Muita, jotka joutuvat sisarusparvesta aina olemaan vanhempiensa joulun järjestäjiä?
Oon ihan kyllästynyt tähän, että aina mä joudun huolehtimaan ikääntyneiden vanhempien joulun vietosta. Veli ei välitä vaikka vanhemmat olis koko joulun yksin keskenään. Mulla ei oo sydäntä jättää vanhempia jouluksi yksin. Sanonko veljelle suoraan asiasta? Tiedän että loukkaantuu, mutta on tämä mullekin raskasta vuodesta toiseen...
Kommentit (55)
hanska kirjoitti:
Et sinä mitään joudu tekemään, vaan itse päätät tehdä. Ota vastuu omista päätöksistäsi, niin kuin veljesikin ottaa vastuun omistaan.
Tämä!!! Oma perfektionisti marttyyri läheiseni valittaa ja syyllistää myös jatkuvasti, hohhoijaa... Sanoin että en näe asetta ohimolla joten valinta on sinun.
Vierailija kirjoitti:
Milloin sitten saa viettää sen omannäköisen joulun, jos pitää odottaa että kaikki sukulaiset on jo elinpäivänsä viettäneet eikä pahoita kenenkään mieltään?Kauhee stressihän tuollaisesta joulunvietosta tulee.Ei kiitos.
Ei meillä kaikki sukulaiset ole joulunvietossa, vain minun omat vanhemmat ja mieheni vanhemmat sillon, jos eivät ole jonkun muun miehen sisaruksen luona. Ja pitkään me menimme valmiille joululle vanhempieni luokse, kun lapset olivat pieniä ja äitini valmisteli joulun mielellään. Nyt, kun ikää on jo yli 80 v on minun vuoroni valmistella joulu heille ja teen sen mielelläni. Meidän "omannäköiseen" jouluun kuuluvat isovanhemmat.
Eikö joulu ole perhejuhla, jota vietetään koko lähisuvun voimin. Miksi omia vanhempia pidetään jouluna taakkana, eikö päinvastoin ole mukavaa viettää joulua isommalla porukalla kunnolla, eikä vain oman perheen kesken. Olisitteko tyytyväisiä jos omat lapsenne eivät viettäisi aikaa kanssanne jouluna ?
Meillä on päinvastoin eli haluan olla jouluna kaikessa rauhassa, käydä oma äitini luona (hänellä ikää reilusti yli 80v) ja sukuloida omien sisarusteni luona jouluna. Taas tänään asiasta puhuttiin toisen miniän kanssa, hän kun haluaa sukujoulun ja siihen kuuluu se, että meillä isossa talossa olisi kaikki lapseni (3 kpl) perheineen sekä lasten puolisoiden vanhemmat jne. Koska en itse tätä halua, olen miniän mielestä itsekäs kieltämällä lapsenlapsilta oikein joulun, jossa he serkkujen kanssa leikkivät uusilla (puu)leluilla salissa kauniisti koristellun kuusen luona lumilyhtyjen tuikkiessa ulkona. Viereisessä ruokasalissa olisi tarjoilut 30 hengelle niin vegaanien, laktoosi-intoleraatikkojen kuin perinteisten jouluruokienkin ystäville.
En halua sellaista joulua, minulla ei ole koskaan ollut sellaista joulua enkä uudenlaista halua. Kutsukoot miniä omaan kotiinsa vaikka puolet taloyhtiönsä asukkaista, minulta se ei ole pois, mutta sallittakoon minulle omanlaiseni rauhallinen, kiireetön, aikatauluton joulu.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vanhukset ikuisesti elä. Olen myös se joulunjärjestäjä. Toistaiseksi on sujunut ihan hyvin. Kyllä sitä yhden jouluaaton on vaikka seipään nenässä.
Minun omatuntoni ei kyllä antaisi periksi tehdä noin. Kokisin tekeväni todella väärin itseäni kohtaan.
No ei se joulunvietto vanhempien kanssa niin kamalaa ole, että siitä omantunnontuskia tulee. Enemmän tulisi, jos jättäisin ne yksin.
