entäs se, kun jotkut ( yleensä veljet ainakin meillä) vetäytyvät kokonaan vastuistaan? Olen monta kertaa sanonut sivistyneesti, että on teidän vuoro.

Ja on aivan eri asia piipahdella niiden sukulaisten luona toisena päivänä, jos välimatkaa on alle 100 km. Entäs, kun sinne vanhusten luokse on yli 500 km. Ne piipahdukset on pakko sijoittaa pitemmän loman yhteyteen. 

Arsyynnyin tässä kaikkien "aikuisten tyttärien "puolesta. 

Hei kaikki uhrautujat! Olkaapa tänä jouluna vähän herkemmällä kuulolla liikkeellä. On täysin mahdollista, että iäkkäät sukulaisenne viettäisivät mieluiten joulun aivan omassa rauhassaan, jopa yksin, mieluummin kuin olisivat kylässä toisten nurkissa päiväkausia. Lisänä vielä lasten melu ja muu hälinä. Voipi olla niinkin päin, että iäkkäät sukulaisenne ajattelevat tasan samalla tavalla kuin te: mennään nyt kun on pakko, mutta mieluiten oltais kyllä kotona. Ja on niinkin, että vanhempi sukupolvi on viettänyt jo niin paljon jouluja, ettei kaipaa enää sitä lapsennäköistä tunnelmaa, vaan joulu tulee ihan muulla tavalla. En ainakaan itse menisi edes rakkaiden omien lasteni luokse yhdeksikään yöksi kylään, sen verran kyllä arvostan omaa rauhaa.

Kun vanhukset ovat todella hoivan ja huolehtimisen tarpeessa ja välimatkaa on se 500 km, silloin tulee kunta/kaupunki apuun. Ensin kotihoito maksimissaan, sitten hoivakoti tai vastaava. Nykyaikana eivät vanhukset ole enää lasten vastuulla, vaikka toki jokainen joka pystyy auttaa vanhempiaan. Mutta jotain realismia! Vanhempiaan ei tarvitse hylätä eikä unohtaa, mutta 500km:n päästä päivittäinen hoitaminen ei nyt vaan käy. 

Mulla ei ole sisaruksia ja vanhemmatkin kuollet jo mutta appikset on AINA meillä jouluna. Miehellä on kyllä veli ja anopilla sisko joiden luokse voisiva mennä mutta ei..... 20v olleet meidän riesana.

Mä niin haaveilen joulusta oman perheen kesken jossain kaukana kotoa. Mutta vaikka anopille ehdottaa toista paikkaa niin rupeaa kursailemaan että eihän he voi mennä muualle toisten riesaksi jne jne, on niin kiva olla tässä meillä kun ollaan aina oltu jne. Meidän riesana voi kyllä olla...