Seipään nokassa istuminen tuo ainakin minun mieleeni todella epämiellyttävän joulunvieton, mutta miten vain. Pääasia, että toimii omien periaatteidensa mukaan.
Niinpä. Mun periaatteisiin kuuluu ajatella muitakin kuin itseäni ja sitä, mikä on kivaa ja mukavaa. Ymmärrän kyllä, että haluaa viettää joulun oman perheen kanssa, jos kyseessä on hyväkuntoiset vaikkapa kuusikymppiset vanhemmat. Yli kasikymppisiä ei oikein henno jättää yksin joulua viettämään. Ja siis en valita asiasta.
Minä en oikein ymärrä tuota omista valinnoista valittamista. Jos toimii, niin kuin kokee parhaaksi ja oikeaksi, ei pitäisi olla siltä osin mitään hampaankolossa. Toki jos ei kykene toimimaan omien arvojensa mukaan vaikkapa suvun painostuksen vuoksi, tilanne on aika ongelmallinen. Sitten pitäisi vain vahvistaa omaa egoa ja uskoa siihen, että saa ja voi päättää asian itse, kuin aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole perhejuhla, jota vietetään koko lähisuvun voimin. Miksi omia vanhempia pidetään jouluna taakkana, eikö päinvastoin ole mukavaa viettää joulua isommalla porukalla kunnolla, eikä vain oman perheen kesken. Olisitteko tyytyväisiä jos omat lapsenne eivät viettäisi aikaa kanssanne jouluna ?
Kamala ajatus. En halua viettää ikinä enää ainuttakaan sukujoulua, tämän elämän kiintiö on jo täynnä.
No kuusikymppiset vanhemmat saattavat elää vielä seuraavat 30 vuotta, siis viitaten tuohon että pianhan voivat kuolla. Enemmän itse koen tärkeäksi, että järjestän sitten joulua kun toinen jää esim. leskeksi tai alkavat oikeasti tulla vanhoiksi.
Kyllähän kuusikymppiset (ja vielä suht terveet seitsemänkymppiset) kykenevät keskenään pariskuntanakin viettämään joulua, tai lähtemään reissuun, tai järkkäämään sukujoulua vaikka sisarustensa kesken. Mun mielestä sitten kun se vanhuus ja yksinäisyys alkaa toden teolla tulla, niin silloin aikuiset lapset ottavat isompaa roolia, silloin monilla on jo omatkin lapset isoja.
En tiedä olenko keskivertoa kylmempi, mutta meille kun syntyi omat lapset niin alettiin viettämään omaa meidän perheen joulua. Niin kuin omat vanhempanne ovat viettäneet meidän kanssa, kun olimme pieniä. Ajan saatossa toki pitää alkaa vanhemmillekkin sitä järjestämään, mutta mun mielestä silloin kun ovat jo niin vanhoja ettei heiltä oma joulu onnistu tai selvästi ovat yksinäisiä. Mutta meillä kyllä molempien vanhemmat ovat ihan sosiaalisia vielä, ja eivät jää potemaan surua aiheesta vaan nauttivat oikeastaan siitä kun saavat olla kaksin ja keksiä ihan omia juttuja.
En mä ap ymmärrä miksi syyllistät veljeäsi, teillä on kuitenkin molemmat vanhemmat elossa. Eri asia jos leskiäidin/isän jättäisi yksin viettämään joulua. Sun veljesi on parempi vetämään omat rajat kuin sinä, joka olet selvästi väsynyt järjestämään muille joulua.
Ei ne varmaan tahallaan käyttäydy kuin älyttömän rasittavat itsekeskeiset vanhojenaikojen muistelijat. Sitä vaan tulee semmoiseksi siinä kun vähitellen vanhenee ja alkaa vierestä kaatua ikätoveria ja puhekaveria ylipäätään. Enemmän ja enemmän jutut ja koko maailma pyörii oman navan ympärillä. Ihan hämmästyin kun aikaisemmin aktiivinen ja mielestäni aikaansa seuraava äitini alkoi valittaa ja paapattaa jostain mikroskooppisesta loukkauksesta, jonka joku hänen vanha ystävänsä oli selvästi ja ihan tahallaan hänelle tölväissyt. Joko on niin, että kylläpä tahallaan olikin tölväissyt, kyseisen muorin luonteen tuntien. Taikka myöskin on niin, että äitini on senverran vanhantunut ja jäänyt sinne itsekseen niiitä juttujaa jäppäsemään, että todellakin loukkaantuu jostain pikkuasiasta verisesti, eikä uutta jutunaihetta ole eikä helpolla enää tule. Niin siihen jää.
Kyllä ottaa koville meilläkin. Vaikka miten laskee että ei tässä enää montaa joulua varmaan ole, niin kyllä se vaan silti alkaa olla aika kivirekeä vetäen. Muori muistaa joka välissä huokailla, että "Juu, kyllä näin on , että joulu on lasten juhla" Ihan niinkuin se siis tajuais sen, että pikkulasten juhla se on ja sitten ihan niinkuin se tajuais että meidän perheessä (=hänen tyttärensä olen) ei ole ollut pikkulapsia jouluna kiljahtelemassa noin 20 vuoteen.
Mutta samalla kun hän ikäänkuin tajuaa että ne joulut oli pienille lapsille, hän samalla syyttää ja jotenkin "kärsii", pahaa mieltä ainakin, kun niitä pikkulasten ilon kiljahteluja nyt täällä enää kuulu.
Jotenkin siinä tulee sitä kuuluisaa kaksoisviestintää niille pyhille niin paljon että meinaa pää räjähtää.
Että joka lauseessa muori on ymmärtävinään että eihän tässä nyt enää muuta kuin syödään illallinen aikuisten kesken ja sitten voikin jokainen mennä kotiinsa telkkaria katteleen tai kirjoa lukemaan tai kuka mitäkin.
Ja sitten siihen samaan syssyyn että "eiiikait mulle nyt mitään tarvi ja eeeeeen mää nyt mitään tarvii ja ei tässä nyt mulle vaan mitään"
Sillä seurauksella että minä joudun koko ajan olemaan eritysherkällä korvalla, ettei muorilta vaan jää jotain oikeesti saamatta eli ruokaa, diabeteslääkkeet, tarpeeksi vettä ihan kaikkea.
Mies ei pysty välittämään. Syödään ihan normisti hyvä illallinen. Alkuillasta sauna. Aikuiset lapset käy syömässä ja lähtee valoa nopeammin. Eivätkä todellakaan jää mummille esittämään mitään. Minä sitten pyörin ja stressaan ja palvelen.
Voin sanoa että tapaninpäivänä, jolloin vanhan tavan mukaan on mahdollisuus lopettaa se joulunvietto ja lähteä vaikka kylille, kärrään minä mummin kotiinsa ja vedän niin väkevää glögiä ettei siinä ole punaviinin väristä kuin pieni haiku jäljellä ja loput viinaa..
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole perhejuhla, jota vietetään koko lähisuvun voimin. Miksi omia vanhempia pidetään jouluna taakkana, eikö päinvastoin ole mukavaa viettää joulua isommalla porukalla kunnolla, eikä vain oman perheen kesken. Olisitteko tyytyväisiä jos omat lapsenne eivät viettäisi aikaa kanssanne jouluna ?
Joillekin joulu on perhejuhla, jota vietetään oman ydinperheen kanssa. Toisille se on perhejuhla, jota vietetään lähisuvun kanssa. Kenellekään ei ole oikeutta tuomita toisten perinteitä tässä aiheessa.
Aika usein ydinperhe -joulun viettäjät sitten alkavat järjestämään joulua omille vanhuutta viettäville vanhemmille (eli n. 50-60v:t 70-80-vuotiaille) kun heidän omat lapset ovat lentäneet pesästä, ja näihin lapset osallistuvat niin kauan kunnes on omat perheet perustettu. Sitten kun lastenlapset ovat kasvaneet isoiksi, niin vuorostaan nämä uudet aikuiset lapset järjestävät vanhemmilleen joulun..
Onneksi sekä mun että miehen vanhemmat ovat niin mukavia, että saavat olla meillä vaikka kaikki juhlapyhät.
Mummolle pitää ostaa joulupöytään omaa viiniä. Pullo Maphrodaphnea vai mikä se kreikkalainen ehtoollisviini onkaan. Hyvin maistui, mamma oli iloisemmalla tuulella ja meni aikaisin nukkmaan. Suosittelen!
Oon oikeastaan väsynyt lähinnä siihen välinpitämättömyyteen, jota veljeni osoittaa käytöksellään enkä itse joulun käytännön järjestelyihin. Musta olisi kohtuullista että kun veljeni vaimonsa "toivomuksesta" viettää kaikki joulun pyhäpäivät tämän vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa, voisi ihan jonkin noista joulupyhistä viettää myös omien vanhempiensa kanssa. Munkaan ei välttämättä tarvii olla tuolloin paikalla, mutta voisin ollakin, jotenkin tuntuu vaan niin kolkolta että toiset isovanhemmat saavat yhteistä aikaa koko joulun ja toiset eivät yhtään päivää. Olisi ihan eri asia jos kumpiakaan isovanhempia ei kutsuttaisi, silloinhan asetelma olisi tasapuolinen. ap
5 vuotta tuota tuli tahkottua,ei lahjoa lapsille ei jouluruokaa,,ei kinkkua, ei mitään. Kaikki piti raahata (julkisilla) matkassa: ruokia, hedelmiä, suklaat, lohet, kinkut, laatikot,, jopa teippirulla piti itse käydä ostamassa (lahjat). Ja tähän 3 lapsen tavarat.........ei kiitos enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon oikeastaan väsynyt lähinnä siihen välinpitämättömyyteen, jota veljeni osoittaa käytöksellään enkä itse joulun käytännön järjestelyihin. Musta olisi kohtuullista että kun veljeni vaimonsa "toivomuksesta" viettää kaikki joulun pyhäpäivät tämän vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa, voisi ihan jonkin noista joulupyhistä viettää myös omien vanhempiensa kanssa. Munkaan ei välttämättä tarvii olla tuolloin paikalla, mutta voisin ollakin, jotenkin tuntuu vaan niin kolkolta että toiset isovanhemmat saavat yhteistä aikaa koko joulun ja toiset eivät yhtään päivää. Olisi ihan eri asia jos kumpiakaan isovanhempia ei kutsuttaisi, silloinhan asetelma olisi tasapuolinen. ap
Suosittelen lopettamaan väsymisen toisten ihmisten valinnoista, kun ei ne muut elä elämää sinua tai vanhempianne miellyttääkseen. Kaikella rakkaudella, mitä enemmän ikää tulee, niin sen paremmin alkaa ymmärtämään että ihmiset nyt vaan valitsee useinkin sellaisia valintoja mitkä ovat heidän näkökulmastaan ok, mutta muiden näkökulmasta välinpitämättömiä. Sellainen on normaalia. Sinun veljesi valinnat tämän asian suhteen eivät sinulle kuulu, vaan sinun pitää miettiä mitä itse haluat omalta joulultasi. Hänellä voi olla moniakin syitä miksi viettää joulunsa noin, mutta sinä et niitä syitä tiedä. Vanhemmillasi on toisensa, ja mikäli eivät nyt jo kasikymppisiä apua kaipaavia ole, niin eivätköhän välillä pysty keskenäänkin joulun viettämään. Taidatte olla suhteellisen nuoria vielä? Ehkäpä nyt on aika hyväksyä veljen irtautuminen lapsuuden perheestä, ei se sitä tarkoita ettettekö tärkeitä olisi, vaan sitä että hän katsoo asioita omasta näkökulmastaan ensisijaisesta. Jos ja kun vanhempanne eivät enää pysty huolehtimaan itsestään, tulee hetki jolloin voit alkaa vaatimaan häneltä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole perhejuhla, jota vietetään koko lähisuvun voimin. Miksi omia vanhempia pidetään jouluna taakkana, eikö päinvastoin ole mukavaa viettää joulua isommalla porukalla kunnolla, eikä vain oman perheen kesken. Olisitteko tyytyväisiä jos omat lapsenne eivät viettäisi aikaa kanssanne jouluna ?
Kummasti se omaa joulumieltä latistaa, jos yksi tai useampi vieraista moittii ruokaa, haukkuu juopoksi, jos joulupöydässä on viiniä, arvostelee lahjoja ja varsinkin niiden määrää, ärsyyntyy lasten äänistä, haluaa katsoa mieleistään ohjelmaa telkkarista äänet kaakossa, kiukuttelee liian maallisista joululauluista tai ei halua kuunnella joululauluja ollenkaan tai muuten on sitä mieltä, että juuri hänen tapansa on se ainoa oikea.
Ei ne kaikki sukujoulut ole sellaisia, mitä naistenlehdet on pullollaan joulun alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole perhejuhla, jota vietetään koko lähisuvun voimin. Miksi omia vanhempia pidetään jouluna taakkana, eikö päinvastoin ole mukavaa viettää joulua isommalla porukalla kunnolla, eikä vain oman perheen kesken. Olisitteko tyytyväisiä jos omat lapsenne eivät viettäisi aikaa kanssanne jouluna ?
Kamala ajatus. En halua viettää ikinä enää ainuttakaan sukujoulua, tämän elämän kiintiö on jo täynnä.
Minusta tulee myös kamala mummo :) En todellakaan halua, että aikuiset lapset tulevat perheineen meille viettämään joulua. Mielelläni vietän sen mieheni kanssa kahdestaan ja jos jään leskeksi, niin osaan sen kyllä viettää ihan hyvin yksinkin.
Erittäin epämiellytävä ajatus, että lapsieni pitäisi ennen joulua tapella perheessään tai ahdistella, että kuka tulee minun luokse tai kenen tykö minut raahataan, ettei yhtä jouluaattoa minun tarvitse viettää yksin.
Minun puolestani äitini saa vaikka mädäntyä asuntoonsa, en jaksa välittää. Minulla oli huono lapsuus, isä ryyppäsi ja löi, äiti ei edes yrittänyt puolustaa minua vaikka olin lapsi, pääasia että sen oma nahka säästyi lyönniltä.
Isä on nykyisin kuollut ja äitiini en pidä mitään yhteyttä.
Meille ei kyllä toista kertaa tule vieras joka haukkuu tarjottavat ja arvostelee meidän tapaa olla ja elää.
Ihan sama onko lähisukua ja onko joulu tai juhannus. Jotain rajaa!
Kyllähän mä ymmärrän irtautumisen lapsuuden perheestä, mutta en sitä että pitää hyljeksiä toisia isovanhempia. Miksi mun pitäisi vain hyväksyä ihan suoranaista huonoa, epäkohteliasta käytöstä? Ja isovanhemmat ovat jo ikäihmisiä, joten voisi ajatella että aika on jo melko rajallista. Miten vain toisille suodaan aikaa ja toisille ei, ihan tavallisia ihmisiä kaikki, ei mitään alkkistouhua tms. Tunnekylmäähän tuo on, ja syyt on monenlaisia, suurin syy itsekkyys ja välinpitämättömyys. Eipä tässä kukaan elä toisia miellyyttääkseen mutta jonkinlaiset hyvät tavat voisi silti olla. Olen surullinen vanhempieni puolesta.ap
Näin on, olen tehnyt samoin useat vuodet. Nyt ei enää tarvitse, vanhemmat ja appivanhemmat nukkuvat nurmen alla. Joulun aikaan katsellaan omien aikuisten lasten kanssa valokuvia yhdessä vietetyistä jouluista. Muistan kyllä ap tuon tunteen " aina mun pitää", mutta nyt olen kiitollinen siitä, että järjestin jouluja, mihin myös vanhukset olivat tervetulleita.